torstai 16. elokuuta 2012

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
Kustantaja: Avain 2010
Kansi: Jarkko Virtanen
Kotimainen romaani
Sivuja: 239

Haluan olla yksi tämän maan valkoisista maattomista, ihmisistä, jotka ovat olleet poissa niin kauan, että kukaan ei kaipaa heitä. He kaipaavat paikkoihin joita ei ole, pystyttävät suuret telttansa auringon paahtamiin luonnonpuistoihin, lentävät kirkashiekkaisillem vartioiduille rannoille sukeltamaan, ovat jatkuvasti lähdössä johonkin eivätkä koskaan palaa. Samalla haluan annoksen nostalgiaa. Vaikka se olisi vaarallista. Vaikka sen tunnustaminen nolottaa. Haluan siemailla nostalgiaa ennen kuin kuolen.

Nimeltä mainitsematon eteläisen Afrikan maa on kuuma, sen maaperä on värjäytynyt punaiseksi, sen ilma ei syleile, vaan se törmää vastaan kuumana muurina. Maassa tapahtuu paljon pahaa, mutta sieltä on myös kauniita, elämän onnellisimman ajan muistoja. Eri aikakausien muistot mielessään brittitaustainen, Suomessa vuosia asunut Paul palaa lapsuuteensa kotimaahan. Hän palaa maahan, koska on viettänyt siellä elämänsä merkittävimmät hetket niin hyvässä kuin pahassakin. Nyt hän haluaa vain liukua mahdollisimman kauas elämästä. Esther on maan kansalainen, nuori nainen, joka on menettänyt yhden elämänsä tärkeimmistä ihmisistä, ja on menettämässä toisenkin. Hän sinnittelee elämässä, koska ajattelee olevansa elämän velkaa pienelle lapselle, josta kukaan muu ei huolehdi.

Elina Hirvosen romaani Kauimpana kuolemasta (2010) pitää sisällään paljon. Se kertoo tarinan Afrikasta, toisen Suomesta. Se kuvailee ihmissuhteita, politiikkaa, lapsia ja vanhempia, menetyksiä, alkuja ja loppuja. Se on romaani kotimaasta ja kaukomaasta, kaaoksesta ja ihmismielestä.

"Mikä asia maailmassa on sinun mielestäsi kauimpana kuolemasta?"

Missä on alku? Onko sitä koskaan ollutkaan? Herra antoi ja herra otti. Mikä on jumalan rooli ihmiselossa - onko jumalaa, Jumalaa tai jumaluutta ylipäätään olemassa? Tai onko ihmiselon arvoista elämää? Hirvosen romaanissa pohditaan suuria kysymyksiä ja se saa lukijansa myös miettimään, jopa kyseenalaistamaan oman elämänsä linjauksia. Maailma on epäoikeudenmukainen paikka ja sen kaiken Hirvonen kirjoittaa auki niin väkevästi, että lukiessa ainakin minua alkoi ahdistaa.

Hirvosen romaani aiheuttama ahdistus on "hyvää" ahdistusta; sellaista, jonka kokee silloin, kun kirja tulee aivan liki, satuttaa ja koskettaa. Ja kukapa ei liikuttuisi tai kauhistuisi lukiessaan afrikkalaisen kaupungin kaltevilla kaduilla elävistä lapsista, jotka takapuoli verillä muuttuvat vain nälkää näkeviksi käyttöhyödykkeiksi niin valkoisille kuin oman maansakin sairaille aikuisille; tai lukiessaan Bessyn tarinaa setänsä lapsivaimona, kaukana omasta ruumistaan. Hirvosen teksti on kuitenkin paljon enemmän. Se ei ole kauhean todellisuuden tirkistelyä, vaan se on elämänuskonsa menettäneen miehen ja elämään pakon vuoksi uskovan naisen tarina, jota yhteiskunnallinen omatunto ravistelee. Ja on kaikkea varsin monitasoisesti lomittuen nykyhetkeen ja menneeseen, kadonneisiin ja unohdettuihin.

Kauimpana kuolemasta sisältää ahdistavuutensa vastapainona valtavan määrän kauneutta. Hirvonen kirjoittaa, kuinka ihmisen läpi kulkee sadetta enteilevä tuuli tai miltä lapsen sydämensyke tuntuu omaa kehoa vasten. Hän kuvaa rakastumista ja vanhemmuutta, romaani onkin osin romaani isästä ja pojasta, kertomus hyvin erilaisista äitisuhteista ja tarina parisuhteiden syntymisestä, päättymisestä ja välitilasta. Hirvonen pääsee syvälle Paulin ja Estherin mieleen, heidän menneisyyteensä ja nykyhetkeensä; lukija alkaa elää heidän elämäänsä, asua heidän ihossaan. Kaiken kuvailu on vahvaa, taidokasta. Mutta taidokkuuteen sisältyy myös pientä irrallisuutta: moni asia jää leijumaan suomalais-afrikkalaiseen ilmaan, kuumuuteen ja räntäsateeseen. Olisin kaivannut teokseen ripauksen enemmän jämäkkyyttä, jäntevyyttä hienon kerronnan kannattelemaan tarinaan. Silloin kirjasta tulisi tullut miltei täydellinen romaani omaan makuuni.

Luomastaan pienestä irrallisuuden tunteesta huolimatta - tai ehkä juuri sen ansiosta - Kauimpana kuolemasta koskettaa, ravistelee, surettaa ja jää varmasti mieleen pitkäksi aikaa. Että hän muistaisi saman ja Kauimpana kuolemasta molemmat ovat niin hienoja teoksia, että odotan innolla Hirvosen mahdollista seuraavaa romaania. Olen varma, että se tulee olemaan loistava. Hirvonen osaa loihtia sanoillaan toivon.

****

Kauimpana kuolemasta on ollut blogeissa erittäin laajasti esitelty kirja. Sen ovat lukeneet muun muassa Susa, Anni m, Valkoinen kirahvi, Mari A ja Joana.




20 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitettu kauniista kirjasta! Tunnistan tuon irrallisuuden josta puhut.

    Minulle tämä oli jotenkin vaativa. Olisi ehkä kaivannut lukijalta enemmän heittäytymistä. Mutta kieli on äärimmäisen kaunista, suorastaan pakahduttavan hienoa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, kiitos. Tuo irrallisuus on ehkä juuri sitä vaativuutta. Minä en täysin osannut heittäytyä, vaikka ihastuin kyllä kirjan kieleen, puitteisiin ja Hirvosen yleiseen taidokkuuteen. Pidän Hirvosen esikoisesta enemmän kuin tästä, mutta kuten kirjoitin, odotan kovasti hänen mahdollista tulevaa kirjaansa. :)

      Poista
  2. Mä oon täällä taas huokailemassa, että voi kunpa olis joskus aikaa lukea :)

    Mukavia syyshetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teija, mukavaa että huokailet. :) Lukuaika koittaa taas, teillä on siellä nyt niin paljon kaikkea pienten kanssa! Minulla on ruhtinaallisesti lukuaikaa, koska työmatkani kestää 1-1,5 tuntia suuntaansa ja kuljen bussilla. Ehdin siis lukea pari tuntia päivässä ja olen nopea lukija.

      Ihanaa syksyä sinnekin!

      Poista
  3. Minä pidin tästä kirjasta ihan valtavan paljon. Hirvonen kirjoittaa niin upeasti. Olen kerran ollut hänen pitämällään kirjoituskurssilla ja sekin oli valtavan antoisa. On taito kirjoittaa ahdistavista asioista suoraan ja samalla kuitenkin niin kauniisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, oi, Hirvosen pitämä kirjoittajakurssi kuulostaa niin hyvältä! Ihailen Hirvosen kirjoitustapaa. Hän tosiaan osaa kirjoittaa kauniisti, koskettavasti ja rehellisesti.

      Poista
  4. Elina Hirvonen on kotimaisen TBR-listani kärjessä. Jos en ole vielä tämän vuoden loppuun mennessä lukenut kumpaakaan hänen kirjoistaan, laitan ne Kuuden kovan kotimaisen -listalleni ensi vuodeksi (olen ollut niin tyytyväinen siihen, miten olen saanut luettua tuon haasteen myötä ns. ikuisuusprojekteja, että aion määrätä itseni lukemaan samalla tavalla myös ensi vuonna).

    Teidän muiden mielipiteistä ja lukunäytteistä päätellen Hirvonen on tosiaan kauniin kielen mestari. Sellainen ei aina jaksa viehättää minua ihan kokonaisen kirjan mittaisesti, mutta toki se riippuu teoksesta. Jänskättää siis vähän, miten käy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, suosittelen lämpimästi Hirvosen lukemista. Ja sinulle suosittelen kumpaa vain hänen kirjaansa: tämän teemat varmasti kiinnostavat sinua, mutta Että hän muistaisi saman on niin upea.

      Hirvonen kirjoittaa kaunista kieltä, mutta ei samalla tavalla kuin esim. Haahtela, vaan Hirvonen kirjoittaa suoraan, aika realistisestikin. Hyvin siis käy!

      Ja olen samaa mieltä siitä, ettei pelkkä kaunis kieli auta kantamaan koko kirjaa. Täytyy olla muutakin.

      Poista
  5. Luin tämän juttusi jo aamulla ja päätin, että tänään EHDIN kommentoimaan vähän. :) Hirvonen on niin taitava, että minusta häntä pitäisi kääntää ja viedä ympäri maailmaa, ja minäkin toivon, että hän muiden töidensä ohessa myös kirjoittaisi vielä lisää. Sitä odotellessa... :)

    Ja sinun tekstisi on upea, kiitos! Se, mitä sanot hyvästä ahdistuksesta, on aivan totta. Luin juuri kirjan, joka vain ahdisti ilman sitä hyvää osuutta, enkä pysty kirjoittamaan siitä mitään. Ei niin pitäisi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, ihanaa että ehdit kommentoida. :) Ja oi totta: Hirvosta pitäisi kääntää muille kielille paljon! Että hän muistaisi samaa on muistaakseni käännettykin liki (tai yli?) kymmenelle kielelle ja tätä Kauimpana kuolemastakin ainakin muutamalle.

      Hyvä ahdistus on tärkeä tunne kirjaa lukiessa. Mutta mikähän kirja sinua ahdisti kokonaan? Jos et kirjoita kirjasta blogiisi, kerrotko vaikka muualla?

      Poista
  6. Katja, Hirvonen ei sytytä minua, vaikka pidänkin kirjan kannesta. Se on vain asia, joka on kuin kiveen hakattu. Valitan.

    Kirjoitat kauniisti, mutta kiitos ei nyt;-)

    Tunnelmallista viikonloppua sinulle & co!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kaikki kirjailijat eivät vain sytytyä ja se on ihan ok. :) Minun tajuntaani Hirvonen on onnistunut ainakin osin räjäyttämään ja aion lukea hänen tuleviakin kirjojaan.

      Ihanaa viikonlopun jatkoa sinulle! Elokuu on hurmaavaa aikaa.

      Poista
    2. Kiitos samoin sinulle! Ja täysin samaa mieltä elokuusta.

      Onneksi meillä on myös 'yhteisiä' kirjailijoita ja muitakin kuin ikikiinnostava Irving. Tätä et usko: En ottanut hänen 'karhukirjaansa'...Shoot me! Syy: Olen ottanut niin paljon muuta aikaa vievää talveksi ja koskaanhan ei sitten ole liian myöhäistä...Jännittävää kuulla mitä sinä siitä sanot ja etenkin haluaisin kuulla versus Irvingin varhemmat kirjat. Oletko jo lukenut Kunnes löydän sinut?

      Poista
    3. Leena, ehdottomasti Irving! Ja Carol Shields, Gaute Heivoll, LM Montgomery, Lionel Shriver. Samoja on monia!

      Se Irvingin "karhukirja" ei ole uutta Irvingiä, se on itse asiassa hänen esikoisromaaninsa, mutta suomennetaan vasta nyt.

      Olen lukenut kaikki suomennetut irvingit, myös Kunnes löydän sinut. Se oli ok, tai oikein hyvä, mutta ei samaa tasoa kuin miehen 80-luvun romaanit. :)

      Poista
  7. Elina Hirvosen kirjat ovat kotimaisista kirjoista vaikuttaneet minuun kaikkein syviten, myös Hirvosen Että hän muistaisi saman oli todella aivan mykistyttävä.

    Hirvonen kirjoittaa tärkeistä asioista aivan maagisen vaikuttavasti, ei liian helposti, eikä ketään kumarrellen. Myöskin tuo kuvailemasi irrallisuus on musta hienoa. Joskus kirjat kirjoitetaan vain niin auki, että lukijalle ei jää työtä ollenkaan. Muhun tämä vaikutti siksi, että se ei lopultakaan ollut sellainen kirja kuin oletin ja että se avasi näkemään maailmaa aivan eri tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari A., minuunkin Hirvosen kirjat ovat vaikuttaneet syvästi. Tämä järkytti ja ahdisti - hyvällä tavalla. Että hän muistaisi saman on hienon koko vuonna lukemani kotimainen, aivan ehdottomasti.

      Ja totta on, että tämä kirjaa avaa näkemään maailmaa. Moni asia tuntuu ihan erilaiselta nyt.

      Poista
  8. Minä olen pitänyt valtavan paljon molemmista Hirvosen kirjoista ja odotankin tosiaan laillasi innolla hänen seuraavaa!

    VastaaPoista
  9. Olen samaa mieltä, Hirvonen on upea! <3 Että hän muistaisi saman oli tosiaan mykistävän hieno, kuten Marikin sanoo.

    Haluaisin lukea pian Hirvosen tämänkin romaanin, mutten osaa päättää, lukisinko sen itse vai kuuntelisinko ihanan Vuokko Hovatan lukemana äänikirjana. Saatan tehdä molemmat, niin tein Cunninghamin Tuntienkin kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, Hirvonen on niin hieno! Olen ihan hänen faninsa kahden lukemani kirjan perusteella.

      Oi, kuuntele äänikirja. Kerron sulle myöhemmin, miksi haluaisin kuulla kokemuksia siitä. :)

      Poista