keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Marjut Hjelt & Jaana Aalto: Lumoava haltijakansa

Kotimainen keskiviikko
Marjut Hjelt: Lumoava haltijakansa
Kustantaja: Karisto 2011
Kuvitus: Jaana Aalto
Kotimainen taidekirja, kuvakirja, populaari/romantisoitu tietokirja
Sivuja: 127

Kun kuljet metsäpolkua, pujottelet niityllä heinien keskellä tai astelet hiekkaisella puutarhakäytävällä, tunnetko kuinka ympäristö elää? Aistitko sipinä ja supinan, pienten jalkojen kevyet askeleet, hauraiden siipien herkän värinän tai puiden runkojen huokailut, oksien liikkeet ikään kuin haltijat viittaisivat sinulle käsillään tietä tai tanssisivat edessäsi?

Näin alkaa Marjut Hjeltin kirjoittama esipuhe hänen kirjoittamassaan ja Jaana Aallon kuvittamassa kirjassa Lumoava haltijakansa (2011). Teoksessaan kaksikko jatkaa muun muassa Keijukaiset- ja Taikametsä-kirjoista (molemmat SKS) tutulla linjalla yhdistäen suomalaista ja kansainvälistä folkloreaineistoa mielikuvitukseen, sadun maailmaan sekä luonnontietoon ja -mystiikkaan.

Lumoava haltijakansa on nimensä mukaisesti haltijoiden kirja. Suurimmalla osalla kotimaisista puulajeista on oma haltijansa: kuusella ne ovat vanhoja ja viisaita, koivulla nuoren neidon kaltaisia, männyllä puhelinlankojen tapaan laulavia. Omat haltijansa on myös ruusu- ja orapihlajapensailla, syreenillä, eri sammallajeilla ja jopa levillä.

Hjeltin ja Aallon teos on sekä kaunis taidekirja että populaari folkloreen ja uskontotieteeseen pohjautuva tietokirja. Sen teemat liikkuvat suomalaisesta kansanuskosta eurooppalaiseen runouteen ja vuodenkierrosta luonnonlääketieteeseen. Kirjassa olevan viehättävän pikkutarinan mukaan tyrnimarjojen haltijat muistelevat viisasta haltijamiestä, itseään Väinämöistä, joka putosi kalliolta veteen ja päätyi haen suuhun, selvisi sieltä ja teki hauen leukaluusta itselleen kanteleen. Lukija oppii myös, että timjami on paitsi hyvä maustekasvi, myös ihoa kirkastava kosmetiikan ainesosa sekä hammastahnojen mauste. Jokainen lukijansa löytää jopa oman horoskooppinsa, joka mukailee monille tuttuja aurinkohoroskooppimerkkejä. Olen itse kalat, mikä tekee minusta kuusen haltijan; Omissa oloissaan viihtyvän haaveilijan, jonka eläinystäviä ovat orava ja joutsen.


Vanhat ihmiset saattavat kertoa nähneensä lapsena metsässä pienenpieniä valkoisia kummituksia, jotka sipsuttelevat poluilla pitkinä helminauhoina ja hyppelevät kasvien lehdillä helmat lepattaen.
-- Kielojen keijukaiset saattavat sievästä ulkomuodostaan huolimatta olla joskus hyvinkin ilkikurisia, suorastaan kamalia. Silloin niiden helmenharmaat silmät vetäytyvät kapeiksi viiruiksi, ne kiukustuvat melkein kaikille ja niistä erittyy pistävää hajua. Ne sekoittavat hajua, tai ovat jo sekoittaneet tuhansien vuosien ajan, kielon tuoksuun, ja siksi kieloista on tullut myrkyllisiä.


Lumoavan haltijakansan kuvitus on lempeää ja sadunomaista - kuin konsanaan keijujen työtä, pastellista, eteeristä ja utuista sekä maanläheistä. Kirjan kauneus tuntuu miltei pakahduttavalta, mutta onneksi aina juuri oikealla hetkellä siihen tulee luonnetta ja leikkisyyttä: haltijoiden suippojen korvien tai karhunsammalkeijujen oman "karhunkallohongan" kaltaisia yksityiskohtia, joita ainakin minun mielikuvani liittävät haltijoista ja keijukaisista kertoviin tarinoihin. Näitä säröjä tai keijukaisten ja haltijoiden pimeitä puolia olisi voinut tuoda esiin enemmänkin, sillä esimerkiksi kotimaisten uskomusolentojen joukossa on parojen, kalmanväen ja muiden joukossa paljonkin suoranaista ilkeyttä ja kiusantekoa. Toisaalta kauniin tietokirjan luonteelle sopii esitellä haltijoiden ihanimpia ja sadunomaisimpia puolia. Samaa kauneutta jatkaa kirjan upea sammaleenvihreä värimaailma, jota en varmasti ihan heti väsy ihailemaan.

Lumoava haltijakansa on kokonaisuudessaan huolella ja rakkaudella tehty. Kirjan kieli on tarpeeksi yksinkertaista jopa pikkukoululaiselle luettavaksi, mutta kirjan moniulotteisuus tekee siitä houkuttelevan kaikenikäisille lukijoille.

Vaikka Hjelt viittaa tekstissään sekä runositaateissaan myös esimerkiksi brittiläiseen kielialueeseen, näyttää Lumoava haltijakansa ennen kaikkea sen voiman, joka on ammennettavissa suomalais-urgilaisesta folkloresta. Toki Hjeltin luoma kuva luonnonhengistä on satua ja hän käyttää omaa luovaa vapauttaan esitellessään lukijoilleen haltijoiden tapoja, arjen touhuja sekä uskomuksia niiden takana, mutta hänen teoksensa osoittaa, ettei myytillisiä olentoja tai fantasiaa tarvitse hakea ulkomailta, vaan meillä on omassa kansanperinteessämme runsaasti uudelleen ja uudelleen hyödynnettävää kuvastoa. Sen ajatteleminen lämmittää mieltäni.

Lumoava haltijakansa saa näkemään metsän toisin; Aistitko tai tunnetko sinä jotain erityistä luonnossa, yhtä lailla kaupunkiluonnossa kuin syvässä korvessa, liikkuessasi? Jos tunnet olevasi osa jotain ihmeellistä ja salaperäistä, niin kenties kaikki onkin haltijoiden työtä; Jos vaikka Ison karhun tähdistöä katsellessaan voi pimeän aikaan kuulla keijukaisten karhuhymnin? Tai kenties syksyllä keräämissäsi vaahteranlehdissä asuukin pieni osa vaahteroiden haltijaa?

Ihmiset näkevät mitä haluavat nähdä
.

****

20 kommenttia:

  1. Vaikuttaapas aika ihastuttavalta teokselta!

    VastaaPoista
  2. Susa: Tämä on sellainen. Ja jos tosiaan saman parivaljakon SKS:lle tekemät kirjat ovat tuttuja, on tämä uutuus täydellinen jatkumo "sarjaan".

    VastaaPoista
  3. Minäkin ihastuin ensikuulemalta.
    Varmaan ihana lahjakirjanakin.
    En ole törmännyt "sarjan" edellisiin kirjoihin..
    Minusta keijukaiset ja maahiset ovat suloisia ja niihin voi törmätä metsälenkillään..
    Kiitos tästä ♥

    VastaaPoista
  4. Äh ja voi ei! :) Hiplasin tätä eilen piiiitkään kaupassa, mutta ajattelin, että voin olla ilman tätä. Nyt kun luin kirjoituksesi, niin en voikaan olla. Kirja kuulostaa juuri niin ihastuttavalta kuin kuvittelinkin! Kuvitus on ehkä hieman liian herttaista tai pikkusievää makuuni, mutta kirjan idea on hyvin kiinnostava ja tarinat kuulostavat kiehtovilta. Kiitos kun esittelit tämän(kin) näin perusteellisesti!

    VastaaPoista
  5. Oi, ihana kirja! Enpä ollut huomannut tuollaisen ihanuuden ilmestymistä, joten kiitos esittelystä.

    VastaaPoista
  6. Minä en ole koskaan nähnyt kummitusta, vaikka olen halunnut. Miksei ne minulle näyttäydy? En siis näe, mitä haluaisin nähdä :)

    VastaaPoista
  7. Kirja kuulostaa aivan lumoavalta:)

    VastaaPoista
  8. Hanne: Mietin juuri, että tämä olisi ihana saada/antaa vaikka joululahjaksi. Sellainen kirja, johon varmasti palaa monta kertaa. Minä uskoin lapsena keijukaisiin ja omalla tavallani uskon vieläkin (en oikeasti usko, mutta ajatus tulee mieleeni esim. syysaurinkoisessa metsässä). <3

    Jenni: Niin, vaikea sanoa. Jos sinulla on ne SKS:n kustantamat kirjat, niin tämäkin on pakko saada. :) Kirja on ihana, hyvin tehty ja kuvituksesta olen osin kanssasi samaa mieltä. Siihen olisin kaivannut hieman sitä mainitsemaani säröä, sillä haltijoissa ja keijukaisissa on häijyjäkin puolia. Mutta upea kirja tämä silti on.

    Maria: Minä bongasin tämän heti Kariston syysesitteestä ja tiesin, että tämä minun on saatava omaksi. Kerään keijukaisaiheisia kirjoja. :)

    Anki: Sitä tämä on, vaikka aina voi toivoa hieman enemmän. Ihastuin kyllä.

    Kirjailijatar: No voi ei... Entä jos on niin, että vaikka ajattelet haluavasi nähdä kummituksia, olet kuitenkin väärään aikaan liikkeellä? ;)

    Yaelian: Tämä on sellainen, jos on hieman keijukaishörhö, kuten minä olen. :)

    VastaaPoista
  9. Kaunis kirja. Jos olen oikealla tuulella sytyn näihin sataa.

    VastaaPoista
  10. Ihanaa! En tiennyt tästä uutukaisesta, mutta nytpä tiedän, ja menee tietenkin hankintalistalle. :)

    VastaaPoista
  11. Leena: Minä innostun näistä aina. Kuten Marialle kommentoin, kerään keijukaiskirjoja ja toiseksi minulla oli ennestään tekijäkaksikon edellisiä kirjoja, joten osin tiesin mitä odottaa.

    Anna-Mari: Mietinkin, että onkohan sinulla tämä kirja tai oletko sitä hankkimassa. :) Tämä ei ole minulle yhtä ihana kuin Stephen MacKayn, Brian Froudin tai Jean-Baptiste Mongen kirjat, mutta suomalaisena ainutlaatuinen. On hienoa, että kotimaisesta perinteestä riittää ammennettavaa ja näin laadukkaalla tavalla.

    VastaaPoista
  12. Kiitos hienosta arviosta. Tätä kirjaa haluan selata ja lukea. Lumoavia kuvia..♥

    VastaaPoista
  13. Minttuli: Tämä on siitä ihana kirja, että sen voi lukea yhteen soittoon tai selailla sieltä täältä. Toimii kaikille, jotka pitävät keijuista tai vaikkapa vanhasta tutusta Suuresta tonttukirjasta.

    VastaaPoista
  14. Varmasti ihana kirja esim. lahjaksi. Uskon, että kuvat ovat upeita, onhan ne Jaana Aallon tekemiä, olen hänen kortteihinsa tehnyt tuttavuutta. Minulla on muuten pari hänen äitinsä maalaamaa taulua, toisen niistä olen joskus blogissanikin esitellyt.
    Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta myös sisältönsä puolesta.

    VastaaPoista
  15. Anja: Tämä on pääosin aivan ihana kirja, jota voin suositella, jos suomalainen folklore yhdistettynä kirjoittajan omaan luovaan sadunomaiseen vapauteen kiehtoo.

    Minun makuuni kuvissa olisi saanut olla aavistuksen enemmän "säröjä", mutta rakastuin silti tähänkin kirjaan.

    VastaaPoista
  16. Meillä on koulussa tämän vuoden teemana metsä. Eräs kollegani on ostanut tämän kirjan ja se on ollut hänellä yhdessä metsätyöpajassa innostuksen aiheena. Lapset saivat tämän kirjan avulla tehdä metsä-aiheisia tarinoita ja sävellyksiä.

    Kaunis kirja!

    VastaaPoista
  17. Tämä kuulostaa tosi hurmaavalta! Minuakin kaikenlaiset myyttiset olennot innostavat kausittain kovasti. Aloin työstää kymmenisen vuotta sitten suomalais-ugrilaiseen (ja osittain skandinaaviseen) mytologiaan pohjautuvaa lasten-/nuortenkirjaa, ja uppouduin sen maailman luomiseen toden teolla. Itse kirjoittamista en tullut koskaan aloittaneeksi, mutta aineisto on yhä tallessa. Sittemmin tosin Suomessa on ilmestynyt aika paljon teoksia samalla idealla, joten ei aineistosta välttämättä koskaan sen suurempaa synny. :)

    Minusta olisi saattanut tulla hyvä humanisti. Shieldsin Rakkauden tasavallassa päähenkilön merenneitotutkimus kuulostaa tosi kiehtovalta. No, lopulta en taida olla tarpeeksi teoreettinen (tai paremminkin teorian ystävä) ollakseni tutkija, mutta lapsesta asti olen rakastanut vapaa-ajalla tutkia erilaisia asioita, joista tällaiset aiheet ovat ihan kärjessä. :)

    VastaaPoista
  18. Ai niin, ja piti vielä sanoa, että tietenkin myös uskon devoihin. :)

    VastaaPoista
  19. Haltijoista on minun mieleeni jäänyt tarina, jonka toinen päähenkilö piti kalastuksesta ja luuli näkevänsä merenhaltijan kumppaneineen järvessä, mutta ne olivatkin maajusseja.

    VastaaPoista