sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär
Kustantaja: Wsoy 1968 (Kotimaiset valiot -pokkaripainos 2008)
Alkuteos: Bildhuggarens dotter
Suomentanut: Kristiina Kivivuori
Kansi: J.S. Karjalainen; Kuva: C-G. Hagström
Kotimainen novellikokoelma, muistelmateos
Sivuja:127

Kun valkea palaa, me vedämme ison tuolin esille. Ateljeen valot sammutetaan ja me istumme valkean edessä ja äiti sanoo: oli kerran pieni tyttö joka oli niin tavattoman kaunis, ja hänen äitinsä piti hänestä niin tavattomasti... Jokaisen kertomuksen täytyy alkaa samalla tavalla, sitten ei enää ole niin väliä. Lempeä, verkkainen ääni lämpimässä pimeydessä, ja minä tuijotan tuleen eikä mikään ole vaarallista. Kaikki muu on ulkona eikä pääse sisään. Ei nyt eikä milloinkaan.

Jumala, joka asuu vuorella kivikkopuutarhan takana, äidin salaa tuhkakuppiin tekemät pienet tulipalot, kallismakkara ja vichyvesi, joka voi saada mielen alakuloiseksi. Kalle-vaarin vieraat, jotka kehtaavat ehdottaa kuvanveistäjälle aiheita. Voiko mikään olla niin tahditonta? Ja kuvanveistäjäisä Viktor, joka keskittyy työhönsä, kipsivaloksiin ja pölyyn; äiti, joka piirtää, kertoo satuja ja viettää joulua ruotsalaiseen tapaan. Kaiken keskellä on pieni Tove-tyttö, jolle jokainen päivä tuo uutta ja ihmeellistä koettavaa, jokainen valon ja varjon leikki uuden tarinanpoikasen, johon uppoutua.

Tove Janssonin omaelämäkerrallinen kertomuskokoelma Kuvanveistäjän tytär (1968) kulkee muistosta toiseen tarina kerrallaan sekoittaen mielikuvituksen tosielämään ja kulkien 1920-luvun taiteilija-ateljeesta kesäiseen Pellinkiin. Lapsuus on sarja muistoja, mutta samalla paljon enemmän. Kirjan takakansi kertoo, että kirjassa lomittuvat realismi, idylli sekä satu ja että kirja auttaa meitä lukijoita ymmärtämään, mistä muumipeikot ovat peräisin:

Menin siihen kauimmaiseen huoneeseen ja aloin vahtia lunta. Minulla oli suuri vastuu, minun täytyi pitää silmällä mitä se teki. Se oli noussut eilisestä. Tuhat tonnia märkää lunta oli valahtanut alas ruutuja pitkin, täytyi kavuta tuolille jos halusi nähdä sen pitkän harmaan maiseman. Sielläkin lumi oli noussut. Puut olivat kapeampia ja säikympiä ja horisontti oli siirtynyt kauemmaksi. Minä katselin tätä kaikkea kunnes tiesin että kohta me olisimme hukassa. Tämä lumi oli päättänyt sataa niin kauan että kaikki olisi yhtä ainoata märkää kinosta eikä kukaan muistaisi mitä sen alla oli. Kaikki puut vajoaisivat maahan, ja talot. Ei missään teitä eikä jalanjälkiä, ei muuta kuin lunta joka sataa ja sataa ja sataa.

Aivan totta, yksi oma suosikkikertomukseni Lumi kertoo talvesta maalla. Maaseutu on pienelle Tovelle kesän paikka, talvielo kuuluu kaupunkiin. Siksi lumi maaseututalossa tuntuu pelottavalta, miltei vihamieliseltä ja Tove alkaa vahtia lunta, pohtia sen ja koko talven olemusta hieman samaan tapaan kuin Muumipeikko omassa muumisuosikissani Taikatalvessa. Vaikka tunnelmoiva tai nostalginen realismi on Kuvanveistäjän tyttären kertomusten vahvin yhteinen nimittäjä, johdattavat monet muutkin seikat lukijan näkemään maailman satusilmin: sammaleinen metsä on ihan varmasti todeksi tullut John Bauerin maailma, Toven äiti ruokkii Pellura-lokkia kaurapuurolla ja isä huutelee lokkia nimeltä eikä aikaakaan, kun lokki lapsineen saapuu paikalle. Itse asiassa Toven vanhemmat alkavat rooleineen muistuttaa ihan Muumimammaa ja Muumipappaa, kun äiti on sopivalla tavalla boheemi ja toisaalta käytännöllinen, isä taas uppoutuu taiteeseensa, mutta osaa heittäytyä elämään ja pieneen seikkailuunkin.

Kuvanveistäjän tytär onkin omaelämäkerrallinen ja samalla kuitenkin fiktiivinen lapsuusmuistelo. Teosta voisi pitää ainakin osin autofiktiivisenä. Kuvanveistäjän tyttären kertoja on aikuinen Tove, mutta näkökulma on lapsen. Tästä aikuisuuden ja lapsuuden kohtaamisesta syntyy sujuvaa, kaunista tekstiä, jossa lapsuus valottuu kuin valoverhon takaa. Kirjan tarinat ovat keskenään melko hyvin tasapainossa. Jansson maalaa lapsuustunnelmiaan arjesta juhlaan ja kaupungista maaseudulle. On toki makuasia, millaisista tarinoista kukin pitää eniten. Itseeni vetoavat tunnelmalliset taiteilijakotia ja vuodenkiertoa valottavat tarinat, joku toinen ihastunee enemmän unenomaisiin ja paikoin absurdeihinkin kertomuksiin, jotka nekin saivat minut melkein huokailemaan onnesta.

Tove Janssonin elämänviisaus on sellaista viisautta, jonka rinnalla moni (suuresti ärsyämäni) elämäntapaopas kalpenee. Jansson kirjoittaa, kuinka voi olla ettei mikään ole kovin tärkeää kunhan tavara vain on tarpeeksi pieni tai miten kuka tahansa voi päästää irti jotakin vaarallista, mutta niksi on siinä että osaa sijoittaa sen jälkeenpäin. Mitäpä tuohon kaikkeen lisäämään? Kuvanveistäjän tytär tarjoaa lukijalleen lukuisia oivalluksia - nimenomaan oivalluksia, jotka jokainen saa itse hoksata. Tämä tekee kirjan lukemisesta suuren ilon ja kirjasta pienen helmen. Ehkä mielestäni kirjan sivuilta hohkaava viisaus tarttui minuun, koska luin Kuvanveistäjän tytärtä säännöstellen vain kertomuksen kerrallaan, yhden illassa ennen nukkumaanmenoa. Tämä osoittautui viisaaksi ratkaisuksi, koska kertomuksia ahmimalla lukien novellikokoelmien kertomukset tuppaavat muodostua liiankin samanlaiseksi - ainakin omassa lukijamielessäni.

Jos H.E. Batesin Oi ihanasta toukokuusta voisi tulla vaikkapa (melkein) jokaisen toukokuuni kirja, niin Kuvanveistäjän tyttäreen kuvittelen palaavani pitkin vuodenkiertoa. Sen verran upeasti Janssonin lapsuuskuvaelma tunnelmoi aina niin salaperäisesti rapisevasta joulusta kuin kesästä ja kaarnaveneestä nimeltä Darling. Suloinen, hauska, absurdi ja ennen kaikkea ihana kirja.

****½

Kuvanveistäjän tyttärestä ovat blogissaan kirjoittaneet myös Liisa, Jaana, Jenni ja Ideanus.

42 kommenttia:

  1. Oi, jälleen kirja, johon minun pitäisi ehtiä...Miten minulta saattaa olla tämä lukematta!

    Rakastan Taikatalvea ja myös sitä mukia. Joulumuumimukit laitoin jo pois ja otin Iltapurjehdukset esille, mutta Taikatalvesta pidän vielä kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, lue tämä! Tiedän, että sinulla on kiirettä ja kirjapinot kasvavat, mutta Kuvanveistäjän tytär on niin ihana, rauhoittava ja hieno. Ja sitä voi lukea vaikka vain kertomuksen päivässä omana, ihanana hetkenä. <3

      Taikatalvi on ihana kirja. Ja oi, Iltapurjehdus. Minä juon siitä vain äitienpäivän ja synttärini aamuna.

      Poista
  2. Kiitos Katja tästä!Tämä on yksi minulle hyvin rakkaita kirjoja.

    VastaaPoista
  3. Muistan lukeneeni tämän kauan sitten,ja nyt olisin valmis lukemaan uudelleenkin:)Taikatalvi ilmestyi hepreaksi(uusi käännös) viime vuoden loppupuolella,sitä ennen oli uutena käännöksenä ilmestynyt Taikurin hattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yaelian, tämä on sellainen kirja, johon on varmasti ihana palata uudestaankin.

      Hienoa kuulla hepeaksi ilmestyneistä muumeista. Onko kirjoilla ollut hyvä näkyvyys sikäläisissä kirjakaupoissa? Minä muistan, miten Bolognassa ilahduin bongatessani muumikirjoja.

      Poista
  4. Siis luin sen silloin ruotsiksi..nyt sen voisi lukea suomeksikin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti olisi aika mielenkiintoistakin lukea suomalainen käännös, vaikka alkukielinen on aina se kaikkein ihanin.

      Poista
  5. Kiitos tästä, muistutuksesta, haen sen käsiini pian, juuri nyt on sen aika. Kiitos.

    VastaaPoista
  6. Tämä kirja pitäisi kyllä lukea, kiitos hyvästä postauksesta.
    -
    Olen nähnyt Tove Janssonin taidenäyttelyn, lähinnä modernia ja muumikuvia, sekä Metson Muumilaakson. Tove oli muumikirjailijana yliveto, mutta jostain olin ymmärtävinäni, että hän kuitenkin itse arvosti ja piti myös kuvataiteesta ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, eipä kestä. Tämä on hieno kirja, jota suosittelen lämpimästi.

      Minä en ole koskaan käynyt Muumilaaksossa. Pitäisi joskus tehdä ihan retki Tampereelle varta vasten. Jansson oli paitsi hyvä kirjailija, myös lahjakas taiteilija.

      Poista
  7. Voi ei! Nyt haluaisin lukea juuri tämän kirjan. Mulla jää pian kesä-Jansson tältä vuodelta väliin, kun tekisi mieli lukea kaikki omistamani Janssonit enkä osaa päättää, minkä kirjan valitsen. Ehkä luen sitten kaikki?

    Joka tapauksessa, kiitos ihanan, viisaan, tärkeän (jne. jne.) kirjan nostamisesta esiin. Tove on paras!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, ehkä sinun pitää lukea kaikki? Tai ainakin kaikki kesäisestä. Kesäkirja on ihan must, tästä voisit lukea ne kesäisimmät ja säästää Lumen ja Joulun odottamaan sydäntalvea?

      Tämä on niin ihana kirja. Ihmettelen, että enkö tosiaan ole lukenut tätä aiemmin? Osan novelleista olenkin, totta kai, mutta kokonaisuudessaan luin kirjan vasta nyt.

      Poista
  8. Tämä on kyllä sekä ihana että viisas.

    Tuli tätä juttuasi lukiessa mieleen Hannan blogissa hiljattain käyty keskustelu kertojaäänistä ja lapsikertojista, koska tässä kirjassahan lapsikertoja todellakin toimii. Ehkä juuri siksi ettei yritetä olla liian lapsenomaisia vaan se aikuisen perspektiivi kulkee mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, sitä juuri. Viisas ja ihana.

      Lapsikertoja on usein hankala, mutta minäkin mietin, että Janssonin kohdalla se toimii, koska kertoja on lapsi, mutta aikuisten muistelevasta näkökulmasta. Kirjassa asiat nähdään lapsen silmin, muttei lainkaan naiivisti. Se on kuin taikaa se!

      Poista
  9. Voi, tämä kuulostaa tosiaan ihanalta. Olen lukenut Janssonilta vain pari novellia Kevyt kantamus -kokoelmasta. En ole lukenut edes Muumeja! Muumi-aukon paikkaamisen lisäksi tämä kiinnostaisi minua Janssonin tuotannosta eniten. Tuo taiteilijaperheessä kasvaminen ja lapsuusmuistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luru, sinun pitää kyllä paikata muumiaukko. Miten olisi Vaarallinen juhannus nyt kesäaikaan? Ja sitten Taikatalvi talvella. Niistä on hyvä aloittaa. Kuvanveistäjän tytär on varmasti ihan sinun kirjasi, joten toivottavasti saat kirjan käsiisi. Taiteilijuutta, Katajanokkaa ja saaristolaiselämää kuvataan ihanasti.

      Poista
  10. Tuli aivan haikea olo. Kaipaan niin noita tunnelmia, joista Tove Jansson kertoo kirjassaan.Siitä on pitkä aika, kun luin tämän kirjan ja haluaisin mielelläni lukea sen uudestaan. Tiedän että en sitä tee, ei vain ole aikaa palata kaikkiin rakastamiinsa kirjoihin. Vaikka ei koko kirjaa enää lukisikaan, voi sitä selailla ja nautiskella pienissäkin erissä. Tove Janssonilla on ihmeellinen kyky sanoa suuria asioita yksinkertaisesti ja jotenkin vaivihkaan. Pidän myös Kesäkirjan pikkutytöstä, hän on aivan ihana nenäkkäässä viisaudessaan. Pidän kaikista Janssonin kirjoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Clarissa, niin kaikkiin ihaniin kirjoihin ei koskaan ehdi palata uudestaan, mutta tätä voi ehtiessään lukea pienissä pätkissä. Kertomukset ovat vain muutaman sivun mittaisia ja ne tuovat kyllä valoa ja tunnelmaa vaikka kuinka.

      Tove Jansson on ihan paras, kuten Jennikin tuossa ylempänä toteaa.

      Poista
  11. Jokke, Toven kuoltua oli Tampereella hieno näyttely, jossa oli tasapuolisesti muumia ja kuvataidetta. Molemmat olivat upeita. En tiedä oliko kiertävä näyttely, satuin olemaan vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
    Olen tästä kirjasta haaveillut jo jonkin aikaa, tarkalleen ottaen luettuani käännetyt A Winter Book ja The Summer Book. Tuo Lumi oli muuten muistaakseni Winter Bookissa. Tove Jansson oli nero ja nyt sun arviosi jälkeen, Katja, on pakko hankkia tämäkin kirja. Kuulostaa niin ihanalta ja kaipaan juuri sellaista Toven luomaa lapsuus/luontonostalgiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, olisi ollut hienoa nähdä tuo näyttelyt, josta Jokelle kerrot. Tampereellahan on Muumilaakso, jossa on ainakin jotain pysyvästi. En ole koskaan käynyt siellä, mutta olisi mukava vierailla siellä.

      Tuo The Summer Book on ihana Kesäkirja. Winter Bookia en tiennytkään. Googlasin sen äsken ja sekin on kertomuskokoelma. Pitää ottaa selvää, mitä kaikkia kertomuksia siinä on!

      Hanki ihmeessä tämä kirja. Se on hieno, sen maailmaan on ihana upota.

      Poista
    2. Joo, ostoslistalle menee, ehdottomasti.

      Tajusin juuri, että Jokkehan oli myös nähnyt jonkin näyttelyn. Olikohan sama? Googlasin ja löysin sen näkemäni: Tampereen Taidemuseon Tove Janssonin muistonäyttely, kesä 2002. Se matkasi seuraavana vuonna hieman muunneltuna ainakin Helsinkiin.

      Minulla on myös Travelling Light (Kevyt kantamus?), jonka annoin lainaan aussiystävälle ihan vain kokeillakseni, että nappaako se. Minulle Janssonin tarinoissa luonto on niin vahvasti läsnä, joten olen utelias kuulemaan, välittyyko samanlainen luontoelämys jollekin, joka ei ole jalallaan astunut pohjoiselle pallonpuoliskolle.

      Kaikissa noissa kolmessa kirjassa on päällekkäisyyksiä, enkä netistä tilatessa voinut etukäteen tarkistaa. Mutta ei se haittaa, kun tarinat ovat niin hienoja.

      Ja ehdottomasti Tampereelle katsomaan Muumilaaksoa! Eikö se ollut hiljattain lakkautusuhan alla, eli kaikki tuki tarvitaan!

      Poista
    3. Jee, hyvä että menee.

      Ehkä Jokke on nähnyt saman näyttelyn? Muistan lukeneeni näyttelyistä, mutta asuin tuolloin Joensuusta, josta tuntui olevan liian pitkä matka sekä Tampereelle että Helsinkiin (muttei liian pitkä Sisiliaan eikä Lontooseen, meni vähän aiheen ohi :)).

      Toivottavasti aussikaverisi pitää Travelling Lightista. Minä olen antanut Janssonia lahjaksi Italiaan. Pohjoinen luonto on varmasti aika ihmeellinenkin asia käsitettäväksi, Jansson tavoittaa niin hyvin sen kokemusmaailman, jonka voi saada juuri luonnossa liikkumalla.

      Poista
  12. Hei Katja! Heitin sinua juuri haasteella, käyhän kurkkaamassa blogiini :)

    VastaaPoista
  13. Tove Jansson on loistava. Niin lastenkirjailijana, aikuistenkirjailija, taidemaalarina kuin sarjakuvapiirtäjänäkin.

    Löysin pari kesää sitten Joensuun torikirppikseltä Kuvanveistäjän tyttären ensimmäisen painoksen ja se on hyllyssäni aarteena. Pitäisikin lukea se taas kerran.

    Tampereen Muumilaakso on ihana paikka. Siellä on Toven originaaleja muumikuvituksia ja Tuulikki Pietilän muumikuvaelmia huippunaan muumitalo. Tunnelma on jotenkin satumainen ja rauhallinen. Voisin kuvitella sen olevan aika kaukana Naantalin muumimaasta. Kannattaa ehdottomasti poiketa.

    Janssonin taidemaalarin urasta on julkaistu myös kirja joskus 90-luvulla. Siihenkin kannattaa tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauhko: Olen samaa mieltä. Tuntuu, että melkein kaikki mitä Jansson sai aikaan, on niin taiten tehtyä.

      Joensuun torikirppis tuo mieleeni ihania muistoja. Opiskelin ja asuin Joensuussa kaikkiaan 13 vuotta ja kesäisin tuli kierreltyä torikirppiksellä. Ihanan aarteen sieltä löysit!

      Tuonne Tampereelle pitäisi kyllä päästä. Muumimaailma on aika, no, ruuhkainen ja muovinen. Pienet lapset toki viihtyvät, mutta sitä oikeaa muumihenkeä on varmasti enemmän Tampereella.

      Poista
  14. Tämä pitää ehdottomasti minunkin lukea. Toven sanoihin olisikin ihana taas upota pienen tauon jälkeen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, todellakin suosittelen! Minusta tämä on sellainen kirja, joka kannattaa ostaa omaksi, jos kohdalle osuu. Pokkaripainos on vuodelta 2008, mutta kirjaa saa kai vieläkin kirjakaupasta.

      Poista
  15. Minä rakastan tuota kirjaa. Siitä on tosin jo aikaa, kun olen lukenut sen, monta vuotta. Mutta rakastan Tove Janssonin ajatuksia, ne ovat juuri niin suoria ja juuri niin vinskallaan, että osuvat ja uppoavat minuun. Ja sinun laillasi inhoan elämäntapaoppaita, olen suorastaan allerginen niille. Silkkaa soopaa, väitän minä mistään tietämättä, kun en ole koskaan sellaista suostunut lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar: Ei jotenkin ollut vaikea arvata, että tämä on sinunkin kirjasi. Olet ihan sen oloinen, että kirjan maailma on osin sinunkin maailmaasi. :)

      Olen ihan samaa mieltä Janssonin ajatuksista. Ne voivat olla sikinsokin, mutta silti ne ovat selkeitä ja tosia.

      Minäkään en ole varma, olenko lukenut koskaan yhtään elämäntapaopasta kokonaan, mutta sieltä täältä olen lueskellut ja aina inhonnut syvästi. Voi minua - voi meitä. Mutta onneksi on Tove.

      Poista
  16. Minä olen lukenut tämän, mutta joskus lukiossa tai jopa yläasteella. Harmittaa, kun en muista kirjasta paljon mitään. Muistelen, että pidin tästä kyllä, mutta luulen, että hurmaantuisin nyt enemmän. Luin tuohon aikaan myös Muumit vasta ensi kertaa, ainakin kunnolla, ja osasin kyllä arvostaa Tove Janssonin elämänfilosofiaa niissä, mutta pelkään, että tämä meni minulta lopulta pikkuisen ohi. Tai sitten ei, mutten vain niin muista.

    Joka tapauksessa kirja lienee syytä lukea joskus uudelleen. Kuulostaa ihan siltä, kirjoitit niin vetävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, minäkin taisin olla lukiossa, kun luin tätä sieltä täältä. Ja vasta nyt luin kokonaan, rakastuin heti, kuten huomasit. Sinunkin pitää ehdottomasti hankkia tämä kirja hyllyysi, tiedän sinun ihastuvan.

      Minä luin osan muumiromaaneista ensimmäisen kerran ala-asteella ja pidin joistakin. Olin samoin lukiossa silloin, kun löysin ne uudelleen ja itse asiassa kirjoituksiin lukemisen rytmittyi yhteen Muumien kanssa. :)

      Poista
  17. Kuvailit kirjaa hienosti ja houkuttelevasti, joten lukulistalle menee. Tätä voisin lukea luvun kerrallaan ja nautiskellen.

    Suhtaudun hyvin nihkeästi elämäntapakirjoihin ja paljon nihkeämmin, suorastaan vastenmielisesti, kaiken maailman matkasaarnaajiin, jotka kiertävät levittämässä sanomaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta: Kiva kuulla. Tämä kannattaa kyllä lukea ja nimenomaan kertomus tai pari päivässä, kaikesta nauttien.

      Minulla on ihan samanlainen suhtautuminen elämäntapaoppaisiin. Niissä on jotain puistattavaa.

      Poista
  18. Katja/Lumiomena,

    tulee hyvälle mielelle, kun saapuu tänne blogiisi. Tekisi mieli lukea kaikki kirjoituksesi täällä, ja kyllä käyn lukemassakin (myös noita aikaisempia), jos löytyy aikaa. Kirjoitustyylisi (ja otevalintasi) miellyttää minua.

    Olen lukenut Tove Janssonista, jonkun muun kirjoittamana, ei tule nyt mieleen, kenen, olisiko ollut Kruskopf. Joka tapauksessa hän on ihminen, joka elää vaikka on kuollut. Muuallakin maailmassa hänet tunnetaan kuin Suomessa ja Ruotsissa, joka oli hänen äitinsä kotimaa. Japanilaiset ovat kuulema erkoisen innostuneita Muumipeikosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu,

      Kiitos, mukava kuulla. :)

      Minä en ole lukenut Janssonista muiden kirjoittamana, mutta mieleni tekisi lukea toisaalta hänen elämäkertansa ja toisaalta joku hänen taiteilijuuttaan pohtiva teos. Jotenkin hänen elämänsä kiehtoo.

      Japanilaisista ja muumipeikosta tuli mieleeni hetki Helsinki-Vantaan lentokentällä joskus 1980-90-lukujen vaiheesta. Reitti Japaniin oli juuri avattu ja matkustajien joukossa oli Tove Jansson itse. Näin hänet ohimennen kentällä.

      Poista
  19. Oijoijoi, nyt on viimein pakko hankkia kynsiini tämä! Ikuisuuden se on lukulistallani ollut, tunnustaudunhan Jansson-faniksi. Tämän kertomasi jälkeen ei ole enää epäilystäkään, että tämä on minulle ihan must.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona: Nimenomaan sinun pitää lukea tämä! Olen varma, että rakastut. :)

      Poista
  20. Itselläni tämä vieläkin odottaa lukemista! Toivottavasti pääsen minäkin tämän tunnelmiin mukaan pian :)

    VastaaPoista