perjantai 3. elokuuta 2012

Eeva Tenhunen: Kuolema savolaiseen tapaan

Eeva Tenhunen: Kuolema savolaiseen tapaan
Kustantaja: WSOY 1976 (4. painos 1995)
Kansi: Eeva Mehto
Kotimainen jännitysromaani
Sivuja: 256

Viinamäen kylä nyt ainakin oli Kuopion takana jos mikä. Ja Rainan raporttien mukaan melkein kaikki asukkaat olivat Tikkasia.
Mutta huolimatta Martin ibseniläisestä kaudesta, välittämättä isomummu Loviisan koti-ikävästä, olisin jarruttanut kiivaasti - jos olisin tiennyt että Mustikkamäen tilan kauppakirjassa mainittuun irtaimistoon sisältyi myös kauniin nuoren tytön pakastettu ruumis.

Aloitteleva jännityskirjailija ja entinen äidinkielen opettaja Liisa Halla, kirjan minä, muuttaa miehensä, virkavapaalla olevan poliisin Martti Hallan kanssa Ylä-Savoon Viinamäen kylään. Liisa toivoo saavansa inspiraatiota dekkariinsa, Martti haaveilee ränsistyneen Mustikkamäen tilan remontoimisesta. Vantaalainen rivitalo-osake ja pääkaupunkiseudun houkutukset jäävät taakse ja korvaantuvat talorötisköllä, kokonaisella Tikkas-joukolla Viinamäen Santtu-parasta Uteliaaseen Eukkoon, opettajaan, saakka ja edelleen hartiat lysyssä kulkevaan Poekaan sekä myytisellä isomummu-Loviisalla, josta vieläkin puhutaan kylänraitilla. Liisan kirjoitustyö ei ota sujuakseen inspiroivasta aitosavolaisesta ilmapiiristä huolimatta, mutta muuten kaikki voisi olla hyvin, ellei Mustikkamäen kellarista sattuisi löytymään sulamistilassa olevaa punasaappaisen tytön ruumista.

En ole varma, olenko aiemmin lukenut Eeva Tenhusen Kuoleman savolaiseen tapaan (1976) vaiko en. Kuvittelin, muistin, lukeneeni kirjan sen nimen ja kehystarinan perusteella, mutta kun nyt oikeasti tartuin kirjaan, en muistanut siitä mitään. Innostuin Tenhusesta uudelleen viime syksynä ja aion nyt harvakseltaan lukea hänen teoksiaan. Tenhunen on mielestäni erinomainen dekkaristi ja hieno kirjailija.

Kun Viinamäen Santtu höylisti lupaa tulla auttamaan Marttia huussin alusen tyhjennyksessä "huomenna, heti puolilta päivin", se tosiaan vilpittömästio aikoo tehdä niin - sillä hetkellä.
Tilanne tuo mieleen erään kohtauksen Graham Greenen romaanista Jutun loppu. Siinä sankaritar (Janet/Julie?) vakuuttaa rakkauttaan aitosavolaiseen tapaan: Rakastan sinua ikuisesti - tällä hetkellä (sitaatti ei ole sanatarkka - enkä valitettavasti pysty täsmentämään sitä. Tilasin kirjan kirkonkylän kirjakaupan välityksellä noin puoli vuotta sitten; tulee ensi viikolla.)
Lupaus siis annetaan aina yhtä vilpittömästi, mutta huomiseen sen sitovuus ei yllä - saati sitten ensi viikkoon: aika on toinen, olosuhteet muuttuneet.


Kuolema savolaiseen tapaan on erinomaisesti nimetty kirja. Kuolema ja savolaisuus ovat sen kantavat voimat. Tenhusen romaani on varsin humoristinen kirja, mutta luulen että kirjan huumori avautuu parhaiten niille, joilla on savolaisia (tai karjalaisia, uskon samanlaisen henkisen kierosilmäisyyden sopivan ainakin mielikuvien tasolla kumpaankin heimoon) juuria tai vähintäänkin tuttavia. Sillä siinä missä Viinamäen Santun jahkailu rinnastuu varsin hyvin Graham Greenen romaanihahmon rakkausvakuutuksiin, on savolainen höveliys ainakin minun mielestäni erittäin ymmärrettävää: kuten Marttikin lopulta ymmärtää, Savossa olisi tavattoman epäkohteliasta, suorastaan tylyä, kieltäytyä jostain asiasta. Vastapuolen on vain ymmärrettävä, että tilanteet ovat, tuota, eläväisiä ja muuttuvia. Kyntilän laittaminen vakan alle on jo Jotakin, koska kaikilla ei ole sitäkään vähää vakan alle pantavaa. Loppujen lopuksi kirja taitaa paitsi pitää naurunalaisena, omalla tavallaan myös ylistää itäsuomalaista elämänasennetta.

Kuolema savolaiseen tapaan ei ole pelkkä hupaisa savolaiskuvailu, vaan se on myös ehta dekkari. Siinä on murha, ja toinenkin. Punasaappaisen tytön kuoleman lisäksi tapahtuu kunnon dekkarin tapaan totta kai toinenkin veriteko. Mahdollisia syyllisiä on useita, itse asiassa kuka tahansa voisi olla murhaaja. Tällä kertaa jännitys ei kuitenkaan tihene. Kyse ei ole siitä, etteikö Tenhunen olisi luonut kunnollista kuka-sen-teki -verkkoa. Päinvastoin, siinä hän onnistuu hyvin: itse kuvittelin arvaavani murhaajan yhdessä kohtaa, mutta myöhemmin Tenhunen pyöritteli henkilöhahmojaan siinä määrin mehukkaasti, että epäilykseni ehtivät muuttua montakin kertaa. Tarina on ehjä ja Tenhunen punoo punasaappaisen tytön arvoituksen varsin mehukkaalla tavalla. Mutta kirjalla on nimenomaan dekkarina yksi suuri ongelma: sillä, kuka murhan teki, ei ole loppujen lopuksi suurtakaan merkitystä, koska Tenhunen hukkuu tekstissään jonnekin satiirisen savolaiskuvailun, kirjailijantyöhön kuuluvan luomisvaikeuden ja kyläyhteisön sosiaalisen järjestyksen alle. Tarinan eheys ei paikkaa kerronnan jaarittelevaa poukkoulua. Kirja käynnistyy kunnolla vasta loppupuolella

Kuolema Savolaiseen tapaan ei dekkarina yllä lähellekään samaa kuin kirjailijan Nuku hyvin, Punahilkka. Punahilkka on mielestäni itse asiassa eräs parhaiten kirjoitetuista kotimaisista dekkareista. Se on tiivis, aidosti jännittävä ja pahuutta nurkissaan piilotettava romaani. Tiiviys ja oikea jännitys uupuvat Viinamäen kylästä, vaikka siellä pahuutta toki piileskeleekin. Kesäkirjana romaani on kuitenkin mainio ja Tenhusen yläsavolaisia, kaikkia noita Tikkasia ja Poekaa, on vain jollakin tasolla rakastettava. Kuten Savossa sanotaan, tottuus on niin pyhä asia, ettei sitä henno arkena käyttee.

***½

Booksy on kirjoittanut kirjasta hienon blogitekstin, jossa pohtii muun muassa sitä, kuinka savolaisuutta tarkastellaan kulttuuriantopologisesti.

Ja koska Eeva Tenhusta pidetään "Suomen Agathana", niin äänestäkää sivupalkin gallupissa sitä, ratkooko neiti Marple vaiko Hercule Poirot murhan paremmin! Omaa dekkarisuhdettaan voi kommentoida täällä ja samalla on mahdollisuus osallistua arvontaan. Aikaa on sunnuntai-iltaan 5.8. saakka.

18 kommenttia:

  1. Olipa aika hauska elämys, kun juuri kirjoitin arviota Tenhusen Joka uniinsa uskoo-dekkarista ja pohdin siinä seuraavaksi lukevan juuri tämän. Enkä minäkään muistanut mitään kirjasta, vaikka olen lukenut sen muutamat vuosi sitten.

    Oli kiva yllätys, että Liisa ja Martti seikkailevat siis tässäkin kirjassa. Kyllä minun nyt täytyy ehdottomasti lukea tämä seuraavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, metka yhteensattuma, tosiaan. Kävinkin jo lukemassa arviosi, mutta en viikonlopun reissun vuoksi ehtinyt vielä kommentoida. :)

      Kyllä sinun pitää lukea, ihan savolaisuuden vuoksi. Muuten kirja ei niin erikoinen ole, harmi kyllä.

      Poista
  2. Kiitos vinkistä :) Ps. Leon ja Louise oli ihana, kiitos siitäkin vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, ihanaa että pidit Leonista ja Louisesta. Se on tosiaan ihana. Kepeä, mutta silti jotain enemmän.

      Poista
  3. Muistan tämän nyt hyvin, kiitos arviosi! Mielestäni se oli minulla, mutta miksi ei löydy?
    Pitää panna tehoetsintään ja lukea uudelleen, samoin kuin Nuku hyvin Punahilkka, joka on hyllyssä varmasti!? Oliko Eeva Tenhunen Tuusniemellä äidinkielen opettajana, vai muistankohan oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, missähän sinun kirjasi on? Minä en muista sitä kotoa. Sen sijaan Nuku hyvin, Punahilkan muistan. Lainasin sen viime syksynä enkä muista, palautinko. Pitää katsoa. :)

      Tenhunen oli äidinkielen opettaja, mutta Kiuruvedellä ja Kiteellä. Nuo paikkakunnat varmaan selittävät, miksi hänen kirjansa usein sijoittuvat Pohjois-Karjalaan tai YläSavoon.

      Poista
  4. Tämä voisikin olla sopivan lupsakka dekkari minun makuuni! Laitanpa nimen mieleen ensi kesälomaa varten ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, lupsakka tämä ainakin on! Mutta suosittelen enemmän jotain muuta Tenhusen kirjaa.

      Poista
  5. Mulla on tämä kirja hyllyssäni ja muistelen lukeneeni kirjan parikin kertaa. Sen muistan, että tykkäsin aikoinaan kirjasta, mutta muuta en sitten muistakaan. Eikös tästä ole tehty tv-elokuvakin, vai sekoitanko johonkin muuhun dekkariin?!

    Tenhunen on kyllä todellakin hyvä suomalainen dekkarikirjailija, jolta luin tämän kirjan lisäksi aikoinaan myös tuon Amman mainitseman dekkarin. Nuku hyvin Punahilkkaa en muista lukeneeni, mut kun se mielestäsi on parempi kuin tää Kuolema savolaiseen tapaan, niin sehän pitää ehdottomasti lukea.

    Miten ihanasti kuvaat savolaisuutta. Toisen sitaatin loppu on mainio ja niin kuvava. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, tästä on kuin onkin tehty tv-elokuva tai -sarja. En ole sitä nähnyt, mutta se on kai esitetty useammankin kerran.

      Olen samaa mieltä siitä, että Tenhunen on ihan huippu. Punahilkka on paljon parempi, se on jotenkin tiivis ja oikeasti jännittävä. Pohjoiskarjalaiskuvausta parhaimmillaan. :)

      Poista
  6. Tenhunen on minulla ihan vieras dekkaristi, vielä, sillä aion kyllä tutustua hänen tuotantoon, kiitos sinun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, Tenhuseen kannattaa tutustua - ennen kaikkea siksi, että hän on esikuva monille. Suosittelen sitä Nuku hyvin, Punahilkkaa!

      Poista
  7. Kuolema savolaiseen tapaan on muistaakseni hyvä kirja. Tykkään Tenhusen kirjoitustyylistä. Martti ja Liisa taitavat esiintyä useimmissa kirjoissa.

    Kirjasta on tehty tv-sarja 80-luvulla. Se on julkaistu hiljattain myös dvd:lle. Olen sen joskus telkkarista nähnyt ja muistin sen melko jännänä. Alkukesästä lainasin sen kirjastosta. Tykkäsin siitä nytkin. Nykyisiin tv-dekkareihin verrattuna oli aika hidastempoinen, mutta jännitystä kyllä kasvatettiin hyvin. Näyttelijäntyökään ei minusta ollut mitenkään kökköä.

    Kirjan olen lukenut useamman kerran, mutta edellisestä lukukerrasta on ainakin kymmenen vuotta. Voisi olla kiinnostavaa palata Viinamäen maisemiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauhko, minuakin Tenhusen tyyli miellyttää, joskin tämä kirja oli pieni pettymys. Ehkä siksi, että juoni uppoaa aavistuksen kaiken muun alle.

      Tuota tv-sarjaa moni on muistellut ja tekisi mieli nähdä se.

      Palaa ihmeessä Viinamäkeen!

      Poista
  8. Luin vuosia sitten Tenhuselta tämän sekä Nuku hyvin, Punahilkka ja Hyvän tytön hautajaiset. Pidin eniten juuri tästä kirjasta: Kuolema savolaiseen tapaan. Kirjan tapahtumatkin ovat jääneet melko hyvin mieleen.

    Minulle taas ei kolahtanut lainkaan Nuku hyvin, Punahilkka. Täytyisi joskus lukea se uudestaan, sillä kun luin blogitekstisi siitä, ajattelin, että kuinka en pitänyt näin mielenkiintoisen oloisesta kirjasta.

    Hyvän tytön hautajaiset -kirjasta on mieleen jäänyt lähinnä ärsyttävä päähenkilö. En voi sanoa, että olisin oikein pitänyt siitäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, ehkä Tenhusen eri kirjat vetoavat eri lukijoihin. Minä pidin tässä savolaiskuvauksesta, joka on vertaansa vailla. Mutta dekkarina tämä ei pitänyt otteessaan samalla tavalla. Aion kuitenkin lukea Tenhusta enemmänkin - tai uudelleenlukea, monia kun luin joskus nuorempana. :)

      Hyvän tytön hautajaisia en muista lukeneeni.

      Poista
  9. Tämä on ainoa lukemani Tenhusen kirja, ja pidin siitä kyllä. Katsoin kirjan pohjalta tehdyn tv-sarjan vuonna -94 (muistan tämän siitä että olin juuri muuttanut ensimmäiseen opiskelija-asuntooni, ja samana iltana kun sain isoveljeltäni käytetyn tv:n, tämä sarja alkoi :), ja se oli niin jännittävä ja ahdistava että kului toistakymmentä vuotta että uskalsin lopulta tarttua kirjaan. Tv-sarjaan liittyvään muistoon verrattuna kirja tuntui sitten lopulta paljon kesymmältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, koska pidit tästä, niin kokeile lukea muutakin Tenhusta. Minä en tainnut katsoa Kuolemaa savolaiseen tapaan tv:stä, vaikka muistan kyllä, kun se tuli. Kirja ei ole oikeastaan jännittävä - vaan sellainen "savolainen". :)

      Poista