maanantai 11. kesäkuuta 2012

A.S. Byatt: Lasten kirja

A. S. Byatt: Lasten kirja
Kustantaja: Teos 2011, Baabel-sarja
Alkuteos: The Children's Book 2009
Suomentanut: Kersti Juva
Kansi: Iira Oivo
Ulkomainen romaani, Iso-Britannia
Sivuja: 959 (lopussa vielä suomentajan jälkisanat ja vieraskieliset lauseet, koko teos 970 s.)

Ilmapiiri oli sellainen, että hauskanpito oli nyt sallittua, suorastaan pakollista. Nyt olivat pilkan kohteina jäykät mustat röyhelöt, gagaattikaulanauhat, tahrattomat myssyt, kiertoilmaisut ja kunnioituksenosoitukset, sekä myös vakavuus, velvollisuudentunto ja asioiden syvien merkitysten pohdinta, ja niistä tehtiin variksenpelättejä ja kauhunaamioita. Ihmiset pohtivat ääneen ja itsekseen seksiä sekä vakavissaan että kevytmielisesti. Samaan aikaan heissä ilmeni paradoksaalinen taipumus taantua lapsuuteen, lukea ja kirjoittaa seikkailutarinoita, kertomuksia pehmoleluista, näytelmiä esimurrosikäisistä lapsista.

Englantilaisen A. S. Byattin liki tuhatsivuinen suurromaani Lasten kirja (2009) on rönsyilevä kertomus "Englannin puutarhasta" ja siellä asuvista tai sitä liepeilevistä ihmisistä. 1800-1900-luvun taitteen englantilaisessa vehreydessä Todefrighten kartanossa kirjailija Olive Wellwood kirjoittaa satuja. Ne eivät ole millaisia kertomuksia tahansa, vaan polveilevia, fantastisia tarinoita Oliven omista lapsista. Jokainen hänen kirjoittamansa kirja on erilainen, uniikki ja jotain niin Oliven kuin lasten sisimmästä paljastava. Oliven puoliso Humphry Wellwood, tämän veli Basil perheineen, museokuraattori Prosper Cain, eksentrinen keraamikko Benedict Fludd lapsineen sekä monet muut ovat osa Oliven elämää. Uuden vuosisadan alun Eurooppa on monien murrosten edessä: luokkayhteiskunta murenee toisaalla, toisaalla pidetään yläluokan sadunomaisia juhlia, kuten esimerkiksi martinpäivää tai luonnonuskoa korostavaa juhannusta, idylli on särkymässä, mutta siitä halutaan pitää kiinni viimeiseen saakka itse kunkin omista lähtökohdista käsin.

Museoita, kartanoita, pieniä keramiikkapajoja, saksalaisia vierastupia, feministejä, marxilaisia, pankkiireja, keraamikkoja, kirjailijoita, keijukaisia, sudenkorentoja, vesirottia ja teollistuvien suurkaupunkien vilinää, lumottuja hetkiä ja raadollisuutta. Viktoriaanisen ja edvardiaanisen ajan taitekohtaan sijoittuvan kirjan kymmenet päähenkilöt Wellwoodit, Cainit, Fluddit, Sternit sekä lukuisat sivuhenkilöt tutkijoista anarkisteihin ja vapaan rakkauden kannattajista feministeihin ja papistoon kohtaavat toiveensa, pelkonsa ja salaisuutensa, jotka valottuvat heidän taiteensa, tekojensa sekä yhteiskuntaluokkansa kautta. He elävät kertomusten ja satujen maailmassa, mutta myös uuden, hämmentävän ajan kynnyksellä.

Hän rakasti Todefrightia, eikä rakastanut ketään ihmistä yhtään enempää, ei edes Humphrya ja Tomia. Hänelle Todefrightilla oli aina kaksi puolta, yhtäällä sen rakennettu todellisuus, ovet, ikkunat, savupiiput, portaat, ja toisaalla maailma, jonka hän oli luonut sen sisään, sen läpi ja sen alle, kuviteltu sisäkkäinen maailma, käytäviin ja onkaloihin johtavat salaovet, vihreän keijukaiskumman alla aukeava tuonpuoleinen. Hän kuvitteli kotinsa alle kauhistuttavia maanalaisten kiviainesten ja malmien kerrostumia [--]

Lasten kirja on melkoinen teos. Se on ensiksikin oikea runsaudensarvi niin pituutensa kuin ennen kaikkea aihepiiriensä polveilun suhteen. Byatt sukeltaa brittiläiseen luokkayhteiskuntaan, taiteilijaelämään, usean perheen sisäisiin ja välisiin suhteisiin, Lontoon rakentumiseen ja lopulta välillisesti koko brittiläiseen imperiumiin. Se antaa lukijoidensa kurkistaa kveekareiden, taiteilijoiden ja anarkistien sekä katsoa kuinka useita eurooppalaisia monumentteja, muun muassa Victoria ja Albert -museota, rakennetaan. Lasten kirja näyttää Euroopan uuden vuosisadan kynnyksellä yltäen henkilökohtaiselta tasolta yleiseen, englantilaisesta koko maanosan laajuiseen liikehdintään aina vuodesta 1895 vuoteen 1919; toiveikkaasta ja idealistisestä ajasta ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Kirjan maailma on koko ajan kiehtova, realistinen ja sadunomainen, arkinen ja maalauksellinen. Sen sävyt kulkevat valoisista tummiin maailmanpoliittisen tilanteen kanssa. Realistisen tason lisäksi Lasten kirjassa on myös sadun taso eikä yksinomaan Oliven kirjoittamien lastenkertomusten muodossa, vaan ihmisten mielessä ja luonnon ihailussa. Lasten kirja on aikuisten kirja, mutta se on myös kirja lapsista - niin konkreettisesti Wellwoodien, Cainien, Fluddien ja muidenkin lapsista kuin metaforisesti lapsenkaltaisesta innosta uuden vuosisadan ja uudenlaisen moraalin edessä sekä aattellisessa idealismissa.

Myönnän, että uuvuin kaiken runsauteen. Luin ensimmäisen osan Alkuja joulu-tammikuun taitteessa, mutta sitten päätin lukea välillä jotain muuta. Tuo jotain muuta osoittautui kymmeniksi kirjoiksi ja aina välillä katselin Lasten kirjaa hyllyssäni ja jostain syystä kirjan jatkaminen tuntui vaikealta - niin kiehtova kuin kirja olikin. Nyt kesäkuussa aloin lukea Byattin romaania uudelleen. Olin unohtanut paljon, joten alun henkilöstöhakemisto tuli tarpeeseen, mutta onneksi pääsin kirjan maailmaan enkä romaanin loppupuoliskolla tuntenut lukiessani kuin suurta intoa. Tällä kertaa uppouduin Byattin luomaan maailmaan koko lailla eläytyen. Uppouduin, koska Byatt on mestarillinen kertoja. Hän kuljettaa tarinaa kronologisesti ja samaan aikaan fragmentaarisesti, tuoden henkilönsä lähelle, mutta etäännyttäen heitä aina sopivasti. Hän ikään kuin näyttää lukijoilleen väläyksiä hahmojensa elämästä ja ajatuksista, mutta siirtyy nopeasti toisen henkilön elämään. Paitsi henkilöidensä tai kokonaisten perhekuntien elämästä Byatt osaa liikkua tunnelmasta toiseen Tämä tekee lukemisesta sekä haastavaa että kiehtovaa.

Kielellisesti Lasten kirja on huikea, kukaan voisi tuskin väittää muuta. Byatt hallitsee niin lavean kuvailun kuin asioiden ytimeen menemisen ja osaa kaiken lisäksi säännöstellä runsautta ja niukuutta sopivasti, koko ajan kauniisti ja tarkasti. Kielikuvat eivät ammu yli, teksti on erittäin luettavaa, kielellisesti melkeinpä mukavaa, mutta asiansa puolesta "täyttä tavaraa". Byatt osaa sivistää, pohtia seksuaalietiikkaa, aate- ja kulttuurihistoriaa sekä ennen kaikkea kuvata runsasta henkilögalleriaansa viisaudella ja lämmöllä siinä määrin, että lukiessani ihastuin, melkein pidätin henkeä, tunsin haikeutta ja viisautta. Kersti Juvalle kuuluu iso kiitos teoksen suomentamisesta. Hän on tehnyt vaativan ja upean työn - jälleen kerran.

Byattin teos on niin valtava, laaja, sivistävä, koskettava ja upea, etten osaa sanoa siitä enää mitään, vaikka paljon sanoinkin, tarttumapintaa on niin hurjasti. Ehkä yritän kerrankin kiteyttää jotain ja totean seuraavaa: Lasten kirja on - ei sen enempää tai vähempää kuin - mestariteos.

*****

Lasten kirjan on blogimaailmassa lukenut Merenhuiske. Maria on kirjoittanut kirjan ensimmäisestä osasta.

38 kommenttia:

  1. Kiva nähdä viisi tähteä :)

    Tämä kirja on jo kiehtonut minua pidempään, mutten toistaiseksi ole hankkinut tätä. Liki tuhatsivua tämän aihepiirin kirjaa kuulostaa haasteelliselta, muttei liian ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, noin kerran kuussa kirja saa täällä viisi tähteä. Meinasin antaa sen jo Poikakirjalle, mutta olin silloin palannut Lasten kirjan ääreen ja uumoilin, että tässä on täysien pisteiden kirja. Tämä kyllä kannattaa lukea! Vaikka kirja vie paljon aikaa, se on hieno. Ja itse asiassa minulla ensimmäiset 500 sivua veivät kauan, viimeisen 450 sivua luin nyt viikonloppuna. :)

      Poista
  2. Aah, viisi tähteä juuri sille kirjalle, joka sen ansaitseekin ! :) Ihanaa, että luit tämän loppuun ja vielä se, että pidit siitä näinkin paljon... <3 Hyvin osasit myös kirjoittaa arvion tästä melkoisen laajasta ja rönsyilevästä kirjasta, mutta onnistuit siinä hienosti: sanoit kaiken tarpeellisen tiivistettynä.

    A.S. Byattin Riivaus odottaa seuraavana pinossa, odotan siltä paljon !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, todellakin tämä ansaitsee kaikki kehut! Minä pidin tästä jo talvella, mutta lukutauon pitäminen taisi olla virhe. Onneksi sen saattoi korjata ja nyt tuntuu, että kunhan hieman aikaa kuluu, tulemaan lukemaan Riivauksenkin. Sinä ehdit lukea sen ensin, meilaa vaikka aikanaan, että miten se sinuun vaikutti. :)

      Poista
  3. Minä aloitin tätä myös joululomalla, mutta tällainen mestariteos ei sovi pätkäluettavaksi vaan haluan keskittyä siihen, joten siirsin sen suosiolla odottamaan aikaa parempaa. (Olisipa tämä omassa hyllyssäni, tämä taitaa olla aika pitkällinen projekti..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, tämä ei tosiaankaan ole pätkäluettava kirja. Mutta rinnakkain jonkun muun kanssa, kyllä! Minä olin onnellinen, kun sain tämän joululahjaksi mieheltäni. <3

      Poista
  4. Katja, ehkä sinä uuvuitkin siihen ajatukseen, että 'miten ihmeessä tarjoilen näin upean ja runsaan eteenpäin.' Minulle on muutaman kerran tullut tällainen stoppi ja siinä ei auta muu kuin ottaa väliin muita kirjoja. Aika kypsyttää koko idean, kuten nyt oli käynyt sinullakin ja tiivistys on onnistunut.

    Minä rrrrrakastan englantilaisia lastenkirjoja ja niitä onkin meillä eräitä, mutta tätä ei. Merin englantilaiset lastenkirjat ovat minun kirjastossani, sillä mitä hän niillä nyt tekisi;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos. :) Oli tästä hieman vaikea kirjoittaa, kun tarttumapintaa on niin paljon. Tavallaan harmittelen, etten lukenut tätä loppuun talvella, mutta aika taisi olla nyt oikea.

      Minäkin rakastan englantilaisia lastenkirjoja. Byattin Lasten kirja ei tosin ole ollenkaan lastenkirja, sitä eivät lapset voisi mielestäni oikein lukea (paljon aatehistoriaa, jonkun verran seksiä, filosofiaa, taidetta... Mm. kuvanveistäjä Rodin, muuten!). Lastenkirja onkin "lasten kirja", metaforisesti. :)

      Poista
  5. Minäkin haluan kyllä lukea tämän jossain vaiheessa, mutta kynnys on korkea sivumäärän vuoksi. Sait minut kuitenkin vakuuttuneeksi ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, minäkin kaihdan monesti tiiliskiviä, mutta joskus kohdalle osuu kullanarvoisia - kuten tämä tai Franzenin Vapaus. Hienoa, jos onnistuin vakuuttamaan. Tämä kannattaa kyllä lukea!

      Poista
  6. Minä voin ihan suoralta kädeltä todeta, että tuo on liikaa minulle. En jaksa/kykene/halua lukea mitään, mikä on noin paksu. Ainut kuviteltavissa oleva hetki voisi olla viikko mökillä...mutta sellaista ei ole nyt tiedossa, joten en edes yritä. Mutta painan tämän mieleeni. Ehkä sitten eläkkeellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar: Eihän näin paksussa oikeastaan muuta (vikaa) ole kuin että yhden kirjan lukeminen ottaa aikansa. Minäkin suosin ja rakastankin pienoisromaaneja, mutta tämän tiesin jo ennakkoon "must"-kirjaksi juuri minulle. Mutta sitten kun olet eläkkeellä, niin muista tämä. ;)

      Poista
  7. Olipa ihanaa lukea arviosi tästä. Runsaudensarvi on kyllä oikea sana kuvaamaan tätä loistavaa kirjaa. Kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merenhuiske, kiitos samoin. Minä nautin sinun tekstisi lukemisesta. Byattin kirja on niin runsas, että melkein uuvuttaa, mutta niin hieno, että koko ajan ihastuttaa. Hän on selvästi ihmeellinen ja ihmeellisen älykäs ihminen!

      Poista
  8. Katja, miten upea teksti taas kerran! Vaikka kirjoititkin, että oli vaikea kirjaa luonnehtia, niin hyvin olet kyllä siihen kyennyt. Ja kaiken lisäksi sait minut kiinnostumaan kirjasta erittäin kovasti. Luulen, että minäkin pitäisin tästä, kun vain joskus jaksaisin keskittyä näin paksuun opukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, kiitos. <3 Tästä kirjasta oli todella vaikea kirjoittaa blogijuttua, ehkä vaikeampi kuin mistään muusta kirjasta. Mutta tosiaan, tavattoman hieno teos, jota suosittelen. Lue vaikka rinnakkain muiden, nopeampilukuisten kanssa.

      Poista
  9. Olen suhtautunut vähän epäillen tämän lukemiseen, toisaalta aihepiiri on mitä mielenkiintoisin ja Byattin kieli on loistavaa, mutta muistan miten väsyin jo Riivausta lukiessa siihen miten kaikki asiat rönsyilivät vähän liikaa. Ehkä teen kuten Kirjailijatar ja siirrän tämän pinoon odottamaan eläkevuosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, tämä on mielenkiintoinen ja itseäni kiinnostaa juuri 1900-luvun alku enemmän kuin Riivauksen aika. Suosittelen kyllä tätä - vaikka sitten eläkkeellä tai kimppalukuna.

      Poista
  10. no siinähän tuli kehuja kerrakseen! se on vaan ihmeellistä, että jos joku osaa tehdä upean tiiliskiven, niin kokemuksena siitä tulee helpommin lukijalle viiden tähden arvoinen kuin ohuemmasta kirjasta, näin väitän. pituus voi saada rakastumaan ja ihastumaan syvemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. anni.M., joo, tuli! Huomasin, että melkein kaikki lukemani kirjat ovat välillä 3,5-4,5 ja luulen osaavani tunnistaa oman blogini viiden tähden kirjat aina silloin, kun ne kohdalle osuvat. :)

      En ole ihan samaa mieltä tuosta viiden tähden ja romaanin pituuden rinnastumisesta, koska itselläni viiden tähden kirjoissa on paljon pienoisromaaneja (Haahtelaa etenkin), lastenkirjoja sekä keskimittaisia romaaneja. Mutta toki tämän lukeminen loppu tuntui tavallaan ihan helpottavalta.

      Poista
  11. Minun oli ihan pakko hommata tämä itselle, sillä pidin Riivauksesta niin paljon. Vielä en ole kuitenkaan saanut aikaiseksi tarttua tähän. Runsas sivumäärä on toistaiseksi hillinnyt lukuhaluja. Ehkäpä pakkaan tämän mukaan mökille, siellä tuli luettua edellinenkin Byatt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuutar, oi, sinä olet lukenut Riivauksen! Sitten ehdottomasti kannattaa lukea tämäkin. Sivuja on ihan kauheasti eikä kirja ole muutenkaan helppo, mutta niin hieno se on, että lue tosiaan vaikka mökillä.

      Poista
  12. Minuakin sivumäärä (ja oletettu runsaus rönsyineen) on pidätellyt ja taitaa pidätellä yhä ainakin jonkin aikaa. Kimppalukuunhan tämä oli toisena ehdokkaana, joten ehkä joskus jonakin sellaisena hankkeena. :) Minua pelottaa sekin, että sinulla meni tässä näin jumalattoman kauan, vaikka olet yleensä hyvin nopea ja viitseliäs lukija.

    Sitä en kyllä yhtään epäile, etteikö tämä olisi upea teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kimppaluku olisi hyvä idea, kannatan!

      Poista
    2. Karoliina, mieti/miettikää (Jaanan kanssa) kimppalukua. Tämä on hieno kuin mikä ja uskoisin, että pitäisi kirjasta kovasti, mutta kyllä tämä aikansa ottaa. Minä olen yleensä nopea, mutta en aina kovin viitseliäs. Melkoinen kasa kirjoja on jäänyt kesken... Mutta ne hyvät toki luen aina loppuun. ;)

      Poista
    3. Minä en nyt ainakaan ihan heti lupaudu emännöimään kimppalukuja, mutta toivoakseni Liisa järjestää sellaisen syksyllä Monika Fagerholmin Amerikkalaisesta tytöstä (pitääkin kysyä Liisalta pitääkö tämä oletus paikkansa). Kilpailevia kimppalukuja voi tietenkin järjestää tai sitten tälle voisi olla hyvä hetki ensi keväänä. Jaana, olisit ehta emäntä Byatt-kimpalle!

      Poista
    4. (Tarkoitin tietysti ehtoisa emäntä, mutta miksei ehtakin. :))

      Poista
    5. Jos Liisa (tai joku) järjestää kimppaluvun Amerikkalaisesta tytöstä, minäkin voisin olla mukana. :)

      Poista
    6. Juu, kyllä minä tosiaan olen suunnitellut emännöiväni Fagerholm-kimppalukua syksyllä, jos vain kiinnostuneita riittää.

      Lasten kirjankin haluan ehdottomasti lukea, kimppalukuna tai ilman. Jotenkin aina toivoisin, että tällaisille tiiliskiville voisi oikein omistautua, vaikka käytännössä niitä tulee nykyään usein luettua pätkissä. Mielikuvissa siintää aina juuri tuollainen loma-suklaata-tiiliskivi -visio, joka ei sitten toteudukaan :)

      Poista
    7. Liisa, upeaa, jos alat emännöidä Fagerholm-kimppalukua. En ole lukenut hänen teoksiaaan ja tuohon saattaisin minäkin osallistua (olisikin ensimmäinen kimppaluku minulle).

      Lasten kirjaa suosittelen lämpimästi. Uskoisin sinun pitävän kovasti, vaikka kirjaa onkin pakko lukea pätkissä. :)

      Poista
  13. Olen samaa mieltä, mestariteos se on. Minä ahmin sen joululomalla liiankin nopeasti. Olisi kannattanut tehdä Kersti Juvan tavoin ja tutkiskella kirjan maailmaa hitaammin, niin kuin pysähtyä etsimään netistä mainittujen taideteosten kuvia. Mutta minä vain luin eteenpäin ja aina tuli uusia taideteoksia ja edelliset unohtuivat. Luulen, että seuraava lukukerta voi olla vieläkin antoisampi.

    Toivottavasti Teos julkaisee lisää Byattia suomeksi. Häneltä on ilmestynyt Lasten kirjan jälkeen uusi Ragnarök-myyttiä tulkitseva romaani. Ja siinä on vain parisataa sivua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi, olen melkein kateellinen siitä, että pystyit lukemaan tätä ahmien! Sitä minäkin kuvittelin, kun sain kirjan jouluksi. Ajattelin, että syön suklaata ja luen Byattia. Sitä toki teinkin, mutta tein myös sen erheen, että jätin kirjan kesken Alkuja-osan jälkeen. Mutta hyvää kannattaa odottaa ja oli suuri iloa palata kirjan pariin nyt alkukesästä.

      Teokselta muuten on kuin onkin tulossa "Pieni musta kirja" nyt syksyllä.
      http://www.emaileri.fi/g/l/57929/4789520/123868/761/366/9 (tuo osoite vie Teoksen syyskirjoihin, tarkennan siksi että osoite on niin outo). :)

      Poista
    2. Täytyy myöntää, että minullakin oli jo yksi epäonnistunut yritys alla Lasten kirjan kanssa. Yritin jo aikaisemmin lukea alkukielistä versiota, mutta keskittyminen tuollaiseen tarkkaaan kuvaukseen englanniksi tuntui sen verran raskaalta, että se jäi silloin kesken. Siksi kaipaankin lisää Byatt-suomennoksia, varsinkin sellaisista paksukaisista kuin Frederica Quartet-sarjasta. Pienen mustan kirjan ilmestyminen on iloinen uutinen, varmasti aion lukea.

      Poista
    3. Voin kuvitella, että Byattin lukeminen englanniksi on haastavaa. Ei välttämättä kielellisesti vaikeaa, mutta kaiken runsautensa vuoksi tosiaankin raskasta. Ja on tosiaan upeaa, että Teos jatkaa Byattin suomentamista.

      Poista
  14. Hei Katja olen unohtanut kommentoida, kuinka hienosti ja vaikuttavasti kirjoitit tästä teoksesta! Nimittäin minä sain Lasten kirjan keväällä kirppikseltä voitko kuvitella! En tiedä, milloin rohkenen tiiliskiveen tarttua, mutta kun ylistät sitä mestariteokseksi, niin en kai eläkepäiviin asti voi odottaa hih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, teit hienon löydön! Lasten kirja on melkoinen tiiliskivi, mutta palkitseva sellainen. Toivottavasti siis pidät kirjasta. :)

      Poista
  15. Nyt vasta "löysin" tämän kirjan/kirjailijan. Tiiliskiviä en sinänsä kaihda, mutta onko tämä kovin jaaritteleva tai vaikeaselkoinen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, jaaritteleva kyllä, muttei vaikeaselkoinen. Lasten kirjalle kannattaa varata sellainen ajankohta, jolloin on hyvä lukurauha. :)

      Poista