lauantai 8. syyskuuta 2012

Keltaisia kirjoja ja sadetakkeja


Ooh! Heti alkuun on kerrottava, että tämä on blogini 600. postaus, eikä toivottavasti mikään turha päivitys olekaan, sillä huomenna blogissani alkaa Keltainen syyskuu; viikko, jonka aikana en (työ- ja lastenkirjoja lukuun ottamatta) lue muuta kirjallisuutta kuin Tammen Keltaisessa kirjastossa julkaistuja teoksia.Tiedän, että viikko on lyhyt aika ja Keltaisten kirjojen kanssa voisi viettää aikaa vaikka kuinka, mutta kyse onkin vain ajallisesti rajatusta teemalukemisesta: olen "aina" lukenut ja tulen jatkossakin lukemaan Keltaisen kirjaston kirjastoja. Blogissani aiemmin esittelemiäni Keltaisia voitte selata täältä.

Lukuteemaviikkoni ensimmäinen kirja tulee olemaan Yasunari Kawabatan Lumen maa, joka voitti sivupalkissa parhaillaan näkyvän lukijagallupin ja jota itse asiassa aloittelin jo tänään. Lumen maan lisäksi haaveilen lukevani 3-4 muuta teosta, mutta en ole  vielä päättänyt, että mitä valitsen. Noudatan valinnoissani omaa lukufiilistäni, mutta mm. seuraavia kirjoja olen mieheni kanssa kotimme kirjahyllyyn haalinut. Jos teillä, ihanat lukijat, on kokemusta joistakin listaamistani kirjoista (monia kirjailijoita, kuten Hoegia, Lahiria tai Morrisonia olen lukenut aiemminkin), niin otan mielelläni vastaan lukusuosituksia tai -kokemuksia:

Michael Frayn: Päistikkaa
Peter Hoeg: Hiljainen tyttö
Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti
Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani
Alice Munro: Kerjäläistyttö
Viktor Pelevin: Generation P
Jayne Anne Phillips: SuojelusThomas Mann: Kuolema Venetsiassa (pelkkä niminovelli)
W. G. Sebald: Vieraalla maalla
John Steinbeck: Helmi (jonka olen lukioikäisenä lukenutkin, mutta 20 vuodessa ehtii unohtaa paljon...)
Antonio Tabucchi:Taivaanranta


Yllä oleva sadetakki- ja auringonkukkakuva on "uusinta". En yleensä tuo esille vanhoja kuviani tai blogitekstejäni, mutta vietän parhaillaan viikonloppua lapsuusmaisemissani enkä ottanut mukaan kameran ja tietokoneen yhdistävää piuhaa. Sen vuoksi lainaan omaa kuvaani ja luon Keltaisista kirjoista aasinsillan keltaisiin sadetakkeihin. Olen luonteeltani melankoliseen romantiikkaan taipuvainen, ja kirjat joissa on sadetakkeja tai sateenvarjoja saavat minun sydämeni pehmenemään. Keltaisen sadetakin kohtaaminen on melkein parasta! Sadetakkikirjasuosikkini on Per Pettersonin Kirottu ajan katoava virta, mutta koska en omista kirjaa, en voi tarkastaa siitä eksaktia lainausta tähän yhteyteen. Sen sijaan siteeraan kolmea tänä vuonna lukemaani hienoa romaania, joissa kaikissa vilahtaa keltainen sadeasu.

Tunnistatteko kirjat? Kerron oikeat vastaukset ensi viikolla.

- Ja todellisuus, se on tämä: Tuomas jatkaa kuten ennenkin, juo toisinaan, käy polttelemassa, pukee ylleen kirkkaankeltaisen sadetakin, tervehtii naapuria, käy kaupassa, kävelyllä ja miettii, palaisiko töihin.


 - Kun kävelin portille, ohitin monta ihmistä, joilla oli samanlaiset keltaiset sadeviitat kuin Naokolla ja Reikolla. Kaikilla oli huppu päässä. Värit hohtivat sateessa tavattoman kirkkaina. Maa oli sysimusta, männynoksat kirkkaanvihreitä ja keltaisin pukeutuneet ihmiset kuin henkiä, jotka saivat vaeltaa maan päällä vain sateisina aamuina.


- Satoi ja tuuli. Sibelius-monumentin urkupilleissä kävi suhina. Edellisiltana, kun olimme syöneet entrecotet Parillassa, hän oli väittänyt, että tuulisella säällä niiden saattoi kuulla soittavan eri säveliä. Minä en erottanut mitään. Bussilastillinen japanilaisturisteja kiipesi kumpareelle ihailemaan veistosta kameroidensa linssien takaa. Moottorivene irtosi laiturista lähirannassa ja suuntasi hitaasti kohti Soutustadionia. Sitten Elin ilmestyi yhtäkkiä turistibussin takaa. Hänellä oli kirkkaankeltainen öljykangasasu.

28 kommenttia:

  1. Keltaisia kirjoja ja sadetakkeja -pakahduttavan ihana otsikko <3 Teemakuukautesi kuulostaa huippu mielenkintoiselta. Odotan jo innolla arvioitasi, jos vaikkapa sitä saisi itselleen hyviä vinkkejä. Keltaisen kirjaston kirjoja on tullut omalla kohdalla luettua harmittavan vähän, pitäisi petrata! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitos. <3 Ehkä hieman romanttinen otsikko. :) Kyse on teemaviikosta (tai puolestatoista!), mutta kyllä Keltaisia riittäisi vaikka koko vuodeksi.

      Poista
  2. Kiva postaus! Kuva ansaitsee uusintakäytön, sillä se on niin hyvä ja sopii tähän bloggaukseen kuin nenä päähän.

    Olisi ihanaa, jos lukisit Munron Kerjäläistytön! Myös Jayne Anne Phillips kiinnostaa. Aion lukea häntä itsekin piakkoin. Ja toki ikisuosikistani Steinbeckistakin olisi hauska lukea. Hän ei ole ollut juurikaan blogeissa esillä. Ehkä pitäisi alkaa käydä hänenkin tuotantoaan läpi (niin kuin nyt alan toisen ikisuosikkini Eeva Tikan).

    Minulla on Kirottu ajan katoava virta juuri kirjastosta lainassa - toivottavasti ehdin lukea sen nyt syksyllä! Minustakin keltaiset sadetakit ovat ihania. Arvaan kirjakatkelmista seuraavasti:

    1) Markku Pääskynen: Enkelten kirja
    2) Haruki Murakami: Norwegian Wood
    3) Johan Bargum: Syyspurjehdus.

    Pus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, jee! Sinä tunnistit kaikki kirjakatkelmat ihan oikein.

      En nyt harmillisesti ehtinyt Munroon ja Phillipsiin, mutta etenkin Munro on ihan lähiajan lukulistallani. Steinbeckin ehdin lukea, toivottavasti ehdin siitä pian blogatakin. :)

      Poista
  3. Thomas Mannin "Kuolema Venetsiassa" on syöpynyt mieleeni hyvin vahvana kokemuksena, vaikka sen lukemisesta on aikaa. Suosittelen sen lukemista lämpimästi. Mulla rupesi nyt päässä soimaan Aikakoneen "Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, Kuolemaa Venetsiassa en ehtinyt nyt, mutta aion talviaikaan lukea hieman enemmänkin Mannia. Silloin siis! Ja Aikakone, voi ei!

      Poista
  4. Ihana kuva! Keltaiset sadetakit ja kirjat;kiva aihe! täällä sadetakkeja ei tarvita vielä pitkään...Mukavaa viikonloppua Katja!

    VastaaPoista
  5. Monet Keltaiset ovat kovin paksuja (ja muutenkin täyttä tavaraa), joten olet melkoinen lukutoukka, jos viikossa vetelet kaiken muun ohella neljä! Mutta suosittelen nyt ainakin Alice Munron Kerjäläistyttöä, luin sen kesällä jonkin Munro-viikonloppuhaasteen merkeissä: http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2012/07/alice-munro-kerjalaistytto.html

    VastaaPoista
  6. Lainasin tuon Pettersonin kirjan äskettäin. Vielä en ole lukenut. Tykkäsin Hevosvarkaista ja sillä perusteella lainasin tämänkin.
    Keltainen sadetakki on klassikko <3

    VastaaPoista
  7. Minä en muista tätä kuvaa...hieno! Minulla soi nyt vain 'Keltainen kuu, mikset jo tuu...'

    Siis Hoegin Lumen taju on yksi suurenmoinen kirja ja Hiljainen tyttö taas on kirja, josta maksoin hyvän rahan, yritin lukea ja se oli niin syvältä, että kannoin sen suoraan tutulle antikvariaatin pitäjälle. Aivan kuin Hoeg olisi yrittänyt olla uusi Grass tai Mann tms. Kun yrittää liikaa, syntyy juuri tällaista kakkaa.

    Viimeinen on Syyspurjehduksesta.

    VastaaPoista
  8. Onnea kuus-satasesta :)
    Minulla on keltaisen kirjaston Zorbas-kirjan, jonka ajattelin lukea syksymmällä.

    VastaaPoista
  9. Olipa ihania sadetakkikatkelmia! Minäkin olen heikkona sateentuoksuiseen syysromantiikkaan... yhtään noista sitaateista en tunnistanut, mutta kunhan kerrot oikeat vastaukset niin saanpahan taas listalleni 3 kirjaa jotka on ihan pakko lukea :D

    VastaaPoista
  10. Oi niin ja onnea paljon! 600 täynnä, wau :)

    VastaaPoista
  11. Kiitos hienoista arvioista ja visuaalisestikin kauniista blogista!
    Oma suosikkini Tammen keltaisiata on Anilda Ibrahimin Punainen morsian. Mielenkiintoinen ja varsin humoristinenkin kuvaus Albanian naisten roolista yhteiskunnassaan. Suosittelen!

    VastaaPoista
  12. Ensimmäistä en tunnista mutta toista veikkaan Murakamiksi ja kolmatta Bargumiksi :)

    Noita Keltaisia en olekaan lukenut joten kiinnostuksella odottelen tekstejäsi. Itse hain juuri kaupungin pellolta auringonkukkia keittiön pöydälle <3

    VastaaPoista
  13. Ei tosiaan mikään turha päivitys vaan ihana, onnea kuusisatasesta <3

    Päistikkaa oli yleisen kirjallisuustieteen pääsykoekirjana ylioppilaskeväänäni, tuli sisäistettyä riittävän hyvin ;). Se on ihan hauska.

    Minun kansani, minun rakkaani on upea, mutta älä lue sitä teemaviikolla. Se on niin surullinen, rankka ja kaunis. Parhaita koskaan lukemiani kirjoja (onneksi en ollut silloin vielä itse äiti...)

    Ekaa en tunnistanut, mutta 2) Norwegian Wood ja 3) Syyspurjehdus <3 <3


    VastaaPoista
  14. Onnittelut kuudestasadasta! :)

    Jayne Anne Phillipsistä olisi kiinnostavaa kuulla, sama kirja odottaa omassakin hyllyssäni. Olen lukenut Kiurun ja Termiitin, joka ei lukiessa tuntunut napakympiltä mutta jota olen jälkeenpäin alkanut arvostaa enemmän. Jotain todella hienoa siinä oli sitten kuitenkin!

    VastaaPoista
  15. Suosittelen Steinbeckin Helmeä. Voisit kokea sen eri tavalla kuin nuorempana.

    Eikös kolmas lainaus ole Bargumin Syyspurjehduksesta?

    VastaaPoista
  16. Samoissa luvuissa mennään :) Tosin, mulla se taitaakin jäädä suurinpiirtein siihen. Sinulla on toivottavasti monta tasalukemaa edessä vielä !

    Ääni Morrisonille, Steinbeckille, Munrolle ( ehdottomasti, lue Kerjäläistyttö ! ) ja Lahirille.

    VastaaPoista
  17. Keltaisista olen Kawabatan ohella lukenut Tabucchin Taivaanrannan, muttei se kyllä ole oikein jättänyt muistikuvia, toisin kuin ne pari muuta lukemaani Tabucchia. No, olipahan ainakin lyhyt.

    VastaaPoista
  18. Tuo kuva on kyllä niin ihana!

    Onnea 600 postauksesta!

    Nuo teemat lukemisessa ovat kyllä kivoja, itsekin tekisi mieli keksiä joku teema syksylle!

    (Jopas minä huudahtelen kommenteissani ;) )

    VastaaPoista
  19. Onnittelut 600:sta! Ihanaa, että pidät tätä blogia.

    Minä tunnistan vain Norwegian Woodin, se lienee siis ainoa, jonka olen lukenut. Voi toki olla, että olen vain unohtanut lukeneeni.

    VastaaPoista
  20. Aivan käsittämättömän kaunis kuva!!! Rakastan keltaista, vihreää ja auringonkukkia, oih, kuvasi sai minut niin hymyilemään!!!!!

    VastaaPoista
  21. Niin ihana, alkusyksyyn sopiva kuva! <3

    Taatusti mikä tahansa noista listan kirjoista on lukemisen arvoinen, mutta suosittelen etenkin Munroa, Lahiria tai Phillipsiä, sillä ne olen itse lukenut ja kaikista kovasti tykännyt. Phillipsin Suojelus ei kylläkään ole mikään helppo, mutta mielestäni erittäin hieno kirja. Mulla on sellainen fiilis (lienenköhän ihan väärässä?), että Phillips on aika vähän esillä blogeissa. Siksikin olisi kiva, jos sinä tuon nimenomaisen kirjan lukisit ja arvioisit (mie oon lukenut kirjan jo en ennen blogiaikoja).

    Onnea 600 postauksesta ja mainiota viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
  22. Onnea 600 postauksen blogistille! Ja hienoja postauksia ovatkin! Toivoisin että lukisit Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani - ihan sellaisesta itsekkäästä syystä, että se on mielestäni todella hieno ja olisi kiva lukea siun ajatuksiasi siitä.
    T. Niina Hanhinen

    VastaaPoista
  23. Onnea 600. postauksesta :)

    Kyllä tuota kuvaa kelpaa katsella useammankin kerran, niin hieno se on! Odotan innolla teemaviikkopostauksiasi :)

    VastaaPoista
  24. Onnea täältäkin kuudestasadasta! <3 Ja ihana kuva, rakastan keltaista, auringonkukkia ja etenkin niitä keltaisia sadetakkeja. <3

    Listaltasi minua kiinnostaisi eniten lukea arviot teoksista Päistikkaa ja Suojelus, minulla on kumpikin kirjastosta lainassa ja toivon ehtiväni niiden pariin pian. Myös Kuolema Venetsiassa kiinnostaa. Luen itse tällä hetkellä Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani -teosta (parin muun kirjan ohella), mutta Marian tavoin en suosittele kirjaa teemaviikollesi. Se on ah niin upea, mutta hidaslukuinen ja aikaa ja rauhaa vaativa. Suosittelen ehdottomasti lukemaan, muttei kiireessä tai työmatkoilla. :)

    Sitaateista kakkonen on tietenkin ihanaa Murakamia (Norwegian Wood). <3

    VastaaPoista
  25. Kiitos kaikille keltaisista kommenteista. :) Palaan niihin jokaiseen pian!

    VastaaPoista