perjantai 14. lokakuuta 2011

Syyslomalla kirjallisessa mielenmaisemassa

Se syyskuu oli Neljän tuulen satamassa kultaisten usvien ja punertavien autereiden aikaa. Päivät kylpivät auringossa ja yöt kuutamassa tähtien tuikkeessa. Myrsky ei rikkonut lahden pintaa eikä kolea tuuli puhaltanut. (L.M. Montgomery: Anna omassa kodissaan)

Terveisiä syyslomalta. Kaltaiseni etätutkija ja osa-aikainen freelancer tekee hieman töitä lomallakin, mutta olen nyt perheeni kanssa lapsuuteni savolaismaisemissa kera lähisukuni sekä hyvien kirjojen. Lukukassiini pääsivät blogigallupini kaksi voittajakirjaa, Sarah Watersin Vieras kartanossa sekä Agatha Christien Syyttävä sormi. Aloin eilen illalla lukea Watersin kirjaa, joka vaikuttaa hyvin lupaavalta. Se on tuntuu juuri oikeanlaiselta syksykirjalta: ajatelkaa vaikka rapistunutta kartanoa, yläluokan brittiyhteiskuntaa, aavemaisuutta sekä tietenkin kirjan tiiliskivimäisyyttä ja sen paikkaa Keltaisessa kirjastossa.

Lukiessani monissa blogeissa liikkuneen "Kerro itsestäsi kahdeksan asiaa"-haasteen vastauksia olen pannut merkille, että syksy on usean kirjabloggaajan suosikkivuodenaika. Niin minunkin! Vaikka olen kevättalven lapsi, rakastan syksyä. En koskaan väsy ihailemaan syksyistä maisemaa ja löydän syksystä, jopa marraskuusta, paljon lohdullista.

Jo kesällä Meijerielämää-blogin Lumikko haastoi bloginsa lukijat pohtimaan kirjallisia mielenmaisemiaan. Mietin kauan omiani, sitten unohdin haasteen. Olin jo kesällä kirjoittamassa toisaalta Kanadasta ja ennen kaikkea Iso-Britanniasta, koska ajatus Prinssi Edwardin saaresta majakoineen ja tummine pälyilevine aallokkoineen tai englantilaisen teehetken täyttämä tuokio vaikkapa Emman (ja hieman Dexterinkin) kaltaisen ystävän kanssa tuntui omalta. Mieleni kaipaa kävelemään Jane Austenin vehreille nummille ja Kate Mortonin tai Kazuo Ishiguron luoman yläluokan pariin tai haluaa (vain) sivusta seurata Brigdet Jonesin sähellystä. Huomasin kuitenkin, että P.S. Rakastan kirjoja-blogin Sara kirjoitti omista kirjallisista mielenmaisemistaan niin, että saatoin vain nyökytellä hänen tekstiään lukiessani. Olen Saran kanssa tismalleen samoilla linjoilla, mitä kirjalliseen maantieteeseen tulee; Iso-Britannian ohella nautin Yhdysvaltain syvää etelää käsittelevistä kirjoista.

Huomasin kuitenkin, ettei kirjallinen mielenmaisemani olekaan maantieteellinen paikka, vaan se on vuodenaika, nyt käsillä oleva syksy. Suhtautumiseni syksyyn ja kirjoihin on kahtalainen, mutta aina yhtä haltioitunut. Toisaalta rakastan kirjoja, jotka osin tai kokonaan sijoittuvat syksyyn. Toisaalta miellän syksyn kirjojen vuodenajaksi: syksyllä ilmestyvät vuoden kiinnostavimmat uutuudet, syksy on kirjamessujen aikaa ja lehtien tippuessa puista on vain niin mukavaa - ja vaikkapa kevääseen verrattuna erityisen luvallista tai suotavaa - käpertyä sohvannurkkaan kera hyvän romaanin.

Tuuli tunkeutui luihin ja ytimiin kun istuin terassin reunalla, ja käsiäni alkoi paleltaa. Puut olivat nyt paljaita ympärillämme, hasselpähkinä ja tammi ja koivu olivat paljaita, ja paju ja leppä, ja tuntemattoman ikäiset luumupuut, ja monet muutkin lajit, kaikista oli lähtenyt lehdet. Tuuli kävi Skagenista ja jäisestä Norjan maasta, harmaakiven ja kuusenhavujen maasta jossa isäni oli menossa metsään tuttuja polkuja pitkin, kun ei tiennyt mitä muutakaan olisi tehnyt. (Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta)

Syksyyn kokonaan sijoittuvia kirjoja on yllättävän vaikea löytää. Kokolailla kirjallisesti-blogin Jenni on listannut niitä tänne. Sen sijaan hyvin monissa kirjoissa osa tapahtumista sijoittuu syksyyn tai kirjan tunnelma on syksyinen. Minulle ei olekaan väliä sillä, onko kirja kokonaan syksyinen, kuten Hanna Tuurin lohduttava Orapihlajapiiri tai Helmi Kekkosen kuulaankaunis Valinta vai onko kirjassa vain aavistus syksyä, kuten Per Pettersonin huikeassa Hevosvarkaissa tai John Irvingin hienossa kasvukertomuksessa Oman elämänsä sankari. Syksyinen mielenmaisemani voi syntyä yhtä hyvin Marikin ensimmäisestä koulupäivästä, Kolmannentoista kertomuksen marrasmaisemasta tai Anna-kirjojen Marillan leipomasta piirakasta. Yhtä kaikki, tärkeintä on tunnelma. Se, että kirja vie hienoisen melankolian keinoin kohti keinuttavaa lohdullisuutta.

Haaveiluun taipuvaista mieltäni lohduttaa ja ihastuttaa tavattomasti syksyinen mielikuva ihan tavallisesta illasta, jolloin palaan kotiini kirjastosta lasteni kanssa. Vastapäisen metsän haapa havisee ja sataa kultaisia lehtiä maahan, mieheni on sytyttänyt kynttilän talomme etuovella olevaan lyhtyyn, kirjakassi painaa ollen täynnä ihmeellisiä maailmoja. Sisällä takkatuli rätisee kodikkaasti, eilen leipomaani omenapiirakkaa on vielä jäljellä. Nautin sitä uuden London Earl Grey-teen kanssa ja illalla lasten nukahdettua avaan itselleni uuden kirjan kannet ja astun sisään vielä tuntemattomaan maailmaan syksyisen hämärän kietoutessa lempeästi ympärilleni. Romanttista? Varmasti, mutta niin täydellisen syksyisen kotoisaa.

P.S. Blogini pukeutuu nyt viikonlopuksi vaaleanpunaiseen. Katsokaa tärkeä postaus Amman blogista!

21 kommenttia:

  1. Ihana postaus Katja, varsinkin tuo viimeinen kappale oli niin tunnelmallinen.

    Pidän myös paljon syksystä, olenhan syksyn lapsi, syyskuussa syntynyt.

    Tunnelmallista ja rentouttavaa syysloman jatkoa. Mekin lähdemme tänään yöjunalla Suomeen syysloman viettoon.

    VastaaPoista
  2. Voi miten hieno kollaasi ja tuo Montgomeryn teksti on niin kaunis. Kiva, että muistit pinkin päivän. Hyvää syyslomaa!

    VastaaPoista
  3. Hyvää syksyn jatkoa Katja! Vaikka itse rakastankin ehdottomasti eniten kesää, myönnän mielelläni, että syksytäkin löytyy ihanuutta monenlaista.

    Uusi blogiulkonäkösi on hieno, tosin pidin siitä entisestäkin paljon. Onneksi et hyljännyt kokonaan tuota oikean ylänurkan kuvaa, se on yksi kauneimmista mitä tiedän!

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana postaus, ja hieno Montgomery-sitaatti - rakastan Montgomeryn luonto- ja tunnelmakuvauksia. Minäkin rakastan syksyä juurikin noista mainitsemistasi syistä. Lisäksi kesä on minulle yleensä liian kuuma, saan lisää toimintatarmoa syksyn kirpeydestä. Pimeys on sitten niitä syksyn haittapuolia.

    Minäkin aloittelin jo muutama viikko sitten Vieras kartanossa -romaania, minustakin se on ehdoton syksykirja. Se on vain niin armottoman pitkä, että varmaan joudun senkin palauttamaan kirjastoon, ennen kuin saan kokonaan luettua.

    VastaaPoista
  5. Kaunis aloitus, Anna on ikisuosikkini. Monasti on käynyt mielessä viime aikoina, että lukisin sarjan taas läpi.

    Mukavaa syyslomaa, kuulostaa oivalliselta! :)

    VastaaPoista
  6. Samaa mieltä kuin Jaana, tuo viimeinen kappale teki minut ihan haaveelliseksi :)

    Syksy on minunkin lempivuodenaikani sekä elävässä elämässä että kirjoissa ja elokuvissa.

    Ja kiitos että linkitit Amman blogiin, minäkin innostuin vähän tuunaamaan blogiani.

    Aurinkoisia syyspäiviä sinne Savoon!

    VastaaPoista
  7. Jaana: Kiitos. Mietin, että meniköhän tuo viimeinen kappale yliromanttiseksi, mutta mielikuvieni syksy on juuri tuollainen. Mieheni taas melkeinpä inhoaa syksyä. ;)

    Vaikka itse olen kevättalven lapsi, en pidä erityisemmin keväästä, vaan rakastan syksyä. Yksi ystäväni taas on syntynyt syksyllä, mutta nauttii eniten keväästä. Aika metkaa.

    Hyvää matkaa Suomeen!

    Allu: Kiitos. Montgomeryn teksteissä on paljon ammennettavaa. Niihin voi palata aina ja aina vain. Pinkki päivä on tärkeä.

    Erja: Kesäkin on ihana, mutta syksy on "henkinen kotini". :) Mietin kauan, että vaihdanko blogini banneria, koska pidin itsekin siitä vanhasta kuvasta. Se olikin pakko pitää mukana. Halusin mukaan myös "lumiomenan", joka on vanha kuva blogin alkuajoilta.

    Maria: Minäkin rakastan Montgomeryn luontokuvauksia. Joskus luen pätkän jostain Anna-kirjasta (etenkin Annoista, vaikka toki muistakin) ja nautiskelen Montgomeryn tunnelmilla.

    Kesä on ihana, mutta minullekin usein liian kuuma. Pimeys ei haittaa, kun sitä voi torjua lempeästi kynttilöillä. :)

    Minulla oli onni saada Vieras kartanossa lainaan ystävältä. Sain sen jo kesällä, mutta olen säästellyt tänne saakka.

    Teija: Anna on omakin ikisuosikkini ja olen miettinyt ihan samaa kuin sinä.

    Kiitos. Tuntuu hyvältä olla "lomalla" (vaikka osin töissäkin). Eilen kävimme metsässä etsimässä suppilovahveroita ja tänään tein hyviä kirjalöytöjä pienestä kirjakaupasta.

    Lumikko: Hih, tosiaan aika romanttinen viimeinen kappale, mutta tuollaista mielikuvaelämää olisi joskus kiva elää. Ja onhan se ihan realististakin ainakin joskus.

    Elokuvissa syksy on aina niin upea, olipa se sitten The Othersin sumua tai Woody Allenin Kaikki sanovat I Love Youn väriloistoa.

    Kiitos, tänään onkin aurinkoinen päivä. Kohta mielin metsään.

    VastaaPoista
  8. Voi että rakastan noita kuviesi tunnelmia! Ja todellakin, minunkaan kirjallinen mielenmaisema ei ole paikka, vaan vuodenaika, ja sama kuin sinullakin!

    Näen vaahteranlehtien peittämät kadut, takkatulen loisteen, kynttilät ikkunalla, viltin nojatuolin reunalla...ai jai!

    VastaaPoista
  9. Katja, kun aloitit, olin varma, että kerrot aivan muun kirjallisen sielumaiseman ja se on minun mielestäni se, missä nyt olet ja mistä ammennat.

    Kun luin Virtasen Kirjeitä kiven alle ja hän kirjoitti niistä savipelloista Lounais-Suomessa muistin kaiken ja etenkin sen, kun silmänkantamattomat pellot olivat sängellä ja saimme kiitää kiitolaukkaa siellä ponilla ja sitten tuli ilta ja yö ja sytettiin tulet, joiden väleissä juoksimme...sekin oli Virtasen kirjassa.

    Minä myönnän, että jos kirjassa on se maailman suurin hellyys, se Rekolan hellyys ja sataa lunta, olen täysin myyty. Sinä myös;-) Ei silti: Syksyssä on outoa vahvuutta ja sehän on parhaan eli joulun ja lumen odotusta, onnen esikartanoita...

    Mukavaa viikonloppua ja rapsutus eräälle!

    VastaaPoista
  10. Nyt kun asun täällä,kaipaan hieman syksyä.Suomessa vielä asuessa pidin alkusyksystä;siihen asti kunnes puut ovat pudottaneet kaikki lehtensä.Postauksesi viimeinen kappale kuvailee niin kauniisti syksyn hetkiä:)
    Mukavaa syyslomaa!

    VastaaPoista
  11. Syksy on juuri niin ihana kuin kuvailit. On ihana pyöräillä töihin lehtikasojen lomitse ja vähän myöhemmin, katsella huurteisia lehdettömiä puita.
    Me olemme tulleet viikonlopuksi pääkaupunkiin. Huomenna menemme mieheni kanssa elokuviin. Syysloma koittaa viikon päästä.
    Ihanaa syyslomaa sinne savolaismaisemiin!

    VastaaPoista
  12. Aivan suloinen postaus, Katja. <3

    Minäkin pidän kovasti syksystä, mutten osaa vieläkään päättää, pidänkö enemmän siitä vai keväästä. Minä olen talven lapsia, siis syntymäajan perusteella, mutta kyllä minä talvestakin pidän. Ja kesästä, tietenkin! Taidan yrittää miellyttää joka suuntaan. :)

    Toivottavasti nautit Vieraasta kartanossa!

    VastaaPoista
  13. kaunis postaus. Rakastan syksyä samoista syistä kuin sinäkin, olen aina rakastunut. Syksyyn liittyy minulla voimakkaasti myös luopuminen ja toisaalta uuden aloittaminen. Oikeastaan se on niin, että kun jostain luopuu jotain saa tilalle...ja syksyllä alkaa moni kiva juttu, uudet harrastukset jne. Tästä tuli nyt ihan sekava kommentti, anteeksi.

    VastaaPoista
  14. Ihanaa ja suloista, kiitos. En ole kirjabloggari, mutta rakastan syksyä ja pimeyttä juuri noista syistä. On ihanaa, kun on luvallista ja jopa suotavaa käpertyä peiton alle pullean kirjan ja teekupposen kera <3.

    VastaaPoista
  15. Susa: Sinä oletkin ihana syystyttö kokonaisuudessaan. <3 Minä, kevättalven lapsi, en erityisemmin pidä keväästä, mutta syksyn aika on juuri nyt. :)

    Leena: Se, missä olin viikonloppuna, on henkistä maisemaani, muttei kirjallista sielunmaisemaani. En tiedä kuin muutaman sille seudulle liitetyn nuortenkirjan ja niistä en ole kirjallisia "kiksejäni" saanut. :) Mutta syksy, olipa se missä vain, saa minut levolliseksi kirjoissa.

    Luntakin rakastan ja alan jo odottaa ensilunta. Minä en itse asiassa tiedä, että olenko enemmän syys- tai talvityttö. Sen tiedän, että lokakuu voittaa tammikuun, mutta joulukuu on kaikkein ihanin.

    Yaelian: Suomen alkusyksy on huikean ihanaa. Mutta on sinullakin siellä aika unelmaista sään puolesta varmasti nyt. Lempeää.

    Johanna: Eikö vaan? Lehtikasoissa on ihana kahlata ja kuvauksesi pyöräilystä toi mieleeni opiskeluaikani, jolloin usein fillaroin Joensuun yliopistolle lehtien täyttämää tietä pitkin. Mitä kävitte katsomassa miehesi kanssa? Ihana viikonloppu, varmasti!

    Karoliina: Tällaista syyssöpöstelyä. Minä muistankin aina sinun syntymäpäiväsi, koska se on sama kuin erään tosi läheiseni. ;) Itse juhlin tasan 10 päivää myöhemmin eli olen ihan saman vuodenajan lapsi kuin sinäkin.

    Vieras kartanossa on täysin minun makuuni. <3

    Kirjailijatar: Syksyyn on helppo rakastua. Jotenkin itse koen, että juuri syksyllä saan olla oma itseni. Keväällä on pakko olla aktiivinen, mennä pihalle haravan kanssa, pestä ikkunoita, suunnitella (!!!) lomaa. En aina jaksa sitä. Syksyllä saa olla aktiivinen tai käpertynyt ilman, että kukaan ihmettelee ja minä olen molempia. Etkä sinä ollut lainkaan sekava.

    Petriina: Ei tarvitse olla kirjabloggari nauttiakseen syksystä. Mutta kyllä paksu kirja, teekupponen ja takkatuli (!) tekevät olon niin onnelliseksi.

    VastaaPoista
  16. Ihanat kuvat ja voi että mitä tekstiä! Nauti syksystä, kirjoista, kaikesta, sinä ihana nainen! Hyvää lomaa!

    VastaaPoista
  17. Ihanasti kirjoitettu teksti! Oi, että tämä sai mut nauttimaan lomastani tuplasti :)

    VastaaPoista
  18. Satu: Syksystä on helppo nauttia. Sinullakin on ollut mitä ihanimpia asioita elämässäsi tämä syksynä! <3

    ANNI: Kiitos ja tervetuloa lukijaksi tänne. Nautinnollista lomaa sinulle. :)

    VastaaPoista
  19. No nyt oli minun vuoroni nyökytellä, minunkin kirjallinen vuodenaikani on ehdottomasti syksy. Ehkä vähän myös (Tove Janssonin Kesäkirjan) kesä, mutta syksyä ja sen tunnelmaa rakastan vielä enemmän, niin luonnossa kuin kirjallisuudessakin. <3

    Ja voi mikä ihana kuvakollaasi! Oih! <3

    VastaaPoista
  20. Sara: Arvasin, että sinäkin olet kirjallisessa mielessä syksytyttö. :) Jotain niin perikirjallista on juuri syksyssä.

    Ja kiitos. <3

    VastaaPoista