lauantai 5. marraskuuta 2011

Deborah Underwood & Renata Liwska: Ihan hiljaa

Deborah Underwood: Ihan hiljaa
Kustantaja: Karisto 2011
Alkuteos: The Quiet Book 2010
Suomennos: Sanna Vartiainen
Kuvitus: Renata Liwska
Ulkomainen kuvakirja
Sivuja:32

On hetkiä, jolloin on ihan hiljaista. Vaikkapa silloin
...kun outo sukulaistäti tulee yllätysvierailulle.
...kun miettii "pureeko se?"
...kun valot himmenevät ja konsertti alkaa.


Pyhäinpäivän ja yhtä hyvin minkä tahansa muunkin hetken lukemiseksi sopii Deborah Underwoodin ja Renata Liwskan kuvakirja Ihan hiljaa (Karisto 2011), jossa kuvaillaan niitä arjen ja juhlan hetkiä, jolloin saa olla ääneti. Shhh...


Ihan hiljaa on kirja, jota ei voi eikä tarvitse analysoida. Sen lukeminen ja katseleminen antaa rauhoittavan kokemuksen, joka riittää itsessään. Etsin aina sanoja, tarinoita ja kielikuvia. Siksi yllätyin, että suoranaista kertomusta vailla oleva kirja voi sanoa niin paljon.

Underwoodin sanat ja Liwskan kuvat puhuvat keskenään. On hauska ajatella kaikkea niitä hetkiä, joilloin on ihan hiljaista, kuten silloin, kun sukeltaa veden alle, kun saa toivoa tai kun tajuaa, että kylpyvaahtoa tuli vähän liikaa. Ehkä vielä hauskempaa on kuitenkin katsoa kirjan eläinhahmoisia kuvia. Hikan pidätteleminen konsertissa, leipäkivien heittely parhaan ystävän kanssa tai eväiden lipsahtaminen maahan tuntuvat jotenkin erityisen merkitykselliseltä oivalluksen hetkiä tarjoavien kuvien kanssa. Ja nyt puhun ihan aikuisten oivalluksista, vaikka lapsetkin takuulla tästä kirjasta nauttivat. Liwskan kuvamaailma on kaunis ja suloinen, muttei liian siloiteltu, vaan pieniä hymynkareita aikaansaava.

Ihan hiljaa on niitä kirjoja, joita on vaikea arvioida, mutta helppo arvottaa. Tarinaahan tässä ei ole, mutta sitäkin hurmaavampi tunnelma. Hiljaisuus, edes pieniksi toviksi taaksejäävä kiire, tekee hyvää niin lapsille kuin aikuisillekin. Ne ovat sellaisia arvoja, joita haluan ainakin osin kantaa mukanani. Toki kiireellekin on aikansa ja pieni stressi voi joskus piristää, mutta elämän suvantokohdat ovat niitä hetkiä, joiden aikana oman jaksamisen kuvitteelliset akut latautuvat kaikkein parhaiten.

Luulen, kirja puhuttelee niin lapsia kuin ennen kaikkea aikuisiakin. Joskus on hyvä olla ihan - tai ainakin melkein - hiljaa.

******************** (kyllä, 20 tähteä viisivuotiaani mukaan: Tämä on ainakin kakskymmentä pistettä! Niin ihana. Ja niin erinomaisen onnistunut kuvituskin. Varsin pikkuvanha kommentti, eikö?)

Ihan hiljaa on oltu myös Lastenkirjahyllyssä.

18 kommenttia:

  1. ihana!! tämä minun täytyy saada! hiljaisuus on pop! (ja mahtava kommentti 5v:ltä myös :)) hyvää pyhäinpäivää!

    VastaaPoista
  2. anni.M.: Tämä on ihana! Kirja löi minut ihan ällikällä, koska niin hyvää se tekee. :)

    VastaaPoista
  3. ;D Viisivuotiaasi kommentti oli ihana!
    Vaikuttaa tosi suloiselta kirjalta jos nyt kirjasta voi noin sanoa;)
    Milloin on pieniä hiljaisia hetkiä...hauskoja mietteitä...rakkaan kainalossa väsyneenä työpäivän jälkeen vain hiljainen musiikki ja lempeä valo, hiipiä yksin ulos myöhään ihailemaan tähtitaivasta, oman lapsen halaus, niin paljon oikeastaan on arjessakin hetkiä, jotka toviksi hiljentävät ja rauhoittavat tahtia...:)

    Kiitos ihanasta postuksesta ja rauhaisaa pyhäinpäivän jatkoa!♥

    Hali, Marge

    VastaaPoista
  4. Marge: Kaikki sinun luettelemasi hiljaiset hetket ovatkin aivan ihania. Esimerkiksi tähtitaivasta voisi tuijotella vaikka kuinka. <3

    VastaaPoista
  5. Hyvää pyhäinpäivää.

    Tämä kirja taitaa sujahtaa pukinkonttiin pariinkin osoitteeseen. Kiitos ihanasta vinkistä!

    VastaaPoista
  6. Oliskohan tällä kirjalla edes tilapäisesti hiljentävä vaikutus lapsiin? Täytyy tarkistaa saatavuus kirjastosta ja testata käytännössä :)
    Ainakin minä tykkään tästä jo tekstisi perusteella kovasti.

    VastaaPoista
  7. Ihastelin tät eilen Lastenkirjahyllyssä ja sinäkin välität upeasti kirjan tunnelman - tähän pitää tutustua, joten kiitos!

    VastaaPoista
  8. Oi että, vaikuttaa kyllä aivan ihanalta!

    VastaaPoista
  9. Tämä täytyy nähdä! Yliveto kommentti 5-vuotiaalta ♥

    VastaaPoista
  10. Tytti: Sitä samaa sinne. Minäkin mietin, että saatan ostaa tämän joululahjaksi muutamaan eri paikkaan, niin ihana kirja.

    Maija: Meillä hiljaisuus kesti sen aikaa kuin kirjakin. ;) Mutta ihana silti. Tästä voisi keksiä lasten kanssa sellaisen leikin, että missä muualla voi olla ihan hiljaa.

    Maria: Tämä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Pieni, mutta jotenkin niin tärkeä kirja.

    Susa: Sitä tämä on. En voi kuin olla ihastunut.

    Minttuli: Varmasti pian tämän näetkin. ;) Tätä on mukava lukea ja katsella.

    VastaaPoista
  11. Vaikuttaa ihanan pysähdyttävältä. Hiljaisuus voi olla ihanaa, sellainen yllättäväkin. Hiljaisuus on nykyään aika harvinaista, aina on jotain hälyä. Kiitos tästä, ihana kommentti tytöltäkin :)

    VastaaPoista
  12. Villasukka: Totta, hiljaisuus on ihanaa. Olen itse hyvin puhelias, mutta kaipaan omaa aikaa, hiljaisuutta, pysähtymisen hetkiä arjessa. Ehkä siksikin tämä kirja teki niin hyvää. :)

    VastaaPoista
  13. Oi, niin ihana kuvitus, että voisin ostaa tämän kirjan omaksi pelkkien kuvien takia!

    Ja mainio tuo tyttäresi antama pisteytys :)

    VastaaPoista
  14. Sanon samaa kuin Lumikko, tuon kirjan haluaisin itselleni, jo noiden kuvienkin takia.
    Meillä luettiin juuri pari päivää sitten samantyyppinen satu 2- ja 4-vuotiaille ja oli aivan ihanaa nähdä poikien keskittyneet ilmeet. Kumpikin tulkitsi pikku päässään sadun omalla tavallaan, olettaisin. Olisikin mielenkiintoista kuunnella tuollainen hiljainen satu lapsen kertomana sitten jälkeen päin. Tulisiko siihen mukaan enemmän ääntä?

    VastaaPoista
  15. Vaikuttaa suloiselta ja ihan uusi tuttavuus minulle.

    Jossain blogissa huomasin äsken Hipsuvarpaan...

    (Olen testikierroksella uudella masiinalla. Tämä vaatii toisissa blogeissa KAKSINKERTAISEN UUDELLEENKIRJAUTUMISEN. Näin kävi mm. Minttulilla etc. En ymmärrä. Luulin ensin, että se tekee sen kaikissa kommenttivalvontablogeissa, mutta ei niin, vaan sinulla ja Susalla pääsen suoraan sanavahvistukseen...Tätä ei takuulla osaa kukaan ikinä selvittää.)

    Siis olen säilyttänyt Merin Hipsuvarpaat kauniissa rasiassa ja annan hänelle sitten kun raaskin;-)

    VastaaPoista
  16. Voi, kiitos tästä vinkistä, vaikuttaa ihanalta!

    VastaaPoista
  17. (Katja, kävin äsken Susalla. En siis tule kommonetoimaan sitä Kettua ennenkuin olen sen saanut. Sattui sekaannus ja saan sen ehkä vasta ylihuomenna. Ei pitänyt lukea sitä, mutta Joanan arvio muutti kaiken...Nyt pääni on niin täynnä odotusta, että en halua lisätä painetta, etten vain pety.)

    VastaaPoista
  18. Kiitos kommenteista. Vastaan niihin illemmalla, mutta Leenalle pikaisesti, etten minäkään ole vielä lukenut sitä Ketun kirjaa. Mutta odotan sitä ja olen varma, että se kärkkyy F-ehdokaspaikkaa. :)

    VastaaPoista