maanantai 22. lokakuuta 2012

P.D. James: Syystanssiaiset


P.D. James: Syystanssiaiset

Kustantaja: Otava 2012
Alkuteos: Death Comes to Pemberley 2011
Suomennos: Maija Kauhanen
Kansi: Tiia Javanainen
Sivuja: 348
Ulkomainen romaani, historiallinen dekkari Iso-Britannia


Vaunut olivat vielä kovassa vauhdissa ja keinahtelivat metsätien loppupään mutkassa lähestyessään taloa. Elizabeth arveli, että rymistelisivät oven ovi. Nyt hän saattoi kuitenkin kuulla ajurin huudot ja nähdä, miten tämä kamppaili ohjaksissa. Hevoset pysähtyivät äkisti ja jäivät seisomaan hirnuen levottomina. Ennen kuin ajuri edes pääsi alas satulasta, vaunujen ovi avattiin, ja Pemberleystä lankeavassa valonsäteessä he näkivät naisen miltei putoavan ulos ja kirkuvan tuuleen.

Elizabeth ja Mr. Darcy ovat eläneet avioliitossa kuusi onnellista vuotta. He asuttavat Darcyjen sukukartanoa Pemberleytä ja lokakuuta kun eletään, on perinteisten syystanssiaisten aika. Kaikkialla leijaileva torttujen, pasteijoiden ja leikkokukkien tuoksu on mennä hukkaan, kun tanssiaisten aattoillan katkaisevat kutsumattoman vieraan hurjaa vauhtia kartanolle kiitävät vaunut. Vaunuista syöksyy ulos Elizabethin sisar Lydia, joka itkee kauhuissaan, että hänen rakas miehensä Mr. Wickham on murhattu. Kuka onkaan murhattu ja kuka on murhaaja? Ja miten vuosien takaiset kaunat ja entiset avioliittosuunnitelmat vaikuttavat murhatutkimuksiin?


Eräs maailman tunnetuimmista dekkarikirjailijoista, englantilainen P. D. James on kirjoittanut romaanin, joka on paitsi jännityskirja, myös ja ennen kaikkea Jane Austenin rakastettua Ylpeyttä ja ennakkoluuloa (1813) kunnioittava teos. Syystanssiaiset (2011) päästää lukijansa ihastuttavaan Pemberleyn kartanoon, pimeisiin syysmetsiin, Lontoon kujille ja oikeussaliinkin. Austenin ihailijoita kiinnostaa ehkä murhan selviämistä enemmän se, kuinka Elizabeth ja Darcy pärjäävät kahden pojan vanhempina ja kaikkien sukulaistensa kesken.

Talvi 1803-1804 tuntui levittäytyvän Darcyn ja Elizabethin edessä kuin musta suo, jonka halki heidän oli ponnisteltava tietäen, että kevät toisi mukanaan vain uusia koettelumuksia ja mahdollisesti jotakin vielä kauheampaa, jonka muisto varjostaisi koko heidän loppuelämäänsä. Jotenkin nuo kuukaudet oli kuitenkin elettävä läpi antamatta ahdistuksen häiritä Pemberleyn elämänmenoa tai viedä siitä riippuvaisten ihmisten rauhaa ja turvallisuudentunnetta.

Hyvin pärjäävät, Elizabethin ja Darcyn pojat ovat komeita ja suloisia, kuinkas muuten. Elizabethin rakkain sisko Jane on yhtä uskollinen kuin ennenkin, Lydia edelleen moukkamainen ja kuin ilmetty äitinsä, ja ikääntynyt herra Bennett viisas lukutoukka. James kuvaa koko austenlaista henkilökaartia suurella rakkaudella.

Rakkaus on jopa niin suurta, että Syystanssiaiset on dekkari, jonka jännitysmomentit jäävät pitkälti Austenin aikanaan luomien henkilöhahmojen varjoon. Lukukokemukseni olisi takuulla toisenlainen, jos en olisi aikoinani ihastunut Austenin romaaniin sekä BBC:n siitä tekemään jo klassikoksi luonnehdittavaan televisiosarjaan. Lady James kirjoittaa oivallista Fanfictionia, kuten Booksy toteaa. Tuntuu kuin kirjaililijalla olisi ollut paikoin hauskaa kirjoittaessaan Mr. Wickhamin ulkoisesta olemuksesta tai niistä juoruista, joita kateelliset Elizabethin ja Mr. Darcyn avioliiton syistä kertoilevat. 
Kuten Taika, minäkin sain Austenin hahmoille sellaisen jatkotarinan, jollaista (tietämättäni) toivoin.

Austenin hahmoihin ja miljööseen nojaaminen on romaanin vahvin ja samalla ehkä heikoin lenkki. James hallitsee hienosti luomansa 1800-luvun maailman. Se sopii kaikille kaltaisilleni Austenia kaipaaville. Kerronta kunnoittaa Austenia, mutta on samaan aikaan modernia. Dekkarina kirja on keskinkertainen. Jos James olisi sijoittanut saman tarinan nykyaikaan, olisi meillä yksi uusi keskivertojakso Midsomerin murhia. Midsomerin murhissa ei ole mitään vikaa, se on eräs suosikkisarjoistani, mutta Syystanssiaisten fokus on nimenomaan sen pemberleyläisessä kehyksessä. Vaikka hieman napisen jännitystarinan ohuudesta, vei Jamesin romaani minut kuitenkin mennessään ja saatoin olla kirjaan tyytyväinen.

Kokonaisuudessaan Syystanssiaiset on mainio, sopivan ilkikurinen ja aavistuksen jännittävä romaani luettavaksi juuri tähän vuodenaikaan. Kaltaiseni Jane Austen-fani ainakin hyrisi tyytyväisyyttään, kun avasi kirjan lokakuisena iltana asiaankuuluvassa kynttilänvalossa ja antoi tarinan (ja ehkä hieman Mr Darcynkin) viedä.


**** (Tämä on tasapainottava arvosana: Jamesin kirjoittaman tarinan nautittavuudelle ja ennen kaikkea Elizabethin ja Darcyn uusille kuulumisille voisin antaa vaikka viisi tähteä, mutta dekkarille ja loppujen lopuksi melko tyypilliselle oikeussalidraamalle antaisin pisteitä hieman vähemmän.)

35 kommenttia:

  1. Voi Katja, minä olen ihan kateellinen! Olen jonottanut tätä jo ties kuinka monta kuukautta kirjastosta englanniksi ja vieläkin saan odottaa ainakin pari kuukautta.. Mutta ihanaa kuulla että tämä on pemberlyläisen ihana vaikkei ehkä jännitykseltään se mahtavin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, onpas englanninkielinen versio suosittu! Minun mielestäni tämä on ihana kirja, mutta se johtuu Mr. Darcysta. ;) Dekkarina kirja ei ole paras mahdollinen, mutta rentouttavaa lukemista kylläkin.

      Poista
  2. Oi joi, tämän kirjan ainekset ovat kyllä sellaiset, että minulla olisi mahdollisuus siihen viiteen pisteeseen ;) Elizabeth & Darcy ja dekkari, niin!!

    Toivon mukaan pian pääsenkin jo tämän pariin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, viisi pistettä olisi jo aika paljon! Mutta toisaalta Elizabeth ja Darcy ovat aina niin... <3

      Tämä on hyvä syyskirja!

      Poista
  3. Oh, en tajunnutkaan aiemmin, että tämä on kaverini suomentama! Pakko siis jo senkin takia lukaista jokin ovela päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, sittenhän sinun on ihan pakko lukea tämä. :)

      Poista
  4. Tämä kuulostaa hyvältä! Taidan kuitenkin säästää tämän siihen että luen Austenit ensin, ne kun ovat minulla lukematta vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, lue ainakin Ylpeys ja ennakkoluulo. Sen lukeminen avaa monia juttuja.

      Poista
  5. Voi ajattelin ihan samoin kun tämän luin!tykkäsin ja hitsi onhan tämä ihana yllätys päästä kylään entiseen aikan:)
    kiitos taas kerran niin tosi hyvästä postistasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, sinäkin ehdit jo lukea tämän? Nimenomaan tuli sellainen oli kuin kävisi kylässä - toisessa ajassa, mutta tuttujen luona. <3

      Poista
  6. Olen entinen tosi kova P.D.James -fani, Kerran läksin äkkilähdöllä Hesaan kirjojen yöhön vain saadakseni hänen signeeraamansa teoksen ja melkein, mutta en ihan, ehdin hänet tavata. Kirja oli Totuus ja toiveet, joka on Jamesin kulta-aikaa. Olen katsonut myös kaikki Adam Dalgliesh -filmatisoinnit.

    Melkein olin tämän kirjan ottaa, sillä aihe oli houkuttava, mutta olen jättänyt jo noin vuosi sitten Lady Jamesille rakkaat, mutta ehdottomat jäähyväiset. Silti: häneltä tämä kirjan idea oli hyvä veto!

    Mitä tarinoita britit ovatkaan aina osanneet kertoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, joskus on hyvä pitää kiinni periaatteistaan. Haluatko kertoa, miksi jätit Lady Jamesin kirjoille jäähyväiset? Tämän kirjan idea on tosiaan mainio.

      Ja nimenomaan: brittiläisyys on (melkein) aina plussaa.

      Poista
  7. Jane Austen ja P.D. James, eihän tällaista yhdistelmää voi millään vastustaa... jonotuslistalle minäkin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, minä en ainakaan voinut vastustaa! Syystanssiaiset on hyvällä tavalla lukuromaanien aatelia.

      Poista
  8. Tuon juuri ostin ruattiks, Ylpeys ja ennakkoluulon jatko, kohta luen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, jatko-osahan tämä periaatteessa on. Ja fanikirjallisuutta. :)

      Poista
  9. En lukenut juttuasi kauhean tarkkaan koska tämä on omallakin lukulistallani - vaikuttaa hurjan mielenkiintoiselta!!! Palaan kun olen lukenut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norkku, arvelinkin, että luet tämän. Innolla odotan mietteitäsi.

      Poista
  10. Onpa mukavaa odotella lukuelämystä!

    VastaaPoista
  11. Tämä on kyllä pakko lukema vaikka periaatteessa aluksi vieroksuin ajatusta Elisabethin ja Darcyn tarinan jatkosta. Mutta ei voi mitään, uteliaisuus voittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, minä yleensä vierastan kaikenlaisia jatko-osia, mutta joku tässä houkutti - ehkä uteliaisuus, ehkä P.D. Jamesin nimi tekijänä. On tässä omat heikkoutensa, mutta pidin kuitenkin.

      Poista
  12. Nolottaa tunnustaa, että vaikka dekkarifani olenkin, P.D.Jamesiin asti en ole ikinä ehtinyt. Ehkä korjaan mokan jossain vaiheessa vaikka tämän romaanin myötä. Kiitos mielenkiinnon herättämisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika K., onneksi aina ehtii lukea uusia kirjailijoita! Luulen, että dekkaristina James on parempi muissa kirjoissaan, mutta muuten tämä on oivallinen lukuromaani.

      Poista
  13. Uteliaisuus heräsi, tämä kirja on ehdottomasti pakko saada lukea, kun on kerran kyse Elizabethista ja Darcysta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, lue ihmeessä! On hauska tavata vanhoja kirjallisia tuttuja. :)

      Poista
  14. Tämä kyllä kiehtoo minua juuri tuon austenilaisen miljöön takia! En ole lukenut Jamesia aikaisemmin ja taidanpa tätä vilkaista messuilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, luulenpa, että saat tästä paljon irti! Kirjana teos ei ole paras, mutta mielenkiintoinen ja tunnelmaltaan viehättävä.

      Poista
  15. Ihanaa lukuelämystä odotellen, kiitos vinkistä !

    VastaaPoista
  16. Tämähän täytyy lukea, niin mielenkiintoisen tuntuinen on.

    VastaaPoista
  17. Syksyn mittaan tulee varmasti hetkiä kun haluaa tarttua juuri tähän kirjaan, joten lukemassa ollaan!:)

    VastaaPoista
  18. En voinut kuin silmäillä arviotasi, sillä lainasin kirjan juuri itselleni. Melkein olisi jäänyt huomaamatta koko kirjan ilman blogikirjoituksia!

    VastaaPoista