maanantai 31. lokakuuta 2011

Blogihaastattelussa Annelies Verbeke

Eilen päättyneet Helsingin kirjamessut houkutteli Suomeen koko joukon kiinnostavia ulkomaisia kirjailijoita. Tapasin heistä yhden, belgialaisen Annelies Verbeken, jonka uusin romaani Kalanpelastaja (Avain 2011) on julkaistu suomeksi nyt lokakuussa. Sain ilon lounastaa hänen kanssaan Helsingin keskustassa ennen hänen esiintymistään messuilla. Lounaan yhteydessä haastattelin Verbekeä ja keskustelumme polveili niin kirjoittamisessa, kirjoissa kuin ympäristöasioissakin.

Tuorein romaanisi Kalanpelastaja kantaa mukanaan suuria teemoja: meren, kalojen ja ympäristöteeman ohella ehkä vieläkin keskeisemmällä sijalla ovat yksinäisyyden, identiteetin ja mielenterveyden ulottuvuudet sekä erilaiset metaforat niiden takana. Mistä kirjan idea ja aihepiirit syntyivät?

Minulla on aina ensin idea, joka ikään kuin lentää luokseni ja josta alan työstää kirjaa. Kalanpelastajan kohdalla halusin kirjoittaa siitä, millaista henkilökohtaista isompaa hyvää joku voisi tehdä yhteiskunnan tai luonnon hyväksi. Mikä voisi olla päähenkilön henkilökohtainen panos ison asian eteen? Sittemmin tarina sai muitakin linjoja.

Olen aikaisemmin ollut kasvissyöjä ja aloin pohtia kalojen asemaa. Hyvin useinhan kasvissyöjäksi itseään kutsuvat syövät kuitenkin kalaa. Kalat ovat jonkinlaisia eläinmaailman altavastaajia, joilla ei surullista kyllä ole minkäänlaista mahdollisuutta voittaa ekologisessa kilpailussa. Kalanpelastajan päähenkilö Monique Champagne, kirjailija, on surullinen omassa elämässään ja haluaa siihen muutosta. Hän kokee, että näiden eläinmaailman altavastaajien pelastaminen on hyvä asia hänen oman elämänsä - hänen minuutensa pelastumisen - kannalta. Moniquen oma tarina kulkee syvemmälle ja syvemmälle, aina hulluuden partaalle saakka, mutta kalojen pelastaminen on hänelle pyhää.

Kirjasi on melko poliittinen ja metaforinen samalla kertaa. Osaatko kertoa enemmän tästä?

Toimin myös näytelmäkirjailijana ja olen hyvin kiinnostunut erilaisista symboleista ja metaforista. Aloin nytkin etsiä linkkiä evoluution alkuajan ja nykyihmisen välillä, siten keksin kalat kirjani keskeisaihioksi. Kaloihin liittyy symbolisesti niin paljon: darwinismia, teologiaa ja nykyajan ympäristökysymyksiä. Sitten luin myös paljon biologiaa käsitteleviä kirjoja, jotka ovat minulle vieraita - olen aina ollut kiinnostuneempi taiteista ja humanistisista tieteistä. Aloin pohtia fossiileja: sikiöllä on varhaisvaiheessa nähtävillä kidukset, jotka muistuttavat meitä evoluution kulusta. Kalanpelastajassahan eräs mies, Moniquen satunnainen seksikumppani, on mies, jolla on kidukset.

Etsin Moniquen tavoin kirjaani puuttuvaa linkkiä, en ihmisen ja apinan, vaan ihmisen ja alkueliöiden välillä ja keksin kalat. Siten kaikki tuli yhteen: kysymykset siitä, miten me olemme muuttuneet evoluution myötä tai miten ihmisen mieli muuttuu vaikeina aikoina. Monique alkaa ikään kuin sukellella omassa itsessään etsien pelastajaansa, palkintoaan hyvästä kalanpelastustyöstä. Hän menee koko ajan pitemmälle ja pitemmälle. Kalojen pelastamisesta tulee hänen oman itsensä pelastamista ja Monique alkaa pakkomielteenomaisesti nähdä evoluution linkkejä sielläkin, missä niitä ei ole. Kiduksellinen mies on eräs tällanen kuvitteellinen linkki, samoin vanha kreikkalainen pariskunta, joka saa Moniquen ajattelemaan itseään jopa jeesusmaisena pelastajana. Ympäristöpolitiikka ja erilaiset symbolit siis sekoittuvat Moniquen mielessä.

Kirjan hollantilainen nimi Vissen Redden tarkoittaa kalojen pelastamista. Suomalainen nimi Kalanpelastaja on oikeastaan vieläkin sopivampi, kun ajattelen Moniqueta.

Kirja onkin aika hurja ja absurdi sekä samalla hyvin surullinen. Sen nauru on eräänlaista "kylmää naurua".

Niin, se on kirja oman identiteettinsä kadottamisesta, oman mielensä menettämisestä. Itse näen siinä myös paljon valoa ja huumoria, vaikka Kalanpelastajan teemat ovatkin vakavia, surullisiakin. Se on kirja epätoivosta, mutta samalla se toivottavasti lohduttaa. Olen saanut lukijapalautetta siitä, että kirjani päättyvät usein monitulkintaisesti tai avoimesti, mutta kirjailijana koen toisin. Minulle Moniquen tarina päättyy hyvin.

Aluksi kerroit kiinnostavasti kirjasi aihepiiristä. Entä sitten kirjoittamisprosessisi? Miten se etenee? Mistä saat aiheen ja kuinka kirjoitat niin aikataulullisesti kuin sisällöllisestikin?

Kaikkien kirjojeni aiheet ovat olleet keskenään erilaisia. Minulla on aina aluksi mielessäni idea, tulevan kirjani aihepiiri, jota alan tutkia ja kehittää tarinaksi. Esimerkiksi Kalanpelastajassa keskeiseksi tarinalinjaksi tuli se, kuinka Monique tarjoaa itsensä maailmalle ja kaloille. Päähenkilö tulee yleensä samaan aikaan kirjan idean kanssa ja alan rakentaa romaaniani tämän henkilön ympärille.

Usein tiedän kirjani lopun jo viimeistään kolmannen luvun jälkeen, jolloin kirjoitan viimeiset luvut. Muutan loppua harvoin, lähinnä teen pieniä muutoksia, kuten Moniquen tarinan loppupuolelle lisäsin tonnikalakohtauksen, koska kirja tuntui vaativan sitä. Kirjoittamisen lisäksi kirjailijan työhön kuuluu paljon muutakin. Itse luen hyvin paljon esimerkiksi tieteellisiä tekstejä, joiden kanssa menee aikaa. Taustatyön merkitys on suuri ja aina riittää paljon tarkastettavaa.

Kirjoitan aina kaksi sivua päivässä. Se minimi, johon pyrin. Toisinaan tuo kaksi sivua ottaa koko päivän, joskus teksti syntyy nopeasti. Työskentelen kotonani ja aloitan työpäiväni aamuisilla metsälenkeillä beagleni kanssa.

Kerrotko keskeneräisistä kirjahankkeistasi muille tai luetko pätkiä käsikirjoituksestasi läheisillesi?

Lyhyitä tekstejäni luen kyllä läheisilleni ennen niiden julkaisemistakin, mutta kirjoistani olen hiljaa aika kauan. Vasta ensimmäisten 40 sivun jälkeen alan kertoa edes koko käsikirjoituksestani.

Ensimmäinen romaanisi Nuku! on ilmestynyt liki 20 maassa. Olet varmasti matkustellut paljon. Näkyykö se Moniquen matkoissakin?

Kyllä. Olen Vladivostokia lukuunottamatta käynyt kaikissa niissä paikoissa, joissa Monique vierailee. Kalanpelastajassa ollaan kaikkien eurooppalaisten merien äärellä. Meret ovat keskeisiä paitsi matkustamisen, myös Moniquen oman minuuden kannalta.

Loppuun on pakko kysyä vielä Kalanpelastajan päähenkilön nimestä: miksi Monique Champagne?

Niin, Monique on kaikkea muuta kuin kuplivan shampanjainen. Varmasti juuri siksi. Hänen nimensä heijastaa kaikkea sitä hauskaa, mitä hänen ympärillään on, mutta mitä hänen omasta sisäisestä elämästään puuttuu. Moniquehan on hyvin yksinäinen, elää matkalaukkuelämää ja keksi valheellisen identiteetinkin. Mutta vaikka evoluution - henkisen tai biologisen - marginaalissa oleville ei ole tulevaisuutta, voi silti löytää lohdullisuutta, oman minuutensa.


Thank you, Annelies, for the nice lunch &  interview and for the great and interesting novel
Vissen Redden!

17 kommenttia:

  1. Kiinnostava haastattelu, kiitos Katja! Olipa hauska kuulla, että Verbeken mukaan Moniquen loppu oli onnellinen, sillä minäkin koin sen monitulkintaisena ja olin vähän huolissani Moniquen puolesta ;).

    VastaaPoista
  2. Kiinnostava haastattelu. Hämmästyin siitä, että hän kirjoittaa minimissään kaksi sivua päivässä. Lisäksi käyttää paljon aikaa taustatietojen keräämiseen.

    Mielenkiintoista on sitten lukea, että mitä pidit itse kirjasta. :)

    VastaaPoista
  3. Maria: Me keskustelimme siitä, kuinka monitulkaisesti kirjoja voi lukea. Minäkin mietin, että miteen avoin kirjan loppu tavallaan ohi, mutta Verbeken mukaan tarina sai hyvän päätöksensä. Huomenna koetan kirjoittaa itse kirjasta. :)

    Hanna: Tuo kaksi sivua päivässä on varmastikin ihan hyvä tavoite, ainakin se tuntuu Verbeken kohdalla toimivan. Hän on hyvin tuottelias - ja lahjakas.

    Kalanpelastaja on tosi hyvä kirja, sen voin sanoa jo nyt ja huomenna lisää.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoinen haastattelu. Pari päivää siellä messuilla ovat olleet varmasti mieleenjääviä ja mieluisia.
    Osaatko sanoa mikä oli sitä parasta antia?
    Terveiset täältä!

    VastaaPoista
  5. Minttuli: Oli tosi mielenkiintoista ja mukavaakin. Messuilla oli aika vilkasta, mutta antoisaa sielläkin. Parasta oli varmasti kokonaisuus: kirjat ja kirjailijat, mutta myös ihanien ihmisten tapaaminen.

    Mukavaa viikkoa sinne. :)

    VastaaPoista
  6. Näitä, nimenomaan blogistien tekemiä, kirjailijahaastatteluja on aina todella kiva ja mielenkiintoinen lukea!

    Kalanpelastaja kuulostaa ehdottomasti tutustumisen arvoiselta!

    VastaaPoista
  7. Susa: Kiva kuulla. Ja olen ihan samaa mieltä itsekin, mitä olen muiden tekemiä haastatteluja lukenut. :)

    Minä yllätyin myönteisesti Kalanpelastajasta. Huomenna tosiaan koetan siitä blogata.

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoinen haastattelu,ja myös kirja kuulostaa mielenkiintoiselta,sillä siinä on kiinnostavia aiheita.

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoinen haastattelu ja uskoisin sen olleen Sinullekin hieno kokemus.

    VastaaPoista
  10. Minuakin Kalanpelastaja houkuttelee jo kovasti!

    VastaaPoista
  11. Oi miten mahtavan mielenkiintoinen haastattelu. Olen niin iloinen, että olet päässyt tekemään tällaisia haastatteluja, olet niin asiantunteva ja ymmärrät ahkerana lukijana ja tutkijana...

    Mutta siis, nyt on pakko napata tuo kirja yöpöydältä varmaan seuraavaksi ohi jonon. Vaikka sainkin kirjan lahjaksi ja sen lukemisella ei olisi siinä mielessä mitään kiirettä. Kirjaton kirjojakin on vaikka kuinka. Kiitos.

    VastaaPoista
  12. Mielenkiintoinen haastattelujuttu, kiitos! Multa olisi mennyt koko Kalanpelastaja ohi ilman kirjamessuja, mutta aion kyllä lukea sen. Onko kalat nyt in? ;) Minulla tuli tästä kirjasta heti mieleen "tonnikalakirja" eli Nainen joka sukelsi maailman sydämeen. Se oli hyvin mielenkiintoinen, oletan, että tämäkin on. Palaan sitten luettuani lukemaan tämän postauksesi vielä uudestaan!

    VastaaPoista
  13. Yaelian: Kalanpelastaja on hyvä kirja. Se alkaa mielestäni aika tavanomaisesti, mutta muuttuu sellaiseksi, ettei voisi aavistaakaan. Siitä lisää huomenna. :)

    Marjatta: Kiitos. Oli kaiken kaikkiaan tosi mukava keskustelutuokio Annelies Verbeken kanssa.

    Salla: Se on tosiaankin lukemisen arvoinen kirja! Ei ihan täysin omalla "mukavuusalueellani" sekään, mutta silti jotenkin innostava.

    Kirjailijatar: Kiitos. Näitä kaikenlaisia pieniä juttuja on hauska tehdä. En tiedä asiantuntevuudesta enkä aina siitä tutkijuudestakaan, mutta erilaiset keskustelut ovat aina mukavaa vaihtelua.

    Kalanpelastajan lukee nopeaan, jos se alkaa houkuttaa. :)

    Jenni: Tiedätkö, minullakin kävi mielessäni Nainen joka sukelsi maailman sydämeen. Jotain samaa näiden kirjojen teemassa ja sanomassa on. Mutta Verbeken kirja on surullisempi, humoristisempi ja absurdimpi. Lue ihmeessä Kalanpelastaja. Minä aion palata siihen täällä blogissani jo huomenna. Oikea kalaviikko, tai ainakin alkuviikko. ;)

    VastaaPoista
  14. Kiitos Katja tästä! Minulla Kalanpelastaja odottelee vielä, joten juonea sivuavat kysymykset skippailin mutta oli mukava "tutustua" Verbekeen tätä kautta. Hän vaikuttaa todella mukavalta persoonalta.

    VastaaPoista
  15. Linnea: Verbeke oli tosi kiva ja hänen kanssaan oli hauska keskustella varsin polveilevasti. Koetin kirjottaa Kalanpelastajasta kieli keskellä suuta ts. vaikka nostan esille muutamia elementtejä juonesta, en kuitenkaan kerro siitä mitään :)

    VastaaPoista
  16. Hei Katja oli kiinnostavaa lukea tämä Verbeken haastattelusi nyt kun hän tuli tutuksi messuilla. Minuakin kirja houkuttelee!

    VastaaPoista
  17. Sara: Kiitos. Verbeke on tosi älykkään oloinen niin haastattelun/keskustelun kuin kirjansakin välityksellä.

    VastaaPoista