keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Maria Krüger: Punaruusun aikaan

Kuukauden tyttökirjaklassikko
Maria Krüger: Punaruusun aikaan
Kustantaja: Wsoy 1975 (Nuorten toivekirjasto-sarjassa)
Alkuteos: Godzina pasowej rõzy 1964
Lyhentäen suomentanut: Kirsti Siraste
Kansi: Pirjo Lausamo-Laine
Ulkomainen nuortenromaani, Puola
Sivuja: 149


- Sanoin että olit vähällä rikkoa kauniin kelloni kun siirsit aikaa taaksepäin, täti jatkaa. 
- Älä ole typerä. Siirsit ajan noin kahdeksankymmentä vuotta taaksepäin.
- Kahdeksankymmentä vuotta?
- Niin niin. Tärkeintä on kuitenkin se, että siirsit kellon punaruusun aikaan.
- Punaruusun aikaan? En tajua.
- Ruusuni on jälleen saanut alkuperäisen värinsä. Olet siirtänyt ajan siihen hetkeen, jolloin ruusu sai värinsä. Tajuatko?


Mitä samperin hassutusta tämä on? kyselee neljätoistavuotias puolainen koulutyttö Anda seistessään hedelmäpuutarhassa jalassaan röyhelöreunaiset puuvillahousut uusien harmaiden pitkistensä sijaan. Miksi kaikilla naisilla on korkkiruuvikiharat ja korsetti muhkeahelmaisen pukunsa alla, miehillä pukinparta ja silinterihattu? Eikä kukaan kutsu Andaakaan enää Andaksi, vaan Anusiaksi tai Anna Domicelaksi. 1960-luvun lapsi Anda on sattuman oikusta siirtänyt vanhan perintökellon osoittimia taaksepäin ja siirtynyt vuoteen 1880. Kaikki on vanhassa valokuvassa punaisen ruusun kanssa poseeraavan Eleonora-tädin oikkuja; Eleonora haluaa vielä kerran päästä takaisin oman kultaisen aikakautensa päiviin. Elämä 1880-luvulla on vaikeaa, etenkin naisiin kohdistuvat odotukset ovat jotain ihan toista kuin tasa-arvoon uskovassa Puolassa. Kuinka Anda selviää arvokkaan neidin elämästä ja pääseekö hän koskaan takaisin vanhaan elämäänsä? Voi kissan viikset!

Maria Krügerin nuortenromaani Punaruusun aikaan (1964/1975) on aikasiirtymäromaani, tyttökirjoja kunnioittava sattumusten- ja tapakulttuurin kuvaus sekä reipasotteinen satiiri 1960-lukulaisen nykyisyyden sekä menneen maailman hierarkisen yhteiskunnan yhteentörmäyksestä. Minulle kirja on myös lapsuudestani tuttu nostalgiakirja, eräänlainen iloinen jälleennäkeminen.

Luin Punaruusun aikaan ensimmäisen kerran ala-asteikäisenä 1980-luvulla. Jotain taikaa kirjassa oli, koska muistelin mielessäni usein lukemaani puolalaista tai itäsaksalaista nuortenkirjaa, jossa siirryttiin ajassa taaksepäin ja jossa ihmisten pitkikset, kalsarit tai alushousut sekä voimistelun sopivuus nuoren tytön kehitykselle saivat paljon huomiota. Muuta en kirjasta muistanutkaan, en edes nimeä. Puolisen vuotta sitten eräs ystäväni mainitsi tämän kirjan Facebook-päivityksessään ja palautti täten Krügerin nuortenromaanin mieleeni. Aloin metsästää kirjaa ja pari kuukautta sitten onnistuin löytämään sen nettihuutokaupasta. Kirja oli kanttaan myöten se, jota olin kaipaillut, mutta miten on sisällön laita?

Tämähän on pyjama eikä voimistelupuku, ajatteli Anda. Mutta katsoessaan ympärilleen hän huomasi että kaikilla tytöillä oli samanlaiset puvut. Joillakin oli jopa kuminauhat housunlahkeissa. Samassa sietämätön Pilleri taputti käsiään ja alkoi hoputtaa tyttöjä parijonossa voimistelusaliin missä voimistelutunnit pidettiin.

Punaruusun aikaan etenee episodimaisesi ja tuntuu rakentuvan juuri tällä nyky- ja entisajan erojen ihmettelylle olipa kyse sitten "kehityksen kehittymisestä" tai sosiaalisista suhteista. Seurustelusäännöt, tyttöjen väliset suhteet koulussa sekä reipas Anda kirjan päähenkilönä tekevät Krügerin kirjasta melko puhdasoppisen tyttökirjan. Aikasiirtymä puolestaan tuo siihen ripauksen fantasiaa. Kerronta etenee ehkä hivenen liiankin vauhdikkaasti eikä suvantokohtia juurikaan ole. Krüger olisi voinut mielestäni saada enemmänkin irti Andan aikaseikkailusta, nyt keskiössä on kokoaikainen uuden vanhan maailman ihmettely ollaan sitten ruokapöydässä, koululuokassa, Andan siskon naimakauppojen äärellä tai uimarannalla. Romaani on suomennettu lyhentäen, mitä harmittelen. Mistä kaikesta mahdoinkaan jäädä paitsi kirjaa lukiessani? Ehkä niistä kaipaamistani yleensä ah-niin-ihanista suvannoista? Tai sitten puolalaista yhteiskuntaa koskevista ylistyksen tai kriitiikin paikoista?

Nyt aikuisena koetin nimittäin etsiä kirjasta viittauksia kirjan kirjoittamisaikaan. Pohdin, että näkyykö kirjassa mitään sellaista, mikä joko kertoisi kommunistisen Puolan ylivertaisuudesta tai sitten pilkkaisi sitä satiirin keinoin. Niin tarkan suurennuslasin kanssa en kirjaa lukenut, että olisin onnistunut löytämään yhteiskuntakritiikkiä suuntaan tai toiseen. Satiiria romaani toki tarjoaa: seurustelusuhteet, ihmisten ulkonäkö sekä käyttäytymisnormit kutsuilla tarjoavat useitakin hymynkareita kesken lukemisen. Se, mikä on hyväksi toiselle, voi olla kauhistuksen huipentuma jollekin toiselle. Puolalaiseen tapaan asioilla on aina puolensa ja puolensa. Hauskoja ovat myös tekniikasta käytävät keskustelut: Kun Andan Varsovassa on puhelin (miltei) joka kodissa ja sähkövaloakin riittämiin, tuntuvat sähkö- ja lennätinlaitoksen kattavuus tai rautatiet 1880-luvun ihmisille Jules Vernen tieteisfantasialta.

Vaikkei Punaruusun aikaan tarjonnutkaan minulle nostalgiatrippiä enempää, suosittelen sitä kaikille tyttökirjojen ystäville. Vanhan rautaesiripun takaa tulleita tyttökirjoja ei todellakaan ole liikaa (onko niitä ylipäätään suomennettu?), ja Krügerin teos on mainio myös aikasiirtymäkertomuksena sekä kahden eri aikakauden tapakuvauksena. Lisäksi se ihan ehdottomasti auttaa arvostamaan pitkiksiä - tai nykykielellä kaiketi legginsejä. Mitä vapautuksen aikaa saammekaan elää tässä korsettivapaassa maailmassa!

***½

Tällä kirjalla osallistun sekä Sinisen linnan kirjaston Tuntemattomat tyttökirjat-haasteeseen että Kirjavan kammarin Ikkunat auki Eurooppaan-haasteeseen.

17 kommenttia:

  1. Ei ole totta ! Olen lukenut tämän(kin) kirjan varmasti kaksikymmentä kertaa :) Kirja löytyy omasta hyllystäni, juuri näillä samoilla kansilla.

    Muistan pitäneeni tästä juuri siksi, että kirja oli hiukan erilainen tyttökirja. Ja aikamatkailu ajatuksena on kiehtonut aina :D

    Harmillista tuo lyhentäen suomentaminen. Valitettavasti alkuperäiskieltä en hallitse, joten jään ikuisesti tämän suomennoksen varaan.

    Mukavaa keskiviikkoilta sinne !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! Miten hauskaa. :) Muistan nimittäin, että sinä pidit kovasti myös Holly Hobbiesta. Meillä taitaa olla paljonkin näitä yhteisiä lapsuusajan suosikkeja.

      Tämä on tosiaan erilainen tyttökirja, mutta silti lajityyppiinsä hyvin mahtuva. Minäkin pidän aikamatkusteluteemasta.

      Ja totta sekin, että puolaa taitamattomana ei auta kuin tyytyä suomennokseen. Harmi, että käännös on tehty lyhentäen. Onneksi se on kuitenkin sujuvasti toteutettu. :)

      Poista
  2. Minäkin olen lukenut tuon useampaan kertaan, mutta olin täysin unohtanut vuosien (-kymmenien) saatossa. Todella kiehtova tarina! Jäin tässä miettimään muitakin lapsuuden lukuelämyksiä ja ekana tuli mieleen Liisa Silanderin Tornitalon perhe. Ja Iines Lappalaisen Vastamäen Saara-sarja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että tämä on sinullekin tuttu! Minulla oli vuosi(kymment)en aikana jonkinlainen muisto tai aavistus tästä kirjasta, mutta tosiaankin vasta ystäväni Facebook-päivitys palautti kirjan nimen mieleeni. Olin niin iloinen, kun onnistuin viime löytämään tämän.

      Tuo Tornitalon perhe kuulostaa hämärästi tutulta. Täytyypä ihan googlettaa se.

      Poista
  3. Kiva kun esittelet näitä lapsuudensuosikkejasi, ja kiitos haasteeseen osallistumisesta! En ollut ikinä kuullutkaan tästä kirjasta, mutta kuulostaa kiehtovalta. Tuli vähän mieleen syksyllä esittelemäsi Holly Hobbie, eikös siinäkin ollut vähän fantasia-aineksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, luulen että pitäisit tästä kirjasta. Siinä on paljon klassisen tyttökirjan piirteitä, kuten tapakulttuurin kuvailua, hieman oikukas/reipas päähenkilö, koululaisten sosiaalisten suhteiden kuvausta jne. Ja tuo aikasiirtymäteema tekee kirjasta tavallisesta poikkeavan, hauskakin.

      Holly Hobbiessa on tosiaan myös fantasia-aineksia, mutta muuten nämä kirjat ovat aika erilaisia. En olisi edes osannut verrata näitä keskenään. :) Mutta samat lukijat voisivat hyvinkin pitää molemmista.

      Poista
  4. Tämäkin tyttökirja on minulle ihan vieras, mutta vaikuttaa kyllä hurmaavalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on aika hauska. Harmi, ettei tätä saa edes kirjastosta, ei ainakaan Helmet-alueella.

      Poista
  5. Tämä kirja on minullekin ihan vieras, mutta kuulostaa kiehtovalta aikamatkustusteemoineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos löydät tämän jostain, hanki ihmeessä omaan hyllyysi tai kauppaasi myytäväksi. Itse etsin kirjaa aika kauan ja sen hinta oli nettiantikvariaatissa aika korkea, liki kymmenen euroa, vaikka selkämys on osin rikki. Kuten Susalle kommentoin, tätä ei voi lainata Helmet-alueella edes kirjastosta. Silti tämä on monille 1970-80-luvuilla varttuneille tuttu. :)

      Poista
  6. Olen lukenut tämän! Pidin kirjasta hirmuisen paljon, vaikka luin sen ensi kertaa vasta pari vuotta sitten. Tein tietämättäni myös aikamoisen löydön, sillä maksoin tuosta samannäköisestä kirjasta vain euron-pari. En olisi sen kalliimmalla tuntematonta teosta ostanutkaan. Oma versioni on vieläpä hyväkuntoinen. Inhoan tätiä ruusuineen ja ihastuin tomeraan ja vähän kapinalliseen Andaan. Minuakin harmitti lyhentäminen suomennoksessa. Jäi se kutkuttava olo kaikista aukeamattomista salaisuuksista. Yhden toisen kirjan ostin joskus englanniksi, vanhan ja lyhentäen suomennetun ja siitä ainakin oli poistettu minun mielestäni parhaat kohdat. Punaruusu on kyllä ihana, kiitos esittelystä! Kuukauden tyttökirjaklassikko ei ikinä petä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Millimolli, kiitos. Kiva, että Kuukauden tyttökirjaklassikkoni jaksavat kiinnostaa. Ja tosi mukavaa, että muistat tämän kirjan. Teit tosiaan hyvän löydön, itse maksoin kirjasta liki kympin. Se on aika paljon, mutta koskaa kirjaa ei ollut kirjastossakaan enää, niin tartuin tilaisuuteen. Anda on tosiaan hieman kapinallinen tyttö, mikä sopii hyvin tyttökirjojen pirtaan.

      Poista
  7. Punaruusun aikaan on yksi minunkin lapsuuteni suosikkeja! Tavallasi luin sen useaan kertaan, kirjastosta lainaten, ja sitten unohdin sen vuosiksi. Joskus mietin kirjaa, mutta en kuollaksenikaan muistanut sen nimeä. Lopulta törmäsin siihen divarissa, ja omaksihan se oli saatava. Pitäisikin ottaa teos uusintalukuun. Mietin vain, että nauttisinkohan kirjasta ilman entistä lukukokemusta siellä pohjalla. Monille kirjoille kun antaa nostalgiasyistä paljon anteeksi, siinä missä ensimmäistä kertaa lukiessa nuortenkirjoille ominaiset yksinkertaistamiset tai kömpelyydet saattaisivat muuten häiritä liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että sinäkin muistat tämän kirjan! Minä en ole varma, luinko kirjan lapsuudessani kerran vai useasti, mutta muistan tarkkaan sen sijaintipaikankin lapsuuteni kotikaupungun vanhassa kirjastossa.

      Se on otta, että lapsuuden lukukokemus auttaa paljon tällaisten kirjojen kohdalla. Epäilen, että kirjaa aiemmin lukemattomille tämä voisi olla vähän köykäinenkin. Sen sijaan itse yllätyin esimerkiksi Richard Dubelmannin Holly Hobbiesta, joka oli paljon parempi kuin muistin.

      Poista
  8. Todellinen flashback! Kirja, jonka olemassaoloa en ole muistanut vuosikymmeniin, muistuttaa nyt tuolla yhdellä kuvalla (ja postauksellasi) lapsuudestani. Huoh. En juurikaan muista kirjan tapahtumia, mutta muistan jotenkin ahdistuneeni teoksen lukemisesta. Olin ehkä jotenkin herkässä iässä tms. Luullakseni omistin tuon kirjan, mutta nyt sitä ei löydy omasta eikä vanhempieni kirjahyllystä. Olisinkohan voinut ahdistuksissani heittää sen roskiin? Kummallista. Olisi mielenkiintoista lukea se nyt.
    Mielenkiintoista on myös se, että tuosta kirjasta tuli välittömästi assosisaatio toiseen tyttökirjaan, josta en muistanut kuin kannen kuvan ja osan nimestä. Onneksi google auttoi: Salme Sadeniemen Pension Grunérin tytöt. Tuo teos taas oli mielestäni ihastuttava ja todennäköisesti samaistuinkin teoksen tyttöihin. Täytyykin kaivella se esille vanhempien kätköistä :)

    Minttis

    VastaaPoista
  9. Saako Katja tätäkin kansikuvaa lainata opetuskäyttöön?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopii tämäkin, kunhan mainitset että on tällaisesta blogista. :)

      Poista