keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Anne Swärd: Kesällä kerran

Anne Swärd: Kesällä kerran
Kustantaja: Otava 2012, Otavan kirjasto
Alkuteos: Polarsommar 2003
Suomentanut: Katriina Huttunen
Kannen kuva: Ulf Huett NIlsson/Johnér/Fennopress
Ulkomainen romaani, Ruotsi
Sivuja: 234

Meteori syöksyy meitä kohti pimeyden nopeudella. Juuri ennen kuin se hienontaa meidät, se väistää ja hipaisee niin läheltä että saa aikaan heikön tärähdyksen. Tämä toistuu kerta toisensa jälkeen. Joskus toivon että se iskisi täydellä voimalla sen sijaan että vain kerta toisensa jälkeen raapaisee ihoa. Sen sijaan että vain pitää levottomuuden avoimena.

Ingridin ja Jackin sekä heidän poikiensa Jensin ja Kristianin perhe alkoi hajota silloin, kun itkevä pikkusisko saapui taloon parikuisena keltaiseen vaatteeseen käärittynä myttynä. Kaj oli Jackin lapsi, jonka äidistä ei ollut tietoakaan. Nyt vuosien kuluttua Ingrid ja Kaj-sisko asuvat kahdestaan suuressa merenrantalossa komean ja hieman hulttiomaisen isän häivyttyä ja isoveljien Jensin ja Kristianin muutettua omilleen. Kaj on aivan omanlaisensa. Hän ei nuorena aikuisenaakaan tule toimeen yksinään, vaan keräilee kärpäsiä isänsä syntymäpäiväkakkua varten, pukeutuu kylmälläkin bikineihin ja puukenkiin ja rakastaa veljeään Kristiania varauksetta, mutta vailla hellyyttä. Kaj voittaa mainoslausekilpailun ja lahjoittaa palkintona saamansa Floridan-matkan äidilleen ja Jensille. Kristian saapuu merenrantakotiin huolehtimaan Kajsta ja mennyt kaikkine kipeine perhesalaisuuksineen alkaa nousta esiin.

Ruotsalaisen Anne Swärdin hieno romaani Kesällä kerran (2003/2012) pureutuu yhden keskiluokkaisen perheen kipupisteisiin. Se kertoo perheestä, jossa kaikki tuntuu olevan tavalla tai toisella sekaisin olipa kyse sitten vanhempien ja lasten välisistä suhteista, entisistä ja nykyisistä avioliitoista tai sisarussuhteista. Jokaisella on oma taakkansa kannettavanaan. Kaikki kuitenkin kiertyy aina Kajhin, joka samaan aikaan vetää ihmisiä ja asioita puoleensa työntäen niitä samalla kuitenkin pois.

Ehkä hän keräilee korvatakseen kaiken sen mikä hänen ympäriltään katoaa? Tavarat haihtuvat Kajn läheltä, niin on aina ollut. Useimmiten ne ovat sellaisia, joista ei missään tapauksessa haluaisi päästä eroon, ja mitä enemmän hän auttaa niiden etsimisessäm sitä kauemmin kestää ennen kuin ne löytyvät. Tuntuu kuin pelkkä hänen läsnäolonsa saisi tavarat vetäytymään piiloon.

Jos Katja Ketun Kätilö onkin väkevä kirja, niin samaa voi sanoa Swärdin perhekuvauksesta. En toki vertaa lähes tyystin erilaisia teoksia, mutta sanon vain että tällä kertaa väkevyys on vielä enemmän mieleeni. Swärd kirjoittaa ruotsalaisesta perheestä kuin kiertäen kehää ja tehden aina välillä täsmäiskun johonkin asiaan tai jonkun henkilön ajatuksiin. Kehä on ajallinen, kaikki kiertää sitä palaten aina yhteen ja samaan, palaten Kajhin. Kajssa henkilöityvät kaikki pelot ja pieleen menneet toiveet, mitään odotuksia häntä kohtaan ei ole koskaan ollutkaan. Mutta virheetön ei ole kukaan muukaan. Swärdin perheellä on kannettavanaan oikea murheen alho, niin paljon on vuosien aikana tapahtunut. Kaiken tekee erityisen murheelliseksi se, että Kajta lukuunottamatta kaikki tuntuvat tiedostavan, mistä he jäävät paitsi. Tunnelma on kärpäspaperin tahmeaa: kesä on paise - elämä ei täytykään pääskysten korkeasta leikistä, kesäradiosta ja naurusta, ruotsalaisesta kesäidyllistä. Sen sijaan merenrantatalossa on Kajn iänikuista kärpäspaperia sekä perheensisäisiä haavoja. Mutta mitä muutakaan voi odottaa, kun Kristian ja Jens tottuivat jo lapsena tapettiliisterin tuoksuun, joka kodissa leijaili. Ingridin ja Jackin oli helpompi tehdä remonttia kuin keskustella asioista. Jack oli hyvä vain nikkaroinnissa ja paneskelussa.

Swärd kirjoittaa rumistakin asioista tavalla, joka saa miltei huokailemaan ihastuksesta. Hän on selvästi lauseiden mestari, joka osaa asettaa sanansa niin, että kirja tuntuu samaan aikaan tunkkaiselta ja kuitenkin raikkaalta. Kirjan tunnelmassa on paljon samaa kuin Ingmar Bergmanin elokuvissa, joissa rankkuus ja kauneus vuorottelevat, muuttuvat erottamattomiksi. Pidän yleensäkin perhekuvauksista, ja Kesällä kerran on sellainen parhaasta päästä. Olen aina toisinaan saanut lukea eri blogeista, kuinka vihdoin on löytynyt kirja, josta ei blogin kirjoittaa ei muuttaisi lausettakaan. Swärdin romaani taitaa olla minulle sellainen kirja. Se ei päästä helpolla, ei todellakaan, mutta se kietoo pauloihinsa ja mikä parasta, jättää tilaa lukijan omalle tulkinnalle.

Jotkin asiat ovat niin raskaita että ne putoavat suoraan läpi. Kesällä kerran, jos toisenkin voi tapahtua monenlaista niin ajatuksen kuin käytännönkin tasolla, niin menneessä kuin nykyisyydessäkin. Anne Swärd sitoo kaiken hienosti yhteen. Ingridin, Jackin ja heidän perheensä tarina on taidokkaasti rakennettu kudelma menneestä tulevaan. Kesällä kerran on romaani, joka ei tuo hyvää mieltä, mutta joka ihastuttaa. Toivon kirjan pysyvän mielessäni vielä pitkään.

****½

Swärdin kirjat ovat lukeneet myös Minna, joka sai minut kiinnostumaan kirjasta, sekä Peikkoneito ja Sanna.

P.S. Olen ollut hieman ruotsalaistunnelmissa myös blogini ulkopuolella. Ja huomenna täällä on pienen juhlan paikka!

24 kommenttia:

  1. Pidin kovasti Swärdin edellisestä, mutta jotenkin tämä on ollut nyt vähän taka-alalla sillä pääni sisäisellä tbr-listalla, VAIKKA kevätkatalogista loppuvuodesta katsoin, että tämänkin haluan lukea.

    Nämä keskiluokkaisen arjen kipupisteisiin pureutuvat romaanit kiinnostavat kovasti kyllä, eli tämänkin tulen varmasti jossain vaiheessa lukemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä kirjoja, joita katalogista katsoessaan haluaisi lukea on kyllä valtavasti. :) Mutta tämä kannattaa kyllä lukea. Itse en ole Swärdiltä aiemmin suomennettua lukenut, mutta Ilselän Minna nosti tämän paremmaksi. Vaikea sanoa, mutta pidin tästä kovasti.

      Tässä ne kipupisteet ovat aika hurjia.

      Poista
  2. Voi että kun te kaikki kirjoitatte tästä niin ihastuneesti. Tämähän on pakko lukea. Just nyt tuntuu että tuo Susan mainitsema "keskiluokkaisen arjen kipupisteet" kyllästyttää, mutta eipä sitä aihetta myöskään koskaan saa loppuun kaluttua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ihastuin tämän, ensimmäiseen Swärdiini. Keskiluokkaisen arjen kipupisteitä toki kuvataan niin monissa romaaneissa, mutta Swärd tekee kaiken jotenkin eri tavalla. Siksi ainakin itse ihastuin, en niinkään aiheen, vaan esitystavan vuoksi.

      Poista
  3. Tuli ihan kylmät väreet, kun luin arviotasi - Swärdin kesä kuulostaa siltä, kuin olisi ukkosta ilmassa. Merenrantaloihin sijoittuvat perhetarinat ovat yleensä ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hieno kirja, mutta ei ihana samalla tavalla kuin vaikkapa Kekkosen Valinta tai Bargumin Syyskesä. Ne ovat kauniilla tavalla ihania, Swärd on paljon rosoisempi, koko ajan arpien peittämä. Mutta hieno, voi miten hieno!

      Poista
  4. Hauska yhteensattuma, sillä aloitin yöllä just sitä Swärdin edellistä kirjaa (Viimeiseen hengenvetoon). Tämä on mennyt multa ihan ohi, minkä häveten tunnustan (töissä kyllä pyörii kirjakatalogeja, mutten koskaan ehdi niitä katsella). Kesällä kerran kyllä menee mullakin tbr-listalle, ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa tosiaan metkaa! Tämä oli ensimmäinen swärdini, mutta haluan lukea myös Viimeiseen hengenvetoon. Minä huomasin tämän Otavan kuvastosta, mutta vasta Ilselän Minnan arvio sai minut kiinnostumaan kunnolla. :) Tämä on aika rajukin kirja, mutta sellaisella tavalla, josta pidän.

      Poista
  5. En voi lukea tarkemmin sun postauksia, kun moni kirja on luvussa, varauksessa tai lainassa. Mutta palailen myöhemmin sitten lukemaan, jos ja kun saan samat luettua. Tämä on tulossa lainaan ihan just. Edellisestä pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti voit. :) Tai en ainakaan paljasta juonesta juuri mitään muuta kuin sen kehyksen, joka mainitaan kirjan takakannessa tai kansiliepeessä. Muuten toki toisten blogikirjoituksista saa aina jonkinlaisia mielikuvia kirjasta. Hauskaa, että meillä on osin samoja kirjoja luettavana.

      Poista
  6. Taas kiinnostava kirja josta kuulen ensi kertaa! Kiitos vinkistä jälleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. Minä todella pidin tästä. Nyt helmikuussa olen lukenut niin hyvä kirjoja, että ihan päätä huimaa. "Onneksi" väliin on mahtunut muutama tasapaksukin. ;)

      Poista
  7. Mulla oli tarkoituksena lukea jo vuoden hyllyssä odottanut Viimeiseen hengenvetoon ennen tämän ilmestymistä, mutten sitten ehtinyt. Nyt mietin, tutustunko Swärdiin jo tänä keväänä vai myöhemmin - joskus joka tapauksessa varmasti. Ja täytyy sanoa, että jos kiinnostus heräsi katalogista ja kasvoi aiempien arvioiden myötä, nyt se on sinun kirjoituksesi vuoksi jo aika polttava, joten... Katsotaan, katsotaan. Ehkä tämä voisi olla hyvä kesäkirjakin. (En kaipaa kesäisin kevyttä, niin kuin moni muu.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaaltahan sinä voisit lukea tämän ennen Viimeiseen hengenvetoon-kirjaa, koska Kesällä kerran on Swärdin esikoinen. Niin tai näin, niin selvästi Swärdiin kannattaa tutustua.

      Minäkään en kaipaa kesäisin kevyttä. Enkä muulloinkaan, juurikaan. Joskus useamman huikean hyvän kirjan jälkeen on tosin hyvä nollata hieman aivojaan ja tarttua johonkin kevyempään, mutta usein ne ovat ainakin minulle pettymyksiä (mm. Poutasen ja Safierin kirjat, miksi edes luin ne?). :)

      Poista
    2. Tuo on kyllä ihan totta. Ajattelin taloudellisesti, että kun minulla jo on se Viimeiseen hengenvetoon, niin voisin testata sillä, pidänkö kirjailijasta, ennen kuin haalin uusia kirjoja hyllyyni. Mutta katsotaan, katsotaan. :)

      Minusta on joskus, vaikka yhä harvemmin, kiva lukea kepeähköjäkin kirjoja, mutta erityisesti kesään en niitä yhdistä. Tietyllä tapaa melkein tuntuu, että kesän valossa ja keveydessä jaksaa paremmin raskasta kirjallisuutta, kuin silloin, kun jo säätila ja pimeys vetävät mietteliääksi.

      Poista
    3. Olen ihan samaa mieltä, että kesällä raskastakin kirjallisuutta jaksaa jotenkin paremmin. Se on se ihmeellinen valo!

      Poista
  8. Tätäkään arviotasi en voi vielä lukea, hehe. :) Sain juuri lainaan molemmat Swärdin kirjat, ja aion lukea ne pian. Olen jostain syystä varma, että nämä ovat ihan minun(kin) kirjojani.

    Palaan tänne tuonnempana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. :) Minä pidin tästä. Rankka kirja, ei mikään hyvänmielentuoja, mutta vaikuttava, paljas, rujo ja silti kaunis.

      Poista
  9. Piti tulla tänne muistelemaan, että miten kehuit kirjaa, että jaksan jatkaa. Minua oudosti ahdistaa kirjan tunnelma, mutta pidän niin arviostasi etten jää alkutekijöihin.

    VastaaPoista
  10. Hanna, se tunnelma ei paljon muutu. On koko ajan tunkkainen, sellainen kärpäspaperin tahmea. Silti kirja on hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli, onneksi kävin etsimässä täältä alkuun uskoa. :)

      Poista
    2. Joo luin. Piti palauttaa kirjastoon (oli itse asiassa jo myöhässä) joten mietin, että jätänkö lukematta vai luenko ja siksi täällä kuikuilin.

      Poista