sunnuntai 12. elokuuta 2012

Maria Lang: Ei enää murhia!



Maria Lang: Ei enää murhia!
Kustantaja: Gummerus 1990 (2. painos)
Alkuteos: Inte flera mord! 1951
Suomentanut: H. Sorjo-Smeds
Kansi: Curt Petersson
Ulkomainen jännitysromaani, Ruotsi
Sivuja: 223

- No niin, lähden mukaan. Mutta yhden ehdon asetan. Ei enää murhia! Tähänastiset riittävät jo.
Upsalan yliopiston egyptologian professori Johannas M. Ekstedt oli puhunut, ja Einar sekä minä huoahdimme helpotuksesta.


Idyllinen Skoga on eräs Ruotsin rauhallisimmista pikkukaupungeista. Sen talot ovat keltaisia tai valkoisia puuhuviloita, jokaisen talon puutarha on rauhaisalla tavalla vehreä, alhaalla laaksossa kimaltelee järvenselkä ja kirkkokin on valkoinen kuin sokerista tehty. Ihmeellinen pieni idylli! Väsynyt professori ja hänen hiljattain avioitunut tyttärensä Puck miehensä historian opettaja Einar Buren kanssa odottavat lomaa Skogassa suurella innolla etenkin siksi, että Tukholmassa Puck ja Einar olivat joutuneet tekemisiin murhajuttujen kanssa kiitos Einarin hyvän ystävän poliisi Kristen Wijkin. Skogassa kaikki on toisin, mutta ehkä kolmikon olisi pitänyt uskoa Thotmes III:ksi nimettyä kissaa, joka alkoi naukua varoituksia jo automatkalla kohti Skogaa.

Erään Ruotsin tunnetuimman dekkaristin, 40 kirjaa kirjoittaneen Maria Langin romaani Ei enää murhia! (1951) kytkeytyy samaan kotoisan jännityskirjan perinteeseen kuin esimerkiksi valtaosa Agatha Christien dekkareista. Ei varmastikaan ole vaikea arvata, kuinka tarkoituksellisesti väärään kirjan otsikko osuu: Thotmes-kissan varoitusnaukaisuja olisi pitänyt uskoa:

Isä otti voimakkaat sarvisankaiset silmäkulmiltaan, ja tummansiniset silmät näyttivät väsyneiltä ja miettiväisiltä kun hän hitaasti ryhtyi puhumaan.
- Pelkään että minun on pakko kertoa se teille. Jotakin täytynee tehdä selväksi, luulisin.
Hän piti tauon ja jatkui sitten samaan valittelevaan sävyyn, jolla olisi puhutellut reputettua tenttijää.- En todella pidä siitä laisinkaan... Mutta tosiasia on että nurmikollamme makaa ruumis.


Ei enää murhia! on tyylipuhdas perinteinen dekkari. Sen perinteisyys ja tuon perinteen jatkuminen nykypäivään miltei hätkähdytti minua. Tänä kesänä lukemistani dekkareista ainakin neljässä kehyskertomus on osin sama: Agatha Christien Syyttävän sormen sisarukset asettuvat maaseudulle, jotta voivat toipua toisen maailmansodan aiheuttamista vaurioista; Eeva Tenhusen Murhassa savolaiseen tapaan Liisa ja Martti Halla ostavat vanhan talon Ylä-Savosta päästäkseen eroon pääkaupunkiseudun hektisyydestä ja jopa ihkauudessa psykologisessa dekkarissa, Camilla Läckbergin Majakanvartijassa useampikin henkilö suuntaa vanhalle kotiseudulleen, meren ja majakoiden maisemiin paetakseen jotain asiaa menneisyydestään. Ei enää murhia! on osa samaa maallepaluun jatkumoa. Ja maaseudulla jos jossain, kaikkein uneliaimmillakin pikkupaikkakunnilla, tehdään melkoisesti veritöitä kaiken kahvinjuonnin, puutarhanhoidon ja yleisen sosialiseeramisen ohella.

Tyylipuhdasta on myös yhteisökuvaus. Skoga on pikkukaupunki, jonka asukkaat tietävät paikkansa ja toistensakin paikan samaan tapaan kuin muissa mainitsemissani dekkareissa. Kirjan maailmankuva on vanhanaikainen, omaa aikakauttaan 1950-luvun alkua mukaileva. Lukeminen tarjoaa mielikuvallista nostalgiaa aikakaudesta, jota en luonnollisestikaan ole koskaan kokenut. Kirjan luettuaan tekee melkein mieli alkaa selata vanhoja Seura-lehtiä tai näin Olympia-kesänä katsoa lähetyksiä Helsingin vuoden 1952.

Nostalgia sikseen, miten on dekkarimaisuuden laita? Onko romaani juonellisestikin tyylipuhdas? On. Langin kirjassa kaikki on kovin mukavaa. Lukijaa ei pelota eikä kirjailija tunge mukaan liikaa psykologiaa, vaikka murhan motiivien tarkastelussa riittäisikin töitä vaikka millaiselle profiloijalle.  Minä pidän tällaisista leppoisista "kyökkidekkareista" ainakin kesäaikaan. Ei enää murhien leppoisuus on kaikkine murhineenkin suloista, mutta koska Lang on taitava, saa lukija tehdä oikeasti aivotyötä koettaessaan keksiä murhaajaa. Itse taisin keksiä hänen henkilöllisyytensä hieman ennen kuin se paljastuu Puckille ja Einarille, mutta jouduin hämmennyksiin aika monta kertaa, siinä määrin taitavasti Lang erilaisia motiiveja pyörittelee. Kirjan opetus onkin siinä, että kuka tahansa pikkukaupungin asukkaista voi olla murhaaja. Kuka tahansa.

Parasta Langin romaanissa on sen viihdyttävyyden  ja aivojumpan yhdistyminen. Minä viihdyin ja nautin. Ei tällaisia kirjoja kovin monta jaksa lukea perätysten, mutta kaikille kesän, ruotsalaisuuden, puuhuviloiden ja herttaisen jännityksen ystäville romaani sopii.

Ei enää murhia! huutaa Langin kirjan otsikko. Kaunokirjallisuuden suhteen en voi yhtyä huutoon, sillä taidan pikkuhiljaa tehdä paluuta dekkarien lukijaksi, ainakin tällaisten kotoisten kuka-sen-teki -jännärien. Nyt kuitenkin lopetan hetkeksi dekkarien esittelyn blogissani ja palaan itselleni ominaisemman lukemiston pariin ensi viikolla. Sitä ennen liikun huomenissa kuitenkin vielä eräänlaisen jännityksen parissa. Murhia ei ole luvassa, mutta varsinaista "sokeria pohjalla" on luvassa, ainakin huumorilla mitattuna. ;) Ettekä ehkä ihan helposti arvaa, että mistä kirjasta on kyse.

****

P.S. Mitä nyt lukemiini dekkareihin tulee, niin vanhat murharouvat Agatha Christie ja Maria Lang tarjosivat minulle parasta, oikealla tavalla kotoisaa jännitystä ainakin tälle kesälle. Uutuuksiin, Läckbergiin ja Mooreen, olin aavistuksen pettynyt, mutta niistä Moore vie voiton brittitunnelman hyvän hallitsemisen vuoksi. Haahtelan kirja oli hieno ja jännistysromaaninankin ehjä, mutta en voi olla vertaamatta sitä Haahtelan muihin teoksiin. Tenhusen romaani hukkui hieman savolaistunnelmiin, Viisikko taas oli juuri sitä mitä muistinkin: eväsretkiä ja epäilyttäviä aikuisia. Koetin valita mahdollisimman erilaisia kirjoja, mutta moni jäi lukematta. Hyllyssäni odottaakin nyt esimerkiksi Håkan Nesserin kirja, uskon pitäväni siitä kovasti. Syksyllä aion lukea myös P.D. Jamesia ja Dorothy L. Sayersia. Dekkari(osa)kesäni sai aikaan sen, mitä lähdin hakemaan: kipinän lukea dekkareita aina ajoittain.

16 kommenttia:

  1. Pidän Langin kirjoissa juuri niiden perinteisyydestä ja ihanasta nostalgiasta. Lisäksi henkilöhahmot ovat sympaattisia eikä kirjoissa "tapahdu" liikaa.

    Odotan niiin arviotasi Sayersista ja Jamesista ! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, nimenomaan niiden perinteisyys on ihanaa. Ei Langin kirjoja jaksaisi lukea kovin montaa peräkkäin, mutta yksi/kesä on ihan hyvä tahti. :)

      Minä odotan Sayersin ja Jamesin lukemista!

      Poista
  2. Katja, minä luin joskus Langia ihan hulluna;-) Nyt olen siirtynyt toiselle tasolle, se on ylemmäs tai alemmas riippuen siitä, kuka arvioi, ja pidän...no, en haluaisi sanoa kovemmista, sillä se sana sopii just vain niihin dekkareihin, joissa on raa'at murhat ja kova tempo, mutta olkoon nyt...siis kovemmista PSYKOLOGISISTA dekkareista. Tämä ei ollenkaan taas himmennä Christien tenhoa, sillä hän jos kuka hallitsi sekä murhat että niiden psykologian. Pidän kodikkuudesta, mutta en dekkareissa - enää.

    Ja tänään sitten Christien Kohti nollapistettä,johon en kyllästy ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minäkin luin Langia paljonkin noin 15-20 vuotta sitten. Silloin luin muitakin dekkareita (mm. Elizabeth Georgea ja Patricia Cornwellin ensimmäisiä kirjoja. Halusin palata Langiin, koska pidän perinteisistä kuka-sen-teki -kirjoista. Minä siis pidän kodikkaista dekkareista - rankkuutta haluan muilta kirjoilta, esimerkiksi Poikani Kevin vastasi psykologisen romaanin kaipuuseeni oivallisesti.

      Kohti nollapistettä on huikea!

      Poista
  3. Maria Langilta olen lukenut yhden dekkarin, mutta siitä on aikaa. Pitäisikin vaihteeksi kokeilla, napata kirjastoreissulla mukaan. Minua kiinnostaa kovasti minkä Håkan Nessnerin kirjan aiot lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, Langia kannattaa lukea silloin, kun haluaa "suloisia" dekkareita. :) Lainasin töistä Håkan Nesserin Tapaus G:n. Nyt vain mietin, että pitäisikö lukea joku muu Nesserin kirja ensin, koska Tapaus G käsittääkseni päättää Van Veeteren-sarjan.

      Poista
  4. Muistan lukeneeni jonkun Langin kirjan ikuisuus sitten.Voisinkin lukea häntä uudestaan,tämän postauksesi innoittamana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yaelian: Kannattaa ainakin kokeilla. Langin kirjoissa on kotoisa tunnelma, mistä pidän.

      Poista
  5. Hauska kuulla että dekkariteema täytti tarkoituksensa ja tarjosi siinä sivussa lukunautintoakin :)
    Itsekin olen heittäytymässä ja oikeastaan jo heittäytynyt teemalukemisen syövereihin, siitä lisää pitkin syksyä sitten ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, olenkin ollut huomaavinani teeman sinun lukemisissasi. Hauskaa! Ja ehkä purat tuota teemaa vielä hieman enemmän. :)

      Poista
  6. En ole lukenut Maria Langia aikoihin ja oli kiva lukea tästä dekkarista, jonka olen joskus lukenut. En vaan enää muista sitä. Pidin Langin Christer Wijk-dekkareista ja muistan hänen vaimonsa kuuluisan oopperalaulajattaren Camillan! Skogan pikkukaupunkiin niistäkin monet sijoittuivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, minä en ole varma, olinko lukenut tätä aiemmin. En muistanut mitään. Mutta luin ihan hurjasti Langia joskus abivuonna. Minäkin pidin Christer Wijkistä ja muistelen, että joku dekkareista sijoittui ooperamaailmaan. Oliko sen nimi Viimeinen aaria?

      Poista
  7. Minäkin olen joskus Langia lukenut, mutta kyllästyin jossain vaiheessa enkä sen koommin ole Langiin tarttunut. Kaikkein parhaiten mulle jäi niistä mieleen kahvinjuonti, jota kirjoissa harrastetaan rikoksia ratkaistaessa (vähän samaan tapaan kuin Viisikoissa syödään voileipiä, rintasokeria ym.).

    Hyvin vedät yhteen dekkarikesäsi satoa ja vertaat Langin kirjaa Christien, Tenhusen ja Läckbergin dekkareihin. Sinun tekstejäsi on aina mukava lukea, kun kirjoitat niin sujuvasti ja fiksusti.

    Kiva kuulla, että aiot lukea Jamesia, Sayersia ja Nesseriä. Onkohan se hyllyssäsi odottava Nesserin kirja sama, jonka itse aiemmin luin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, minulle kävi samoin Langin kanssa, mutta nyt aika oli jälleen sopiva. Pidin kovasti! Tässä ei juoda kahvia ihan niin paljon, vaikka toki kahvia ja leivonnaisia tarjoillaankin. :)

      Ja kiitos, dekkareissa on aika paljon samaa olipa aikakausi tai raakusaste mikä tahansa. Olen perinteisten dekkarien ystävä, ehdottomasti.

      Nesseriltä suunnittelen lukevani Tapaus G:n, mutta mietin että pitäisikö lukea joku muu ensin?

      Poista
  8. Tätä Langin kirjaa en muista lukeneeni, mutta se kuulostaa juuri sellaiselta, josta varmasti pitäisin. Ajan- ja paikankuvaus olisi juuri minun makuuni; 50-luku, ruotsalaisuus (ja brittiläisyys tietenkin, mutta nyt ei puhuta siitä :), puuhuvilat, pikkupaikkakunnan atmosfääri ja cozy mysteryt ovat niitä avainsanoja, joita dekkarigenressä eniten kaipaan.

    Merkkaan tämän ylös itselleni, kiitos hyvästä arviosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, varmasti pitäisit. 1950-luku näyttäytyy niin ruotsalaisissa kuin brittiläisissä (puhutaan siis kuitenkin vähän :)) kirjoissa jotenkin suloisena. Minäkin olen suuri cozy mystery -lajin ystävä. Toisenlaisia dekkareita oikein jaksa lukeakaan...

      Poista