tiistai 24. heinäkuuta 2012

Dekkarit, minä ja Rautalammin museo




Peuran museona tunnettu Rautalammin museo ei liity mitenkään dekkareihin tai kesälukemisiini, mutta se on eräs niistä paikoista, joissa olen lomani aikana vieraillut. Suonenjoelta kotoisin olevana koen vanhan emäpitäjän Rautalammin monellakin tapaa tutuksi: osaksi kotiseutuani Sisä-Savoa, syksyisten pestuumarkkinoiden paikkakunnaksi sekä siksi pikkukyläksi, jossa asuvaan poikaan oli tavattoman ihastunut 12-vuotiaana (mutta eihän siitä koskaan tullut muuta kuin pelkkää kikattelua, onneksi!).

Rautalampi on edelleen kaunis ja viehättävä paikkakunta, jossa olevaa museota voin mielihyvin suositella kenelle tahansa. Kirkonkylän upein rakennus - vaikka hienoja ovat kirkko ja omalla tavallaan myös "pilvenpiirtäjä" - pitää sisällään muun muassa Pekka Halosen taidetta ja Korholan kartanon esineistöä. Vaihtuvat näyttelyt tänä vuonna ovat Ivar Ekströmin valokuvanäyttely Metsäkansa sekä suloinen Ihanat nukkekodit. Nukkekotien joukosta bongasin muutaman Anna-Mari Kaipaisen tekemän suloisen ja kekseliään talon ja kehoitan kaikkia tutustumaan Kaipaisen Mollamari-blogiin. Niin - ja Rautalammilla sijaitsee myös Juoksuhaudantie, katu, joka nimettiin vuosi sitten uudelleen Rautalammilla lapsuutensa viettäneet Kari Hotakaisen kunniaksi. Muita paikkakunnalla asuneita kirjailijoita ovat muun muassa Matti Rossi ja Veijo Baltzar.

Mutta ne dekkarit? Periaatteessahan Rautalampi voisi antaa hyvän miljöön kotimaiselle dekkarille, koska mielestäni parhaimmat jännityskirjat sijoittuvat pienelle paikkakunnalle, jonka jokainen asukas tuntee toisensa, jossa on niin kylänraittia, metsää, järvimaisemia kuin vanhoja rakennuksiakin. Että miksikäs ei! En nyt kuitenkaan jaarittele tämän enempää Rautalammista, vaan luon pienen katsauksen dekkareihin ja minuun.

Minut ja blogini tuntevat tietävät, etten lue dekkareita. Se on totta kai liioittelua, koska olen blogini olemassaoloaikanakin lukenut kokonaisen (pienen) joukon jännityskirjallisuutta; perinteisiä dekkareita on ehkä vähän, mutta jännitystä ja arvoituksia tarjoavat myös suursuosikkini Harjukaupungin salakäytävät tai Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessäkin. Mysteerejä löytyy sitten laajemminkin, aina Joel Haahtelasta Sarah Watersiin. Sille, etten juurikaan lue kuka-sen-teki-tyylisiä dekkareita on hyvä syy: kyllästyminen. Lukiolaisena ja nuorena (!) opiskelijana luin oikeastaan vain dekkareita, John Irvingiä tai Italo Calvinoa. Irvingiin ja Calvinoon en ole kyllästynyt vieläkään, mutta dekkareihin väsyin, vaikka luin niinkin erilaisia kirjailijoita kuin Elisabeth Georgea, Ian Rankinia, Maria Langia, P.D. Jamesia, Eeva Tenhusta, Patricia Cornwelliä ja Leena Lehtolaista. En enää saanut dekkareista mitään irti ja satunnaiset paluut jännäreiden maailmaan 2000-luvulla vain lisäsivät kyllästymistäni.

Monista tv-dekkareista pidän, etenkin Midsomerin murhista ja Agatha Christie -filmatisoinneista. Dekkariolo kuitenkin oli jäänyt kaihertamaan. Halusin oppia pitämään ihan perinteisistä dekkareista, nauttia niiden tuomasta aivojumpasta. Viime vuonna luin kokeeksi Camilla Läckbergin Merenneidon, tänä vuonna Ann Rosmanin Noitavasaran. Molemmista pidin, mutta kumpaankaan ei ihastunut, pikemminkin väsyin - taas kerran. Koska olen joskus ihmeellisen sinnikäs, otin nyt lomaprojektikseni lukea pelkkää jännityskirjallisuutta. Kyllästymisen pelon karkoittaakseni valitsin erilaisia kirjoja: uutuuksia ja klassikoita, lastenkirjoja (jännitystä ja mysteerejä voi olla ilman murhiakin) sekä erään huumorina menevän yllätyksen, jota en vielä paljasta. Mystiikkaa sisältäviä jännäreitä en valinnut, koska vierastan mystiikkaa muutenkin, minun on vaikea suhtautua yliluonnolliseen. Nyt olen lukenut kuvan pinon kirjoista puolet, ennen heinäkuun loppua ehtinen loputkin. Tulen varmasti kirjoittamaan erillisen postauksen jokaisesta kirjasta, jaksattekohan lukea? Sen verran voin vihjaista, että olen pitänyt eniten Kuolemasta Sherlock-seurassa sekä Ei enää murhista, Majakanvartija piti otteessaan, muttei minusta taida Läckeberg-fania kuitenkaan tulla. Valkopukuisen naisen ja Syyttävän sormen otan mukaan seuraavalle pienelle lomamatkalleni, joka alkaa huomenna. Ja senkin voin vielä sanoa, että olen viihtynyt jännärien parissa mainiosti viime päivien aikana.

Nyt palaan hetkeksi Savoon. Rautalampiakin tutumpi minulle on Kuopio, tuo hieno kulttuurikaupunki. Koska en päässyt kirjabloggaajien Kuopio-symposiumiin, kuljin nyt osittain heidän jäljillään ja istuskelin muun muassa kahvila Kanelissa ja mietin Minna Canthia.

Olen lähdössä huomenna Tukholmaan ja haluan dekkarien lisäksi jotain muutakin lukemista: teidän kommenttejanne! Kertokaa siis minulle, että mikä on oma suhteenne dekkareihin? Jos tällaista suhdetta ei ole, niin mikä sitten on suhteenne Rautalampiin? Ja jos sitäkään suhdetta ei ole, niin kyllähän suhteettomuuskin sopii. :)

Kaikkien kommentoijien kesken arvon kaksi palkintoa: Ensimmäinen saa Kuopion museosta ostamani Minna Canth -paperinuken sekä rintamerkin, jossa lukee Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää. Toinen palkinto on Camilla Läckbergin uutuusdekkari Majanvartija. Kerrothan, kumpaa palkintoa tavoittelet. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 5.8. saakka.

Arpaonnea ja kesäiloa!

67 kommenttia:

  1. Mulle dekkarit ovat yksi kirjallisuuden laji, jota luen kyllä. En intohimoisesti, mutta kiinnostuneena kuitenkin. Mulle dekkarit ovat kesäkirjallisuutta, tosin tänä kesänä olen lukenut chick litiä. Viime kesänä luin dekkareita.

    Omia suosikkejani on mm. Outi Pakkanen, joka kirjoittaa Helsinki miljöönä. Ja mulle dekkareissa yksi tärkein asia on miljöön kuvaus.

    Suhdetta Rautalampeen ei ole, olen Savon vierestä =O

    Tavoittelen Läckbergin dekkaria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari A., kesäkirjoja dekkarit ovat ensisijaisesti minullekin. Jotenkin niitä on niin kiva lukea valoisaan vuodenaikaan. Ja sama on muuten chicklitinkin kohdalla. Muutama vuosi sitten luin chickilit-kirjoja paljonkin, nimenomaan kesällä. Nyt olen vähän väsynyt niihin, mutta niiden aika tulee taas. :)

      Outi Pakkasta olen lukenut joskus paljonkin.

      Ja Rautalampiin (!) ei monella varmasti olekaan mitään suhdetta, sen verran pieni paikkakunta se on. :)

      Poista
  2. Suhteeni dekkareihin on aika olematon tätä nykyä. Nuorena tykkäsin kovasti Sirpa Tabetin dekkareista joissa oli myös yliluonnollisia elementtejä. Ns. pehmeäksikeitetyt hyväntuulen dekkarit pääsevät joskus harvoin "välipalakirjoiksi", esim. tänä kesänä luin yhden Agatha Christien. Lukulistalla on tällä haavaa yksi dekkari: Swannin "Murha laitumella" :)

    Suhteeni Rautalampiin ovat rakkaita muistoja kyläreissuista sikäläisten pikkuserkkujeni luokse sukuloimaan. Oikein symppis ja sopivankokoinen paikkakunta minusta, ja ihmiset muistaakseni vallan mukavia kuten Savossa tapaavat olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, minä luulen niin ikään pitäväni eniten noista hyväntuulen dekkareista. Christie on ihan huippu, nyt kiinnostuin tuosta Swannin Murhasta laitumella.

      Onpa hauskaa, että sinulla on pikkuserkkuja Sisä-Savossa! :)

      Poista
  3. Ai niin ja jos arpaonni potkii niin paperinukkea tyttärelle, thanks ;)

    VastaaPoista
  4. Nyt tekee mieli päästä turistimatkalle Savoon :)

    No, minun on varmaan turha edes mainita, että mitä mieltä olen dekkareista, niin että olen nyt itsekäs enkä tavoittele paperinukkea tyttärelle vaan itselleni Majakanvartijaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera, suosittelen! Sinulla on muistaakseni pohjalaisia juuria? Matka Savon ja Pohjanmaan välillä on lyhyt, vain Keski-Suomi siinä välissä. Ainoa tätini asuu Etelä-Pohjanmaalla ja matkaa on vajaat 300km. :)

      Minna-paperinukke on ihana, mutta olet mukana Majakanvartijan arvonnassa. Niin - ja sen verran sain nyt dekkarikipinää, että odotan sinun kirjaasi entistäkin enemmän!

      Poista
  5. Suomesta löytyy kyllä tosi kauniita ja mielenkiintoisia paikkoja.
    Minä olen nyt kuluvan vuoden aikana yrittänyt luoda uudenlaista suhdetta dekkareihin. Tavoitteena on löytää kirjailija tai sarja josta oikeasti pidän. En ole aikaisemmin oikeastaan edes yrittänyt 'kunnolla' lukea dekkareita. Monesti yritys on päättynyt siihen, kun koko kirja kulkee liian itsestäänselvän juonen varassa, minkä vuoksi lukemisesta menee kaikki jännitys ja turhaudun.
    Tavoittelisin mielelläni suomenkielistä kirjaa (jee!), eli Majakanvartijaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, Suomi on monelta osin kaunis maa. Tosin rehellisyyden nimissä on sanottava, että paljon löytyy rumaakin. :) Mutta niin kai kaikkialta.

      Minulla on ollut hieman samanlainen havainto itsestäänselvästä juonesta. Siksi onkin ihanaa, jos löytää oikeanlaisen kirjan.

      Poista
  6. Minä olen dekkari-nainen. Mieluiten luen norjalaisia ja ruotsalaisia, suomalaisista yllämainittu Outi Pakkanen on hyvä, samoin Matti Rönkä on viihdyttänyt. Dekkareissa viehättää jännitys ja synkkyys, tarinoihin uppoaa lapsiperheen elämöinnin keskellä helpommin kuin muun kirjallisuuden, joka itseltäni vaatii enemmän keskittymistä. Opiskeluaikoina luin paljon kotimaisten naiskirjailijoiden tuotantoa, nykyään dekkareiden välipaloina kaikkea, mitä blogissasi suosittelet :) Erinomainen apu kirjastokäynneillä!

    Läckbergin Majakanvartija minulla jo on, joten arpaonnen suosiessa valintani on paperinukke.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nannu, muistinkin sinun olevan dekkarinainen. :) Outi Pakkasesta pidän minäkin, Rönkää haluaisin lukea. Haluaisin muutenkin löytää uudelleen tien dekkarien maailmaan. Sitä tässä yritänkin!

      Ja kiitos, ihana kuulla että blogistani on iloa. Oletko muuten lukenut Häkan Nesserin Kim Novak ei uinut Genesaretinjärvessä? Jos et, niin suosittelen. Se on osin nostalginen nuoruuskuvaus, osin hieman dekkarikin.

      Poista
  7. Olen ehdottomasti dekkari-lukija. Luen paljon kotimaisia ja pohjoismaisia, mutta myös brittidekkarit viehättää kovasti. Luen usein kirjoja moneen kertaan, ei haittaa vaikka tiedän syyllisen jo kirjaa aloittaessa. Ajankulua ja viihdettä, helppoa ja joskus jopa jännittävää kirjallisuutta, joilla pääsen nopeasti illalla eroon työpäivä-mietteistä.

    Salaa haaveilen, että joskus voisin (osaisin) itsekin kirjoittaa dekkarin. Hahmoja alkaa olla aika paljon koossa ja jotain juontakin jo, mutta se taitaa olla enemmän pelkkää ajatusleikkiä. Ja onko se nyt niin salainen haave, kun sen tänne julkisesti kirjoitan, heh?

    Kaimaani tavoittelen tietenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, minäkin haluaisin olla dekkarien lukija. :) Brittiläiset viehättävät eniten, mutta olen tykännyt myös ruotsalaisista.

      Salainen haaveesi muuttui nyt puolijulkiseksi, mutta se on ihana haave! Koska sinulla on jo hahmot ja juontakin, niin varmasti kannattaa kirjoittaa kokonainen kirja.

      Poista
  8. En tiennytkään, että noin moni kirjailija on rautalammilainen. Ja pakko tunnustaa, etten ole koskaan käynyt paikkakunnalla, vaikka se nimenä onkin tuttu ja ohi olen tainnut ajaa useamman kerran. Olisi siis syytä myös pysähtyä.

    Minä osallistun mielelläni arvontaa ja paperinukkea haikailen. Minä luen vähän dekkareita, ehkä yhden vuodessa. Olen tosin opiskeluaikana ihan opiskelumielessä kahlannut läpi lähinnä kovaksi keitettyjä klassikkoja ja mm. Sara Paretskyä, josta tein muuten gradunkin. Mutta sen jälkeen olen tainnut lukea vain Lehtolaista ja Marklundia, enkä heitäkään moneen vuoteen. Sama juttu kuin sinulla, kyllästyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rautalammilta on kotoisin yllättävän moni kirjailija. Muistaakseni moni muukin joko syntyjään rautalampilainen tai sitten asunut paikkakunnalla. Ja jos paikkakunnan ohi ajatte, niin kannattaa pysähtyä. Siellä on tosi kaunista.

      Sinulla on tosiaan sama juttu dekkarien kanssa kuin minullakin. Gradusi teit kiinnostavasta aiheesta!

      Poista
  9. Luen dekkareita kyllä, enimmäkseen näitä pohjoismaisia, joissa on vahva yhteiskunnallinen ote. Dekkarikirjallisuutta julkaistaan niin valtavan paljon, että en jaksa kovin innostua uusista nimistä, luen lähinnä vain vanhoja "turvallisia" tuttuja: Mankellia, Fossumia, Holtia, Marklundia, Larssonia, Läckbergiä, Nessbötä kotimaisista Lehtolaista, Sipilää, Jokista sekä tietenkin Marko Kilpeä. Olen aivan totaalisen kyllästynyt ameriikkalaiseen jännityskirjallisuuteen (ehkä Gerritseniä lukuunottamatta).

    Jos arpa osuisi kohdalle, niin Majakanvartija olisi kiva. En ole saanut sitä luettua vieläkään på svenska, Fyrvaktaren on pölyttämässä sängyn alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unni, muistinkin sinun lukevan dekkareista. Kirjoitit Rosmanin yhteydessä niin kivasti "dekkariolosta". Sellainen olo iskee minuunkin toisinaan, mutta en vain ole vielä täysin päässyt sisään. Tämä pieni teemalukemiseni tosin onneksi auttaa asiaa. :)

      Poista
  10. Minulla dekkareiden lukeminen on kausittaista: Nyt olen taas innostunut! Uusi suosikki taitaa olla Jo Nesbo, ajattelin lukea Harry Hole -sarjaa järjestyksessä eteenpäin.

    Pitkään minullakin oli noista taukoa, vaikka en varsinaisesti ehtinyt missään vaiheessa kyllästymään. Dekkarit vaan ovat niin kovin addiktoivia, että tuntuvat sopivan lomalle parhaiten :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tessa, moni genrelukeminen menee ehkä kausissa? Minulla oli joskus chicklit-kausi, nyt luen dekkareita. Yleensä minulla on kyllä vain sellainen ihanakirja-kausi. :)

      Lomalle ehkä tosiaan sopii tällainen "toisesta korvasta sisään, toisesta ulos" -tyylinen lukeminen. Ja sellaisia kirjoja dekkarit usein ovat, hyvää ja fiksua viihdettä.

      Poista
  11. Dekkareita en ole koskaan lukenut, mutta Rautalampi tuli tutuksi viime syksyisellä museologian opintomatkalla. Ja tuli vierailtua kyseisessä Rautalammin museossakin. Pidin rakennuksesta, näyttelyä sinne oltiin juuri vaihtamassa, mutta alakerran perusnäyttely oli ainakin hyvin rakennettu. Pihalla ollut tuulimyllykin viehätti. Kuulema Verjnuarmun musiikkivideotakin on kuvattu siinä museon piharakennuksessa. Vieressä olevassa kirkossa olisi myös tehnyt mieleni vierailla, mutta aikatauluista oli pidettävä kiinni. Varsin mielekäs ja miellyttävä kuva Rautalammista kyllä jäi.

    Savolaisena Kuopio-palkinto kiinnostaisi :)

    Tähän loppuun hieman aiheesta poikkeava kysymys, mutta oletko lukenut Hannu-Pekka Björkmanin Kadonneet askeleet kirjaa? Itse olen pitkään harkinnut sen lukemista ja olisi kiva kuulla kommentteja/mielipiteitä kyseisestä kirjasta (jos siis olet kirjan lukenut).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hietzu, mietinkin, että Jyväskylästä on helppo tehdä opintomatka Rautalammille. Ainakin on lyhyt matka! Ja museokin on hieno. Se on hyvin hoidettu ja sekä pysyvä että vaihtuvat näyttelyt hienosti rakennettuja. Kirkko on myös hieno, olen tosin käynyt siellä vain pihalla. Se hieman hävettääkin, koska mieheni sukulainen oli siellä pitkään kirkkoherrana.

      En ole lukenut Kadonneita askeleita, mutta kirja kiinnostaisi minuakin. Tänne kannattaa kurkistaa:http://ilsela.blogspot.fi/2011/11/hannu-pekka-bjorkman-kadonneet-askeleet.html

      Bongasin sinut muuten Savon Sanomista tässä jokunen aika sitten. :)

      Poista
    2. Kiitos linkkivinkistä, pitää käydä kurkkaamassa.

      Aijaa,vai bongasit. Hih ^^ Juu, kävivät minua tosiaan töissä haastattelemassa. Olin Timon Kokon näyttelyä katsomassa ja kuvaamassa Lapinlahdella kun SS:n-toimittaja kyseli minusta tietoja ja kyseli blogista. Siitä se sitten lähti. En ole siitä lehtijutusta tosin blogissa mitään virkkanut kun en välttämättä halua paljastaa koko nimeäni. Vaikka ihan mukavaa että joku täältä blogilandiastakin on jutun lukenut :)

      Poista
  12. Isoäitini asuu Rautalammilla ja tulee käytyä siellä siitä syystä säännöllisin väliajoin. Peuran museoon en ole eksynyt kuin kerran, mutta Pestuumarkkinoilta olen voittanut joskus hienon herkkukorin. Eli pitäjä on tuttu paikka. Sukujuureni ulottuvat sinne pitäjän perustajiin asti, kun tässä jokunen vuosi sitten asiaa tutkin. Maaseutumatkailu kunniaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teresita, hauska kuulla. Pestuumarkkinat on aika mainio tapahtuma. Itse muistan, miten se vuosien takaisin lapsuudenihastukseni heitti papatteja makkarakojuun. Aika kauheaa! Muuten poika oli oikein kiltti. :)

      Sinulla on kiintoisat sukujuuret!

      Poista
  13. Katja, en ollenkaan kaipaa nyt paperinukkea enkä Majakanvartijaa;-)

    Muista, että olet kolmen vuoden aikana noin puolen sataa kertaa maininnut minun dekkaripostaukseeni, että 'dekkarit eivät ole sinun genresi'. Se on ollut masentavaa, mutta onneksi dekkarifaneja riittää.

    Monet ajattelevat, että dekkarit eivät ole älykkään ihmisen luettavaa! Haistan snobismia! Jotkut ehkä kuvittelevat niiden levittävän väkivaltaa, vaikka on tutkittu, että dekkarien lukijat ovat armoitetun lujasti väkivallattomia. Täysin toista mieltä olen väkivaltaelokuvista!!!

    Yksi lysti, mitä muut ovat mieltä, mutta minulla dekkarit ovat elämässäni edustaneet noin neljättä osaa kaikesta lukemastani. Olen huomannut, että dekkareja lukevat ystäväni ovat kiinnostavia, boheemeja, suvaitsevaisia ja edustavat monia eri aloja psykologeista opettajiin ja kaikkea siltä väliltä. Olisin itse jättänyt väliin Marklundit, Edwardsonit ja Clarkit, mutta paras ystäväni on raahannut ne väkisin luettavaksi;-) Ja sinä tunnetkin hänet. A. lukee melkein vain dekkareita, sillä hän rentoutuu niiden avulla koulukuraattorin työstään, joka ei aina ole kevyimmästä päästä.

    Vasta nyt, kun luen vuodessa kymmeniä dekkareita, olen joutunut kriisiin, jonka myötä aion jättää aika monia jännityskirjailijoita lukemistostani pois. En nyt tee negatiivista listaa, mutta he ovat itseään toistavia, sekoitan heitä toisiinsa tarinoiden tylsyyden ja samankaltaisuuden takia tai he eivät vain osaa kirjoittaa riittävän iholle tulevaa tarinaa. Sen sijaan aion kokeilla eräitä aivan uusia nimiä ja nyt on juuri yksi sellainen menossa.

    Dekkarielämäni alkoi kuten monella muullakin Agatha Christiestä, jonka teoksia luin venäläisten klassikoiden välipaloina teininä...Kirjastoni ylähylly on omistettu jännitysromaaneille. Kun aloitan sieltä vasemmalta ylhäältä ja luen koko rivistön, voin ihan hyvin aloittaa pian uudestaan, sillä olen jo unohtanut kaikki murhaajat...

    Katja, koska pidit Midsomerista kuten minäkin, ehkäpä myös Morsesta. Lue kaikki Colin Dexterit! Ja jos löydät jostain kovakantisen Dexterin Neidonmurhan, täälä ilmoittautuu kiinnostunut ostaja: Se puuttuu Dexter-sarjastani.

    Todella ikävä todeta, mutta tänä vuonna moni muu romaani kuin dekkari on ollut paljon jännittävämpi luettava. Ne ovat niitä kirjoja, jotka rikkovat jännitysromaanin ja dekkarin rajoja samalla ehkä myös madaltaen muuria sen välillä, mikä on trilleri ja mikä 'kunnon' romaani. Kuluvan vuoden kaikkia dekkareita ei ole kuitenkaan vielä luettu, joten vielä on ovi auki...tasodekkarille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minun on pakko vastata sinulle heti. Vastaan kyllä kaikkiin muihinkin kommentteihin tämän illan aikana. ;)

      Nimittäin toivon todella, ettet haista snobismia ainakaan minun postauksessani tai mielipiteissäni (en toivottavasti ole muutenkaan mitenkään snobistinen lukija, mikä sellainen nyt ikinä onkaan, vaan luen niitä kirjoja joista uskon pitäväni - työni vuoksi luen toki muutakin). Olen nimittäin sitä mieltä, että dekkarit jos mitkä ovat älykkäiden ihmisten lukemista! Ja haluaisin niin kovasti rakastua dekkareihin uudelleen - silloin 1990-luvullahan olin ihan dekkarihuumassa. En vain ole löytänyt nyt uutta dekkaristisuosikkiani. Nautin edelleen eniten vanhoista Maria Langeista ja Eeva Tenhusista. Uusissa, kuten Läckbergissä tai Rosmanissa, on liikaa kaikkea muuta itse tarinan ulkopuolista sälää.

      Olen myös siitä samaa mieltä, että dekkarien lukijat ovat usein väkivallan vastustajia. Minua dekkareissa - enkä puhu kaikista, koska pidän todella kovasti useista dekkareista - ei väkivalta niinkään kauhistuta, vaan joidenkin kirjojen kaavamaisuus. On väsyttävää saada syyllinen selville ennen kirjan puoliväliä!

      Mutta siis todellakin nautin dekkareista, vaikka sanon etteivät ne ole "minun kirjojani". Meillä jokaisella on ehkä omat vakiolauseemme täällä Blogistaniassa. ;) Ja tällä omalla dekkariprojektillani koetan nyt löytää uuden tien dekkarien usein niin rentouttavaan maailmaan. Luulen, että onnistunkin siinä. Ainakin tänne kirjoitin jo, että olen viihtynyt. Mainiosti. :)

      Poista
    2. Minulla oli tuossa yksi kirjoitusvirhe eli 'muista' piti olla 'muistan'.

      Minähän tunnen sinut, joten snobismin haistelu oli yleistasoista;-)

      Olet oikeassa kaavamaisuudessa. Minä luin juuri sellaisen uutukaisen, enkä taida tehdä sitä ollenkaan. Tiesin koko kaavan jo heti alusta alkaen. Se oli masentavaa ja tekijä on maailmankuulu painoskuningatar...

      Minä kaipaan aikaa lukea kaikki Dexterit, Waltersit ja Rendellit uudelleen.

      Se, mistä minä en pidä dekkareissa kaavamaisuuden lisäksi on yhteiskunnallinén paatos. Kyllä minä voin haluta tietää murhaajan heti, sillä on jännää olla murhaajan pään sisällä. Se on jännempää kuin istua poliisipalavereissa.

      Jos kysyisit minulta, mikä on maailman paras dekkari, se voisi olla vaikka Minette Waltersin Kuvanveistäjä. Try it! Siinä on kaikki kohdillaan ja siitä on kai tehty monta loppututkintoa ja sitä lukevat psykologian opiskelijat ympäri maailmaa.

      Minäkin nautin yleensä, mutta en juuri edellä mainitun tragediani takia. Minä en nyt pysty! Minusta on tullut kranttuakin krantumpi, mutta onneksi lähden nyt lukemaan loppuun latinodekkariani, joka taitaa olla tyylikkäintä ja älykkäintä dekkaria, mitä olen ikinä lukenut.

      Poista
    3. :) Ja huh, niin onneksi tunnetkin!

      Kaavamaisuus on ikävää. Parhaimpia kirjoja ovatkin usein ne, joissa on arvoitus tai mysteeri, mutta on jotain muutakin. Tässä mielessä esimerkiksi Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjat tai Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus (josta pidin) ovat jännityskirjallisuutta.

      Kiitos myös vinkistä. Luen Kuvanveistäjän ehdottomasti vaikka syksyllä!

      Poista
  14. Ainiin.. Minna Canth kiitos, jos arpaonni suosii!

    VastaaPoista
  15. Dekkarit ovat minulle kuin salaseura, en oikein osaa valita niistä itselleni luettavaa.. Ehkäpä tuosta Leenan postauksesta nappaan lukuvinkkejä. Stieg Larssonin trilogiasta tykkäsin kovasti, etenkin ensimmäisestä osasta.

    Rautalampi kuulostaa hyvin tutulta mutten ole tainnut käydä. Paljastuksena kerrottakoon, että olen käynyt syntymässä Kuopiossa ja palannut sinne opintojen merkeissä. Kunnes taas kimmonnut eteenpäin.

    Mukana Canth-palkintoa tavoittelemassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, sinulla on siis ainakin osin sama tilanne kuin minullakin. En oikein löydä sitä kaikkein sopivinta. Olen kyllä viihtynyt melkein kaikkien lukemieni dekkarien parissa, mutta silti joku sellainen sykäys puuttuu.

      Kuopio on mukava kaupunki! Minä olen syntynyt KYS:issä, mutta asunut 50km etelämpänä. Opiskelemaan lähdin sitten Joensuuhun, joka on minulle rakas kaupunki.

      Poista
  16. Tykkään dekkareista, aloin lukea aikanaan englantia harjoitellakseni Agatha Christien kirjoja ja myöhemmin sitten muitakin. Minna Canthin rintamerkki olisi kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, minäkin aloitin aikanaan Christiellä. Niin varmasti moni, ne kirjat vievät mennessään.

      Poista
  17. Voiko tämä olla enää tottakaan?? Viimeisin lukemani kirja on Haahtelan Kaksi kertaa kadonnut, ja arvaa mitä kirjaa juuri nyt luen?! Collinsin Valkopukuista naista!!!

    :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin niin innoissani tästä taas kerran toistuvasta kirjatelepatiastamme, että unohdin tohkeissani kommentoida muuten postaustasi! :D

      Minäkin olen lukenut paljon dekkareita erityisesti juuri lukio- ja opiskelijaiässä, ja vaikken varsinaisesti missään kohtaa ole kyllästynyt niihin, olen huomannut viime vuosina lukevani niitä huomattavasti vähemmän kuin vielä reilut kymmenenkin vuotta sitten. Ja meillä on aika paljon samoja dekkarisuosikkeja: Agatha Christie on minunkin suurin suosikkini (luin juuri viime viikolla kesäflunssaani parannellessani kaksi Christietä, Kymmenen pientä neekeripoikaa (taas kerran) ja Neiti Lemon erehtyy). Lisäksi olen lukenut paljon myös Elizabeth Georgen, P.D. Jamesin ja Leena Lehtolaisen dekkareita, niistä kaikista olen nauttinut kovasti. Sen sijaan Ian Rankin on minulle vielä tuntematon kirjailija, mutta suunnitelmissani on lukea juuri Rankinin ja Håkan Nesserin dekkareita vielä tämän vuoden puolella.

      Rautalammiin muuten liittyy minulle eräs tärkeä nuoruusmuisto (jonka voisin kertoa sinulle jossain muussa yhteydessä :), joten kiitos noista museokuvista ja Rautalampi-kirjoituksesta! :)

      Kuolemaa Sherlock-seurassa odottelen innokkaasti kirjaston varausjonosta, joten on mukavaa kuulla että pidit kirjasta kovasti! :)

      Poista
    2. Palasin tänne vielä vähän käymään tätä hassua monologiani. :D

      Tv-dekkareista vielä sen verran, että Midsomerin murhatkin on tosiaan yhteinen suuri suosikkimme. :) Samaten Christie-filmatisoinnit, joskin itse en pidä näistä nyt tv:ssä lähetetyistä Miss Marple-filmeistä (minulle ainoa oikea Marple on Joan Hickson, en erityisemmin pidä Geraldine McEwanin Marplesta). Cozy mysteryt ovat varmaan lähimpänä sydäntäni, mutta toisaalta pidän kovasti myös joistakin raaeimmistakin rikossarjoista, esimerkiksi brittiläinen Wire in the Blood (suom. Murha mielessä) on loistava! Myös ruotsalaisia Beck-elokuvia rakastan. :)

      Ja kun Leena tuolla ylempänä suosittelee Colin Dexterin dekkareita, minä voisin tehdä samoin! Olen lukenut vasta ensimmäisen Morse-dekkarini, mutta pidin siitä aika lailla. Luulen että sinäkin voisit pitää! :) Haluaisin suositella sinulle myös Sujata Masseyn Japaniin sijoittuvaa Rei Shimura-sarjaa, Massey kirjoittaa hienoja kodikkaita murhamysteereitä Agatha Christien henkeen.

      (Nyt vasta hoksasin että täällähän on arvontakin! Voisin tavoitella Läckbergin kirjaa... :)

      Poista
    3. Sara: Ihan uskomatonta tosiaankin! Miten me aina (!) valitsemmekin samat kirjat. Pitää joskus tehdä taas simultaanipostaus, kuten teimme Kim Novakin kanssa. Se oli hauskaa. :)

      Sinun pitää ehdottomasti lukea joskus Rankinia, jonka kaikki (?) kirjat sijoittuvat Skotlantiin. Itse olen lukenut kaksi Rankinin kirjaa, joista Fleshmarket Close on omassa hyllyssämme (sain sen lahjaksi espanjalaiselta tuttavaltamme Bolognassa). Nesseriä aion lukea itsekin.

      Ja Rautalampi, kirjoittelen siitä sinulle takaisin. :)

      Siinä olemme erilaisia, että minä pidän kovasti myös Geraldine McEwanista sekä Julia McKenziestä. Tosin kyllä Joan Hickson on se kaikkein oikein neiti Marple. <3

      Sujata Masseyta on kehunut kovasti myös tuolla ylempänä kommentoiva ystäväni Nannu. Pitää siis tutustua!

      Poista
  18. Rakastan oikeanlaisia, vanhoja dekkareita, esimerkiksi Maria Langia ( Silkkiä samettia ! :D ), Agatha Christieta, Dorothy L. Sayersia . Niissä on ihanaa, vanhaa ajankuvaa ja sympaattiset päähenkilöt. Uudemmista pidän sellaisista, joissa on yhteiskunnallinen ote ja polveileva, monitahoinen juoni. Elizabeth George, P.D. James ja Martha Grimes esimerkiksi kirjoittavat tarpeeksi monipuolisesti ja mielenkiintoisesti. Kovapintaisista poliisijutuista en pidä enkä siksi juuri koskaan lue esim. amerikkalaista rikoskirjallisuutta.

    Läckbergilta olen lukenut yhden kirjan ja pidin siitä, joten minulle tuo kirja, kiitos ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olin vallan unohtanut Dorothy L. Sayersin! ja P.D. Jamesin alkupään kirjat olivat niin kova juttu, että lähdin kerran yötä myöten Hesaan saamaan häneltä signeerausta kirjaan Totuus ja toiveet...

      Poista
    2. Petriina, aivan, Silkkiä samettia! <3 Sain Liisalta haastelukemiseksi Dorothy L. Sayersia ja koetin etsiä kirjaa Tikkurilan kirjastosta maanantaina. Ei löytynyt. :( Pitää siis varata! Uskoisin pitäväni Sayersista kovasti.

      Ja Leena (& Petriina edelleen), P.D. Jamesista pidin silloin kymmenisen vuotta sitten. Odotan nyt syksyllä ilmestyvää Syystanssiaisia.

      Poista
    3. Siis minä en ottanut Syystanssiaisia...mahdankohan alkaa katua. Toisaalta otin muutaman aika vaativan tuntuisen, kaiken muun lisäksi, joten olisi kiva keskittyä, lukea vähän rauhallisemmin - kerrankin.

      Poista
    4. Oo, P.D. J amesilta on tulossa uutta ( vai jonkun vanhan suomennos ? ) , ihanaa.

      Minkä Sayersin kirjan sait luettavaksi ? Toivottavasti Juhlaillan, siinä Sayers on ehkä parhaimmillaan. Minä antaisin sinulle haasteluettavaksi Elizabeth Georgea :) Laita hänet listallesi ja lue joskus ! Ja Martha Grimesin huumori on ihan mieletöntä, kokeile häntäkin jossain vaiheessa.

      Poista
  19. Suhteeni dekkareihin on pitkä ja vakaa, olen aina lukenut niitä, tosin en mitenkään erityisesti ahminut, joten ei ole tullut kyllästymisiäkään. Toisaalta olen aika kirjailijauskollinen, luen tiettyjen kirjailijoiden dekkareita ja olen huono kokeilemaan muita. Joten järkyttäviä aukkoja löytyy:)

    Rautalampi on minulle tuttu historiallisena mahtipitäjänä, mutta en ole tainnut koskaan edes jalkautua autosta sinne, vaikka näinkin lähellä ollaan. Pitäisi kyllä, tuo museo näyttää ihanalta!

    Ostin juuri omaan kassiini Minna Canth-merkin, joten tavoitellaan sitten dekkaria. Tulisipa sitten kokeiltua taas uutta dekkaristia:)

    Ihanaa Tukholman matkaa!

    VastaaPoista
  20. Jos minun pitäisi laatia listaa merkittävistä lukukokemuksistani, en usko että listalla olisi yhtään dekkaria, Kim Novakhan ei ole varsinainen dekkari ? Erikseen voisin kyllä laatia listaa hyvistä dekkareista. Dekkarit ovat hyviä,mutta ei ns. "helmiä," ainakaan vielä tullut vastaan.Ja kyllä luen dekkareita muiden kirjojen lomassa ja haluaisin vähän laajentaa näkökulmaa. TV:stä olen katsonut Neiti Marplea ja Poirot on ihan mahtava. Olen myös katsonut esim. norjalaista Varg Veumia muutaman jakson ja Beckejä jossain vaiheessa. TV dekkarit ovat rentouttavia toisinaan.
    Paperinukkearvonnassa mukana :)

    VastaaPoista
  21. Rautalampi, emäpitäjä, kulttuuripitäjä. Mitä vielä, no luoonnokauneutta löytää niin että sitä riittäisi useampaankin pitäjään..
    Noista sieltä lähtöisin olevista kirjailijoista tulipa mieleeni eräs kohtaaminen vuosia sitten. Tapasin yhteisen ystävän kotona Matti Rossin ja miten antaumuksellisesti syvennyimme mustatorvisienikeiton saloihin hänen kanssaan. Miellyttävä tapaaminen jäi mieleen.
    Peuran museo on ihme pienellä paikkakunnalla ja ehdottomasti tämänkin kesän aikaan sinne pitää päästä katsomaan tuota nukkekotinäyttelyä
    Dekkareista, luen satunnaisesti, Outi Pakkanen on suomalaisista se suosikkini ja edelleen pidän Donna Leonista. Uusinta hänen kirjaansa en vielä ole lukenut.
    Mukavaa lomareissua teille kaikille ihanaan Tukholmaan!

    VastaaPoista
  22. Pakko tunnustaa, että Rautalampi ei ole tuttu.

    Dekkareita luen nykyään harvakseltaan. Suosikkini on ehdottomasti Agatha Christie. Leena Lehtolaisen Maria Kallio -kirjoista pidin, ehkä siksikin, että tapahtumat liittyivät silloiseen kotiseutuuni.

    Jos arpaonni suosii, ilahtuisin Minna Canth -paperinukesta. Sinulle toivottelen mukavaa Tukholman reissua!

    VastaaPoista
  23. Kyllä, luen dekkareita, tavoilleni ominaisesti puuskittain, mutta vain harvoja ja valittuja, tuttuja ja turvallisia. Sir Arthur Conan Doyle ja Dame Agatha Christie ovat lähtemättömästi löytäneet tiensä sydämeeni - onpa Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa ensimmäiseni, äidinkielen tunneilla luetettu.

    Lähden tavoittelemaan Minna Canht-paperinukkea ja rintamerkkiä. :)

    VastaaPoista
  24. Minä olen melko lailla suhteeton niin Rautalammin kuin dekkareidenkin suhteen. Silloin tällöin tulee luettua jokunen dekkari, mutta en tunne hirveästi vetoa niihin. Mma Ramotswe-kirjoista pidän, mutta ne eivät olekaan perinteisiä dekkareita :) Rikosjuttuja tulee lähinnä katsottua telkkarista CSI:n ja vastaavien muodossa.

    Ja mikäli arpaonni suosii, niin uusi rintamerkki ja pikkurunen Canth olisivat kivat :)

    VastaaPoista
  25. Rautalammiin ainoa yhteys on se, että yksi sukulainen asui siellä pari vuotta. Suhteeni dekkareihin taas on kaksijakoinen. En jaksa kovin usein lukea dekkareita, ja usein ne ovat makuuni liian juonivetoisia ja kaavamaisia. Toisaalta sitten joskus innostun tietyistä dekkaristeista niin paljon, että luen koko tuotannon. Yleensä pidän dekkareista, joissa on vahvat henkilöhahmot ja hyvää ajankuvaa - usein pidän enemmän vanhemmista klassikoista kuin uudemmista dekkareista.

    Agatha Christie ja Rex Stout ovat rentouttavia ja nokkelia: käyvät hyvin silloin kun ei jaksa keskittyä mihinkään haastavaan lukemiseen. Chandleria rakastin aikoinaan, ja jossain vaiheessa luin myös useamman kirjan P.D. Jamesiltä ja Colin Dexteriltä. Elizabeth Geaorgella pidän erityisesti henkilöhahmoista.

    Ja sitten on tietysti rakas Dorothy L. Sayersini, jolla on erityinen paikka sydämessäni.

    Arpaonnen suosiessa valitsisin paperinuken ja rintamerkin :)

    VastaaPoista
  26. Kommentoin, kun Rautalampi on lähipitäjä ja eilen viimeksi kävimme siellä mutta vieläkin Peuran museo jäi näkemättä. Blogissani on postaus Riuttalasta, kun rakastan sen paikan henkeä.
    Kuopio on opiskelupaikkani eli nuoruuteni olen siellä asustellut ja käynyt kouluni siinä Kanttilan nurkalla tyttölyseossa (tipulassa), nykyinen Kalleveden Yhteiskoulu.

    Dekkareitakin luen ja Agatha Cristie yksi suosikki. Raymond Chandlerin Syvä uni, Stephen Kingin Carrie ja Reijo Mäki. Nämä nyt muistuivat mieleeni.
    Jos arpaonni suosii niin olisipa ihan mukava tutustua Camilla Läckbergiin.

    VastaaPoista
  27. Voi miten viehättävältä näyttää tuo museo! Ja paikkaa oikeasti näkemättä pakko todeta, että olet saanut ihanasti välitettyä varmasti paikan tunnelmaa noihin ottamiisi kuviin.

    Kuten tiedätkin, minähän olen dekkari"hullu", ja perinteisiä salapoliisiromaaneja enemmän rakastan niitä karmaiseviakin psykologisia trillereitä.

    Olitkos muuten lukenut vielä niitä Åsa Larssonin kirjoja??

    Kuvastasi tuli mieleen, että mun on pakko jostain hankkia vihdoin tuo Valkopukuinen nainen luettavakseni!

    Ja jos arpaonni osuu kohdalle ihmeen kautta, niin tavoittelen Läckbergiä ystävälleni;)

    VastaaPoista
  28. Ps: Nyt vasta muistin vastata rakkausrunohaasteeseesi, kiitos siitä :)

    VastaaPoista
  29. Hei kaikki! Vastaan loppuihin kommentteihin pian. Nyt on kiire pakata ennen Tukholman-reissua. :) Vi ses! <3

    VastaaPoista
  30. Itse komisario Palmu lausui kerran, että murha on ainoa kelvollinen aihe salapoliisikertomukselle. Voihan se olla, mutta omasta mielestäni se ei ole niin loppumattoman kiehtova aihe, että siitä jaksaisi lukea kirjan toisensa jälkeen. En siis ole kovin innokas dekkareiden lukija, mutta hyvät etsivä- ja poliisihahmot ja erilaiset mysteerit kyllä kiehtovat. Sherlock Holmes-tarinat olen lukenut tarkkaan ja yleensäkin olen eniten kiinnostunut vanhoista klassikkodekkareista. Valkopukuinen nainen oli mielestäni oikein vetävä.

    Näin ollen olen enemmän kiinnostunut Minnasta kuin Camillasta. :-)

    VastaaPoista
  31. Tykkään dekkareista, mutta erittäin valikoivasti: luen pääasiassa klassisia "who-dunnit" -dekkareita ja pidän erityisesti suljetun tilan arvoituksista ja cozy mystereistä. Eli Agatha Christietä, P. D. Jamesia ja tulevaisuudessa ehkä Vera Valaa? :)

    Jos onni suosii, ottaisin ihanan Minna-paperinuken!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja minua kiinnostaa erityisesti arviosi tuosta "Sherlock Holmes -seurasta.

      Poista
  32. Hei Katja! Olen silloin tällöin lukenut blogiasi, mutta kommentoin eka kertaa. Kauniita kuvia ja mielenkiintoisia juttuja. Olen lukenut dekkareita siitä asti, kun teini-iässä löysin Agatha Christien. Brittiläiset ovat parhaita, mutta olen aika kaikkiruokainen eli kotimaiset, pohjoismaiset, jopa amerikkalaisetkin käyvät (esim. Sue Graftonin aakkosdekkarit). Yliluonnolliset ja kovaksikeitetyt eivät kuitenkaan suuresti kiinnosta. En ole koskaan kyllästynyt dekkareihin, mutta monta ei kannata lukea peräkkäin vaan aina vuorotellen dekkari ja joku toisenlainen kirja. Pidän myös kovasti TV:n brittidekkarisarjoista. Minulla on juuri Läckbergin Kivenhakkaaja aloitettuna, joten arpaonnen sattuessa valitsen dekkarin. Paperinukeista pidin kyllä kovasti lapsena. Terveisin Merja (olemme tavanneet OKM:ssä...)

    VastaaPoista
  33. Dekkarit eivät ole aivan minun kakkupalani. Mieluummin jännitystä ja kauhua kuin varsinaisia rikosmysteerejä. Tulee dekkareitakin luettua, mutta harvoin. Jos arpaonni suosii niin kotiuttaisin mielelläni Läckbergin kirjan :)

    VastaaPoista
  34. Hei Katja ja osallistun Minna Canthin paperinukke-arvontaan, koska keräilen paperinukkeja - ihana!

    Tällä hetkellä olen lukenut aika vähän dekkareita ja ennen luin niitä taas paljon kuten esimerkiksi pohjoismaisista Holt ja Maria Kallio-sarja on kotimainen suosikkini! Nyt olen pettynyt yhteen amerikkalaiseen kestosuosikkiini, mutta päätin antaa vielä yhden mahdollisuuden syksyllä... Haluaisin kyllä tutustua uusiin tai "vanhoihin" dekkaristeihin. Esim. P.D. Jamesia en ole lukenut vielä ollenkaan, vaikka paljon muita aikaisemmissa kommenteissa jo mainittuja perinteisiä, klassisia ja perienglantilaisia dekkareita olenkin lukenut.

    VastaaPoista
  35. Aiemmin luin enemmän dekkareita mutta nyt ne ovat jääneet vähemmälle. Ei kyllästymisen takia, lähinnä ihan vain siksi että blogien myötä lukulistalleni on tulvinut niin valtavasti kaikkea muuta(kin)! Ja toisaalta blogeissa näkyy myös niin paljon dekkareita, etten osaa päättää mihin suuntaan siinä tulvassa lähtisin etsimään niitä itselleni parhaiten sopivia. Ja siinä runsaudenpulassa ei sitten tule luettua yhtäkään. :)

    Fred Vargasin Adamsberg-kirjoista olen tykännyt, luettuina on tosin vasta kaksi ensimmäistä. Vargasin tyyli ei ole tavanomaisimmasta päästä, ja voisin hyvin lukea kirjat uudelleen vaikka muistaisinkin murhaajan, ihan vain tavatakseni niiden henkilöt uudelleen.

    Muutaman dekkarin olen kuunnellut autossa äänikirjoina, ja ne tuntuvat kyllä sopivan siihen formaattiin. Voisinkin käydä taas etsimässä kirjastosta sellaisen - valikoimaakin on vähemmän kuin paperikirjoina niin ei tule kohtuutonta valinnanvaikeutta. ;)

    Rautalampi on minulle yhtä tuntematon kuin suunnilleen koko muukin itäinen Suomi - valitettavasti! Viime kesänä suunnittelimme automatkaa joka olisi vienyt myös sille suunnalle mutta se ei sitten toteutunutkaan. Ehkä ensi kesänä? Ihan oikeasti kyllä haluaisin paikata tällaisen aukon kotimaan tuntemuksessani. :)

    Arvonnassa tahtoisin tavoitella paperinukkea!

    VastaaPoista
  36. Luen dekkareita kovastikin, erityisesti kesällä, ei ole mukavampaa kuin istua mökin verannalla iltapäiväkahvin jälkeen dekkari kourassa. Rautalammella en ole koskaan käynyt mutta kuvien perusteella on varmaan viehättävä paikka. Ehkä joskus... Paperinukke olisi kovin kiva palkinto...

    VastaaPoista
  37. Luen lähinnä Christietä, jonka tuotannosta ehdottomasti pidän eniten Tommy ja Tuppence tarinoista, sitten tulee nti Marple. Kyllä Poirot-jututkin on ihan hyviä. Sitten olen pitänyt paljon Patricia Wentworhtin Miss Silverin tutkimuksia -jutuista, jotka on aika lailla samanlaisia kuin nti Marple. Harmi, että Miss Silver -juttuja on suomennettu kovin vähän.

    Minna Canth -paperinukke olisi tosi kiva saada kokoelmaa kartuttamaan.

    By away, minullakin on arvontaa blogissani.

    VastaaPoista
  38. Osallistun kirjan arvontaan, koska en ole vielä lukenut tuota. Olen lukutoukka ja tykkään dekkareista. Nimimerkki Neiti Kesäheinä

    VastaaPoista
  39. Kiitos kaikille osallistujille! Suljen arvonnan nyt, voittajat ilmoitan huomisen aikana!

    VastaaPoista
  40. Mikä iloinen yllätys löytää Rautalampi täältä blogistasi, kun googlasin tietoa tuosta paikkakunnasta. Olen jo jonkin aikaa jatkanut kesken jäänyttä sukuni tutkimista äidinäitini puolelta ja nyt siihen onkin mennyt kaikki liikenevä vapaa-aikani,niin mielenkiintoista se on. Tuossa vierelläni on Rautalammin historia, joka antaa todella monipuolisen kuvan elämästä siihen aikaan, kun esivanhempani siellä asuivat,1600-luvulta alkaen. !860-luvulla he muuttivat toiselle paikkakunnalle. Minulle oli yllätys, että sukuni juuret johtavat Rautalammille, koska tuo myöhäisempi paikka oli merkitty virkatodistuksessa virheellisesti heidän synnyinpaikakseen. Siinä olikin selvittämistä, mutta nyt olen kaikkien tietojeni pohjalta tehnyt lapsilleni "sukukertomuksen" alkaen 1600-luvulta aina omiin isovanhempiini saakka. Tällainen yllättävä suhde minulla siis on Rautalampeen.
    Dekkareista totean, että niitä luin nuorempana englanninkielisinä ihan kielen takia, pitäisi kai jatkaa harrastusta.

    VastaaPoista