maanantai 1. lokakuuta 2012

Minna Canth: Anna Liisa


Minna Canth: Anna Liisa
Kustantaja: WSOY 1895
Kotimainen romaani


Niin, se on totta. Lapsi sinä olit silloin vielä. Hiljainen, vakava, ajatteleva lapsi, et mikään tavallinen tyttöhuitukka, jonka tunteet lehahtelevat sinne tänne. Minua sinä vaan olet rakastanut, et ketään muuta! Se tieto tekee niin hyvää. Uskotko, että olen nyt kahta vertaa onnellisempi?

Tavoilleni poikkeuksellisesti tämä blogikirjoitus sisältää juonipaljastuksia. Tartun nimittäin melkoiseen kotimaiseen klassikkoon, Minna Canthin Anna Liisaan (1895), ja näin tunnetun teoksen ollessa kyseessä kulkevat juoni ja analyysi väistämättä mukana tekstissäni ja siksi varoitan niistä näin heti alussa ennen kuin siirryn käsittelemään Canthin teosta, joka on eräs kotimaisen kirjallisuuden keskeisimmistä ja merkittävimmästä romaaneista.

Anna Liisa on talollisen tytär, jolla on suuria haaveita päästä opiskelemaan Helsinkiin saakka, onhan Anna Liisa kylänsä ensimmäinen naispuolinen ylioppilas. Haaveet saavat kuitenkin unohtua, sillä Anna Liisa on heilastellut niin alempisäätyisen rengin Mikon kuin vauraan talonpojan Johanneksen kanssa. Nyt Anna Liisan on määrä mennä naimisiin Johanneksen kanssa, mutta Anna Liisan synnyttämä vauva kaihertaa kihlaparin välejä. Mikko ja Johannes elävät nimittäin epävarmuudessa siitä, kumpi heistä on potran poikalapsen isä. Pojalla on Mikon vaalea tukka, mutta Johanneksen nenä. Kaiken lisäksi Anna Liisan pikkusisko Pirkko haaveilee Johanneksesta, sillä Johannes on muutaman kerran hakenut häntä kyläkeinulle Anna Liisan heilastellessa Mikon kanssa. Johanneksen intressit nuorta Pirkkoa kohtaan ovat kuitenkin olleet halua tehdä vaikutus Anna Liisaan.

Mikko ja Johannes alkavat kilpailla siitä, kumpi osaa hoitaa  lasta paremmin ja kokeeksi miehet muuttavat yhdessä asumaan Mikon äidin Husson luo pieneen mäkitupaan Anna Liisan kotitalon tilusten laitamaille. Anna Liisa matkustaa Helsinkiin kortteeriin naapurinsa Ristolan emännän omistamaan asuntoon. Mäkituvassa Mikko ja Johannes huomaavat pärjäävänsä hyvin lapsen isinä ja rivien väliin kirjoitettuna heidän väliltään voi lukea melkoisia kehollisia viestejä, joita Canth ei omana aikanaan toki voinut kirjoittaa täysin auki. Anna Liisa viihtyy Helsingissä, jossa hän on löytänyt ystävikseen muita samanmielisiä naisasialiikkeen naisia sekä tutustunut kotimaisen kultakauden taidemaalariin, jonka mallina hän on poseerannut salaa suvultaan. Velvollisuudentunnosta palaa kuitenkin kotikyläänsä, sillä hän haluaa miellyttää isäänsä isäntä Kortesuota ja äitiään Riikkaa. Helsingissä vietetty syntinen elämä kuitenkin kaihertaa Anna Liisan mieltä ja hän painii moraalisten kysymysten äärellä. Kylän rovastin kanssa keskusteltuaan ja kirkkoisältä rohkaisua saaneena hän päättää tunnustaa pääkaupunkilaiset paheensa ymmärtäväiselle perheelleen sekä Mikolle ja Johannekselle. Johanneksen ja Anna Liisan kihlaus peruuntuu, mikä osoittautuu oikeaksi päätökseksi kaikkien kannalta: Mikko ja Johannes lupaavat yhdessä ottaa vastuun lapsesta. Anna Liisa pakkaa matkakirstunsa viimeisen kerran ja löytää oman sijansa Ateneumin piirustuskoulusta, jossa hän jatkaa paitsi mallina, myös taiteilijana ja suomalaisen kaupunkimaisemamaalauksen uranuurtajana. Vain nuoren Pirkon tulevaisuus jää avoimeksi: tuleeko hänestä katkeroitunut vanhapiikasisar vai seuraako hän sisarensa jälkiä kohti suurta maailmaa?

Niin, se on totta. Lapsi sinä olit silloin vielä. Hiljainen, vakava, ajatteleva lapsi, et mikään tavallinen tyttöhuitukka, jonka tunteet lehahtelevat sinne tänne. Minua sinä vaan olet rakastanut, et ketään muuta! Se tieto tekee niin hyvää. Uskotko, että olen nyt kahta vertaa onnellisempi?

Anna Liisa on merkillinen kotimainen romaani etenkin, kun ottaa huomioon teoksen kirjoitusajankohdan 1800-luvun lopulla. Niin Anna Liisan oma ratkaisu jättää lapsensa ja kihlattunsa sekä asettua Helsingin taiteilijaelämään kuin Mikon ja Johanneksen välille kirjoitettu orastava rakkaussuhde - joka toki näkyy vain rivien välistä, ja jonka vain nykylukija uskaltaa tulkita avoimen homoeroottiseksi - olivat Canthin elinaikana melkoinen sensaatio. Toisaalta Canth tunnettiin jo omana aikanaan ajatusmaailmaltaan vapaamielisenä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolestapuhujana ja Eurooppalaisten aatteiden kannattajana. Anna Liisassa kulminoituvat hänen aiempien teostensa, pääosin runokokoelmien, teemat.

Pienoisromaanina Anna Liisa on tiivis, ilmaisultaan miltei runollinen. Kielellisesti tekstin vahvuus näkyy maalailevina kielikuvina dialogin ollessa taka-alalla. Tästä huolimatta Anna Liisasta on tehty lukuisia teatterisovituksia, ja nyt BBC on kuvaamassa epookkimaista pukudraamaa romaanista. Englantilaisen kulttuurin suurena ystävänä odotan Anna Liisan brittiversiota innokkaasti ja näen jo mielessäni Colin Firthin esittävän Mikkoa ja Hugh Grantin herraskaista Johannesta.

Vaikka Anna Liisa on tiivis ja kooltaan pieni romaani, mahduttaa Canth teokseensa useita teemoja: Anna Liisasta on luettavissa niin homoeroottisia sävyjä kuin feminismiäkin. Tämä yhdistelmä on taannut romaanille sen ansaitseman klassikkoaseman, vaikka jotkut äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat edelleen pohtivat Anna Liisan sopivuutta opetusohjeelmansa. Esseiden kirjoittajille Anna Liisa tarjoaa kuitenkin valtavasti tartuntapintaa niin juonen osalta kuin analyysin aiheeksikin. Vakavien teemojen lisäksi Anna Liisassa on myös hilpeyttä. Anna Liisan elämää Helsingissä kuvaillaan niin kepeästi, hauskastikin, että uskallan pitää Canthin romaania jonkinlaisena esikuvana kotimaisille chick lit -kirjoille. Lajityypin nykykirjailijoista kukaan ei tosin ole saavuttanut samaa onnistumista kepeyden ja yhteiskunnallisesti merkittävien teemojen yhteensovittajana kuin Canth, jonka Jane Austenilta saamia vaikutteita ei voi olla huomaamatta.

Suosittelen Anna Liisaa kaikille, jotka ovat arkailleet tarttua kotimaiseen klassikkoteokseen. Canthin teksti on runollista ja silti lennokasta, romaanin juoni houkuttelee kääntämään sivua toisensa jälkeen ja Anna Liisan sekä etenkin Mikon ja Johanneksen tarina avautuu nykylukijallekin raikkaana ja yllättävän rohkeana.

****½

P.S. Jos Anna-Liisan tarina jää ihmetyttämään, täältä löytyy lisätietoa minunkin kirjoitukseeni liittyen.

44 kommenttia:

  1. Anna Liisa on yksi lemppareistani! Arvostan Canthia erityisesti muutenkin juuri rohkeiden (aikansa tiimoilta) seksuaalisteemojen vuoksi. Tätähän voi tietysti verrata myös Canthin Hannaan ja Sylviin, joissa taas näkyy lesbolaisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morre, sinäpä sen sanoit, Hanna ja Sylvi vertautuvat ehdottomasti Anna Liisan mieshenkilöihin. Canth on yksi omistakin suursuosikeistani.

      Poista
  2. Teki mieli mennä katsomaan Tampereelle Anna Liisan teatteriversiota, mutta niin se vain jäi... Kirjakin kyllä on edelleen lukematta, voisin harkita jotain suomalaiset naisrealistit -teemalukemista.

    (Niin ja mulla on pelottava fiksaatio Hugh Grantiin...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, minä näin Anna Liisan teatterissa Joensuussa (Mikko Roihan ohjaus). Se oli vaikuttava.

      Ja Hugh Grant - mullakin! :)

      Poista
  3. Anna Liisaa esitettiin taannoin Tampereen Työväen Teatterin näyttämöllä. Nyt alkoi tosissaan harmittaa, etten ehtinyt käydä kyseistä musikaalia katsomassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, onneksi Anna Liisa menee varmasti taas jossain teatterissa. Klassikko kestää aikaa!

      Poista
  4. Mun mielestä Canth olisi hyvin voinut lähettää Anna Liisan Pariisiin tai Englantiin asti. Schjerfbeck yms. kuuluisat suomalaiset kävivät siellä oikeassakin elämässä ja Anna Liisa olisi kyllä saanut vähän lisäpotkua matkakuvauksista. Toisaalta 98 sivuun ei saa ihan kaikkea mahtumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taika, toki, mutta kun ajattelee Minna Canthin asuinsijoja Kuopiossa, niin Pariisi esimerkiksi olisi ollut turhan kaukana.

      Poista
  5. Canth on kyllä ollut sellainen moderni edelläkävijä ettei mitään rajaa... Kiitos hienosta kuvauksesta, tämä on niin klassikko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, eipä kestä, hienosta tekstistä on hyvä kirjoittaa. :)

      Poista
  6. Tämä on tosiaan hieno kirja. Mikko ja Johannes ovat kaikkien "pehmoisien" edelläkävijöitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luru, ehdottomasti. Hyvä, että Canth pohti moraalia ja vanhemmuuttakin.

      Poista
  7. Itse näkisin kyllä Colin Firthin pikemmin Johanneksena, mutta muilta osin olen täysin samoilla linjoilla kanssasi. ;) Kirja on kyllä ihanan kevyttä ja pirteää luettavaa, ja tuo Johanneksen ja Mikon välinen jännite sai kyllä minun korvani punertumaan aika tehokkaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tii, Firth olisi parempi Johannes, mutta mistäs sitä tietää mitä briteillä on ollut mielessään. Anna Liisa saa mielen virkeäksi!

      Poista
  8. Voi että, tämäkin klassikko on minulta lukematta ja puute on selvästi korjattava hetimiten! Anna Liisa on selvästi ollut edelläkävijä aikanaa, samoin Mikko ja Johannes. Upeaa, kiitos tästä Katja.

    terkuin Kujerruksien Linnea, joka ei nyt jaksa kirjautua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, lue ihmeessä Anna Liisa ihan ensi tilassa. Hieno, hieno teos.

      Poista
  9. Voi itku, en ole vielä ehtinyt tätä lukea, mutta nyt kyllä aion. Minä tykkää Hilja Valtosesta, ja nyt ymmärrän, mistä hän on ammentanut chick lit -kirjoihinsa juuri ne homoeroottiset sivujuonet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera Vala, Canthista voikin vetää suoran linjan Hilja Valtoseen, jota minun pitäisi lukea uudelleen ihan lähiaikoina. :)

      Poista
  10. Onpa hieno analyysi yhdestä kotimaisen kirjallisuuden klassikosta. Canth oli kyllä vertaansa vailla ja aikaansa edellä. Luin tämän aikoinaan kirjallisuutta opiskellessa ja kävin katsomassa tuolloin myös yhden teatteriesityksen Joensuusssa. Siinä muuten keekoiltiin alasti, mutta onneksi Johannesta ja Mikkoa ei sentään päästetty näyttämöllä tositoimiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, meinasin kirjoittaa Anna Liisa. :) Minäkin kävin Joensuussa katsomassa Anna Liisan, se taisi mennä jatko-opintojeni ensimmäisinä vuosina. Roihan ohjaus oli vaikuttava.

      Poista
  11. Tämä romaani on yksi lohtukirjoistani; se valaa uskoa naisten mahdollisuuksiin määrätä itse omasta elämästään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ah, odotan niin kovasti tuota BBC:n epookkidraamaa tästä!

      Poista
    2. Loistava idea, Maria. Tosin myös Yle voisi tehdä tästä Afrikka-version.

      Poista
    3. Maria, Canth tiesi, mitä kirjoitti. <3

      Kirsi, minä taisin tuoda tuon BBC:n filmatisoinnin esille. ;) Mutta Afrikka-versio vasta olisikin jotain!

      Poista
  12. En ole vielä tätä lukenut, mutta haluan kyllä ehtiä lukemaan kirjan ennen BBC:n filmatisointia, jota odotan kovasti. Hieno arviosi vain lisäsi kiinnostusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, Anna Liisa kannattaa lukea ja BBC:lta tulee melkein aina laatua. ;)

      Poista
  13. Osasitpa hienosti tuoda esiin juuri niitä vivahteita, jotka tekevät Canthista Canthin, kirjallisuutemme mahtinaisen. Kytkös Austeniin on totta tosiaan ilmiselvä. Molemmat kirjailijat ikään kuin piilottavat vakavat kannanottonsa kepeän ja suruttoman pinnan alle. Mikon ja Johanneksen suhde on kirpeän kaunis kaiken muun juonenkulun ohella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, me kaksi kirjoitimmekin aika suoran linjan klassikosta klassikkoon. :D

      Poista
  14. Tämän kirjan teemat järkyttivät mua tosi paljon, sillä on tosi vaikea kuvitella, miten kirja on seksuaaliteemoineen uskallettu julkaista aikoinaan. Huh, miten rankkaa! Tekee mieli lukea kirja taas uudestaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjis, tämä teos herätti paljon huomiota omana aikanaan, ja pohdittavaa riittää nykylukijoillekin. Suosittelen uudelleen lukemista!

      Poista
  15. Canth on kyllä varsinainen tabujen rikkoja, ja ajatella, jo 1800-luvulla! Välillä kyllä tuntuu, että hänen juttunsa olivat tuohon aikaan suoranaista scifiä. Vapaita naisia ja muuta kummaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tessa, Canth oli suorapuheinen nainen. Minun pitäisi lukea Työmiehen vaimo uudemman kerran.

      Poista
  16. Luin tämän lukiossa jollain äidinkielen kurssilla. Se oli silloin yllättävänkin hyvä. :)

    VastaaPoista
  17. Waude! Muista sitten kertoa minulle, kun tämä tulee BBCltä ulos. Upeaa, upea arvio tekstiä palvovalla kuvalla. Oli muuten kiva lukea koko juoniselostus: Tämä myy kirjaa minulle paremmin kuin neutraalimpi olisi tehnyt.

    Homoseksuaalisuus ja feminismi voivat hyvin kulkea käsikkäin.

    Olen usein ajatellut tätä kirjaa, mutta se on jäänyt vain ajattelun asteelle. Varmaan silloin sitten tilasin Helvi Hämäläisen Säädyllisen murhenäytelmän sekä sen jatko-osan Kadotettu puutarha. Tai tartuin Kallaksen päiväkirjoihin...

    Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, wau totta tosiaan! BBC se osaa, ja kiva että voisin myydä kirjan tekstilläni. ;)

      Kallaksen päiväkirjat haluaisin lukea.

      Ja eipä kestä! :)

      Poista
    2. Katson ehdottomasti! Mutta jos voisit muistuttaa, kun tuskin koskan luen mitäää tv-ohjelmia...Olen tainnut pudota junan kyydistä;-)

      Suosittelen Kallaksen päiväkirjoja! Minulla olivat esikoiseni saadessa synnytyspoltot alkaneet, mutta kun Kallas oli kesken, yritin viivyttää lähtöä...luonto sitten näytti voimansa ja...Kallas oli kiinnostava persoona.

      Poista
  18. BBC:n upeaa filmatisointia odotellessa!

    VastaaPoista
  19. Kiitos kaikille kommentoijille! Palaan kommentoimaan jokaiselle erikseen ihan pian. :)

    VastaaPoista
  20. siis täh, tässä mun lukemassa anna liisassa tuo kyllä lähtee tuomittuna johonkin vankilaan kun siis on tappanut lapsensa nuorempana???

    VastaaPoista
  21. Höh! Minun mielestäni Anna Liisa ei todellakaan ole kuvauksesi mukainen. Eikä Mikko ja Johannes mitää homppeleitakaan ole. Suuresti pettynyt! Haluan kuolla.

    VastaaPoista