tiistai 6. syyskuuta 2011

Bazarin syksy



Bazar Kustannus järjesti tänään lehdistötilaisuuden Seurahuoneella. Lounasaikaan järjestetyssä tilaisuudessa esiteltiin kustannusosakeyhtiön syksyn kirjat, kuunneltiin ruotsalaisia kirjailijavieraita sekä tietenkin myös vapaamuotoisesti keskusteltiin kirjoista ja lukemisesta.


Kustantamon johtaja Ritva Holmström toivotti kaikki tervetulleeksi tilaisuuteen kertoen Bazarin syksyn julkaisuohjelmasta sekä esitellen meille Sebastian Bargum-kirjasarjan kirjoittajat Michael Hjorthin ja Hans Rosenfeldtin. Molemmat kirjailijat ovat oikeita kirjoittajakonkareita, sillä he kumpikin ovat käsikirjoittaneet muun muassa televisiosarjoja ja elokuvia, muun muassa Wallanderia. Tällä kertaa he toki tarinoivat hauskasti omasta tiestään kirjailijaksi, mutta kertoivat etenkin Miehen joka ei ollut murhaaja synnystä ja teemoista.

Kiinnostavaa oli tietenkin kuulla siitä, kuinka kahden kirjailijan työ sovittuu yhteen. Hienosti sovittuu! Sekä Hjorth että Rosenfeldt olivat yhtä mieltä siitä, ettei vaikeuksia oikeastaan ole. He eivät tunne toisaan liian hyvin, joten työ pysyy työnä, mutta kuitenkin tarpeeksi hyvin, jotta yhteistyö etenee sovitusti. Kirjaa he hahmottelevat yhdessä sommitellen juonta sekä romaanin rakennetta. Tämän jälkeen miehet jakavat kirjoitustyön siten, että toinen esimerkiksi luo jotkut tietyt hahmot, toinen sitten toiset. Kirjoitusprosessin aikana he pitävät yhteyttä sähköpostitse ja puhelimitse. Eräs yleisön edustaja kysyi, näkyykö kahden kirjoittajan läsnäolo lukijalle. Rosenfeldtin mukaan se näkyy kyllä kaikkein tutuimmille, sillä he ujuttavat mukaan tunnistettavia piirteitä, mutta itse sain sen käsityksen, ettei kaltaiseni lukija varmastikaan huomaisi mitään häiritsevää.

Mies joka ei ollut murhaaja on Sebastian Bergman-sarjan ensimmäinen suomennettu kirja. Kirjasta on otettu Suomessa jo toinen painos, mikä kertoo ruotsalaisdekkareiden vankasta suosiosta maassamme. Hjorth ja Rosenfeldt kertoivat aikovansa kirjoittaa vähintään viisi Bergman-kirjaa. Miehestä joka ei ollut murhaaja ovat blogeihinsa ehtineet kirjoittaa ainakin Leena Lumi sekä Kolmannen linjan Miia.



Ruotsalaisten kirjailijavieraiden jälkeen tiedotuspäällikkö Vilja Perttola ja kustannuspäällikkö Markus Lähdesniemi esittelivät meille Bazarin syksyllä julkaistavat kirjat. Bazarin syyskauden tarjontaan itse kukin voi halutessaan tutustua paremmin kurkkaamalla kustannusosakeyhtiön katalogia (pdf).

Itseäni alkoivat kaikkein eniten kiinnostaa John Boynen Nooa Notkoniitty karkaa kotoa, jonka voisin ehkä lukea ääneen esikouluikäiselleni, mutta ennen kaikkea haluan lukea kirjan ihan itselleni. Myös Boynen Tarkoin vartioitu talo vaikuttaa kiinnostavalta. Sara Gruenin Vettä elefanteille oli siinä määrin hyvä lukuromaani, että aion lukea hänen Apinatalonsakin. David Safierin Huono karma kuuluu olevan hauska ja nokkela; Kirja, jossa televisiojulkkis kuolee ja syntyy uudelleen muurahaisena toi ainakin kuvauksensa perusteella hymyn huulilleni. Moni varmasti ilahtuu myös Paulo Coelhon uudesta kirjasta, mutta minun kirjailijani Coelho ei ole. Samoin dekkarien ja historiallisten seikkailujen ystäville on luettavaa luvassa. Laadukasta historiallista romaania edustaa ainakin Philippa Gregory, jonka Valkoinen kuningatar kertoo ruusujen sodan ajan englantilaisesta hovielämästä maustettuna ripauksella taikaa.


Seurahuone oli kaunis paikka. Ihailin etenkin sen lasikattoa, josta valo kajasti sisätiloihin sekä suihkulähdettä, jonka ympärille oli koottu kirjapinoja. Kiitos Bazarille mukavasta tilaisuudesta sekä muutamalle bloggaajakollegalle aina niin hauskasta seurasta.

16 kommenttia:

  1. Juuri eilen luin tuosta kaksikon kirjasta Leenan blogissa ja kiinnostuin.Nyt oli mielenkiintoista lukea siitä lisää samoin kuin tuosta tilaisuudesta.Seurahuone onkin ihana paikkka:)

    VastaaPoista
  2. Tuosta ylimmästä lasikattokuvasta tulee jotenkin mieleen Schliniin Lukijan kannessa olevat kierreportaa :).

    Aion seurata ainakin sitä, mitä Tarkoin vartioidusta talosta kirjotetaan blogeissa; kirjan miljöö(t) ja aikakausi kiehtovat.

    VastaaPoista
  3. Tuo Huono karma on ollut tuttavapiirissä kovin suosittu, mutta en ole itse vielä saanut aikaiseksi lukea.

    VastaaPoista
  4. Upea tuo Seurahuoneen katto!

    Huono karma, Tarkoin vartioitu talo sekä Apinatalo ovat minunkin syksyn kirjojen lukulistalla, kiinnostavat kovasti!

    VastaaPoista
  5. Yaelian: Luulen, että kaksikon kirjasta tulee supermenestys Suomessakin. Tai se on jo sitä, koska kirjasta otetaan niin nopeasti toinen painos. Ja Seurahuone on ihana, niin historiallinen. Jotenkin juhlava ja kotoisa yhtä aikaa. :)

    Maria: Hauskaa! Minun piti käydä kurkkaamassa Lukijan kansikuva. :) Ja heti muistin sen nähneenikin.

    Minua kiinnostaa John Boyne ylipäätään. En halua lukea Poikaa harmaassa pyjamassa, koska jotenkin pelkään sen olevan minulle liian koskettava, mutta nämä kaksi uutta kiinnostavat kyllä.

    Allu: Niin, kirja on tainnut olla tosi suosittu Saksassa? Hauskalta se vaikuttaakin ja kansi on mainio (onkohan Saksassa sama kansikuva? koira, kissa, hamsteri, kastemato ja muurahainen?).

    Susa: Tuo katto on ihana! Ja Seurahuone on muutenkin kaunis rakennus.

    Samat kirjat kiinnostavat sinuakin. :) Eikä mikään ihme!

    VastaaPoista
  6. Mä en ollut koskaan ennen käynyt tuolla Seurahuoneella, joten olin ihan vaikuttunut hienosta paikasta. :)

    Mua kiinnostaa myös Huono karma, Nooa Notkoniitty ja Apinatalo. :D

    VastaaPoista
  7. Oijoi, miten paljon minulla onkaan vielä odotettavissa kaksikolta;-) Minä jäin nimittäin koukkuun kirjan henkilöihin, joten ei auta.

    Todella kiintoisaa tuon kirjoittamistouhu heillä...

    Bazaar on ollut minulla yllättäen koeva nousija. Olen itsekin yllättynyt: Kiinnostavia kirjoja ja monipuolisesti.

    VastaaPoista
  8. Huono karma ja Apinatalo pongahtivat välittömästi lukulistalle. En nyt tiedä eikö kumpaakaan edes mainittu Hesarin listalla vai jäivätkö ne vaan minulta noteeraamatta, mutta jotain hyötyä tuosta katalogien selailusta näyttä yhä olevan :).

    VastaaPoista
  9. Meillä kansikuvassa vain muurahainen, suomalainen kansi on ehdottomasti parempi.

    VastaaPoista
  10. Mm, Valkoinen kuningatar oli ihan hyvä :-)

    VastaaPoista
  11. Kiitos raportista! Minulle Bazarin syksystä löytyy muutamakin ehkä-kirja. En ole vielä päättänyt hankkia, mutta saan hyvinkin sen tehdä. Heidän keväänsä oli minulle tosi mielenkiintoinen! Ja jaksan aina kehua sitä kuinka hienoja kirjankansia Bazarin teoksissa on. <3

    VastaaPoista
  12. Marjis: En minäkään ollut käynyt Seurahuoneella on pari kertaa. Kerran siiderillä (kuulostaapa arkiselta :)) ja kahdesti muissa tilaisuuksissa. Paikka on kyllä hieno.

    Ja samat kirjat sielläkin. :)

    Leena: Koska ihastuit Hjorthin ja Rosenfeldtin kirjaan, niin sinulla on tosiaan paljon odotettavaa. Kirjailijat jo hieman vihjailivat siitä, miten Sebastian Bergman kasvaa henkilöhahmona.

    Minäkin olen huomannut Bazarin monipuolisuuden käännöskirjojen saralla. Jokainen lukija löytää takuulla jotain itseään kiinnostavaa.

    Tessa: Katalogeista bongaa kirjoja paremmin, koska jo kansikuvan näkeminen herättää mielenkiinnon ainakin minussa. Bazarilla on mielestäni vielä aika hyviä kansia. Visuaalisuus on tärkeää!

    Allu: Höh! Olen sitten ihan samaa mieltä suomalaisen kannen paremmuudesta. :)

    Booksy: Ihan hyvä? Hmm. Nuorempana luin paljon historiallisia romaaneja, nyt en juuri lainkaan, mutta brittiläisyys on tässä minua kiehtova ulottuvuus.

    Karoliina: Ehkä-kirjatkin ovat hyviä, jää harkinta-aikaa runsaan kirjasyksyn tarjontaan. :) Ja olen ihan samaa mieltä kirjojen kansista. <3

    VastaaPoista
  13. Sara Gruenin uutuus kiinnostaa, mutta vähän pelonsekaisin tuntein odotan sitä ihanan Vettä elefanteille -kirjan jälkeen...

    VastaaPoista
  14. Villasukka kirjahyllyssä: Minäkin hieman pelkään Apinataloa, vaikka aion sen lukea. Vettä elefanteille ei koskaan noussut ihan suursuosikikseni, mutta pidin kirjasta todella, todella paljon.

    VastaaPoista
  15. *grin* "Ihan hyvä" taisi kuulosta innottomalta, ei ollut tarkoitus, ei siinä mitään vikaa ole! Gregoryn kirjoista vain olen itse tykännyt enemmän varsinaisista Tudor-kirjoista. Se tosin johtuu luultavasti aiheesta; olen lukenut niin paljon Tudor-hoveista, että kirjat kehräävät jo lisäarvoa tutusta miljööstä toinen toiselleen :-)

    VastaaPoista
  16. Booksy: Heh. :) Ihan hyvä tosiaan kuulostaa sellaiselta lukuromaanilta, jonka lukaisee mielellään paremman puutteessa. Valkoinen kuningatar voi toki sellainen ollakin, jopa tosi hyvä. En ole vuosiin lukenut historiallisia romaaneja, joten sikäli kirja voisi olla minulle raikkaalla tavalla virkistävä kokemus.

    VastaaPoista