keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Turkka Hautala: Kansalliskirja

Turkka Hautala: Kansalliskirja
Kustantaja: Gummerus 2012
Kansi: Tuomo Parikka
Kotimainen kertomuskokoelma, pakinanomaisia tarinoita
Sivuja: 112

Ääni on asiallinen, vastaansanomaton: Saavumme Helsinkiin. Ikkunassa vilahtelee kalliota, johtoa, rakenteita. Maailmanpyörä. Ajattelen vaivannäköä jonka graffitipaikkoihin pääsy on vaatinut. Sanavalmiita huppupäitä jotka liikkuvat pääkaupungeissa kuin ne olisivat suuria temppuratoja joiden kadut on tehty heidän kuljettavikseen, seinät nojailtavikseen, aukiot peitettäviksi heidän purukumeillaan. He pilkkaisivat minua jos avaisin suuni. Nauraisivat jos näkisivät äidin pakkaamat eväsleivät. Säälisivät kuullessan minun olevan täällä ensimmäistä kertaa.
Juna tulee sieltä missä juna harvoin pysähtyy. Siellä saapujat kävelevät suoraan hiekkakentällä odottaviin autoihin. Kuskeilla on ilmaiseksi saadut lippalakit.


On ilmaveivit ja vesurit, Euromarketit ja mopopojat. On tuulipukuja, businessparkeja, lauantaimakkaraa ja Nissaneita. On leirikoulut, kesäteatterit, olutkassit sekä tähtitaivas. Kuulostaako tutulta? Vai joltain ihan toisesta maasta olevalta? Romaaneillaan Salo ja Paluu monia ihastuttanut Turkka Hautala katsoo Suomea ja suomalaisia pakinakokoelmassaan Kansalliskirja (2012).

Teoksesaan Hautala kuvailee maanmiehiään ja -naisiaan hellyyden- ja itseironisentäyteisellä lämmöllä. Esimerkiksi riittää vaikka teoksen ensimmäinen tarina, Mäkipaikkakunnilla. Eikö alla olevan lainauksen maailma olekin tuttu, ainakin pääkaupunkiseudun ulkopuolella syntyneille? Vaikka itselleni tuleekin Kuopiosta kyllä ensimmäisenä mieleeni kalakukot ja Puijon torni - vasta sen jälkeen Puijon hienot hyppyrimäet - hurahdin Kansalliskirjaan heti alusta saakka. Hautala osaa kiikaroida suomalaisuutta tarkkaan. Kukapa hyppyrimäkipaikkakunnalla kasvanut ei olisi joskus ollut katsomassa mäkikisoja, nähnyt hyppyrimäkeä syksyisen sateen harmaudessa (kesken yläasteen liikuntatunnin suunnistuksen) tai viettänyt muutamia romanttisia hetkiä kesäisen hyppyrimäen laella tai mäen alla? Mäkihyppy voi lajina tuntua aivan yhtä naurettavalta kuin Hautalan kuvaamista teineistä, mutta jollakin tavalla Kansalliskirjan alkuluku osui ja upposi minuun:

Jos paikkakunnalla on hyppyrimäki, tulee se mieleen ensimmäisenä kaupunkia miettiessä. Lahti. Jyväskylä. Kuopio. Paikkakunnat kuvittelee täyteen punaposkisia perheenäitejä nostelemaan pullapeltejä uunista, kuskaamaan harjoituksiin. Ulkoiluasuiset miehet kannustavat kenttien laidoilla makkarat käsissä. Ottavat asiat todesta.

Mäkipaikkakunnilla on tietenkin vain yksi kertomus monien muiden joukossa. Hautalan pakinat ovat niin hyviä, että melkein jokaisesta kasvaa oma, pieni ja ehjä tarinansa. Kertomukset ovat tiiviitä, mielenmaisemaltaan ja ilmaisultaan vaihtelevia. Hautala katsoo niin yleistä, kuten Prisman peliautomaatilla pelaavia ihmisiä tyyppeinä, kuin yksityistäkin tutustuttaen lukijansa vaikkapa kiukkutupakkaa polttavaan Jonskuun. Hautala katsoo niin vaalipäivään kuin Riipisen listaankin. Hän kertoo juttuja, siteeraa kuvitteellista dialogia, on lakoninen, ymmärtäväinen, ihmettelevä ja kaikkea siltä väliltä. Toki hän stereotyypittelee ja liioittelee, mutta tekee sen parasta pakinaperinnettä ylläpitäen. Olipa suomalaista mentaliteettiä olemassa tai ei, on Hautalan jokainen juttu uskottava. Ne kaikki ovat täyttä totta.

Kansalliskirjassa kohtaavat yhteiskunnallinen tarkkanäköisyys, satiiri ja ironia sekä kaiken takana tietynlainen romantisoiva ote. Romanttinen näkemys Suomesta ja suomalaisista perustuu jo valmiiksi tutulle perinnölle väestä, joka yrittää parhaansa, mutta pärjää hieman samalla tavalla kuin Aku Ankka ruotsalaisia hannuhanhia vastaan. Juuret ovat syvällä kulttuurihistoriassamme: tietenkään Hautalan kirjaa ei voi pitää uutena Maamme kirjana eikä se varmasti sellaista asemaa (onneksi) tavoittelekaan, mutta Topeliuksen ajalta tutut Suomi-kuvan piirteet löytyvät Hautalan kirjasta hyvinkin vahvoina. Ne on toki päivitetty nykyaikaan, sillä kukapa olisi Topeliuksen aikaan voinut kuvitella suomalaisuudesta kertovaan kirjaan konsolilla jääkiekkoa pelaavan juopottelevan kiinalaisen, Salon seudun murretta puhuvan somalialaisen tai parisuhteen, jossa katsotaan enemmän läppäriä kuin puolisoa? Hautalan Suomi-kuva ei ole aina ylevä tai ihanteellinen, mutta se on kansalliskirjaksi sopivalla tavalla meille kaikille tuttu. Kirjan soundtrackina voisi toimia edelleen ihmeellisen ajankohtainen Ismo Alangon Kun Suomi putos puusta.

Koska Kansalliskirja koostuu lukuisista tarinoista, sopii se parhaiten pieninä pätkinä luetuksi. Mutta toisin kuin ranskalaisen Claire Castillonin novelleiksi naamioitujen kirjoitusten kohdalla, pystyy Hautalan tekstistä nauttimaan kertaistumallakin, kuten itse tein. Hänen tarinansa ovat onneksi sen verran erilaisia keskenään niin tyylinsä kuin kielensäkin osalta. Hautala kirjoittaa tarinoiden ohella myös listauksia. Hän huudahtelee, tarinoi, käyttää murteita ja yleissuomea. Ainoa asia, jota Kansalliskirjaan kaipasin on sisällysluettelo, sillä luettuani teoksen ensimmäiseen kertaan, halusin palata muutamiin teksteihin ja nyt ne löytyivät vain selaten.

Kansalliskirjaa kohtaan tuntee samanlaista aavistuksen melankolista rakkautta kuin istuessaan retkellä siellä hyppimäen alla mäkisessä loppukesäisessä sammalmetsässä: metsäpalovaroituksen aikaan ei saa tehdä tulta lämmittääkseen evääksi otettua purkkihernekeittoa, mutta se ei haittaa, sillä tölkkiä ei saisi kuitenkaan auki purkinavaajan unohduttua kotiin. Maisema on kuitenkin kaunis, retkiseura katsoo Facebookia älypuhelimellaan ja kotiin voi sitten tilata pitsaa. Näitä tarinoita ei tosiaan osaa kuvitella muualle kuin Suomeen, kuten kirjan takakansitekstikin kertoo. Kun Maamme kirja kohtaa Kun Suomen putos puusta, ei voi kuin suositella kirjaa mahdollisimman monille. Totta, me olemme juuri tällaisia. Ainakin omissa mielikuvissamme.

****

28 kommenttia:

  1. Oho, sinä sait tämän jo - jospa minäkin pian :). Kuulostaa hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat kirjan pian. Tämä on hyvä. Sellainen ironisella tavalla suloinen, sanoisin. Ei yhtään ilkeä, vaikkakin tarkkanäköinen kuin mikä. Ihania tarinoita. :)

      Poista
  2. Tämähän minun on nyt pakko pakko lukea! Ja vielä hyppyrimäetkin, näin hyppyrimäen alla kasvaneena kiehtoo tietty just tuo aspekti. Lahdessa hyppyrimäen alastulomontussa voi kesäisin uida maauimalassa. Se on aika huisia.

    Melkein arvaan jo, että tulen pitämään tästä kirjasta. Melankolinen rakkaus on jotain sellaista, mitä slaavilainen luonteeni erityisesti rakastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue! Minä arvasin jo ennakkoon pitäväni tästä, mutta tuo hyppyrimäkiluku heti alussa vei täysillä mukanaan. Omalla lapsuuteni kotipaikkakunnalla Suonenjoella oli ennen kaksi hyppyrimäkeä, mutta toinen paloi joskus 90-luvulla. :( Onneksi se toinen on vielä pystyssä. Pitää varmaan mennä sinne ensi kesänä lasten kanssa.

      Toivottavasti pidät. :)

      Poista
  3. Minun on pitänyt lukea Hautalan Paluu, mutta tämä kiinnostaa melkeinpä enemmän. Miten en ollut muistanut, että tämä onkin pakinakokoelma! Vielä vaan parempi, sillä olen tänä vuonna päässytkin jo lyhyiden tarinoiden makuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluu on hieno romaani, mutta jotenkin pidin tästä vielä enemmän. Hautala on selvästi jutunkertoja ja Kansalliskirja näyttää, että hän osaa kertoa niitä monella tavalla. Lyhyet tarinat ovat muutenkin ihanaa luettavaa välipalana. Hautalan välipaloja lukee todella mielellän.

      Poista
  4. Voi miten kivasti kerroit tästä.Haluan lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, lue ihmeessä. Hautalan kuva Suomesta on hellä ja silti ironinen. Tykkäsin. <3

      Poista
  5. Voi että, minäkin tulin tänne huokailemaan että sinä olet jo saanut tämän käsiisi!! Minäkin odotan tätä kuin kuuta nousevaa, rakastin Paluuta, ja kun sanot että tämä on vieläkin parempi, niin aijai... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, toivottavasti saat kirjan pian. Minä itse osaa sanoa, onko Paluu tai tämä parempi, koska toinen on romaani ja toinen tarinakokoelma, mutta pidin tästä enemmän. Ja pidin kyllä Paluustakin. Hautala on hieno kirjailija.

      <3

      Poista
  6. Jee, arvasin ettei Hautala petä! Kuulostaa siltä, että mies vain parantaa kirja kirjalta. Tämä on pakkohankinta, ja harkitsen vielä, lähtisinkö katsomaan Hautalaa Tampereen kirjamessuille (jos Haahtela kerran on jättämässä ne väliin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hautala ei tosiaankaan petä. Tämä on toki erilainen kuin Hautalan romaanit, mutta voi millainen tarinankertoja hän onkaan! Olen aivan ihastunut Kansalliskirjaan. Nyt olen lukenut niin monia hyviä kirjoja peräkkäin, että alkaa (hyvällä tavalla) huolettaa.

      Voi, Haahtelako ei tule Tampereen kirjamessuille? Harmi. :( Mutta arvaa mitä löysin tänään nettiantikvariaatista? Tule risteykseen seitsemältä, jota olen etsinyt viime marraskuusta alkaen. Tunnen itseni nyt niin onnentytöksi! Pakko hehkuttaa! :) :) (kirjanörtin pienet ilot...)

      Poista
    2. Oih, mahtavaa että Risteys löytyi! ♥ Eiköhän sellainen jostain vielä Sarallekin kaiveta. :) Kyllä tuota löytöä sopiikin hehkuttaa, ja odotahan vaan, kun saat sen luettua!

      Messujen koko ohjelmaa ei ole vielä julkaistu, mutta tässä vaiheessa ei näytä lupaavalta. En toisaalta ihmettelisi, jos Haahtela ei tule, viimeksikin yleisömäärä oli aika vaatimaton. Sinänsä Hautalakin olisi ehdottomasti näkemisen arvoinen, mutta messut ovat turhan kalliit, eikä siellä ainakaan viimeksi ollut kovin paljon muuta nähtävää kuin herra Haahtela.

      Poista
    3. Nyt täytyy alkaa antikvariaattireissuilla pitää silmät auki Saraa varten, että hänenkin hyllyynsä saattaisiin Risteys. Minä lainasin kirjan jo kirjastosta ja aloitin sitä eilen - sitten heti tänään aamulla köysin kirjan Antikka.netin kautta. Mikä sattuma!

      Hautalakin on varmasti näkemisen arvoinen. :)

      Poista
    4. Taas näitä haahtelemaisia "sattumia". :) Maltatkohan olla lukematta kirjaston kirjaa loppuun, ennen kuin saat oman kappaleesi...

      Mutta tosiaan, Hautalan vetovoimaa ei yhtään sovi vähätellä. Nuori ja nouseva tähti!

      Poista
    5. Nämä sattumat ovat kyllä ihmeellisiä! Ja en malta olla lukematta kirjaa, koska saanen Antikka.netin kautta hankkimani varmaan vasta ensi viikon alussa. :)

      Minäkin uskon, että Hautala herättää kiinnostusta. On jo nyt lunastanut jalansijansa kotimaisen kirjallisuuden yhtenä kiinnostavimpana lahjakkuutena.

      Poista
    6. Arvasin. :)

      Totta! Hauskaa että kirjailija bongasi tämän jutun ja vielä kommentoikin.

      Poista
    7. Ei varmastikaan ollut vaikea arvata. :)

      Ja tosi hauskaa!

      Poista
  7. Mulla on menossa henkilökohtainen kansallisromanttisperinteismodernistinen kausi, eli todellakin etsin tämän kirjan silmieni alle. :) Kiitos houkuttelevasta koukusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansallisromanttisperinteismodernistinen kausi! Vau. Suosittelen kyllä tätä kirjaa, minuun upposi aika täysillä. :)

      Poista
  8. Ensimmäinen arvio ilmestyy samana päivänä kun saan tekijänkappaleeni - tämä on nyt sitten vissiin sitä nykyaikaa :)

    Tervetuloa myös kirjan Facebook-sivulle (www.facebook.com/kansalliskirja)! Luvassa mm. maistiaisia kirjasta, sekä kilpailuja joista voit voittaa oman kappaleesi.

    Yst. terv. Turkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Turkka,

      Niin ne ajat muuttuvat. :) Kiitos hienosta kirjastasi. Kuten varmasti huomasit, pidin siitä todella kovasti ja luulen Kansalliskirjan olevan sellainen, johon aina ajoittain palaan.

      Kiitos myös Facebook-linkistä. Mainiota, että kirjalle on perustettu sellainen.

      Kirjasi on kyllä sellainen, että ainakin minä suosittelen sitä ihan jokaiselle. :)

      Poista
  9. Minä odotan tämän lukemista todella paljon, ja palailen sitten tarkemmin arviosi pariin. Ihanaa että Hautalalta tuli uusi kirja näin nopeasti loistavan Paluun jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sinäkin aiot lukea tämän. Jään odottamaan mietteitäsi tästä. Paluu on muuten sellainen romaani, joka on jännällä tavalla jäänyt mieleen, vaikka sen lukemista on pian jo vuosi.

      Poista
  10. Minäkin aion tutustua Kansalliskirjaan jossain vaiheessa, kirjoitit siitä sen verran houkuttelevasti :) Kirja vaikuttaa sellaiselta, että se kuuluu yleissivistykseen ja jokaisen suomalaisen (lukutoukan) kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutustu ihmeessä! Kansalliskirja on mainio teos. Ja hauska ajatus sinulla: totta, Kansalliskirja voisi hyvinkin olla jokaiseen (!!!) suomalaiseen kotiin kuuluva kirja. Itse kukin löytänee joko itsensä tai ainakin jonkun tuttavansa kuvan sieltä. :)

      Poista