keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Blogistanian Globalia-ehdokkaani

Nyt helmikuun hankien tosiaankin hohtaessa ja pakkasen pakkasen paukkuessa monet kotimaiset kirjablogit julkistavat samaan aikaan ehdokkaansa Blogistanian Globalia-kisaan. Kirjavasta kammarista löytyvien sääntöjen mukaan ehdolle voi asettaa vuonna 2011 suomeksi julkaistuja ulkomaisia aikuisten kaunokirjallisia teoksia. Voittaja julkistetaan Kirjavavassa kammarissa huomenna.

Omat ehdokkaani aakkosjärjestyksessä ja pienin perustein ovat tässä:

Michael Cunningham: Illan tullen
Vaikka pinnan alla kuohuu ja ihmisen epävarmuus on vakio, tulee Cunninghamin tekstistä levollinen ja hyvä olo. Taidemaailman ihmeellisyys, ihmiskehon pronssipatsaan kaltainen kauneus ja newyorkilainen älymystö luovat puitteet kirjalle, jonka teksti kannattelee. Illan tullen kaikki tuntuu ihmeesti kuulaalta, kipeistäkin aiheistaan huolimatta kepeältä ja hivenen kirpeältä.

Jonathan Franzen: Vapaus
Minulle Vapaus on kertomakirjallisuuden traditiota kunnioittava romaani, jonka jo nyt tuoreeltaan uskallan ennustaa jäävän mieleeni pitkäksi aikaa. Tiivistäen: Vapaus uskomattoman hieno kirja, jonka lukeminen vaatii paljon, mutta antaa vielä enemmän.

Claudie Gallay: Rakkaus on saari
Vaikka kirjasta jäi puuttumaan joku vaikeasti määriteltävä ulottuvuus, joka olisi saanut minut täysin haltioihinsa, pidin kirjasta niin paljon, että voin suositella sitä kaikille teatterimaailmasta, Ranskasta, yhteisökuvauksesta ja salaisuuksien henkisestä taakasta kiinnostuneille. 

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta
Vaikka kirjaa leimaa surumielisyys, on se silti niin ihana ja lohdullinen, että voisin asettaa sen tyynyni alle nukkumaan mennessäni ja velloa kirjan tunnelmissa monta yötä ja päivää. Kirottu ajan katoava virta ei ole elämää suurempi teos. Eikä sen tarvitse sellainen ollakaan, koska Arvidin intensiiviseen ajan katoavaan virtaan mahtuu kokonaisen perheen elämäntarina.

Carol Shields: Pikkuseikkoja
Esikoisromaaneilla katsotaan monesti olevan omat harha-askeleensa ja hapuilunsa, mutta ne kuitenkin kertovat kirjailijan tulevista kyvyistä. Minä en nähnyt Pikkuseikoissa minkäänlaista hapuilua, vaan se on hyvin vahva pieni romaani erään perheen arjesta ja päähenkilönsä mietteistä. 

Sarah Waters: Vieras kartanossa
Koska teos on psykologinen kummitustarina, ovat sen keskeisiä teemoja pelko, kaunat, kummitukset tai usko kummituksiin sekä ihmisen oman elämän menetykset ja heikot kohdat. Kirjan henkilöistä jokaisella on oma ristinsä kannettavanaan ja taitavana kertojana Waters osaa kääntää lukijansa mielen moneen otteeseen niin, että tämä saa kokea yllätyksiä kerta toisensa jälkeen. Paljon jää lukijan itsensä pääteltäväksi.

Huh, voin sanoa, että ehdokasasettelun tekeminen oli hankalaa ja minun piti käydä hieman oman  pääni sisäisiä neuvotteluja. Raskain mielin pudotin listaltani pois muun muassa Andrew O'Haganin ihastuttavan Maf-koiran ja hänen ystävänsä Marilyn Monroen, jolle haluan edes tämän maininnan myötä tuoda kunniaa ja toivoa lisää blogisavuja. Lisäksi harmittelen sitä, että A.S. Byattin Lasten kirjan lukeminen on edelleen kesken. Tiedän jo nyt, että kirja on mestariteos. Ehdokkaistani suurin oma suosikkini on Pettersonin kirja.

P.S. Pidän kovasti eteläamerikkalaisista kirjoista. Koska yksikään ei yltänyt nyt vuoden 2011 aikana ilmestyneiden käännössuosikkieni joukkoon, saa Inkan aarre-peli edustaa tuota itseäni alati kiehtovaa maanosaa. Tänä keväänä ilmestyy ainakin pari sellaista latinalaisamerikkalaista kirjaa, jotka aion lukea. Saa nähdä, miten niiden käy ensi vuoden Globaliassa, jos - ja toivottavasti! - tästä tulee perinne.

21 kommenttia:

  1. Kaksi samaa kirjaa ;) Ja minulla Vieras kartanossa sai erityismaininnan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas mietin muutamien sinun listallasi olleiden kirjojen nostamista mukaan. :)

      Poista
  2. Onneksi olen lukenut Petterssonin ja Gallayn, muita en - vielä. Luettavien kirjojeni lista sen kun vaan kasvaa. Tuo Vapaus minua kiinnostaa kovasti, mutten tiedä, onko nyt sopiva aika. Taidan odottaa rauhallisempaa hetkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petterson onkin mielestäni oman ehdokaslistani paras. Ja Gallay on omalla tavallaan hieno. Vapaus onkin hyvä rauhallisemman hetken kirja. Se on ihan helppoa luettavaa, mutta vaatii paljon aikaa.

      Poista
  3. Illan tullen täällä taas, ehkä se voittaa. :) Vieras kartanossa on saanut paljon kans mainintoja, jännä nähdä, että miten lopulta käy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Illan tullen on pärjännyt hyvin. Ja Vieras kartanossa ihan ihmeen hyvin. Se oli minulla viimeinen listalleni päässyt kirja. :)

      Poista
  4. Cunningham ja Shields minunkin listallani. Pettersonin kirja kuulostaa kiinnostavalta, täytyy tutustua tarkemmin. Tuota Maf-koiraa juuri selailin, mutta jotenkin, se ei oikein nappaa...taitaa jäädä minulta lukematta, kuten jäi Vapauskin, ainakin toistaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, suosittelen Pettersonia sinulle. Uskon, että pitäisit kovastikin. Muistelen, että Helmi Kekkonen, jonka kirjoista muistelen sinun(kin) pitäneen, on maininnut Pettersonin joissakin haastatteluissa.

      Poista
  5. Tiesin, että mainitset Pikkuseikkoja <3. Kiva löytää Vieras kartanossa täältä myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai Pikkuseikkoja pääsi mukaan, ihan itsestäänselvästi. <3

      Poista
  6. Mä kirjoitin tuosta Illan tullen -romaanista arvion blogiini. Ei sytyttänyt juuri lainkaan, toisin kuin useimmat kirjabloggaajat. Mutta mä en olekaan pääasiassa kirjabloggaaja, joten annettakoon Illan tullen -epäpitämiseni anteeksi :D Tuo Vieras talossa kuulostaa kiehtovalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä epäpitämisessä ole mitään anteeksipyydettävää. :) Jokainen saa Blogistaniassa onneksi tykätä/ei-tykätä ihan niin paljon kuin jaksaa. Minä en pidä suuresta osasta niitä kirjoja, joita hehkutetaan. Muutamia en suostu edes lukemaan. Mutta sitten käy onneksi niinkin päin, että blogeissa tekee hienoja löytöjä. Toivottavasti pidät Vieraasta kartanossa!

      Poista
  7. Illan tullen on minulla nyt arvontapalkintona, sillä se ei ollut minusta 'niin' hyvä...,kun taas Kirottu ajan katoava virta yllätti täysin.

    Olen kuullut, että jos pitää Shriverin kirjasta Jonnekin pois, pitää myös Vapaudesta. Odotan vapautta lukea Vapauden! (Taisi muuten olla Karoliina, joka tuon minulle sanoi. Hänellä on outo vaisto lukumakuni suhteen...intuitiota.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin Illan tullen-kirjasta kovasti. Se ei ole yhtä hieno kuin Tunnit, mutta silti huikea. Minulla tässä kisassa oli ongelmana se, että suurin osa parhaista viime vuonna lukemistani käännöskirjoista oli julkaistu aikaisemmin mm. Murakami, Ishiguro ja Makine.

      Jonnekin pois on kirja, jonka aion lukea. Vapaus on tosiaan hieno kirja.

      Poista
    2. Olen elävä todiste, että tuo ei pidä paikkaansa - Vapaus ei valloittanut mutta Jonnekin pois kyllä. :)

      Poista
    3. Booksy, aina löytyy poikkeuksia ja se on hyvä se. :)

      Poista
  8. Onpas kiinnostavaa, miten kovasti Pikkuseikkoja ja Illan tullen saavat mainintoja. Itse ensimmäisestä pidin, mutta se ei ollut mieleenpainuva tai koskettanut. Illan tullen -kirjaan olin puolestaan äärimmäisen pettynyt. Odotin paljon Tunnit-kirjan pohjalta. Niinpä listani näyttää nyt aivan toisenlaiselta.

    Vapauden olisin halunnut kyllä nostaa listalleni. Säännöt olivat kuitenkin Blogistanian Finlandiaa tiukemmat, joten rannalle jäi. Muutama kirja on kiilannut tiiliskiven lukemisen väliin. Huomasin, että Franzenin tekstiä ei voi lukea pienissä pätkissä, kuten olen nyt joutunut tekemään. Hieno kirja joka tapauksessa ainakin alkukolmanneksen perusteella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä maininnoissa näkyy hyvin blogien kirjo. Esimerkiksi Illan tullen tuntui jakavan lukijoitaan aika lailla. Ei se minunkaan mielestäni Tunteja vastaa, mutta pidin kirjasta kovasti. Itse asiassa huomasin, että kaikki omat viime vuonna lukemani käännöskirjasuosikkini ovat vanhempaa tuotantoa. :)

      Sinulla on Vapauden suhteen sama tilanne kuin minulla Byattin Lasten kirjan. En ole lukenut Byattin teosta vielä kokonaan, mutta jo nyt tiedän sen olevan jotain huikeaa.

      Poista
    2. Ihan totta! Minullakin painottuivat hieman vanhemmat viime vuonna käännetyissä. Olin lukenut paljon parin vuoden takaista ja sitten ihan klassikkoja. Mietinkin jo tuossa, että pitäisikö uutuuskirjojen rinnalla olla oma sarjansa niille kirjoille, jotka elävät aina vain. Nobelistitkinhan palkitaan kirjailijoina. Ehkä kirjailijoiden blogistania on sitten se seuraava? ;)

      Poista
  9. Meidän listoillamme on yksi sama kirja, upea Vieras kartanossa, jonka sain juuri tammikuun aikana (onneksi) luettua. Muita listaamiasi en olekaan lukenut, haluaisin kyllä. Hevosvarkaita rakastin, joten uskon ihastuvani myös Pettersonin uudempaan suomennokseen, Gallaylta luen juuri Tyrskyjä ja olen siihen aivan rakastunut. <3 Shieldsiäkin pitäisi kyllä lukea! :)

    Minuakin kiinnostaa tavattomasti Etelä-Amerikka, ja vaikka olen lukenut sieltä häpeällisen vähän mitään kirjallisuutta, odotan minäkin paljon erään tänä vuonna ilmestyvän etelä-amerikkalaisteoksen suhteen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SInun listallasi on monia sellaisia, joita itsekin mietin mm. Little Been tarinaa (etenkin, kun pääsin tapaamaan ihanan Chris Cleaven!) sekä Sinä päivänä. Kumpikaan ei kuitenkaan ihan päässyt omalle listalleni, vaikka pidin kirjoista kovasti.

      Pettersonin uudempi on erilainen kuin Hevosvarkaat, mutta koska luin sen ensin, pidän siitä enemmän. Se on jotenkin intensiivisempi. Tyrskyt haluaisin itsekin lukea.

      Mitähän eteläamerikkalaista kirjaa sinä odotat? Saa nähdä, onko se sama kuin minulla? :)

      Poista