tiistai 25. syyskuuta 2012

Timo Parvela: Ella ja kadonnut karttakeppi

Timo Parvela: Ella ja kadonnut karttakeppi
Kustantaja: Tammi 2012
Kansi: Mervi Lindman
Sivuja: 132
Kotimainen lastenromaani

Ja niinpä me laadimme suunnitelman. Siinä oli kolme kohtaa:
Ensin me kaataisimme rehtorin.
Toiseen kohtaan emme keksineet mitään.
Mutta kolmannessa kaikki pelastuisivat.

Tokaluokkalaisen Ellan kevätjuhla ja sitä myötä koko kolmannelle luokalle pääsy on vaarassa. Ensiksikin huolenaiheena on opettaja-parka, joka ei vain osaa opettaa Ellaa ja tämän kavereita, sillä karttakeppi, tuo tärkeä työväline, on kadonnut. Muutenkin kaikki tuntuu olevan levällään: kevätjuhla, jonka esitys ei synny millään kaikista hyvistä ideoista huolimatta; Kuudesluokkalaiset ovat ilkeitä ja pelottavia; Uusi rehtori, herra Piippu on suorastaan despoottinen henkilö, melkein kuin Tuomiovuoren lohikäärme, joka kaiken lisäksi aikoo hankkiutua eroon mukuloista. Tarvitaan melkoisesti Ellan luokan energiaa ja ideoita ennen kuin asiat selvenevät - vai menevätkö ne sittenkin vain entistä pahemmin solmuun?

Timo Parvelan Ella ja kadonnut karttakeppi (2012) on massiivisen kirjasarjan tuorein teos. Massiiviseksi Ella-sarjaa voi varmasti sanoa, sillä Ella-kirjoja on ilmestynyt jo kaikkiaan 17 kappaletta. Se on huima määrä, ja sarjalla on selvästi kysyntää. Vankka suosio kertoo siitä, että laadukasta ja sopivan tuttua kiinnittymisen kohdetta kaivataan ja tarvitaan. Ellat on tarkoitettu ensisijaisesti lukeville lapsille. Itse luin Ellaa vuoroin ekaluokkalaiseni kanssa; hän luki minulle yhden luvun, minä hänelle seuraavan, hän taas sitä seuraavan.

- Se on kapellimestarin tahtipuikko, tiesi Tuukka.
- Sapelimestarin kahvipuukko, minä kuiskasin Hannalle.
- Peltimestarin pahviukko, minä kuiskasin Tiinalle.
- Peliesterin savitukko, Tiina kuiskasi Sampalle.
- Pehvetin kalakukko, Samppa kuiskasi Patelle, joka viimein kuiskasi opettajalle:
- Kapellimestarin tahtipuikko.
- Totta, opettaja nyökkäsi. - Kapellimestari johtaa orkesteria.
- Johtaako? Kuka on toisena? kysyi Pate, joka oli urheilumiehiä.

Ellaa ja kadonnutta karttakeppiä oli vaikea lukea ääneen, koska Parvelan lennokas teksti nauratti aikuistakin lukijaa niin, että vesi alkoi valua silmistä ja (olemattomat) vatsalihakset olivat kipeytyä kikattamisen paljoudesta. Naurun aiheita löytyy jokaisesta luvusta; esimerkiksi kapellimestarin tahtipuikosta ja Pehvetin kalakulosta innostuneena luokkalaiset esittävät oman hillittömän versionsa Lentävästä kalakulosta ja näytelmässä kaikki haluavat olla Janehilkkoja, Tarzanin kanssa seikkailevia Punahilkkoja.

Lennokasta, hauskaa ja sujuvaa. Parvelan teksti on ennen kaikkea sellaista, jotka on ilo lukea. On populaarikulttuurisia viittauksia aina Taru Sormusten herrasta Batmaniin, joka Samppana murjottaa patjavarastossa. Osansa saa myös kansalliskirjailijamme. Tarinaan sisältyvän jännityksen - löytyykö karttakeppi, mitä kun oopperareissulla tulee vessahätä, mitä rehtori sanoo kaikesta, onnistuuko kevätjuhla ja ei kai rehtori oikeasti aio vaihtaa mukuloita toisiin, parempiin ja oppivaisempiin - myötä Ella ja kadonnut karttakeppi on kirja, jota on luettava luku toisensa jälkeen. Kirjaa ei yksinkertaisesti voi jättää kesken.

Hyvään lastenkirjaan kuuluu mielestäni yleensä myös ne tasot, jotka avautuvat ensisijaisesti aikuiselle. Ella ja kadonnut karttakeppi kertookin myös kouluhierarkiasta, isoista ja pienistä koululaisista, koulun hallinnosta ja riviopettajista. Parvela kirjoittaa sujuvasti ja varmasti osin rutiinilla, mutta ei liukuhihnamaisesti. Ellassa ja kadonneessa karttakepissä on sydän mukana eikä tekstistä näy minkäänlainen kirjailijan väsymys massiiviseksi paisunutta kirjasarjaansa kohtaan.

Arkisia oivalluksia, uskomattomia sattumuksia, hillittömiä sanaleikkejä - niitä kaikkia tarvitaan tuomaan sivuilta välittyvää naurua ja iloa. Yksinkertaisesti ilmaistuna: Ella on mainiotakin mainiompi lastenkirja, joka sopii niin tytöille kuin pojillekin.

****
ja lapsen arvio: Mä en anna tähtiä. Tää oli hyvä! Mut vähän tyhmäkin. Ja tätä Ellaa me ei luettukaan koulussa, kun ope luki meille jotain muuta Ellaa. Mutta eiks ne tajunnu sitä *juonipaljastuksen vuoksi en kerro, että mitä* juttua. Höh! Mut mä tajusin.

18 kommenttia:

  1. Ah, ELla-kirjat johdattavat aikoihin, kun aloitin ekaluokan. Pätkä siitä Kalakukko(?)-kirjasta oli aapisessa ja siitähän se sitten lähti. Oikeastaan tuo pätkä on antanut paljon, kun miettii, miten paljon tuli Ellojen myötä luettua. Se aapispätkä oli niin hauska, että piti lukea lisää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, oi, toivottavasti sinulla on vain ihania muistoja Elloista. Itse olin ensimmäisen Ellan ilmestyessä jo parikymppinen enkä tietenkään Elloja lukenut, mutta nyt sitten omien lasten myötä. Hauskoja ja fiksuja lastenkirjoja!

      Poista
  2. Me ollaan nyt luettu sellasta Ella-kirjaa, jossa on kolme vähän lyhyempää tarinaa (en nyt muista nimeä enkä jaksa juosta katsomaan). Nää ei ehkä oo ääneenluettuna ihan parhaimmillaan, nauroin ääneen kun luin Ella-sitaatteja Kouluun-kirjasta mutta... Luulen, että nuo kokonaiset lastenromaanit toimii paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, niin, luulen, että kokonaiset romaanit ovat tosiaan parempia. Tämä ainakin toimi mainiosti myös ääneen luettuna, vaikka nauratti kyllä ihan mahdottomasti. :)

      Poista
  3. Mulla on sivistyksessä (muiden puutteiden ohella) Ella-kirjojen kokoinen aukko! Kiinnostaisi kyllä, kun näitä on kehuttukn valtavasti, mutta en muista koskaan kirjastossa etsiä näitä. Ja mieluiten toki lukisin oikeassa järjestyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu kuin Maijalla, Ellan kokoinen aukko löytyy kirjasivistyksessä ;) Monessa paikassa olen näihin törmännyt, mutta ei vain ole tullut kirjastosta etsittyä. Ihana tuo teidän yhteinen lukemistapa, tätä voisi soveltaa itsekin kunhan eskarilaisen lukeminen vielä entisestään vauhdittuu :)

      Poista
    2. Maija ja Villasukka, teillä kummallakin on vielä alle kouluikäiset lapset, joten Elloja ehtii vielä lukea. :) Mekin aloitimme kesällä, ja esikoiseni on nyt ekaluokkalainen. Ja kiitos, on aika ihanaa lukea lapsen kanssa yhdessä ja vuorotellen.

      Poista
  4. Mikäköhän oli eka Ella-kirja? Muistaakseni niitä on ilmestynyt aluksi jossain helppolukuisessa sarjassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, Wikipedian mukaan ensimmäinen Ella on Kirjava kukko -nimisessä sarjassa vuonna 1995 ilmestynyt Ella ja Kiristäjä. Sitä ja muitakaan ensimmäisiä Elloja en ole vielä lukenut.

      Poista
  5. Voitko Katja uskoa etten vieläkään ole lukenut ainuttakaan Ellaa! Ja siis tiedän, että ne ovat loistavia - en vain jostain syystä ole niitä kirjastosta mukaan koskana napannut (luulatvasti siksi että ne eivät jouda hyllyissä vanhenemaan, suosittuja kun ovat). No, onpahan kosolti koko perheen laatuluettavaa tiedossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, voin! :) En minäkään ollut vielä viime vuonna ja oma esikoisenihan on vuotta vanhempi kuin sinun. Suosittelen nappaamaan mukaan jollain kirjastoreissulla, elämään tarvitaan aina hieman naurua. :)

      Poista
  6. Tää on ollut meidän tytön suosikkisarja! Täytyy varmaan lainata kirjastosta, sillä enää en viitsi noita ostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, en ihmettele ollenkaan. Ja vaikka tyttösi on (ilmeisesti?) jo Ellan keskimääräistä kohderyhmää isompi, niin varmasti tämän lukeminen on silti ja edelleen mieluista.

      Poista
  7. Hei,

    Huomasin Ella-keskustelun ja tässä hieman lisätietoja Ella-sarjasta.

    Ella-kirjat syntyivät Tammen Kirjava kukko -sarjaan vuonna 1995, jolloin tuo ensimmäinen Ella ja kiristäjä -kirja ilmestyi.
    Siitä saakka Ella on naurattanut kaikenikäisiä – niin tyttöjä kuin poikiakin.

    Ellojen huumori ja vauhti purivat heti alussa paljon ajateltua laajempaan lukijakuntaan, joten pian Elloja luettiin ala-asteella, niistä tehtiin kirjaesitelmiä yläasteella ja opettajat hihittivät niille salaa karttavarastossa.
    Ella kavereineen pääsi siis seikkaileekin aapisiin, Kirjava kukko -sarjaan sekä itsenäisiin lastenromaaneihin.

    Tässä listausta ilmestyneistä Ella-sarjan kirjoista, joita löytyy kirjastoista ja kirjakaupoista kautta maan:

    Ella ja kiristäjä, 1995
    Ella teatterissa, 1996
    Ella luokkaretkellä, 1997
    Ella ja lopettaja, 1998
    Ella ja Pate, 1999
    Ella ja Pukari, 2000
    Ella yökoulussa, 2001
    Ella Lapissa, 2003
    Ella ja Paterock, 2004
    Ella aalloilla, 2005
    Ella. Varokaa lapsia!, 2006
    Ella ja seitsemän törppöä, 2007
    Ella ja Äf Yksi, 2008
    Ella ja kaverit -ekstra, 2008
    Ella ja jättipotti, 2009
    Ella ja kaverit juhlatuulella, 2010
    Ella ja Yön ritarit, 2010
    Ella ja Sampan urotyöt, 2011
    Ella ja kadonnut karttakeppi, 2012

    Täältä voi muuten lukunäyte uusimmasta Ellasta, kun moni ei ollut vielä ehtinyt tutustua kirjoihin:

    http://www.tammenoksa.fi/naytesivut/ISBN/Lukunayte_Ella_ja_kadonnut_karttakeppi/

    Iloista syksyä!

    Mikko/Tammi

    VastaaPoista
  8. Aloin just lukemaan tätä Ella kirjaa : )

    VastaaPoista