perjantai 8. heinäkuuta 2011

Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi

Joskus saattoi sattua, että umpeenkasvaneella polulla vaeltava yksinäinen kulkija näki ihmishahmoisen valon, joka häälyi puiden lomassa tai uiskenteli tyynessä järvessä. Jostain syystä, jonkin sisäisen valon  ajamana, kulkija poikkesi polulta ja säntäsi valon perään - veteen tai puiden sokkeloihin. Kun hän tavoitti valon, se sai hahmon. Joskus siitä tuli kukka, jonka terälehdet hohtivat vihertävää valoa. Joskus siitä piirtyi tulilintu, jonka pyrstösulat iskivät kipinää. Joskus se muistutti ihmistä, jonka hahmoa hunnun lailla verhoavan valokehän alta kulkija oli erottavinaan kauan sitten menettämänsä rakkaan piirteet.

Yksinäisyydessään viipyvä nuori Midas Crook kulkee kaikkialla kameransa kanssa oikeaa valoa hakien. Eräänä joulukuisena päivänä hän kulkee kotiseutunsa St. Hauda's Landin saarten metsissä seuraten taianomaista valonsädettä ja törmää ihmeelliseen tyttöön. Tyttö on Ida Maclaird, hiuksiltaan ja iholtaan kalpea, tyyliltään kuin 1950-luvun elokuvasta pitsimäisen jään peittämään metsään astunut neito. Erikoisinta ovat hänen titaatinharmaat silmänsä sekä ennen kaikkea se, että Idan suuriin saappaisiin verhotut jalkaterät ovat muuttumassa lasiksi.

Englantilaisen Ali Shawn esikoisromaani Tyttö joka muuttui lasiksi (Atena 2011; The Girl With Glass Feet 2009) antaa heti ensisivuillaan lupauksen maagis-realistisesta rakkaustarinasta, aikuisten sadusta, joka leijailee haikeatunnelmaisessa sumuisessa saarimaisemassa ja johdattaa lukijansa kahden nuoren aikuisen kipeään menneisyyteen sekä neuvottomalta tuntuvaan nykyisyyteen. Shawn kirja myös tuo lukijansa eteen ihmeellisiä harmauden ja valon vuorottelyn sävyttämiä luontokuvia sekä kokonaisen kavalkadin Midaksen ja Idan elämään vaikuttavia henkilöhahmoja.

Antiikin tarustosta nimensä saanut Midas sekä Ida molemmat kantavat sisällään menneisyytensä haamuja. Midas on menettänyt etäisen isänsä, joka oli antiikintutkimuksen professori. Midaksen sairas äiti on loitonnut aikuisesta pojastaan. Ida puolestaan on hänkin puoliorpo äitinsä kuoltua. Aikaisemmin elämää täynnä ollut Ida pelkää kuolevansa, minkä vuoksi hän ja Midas aloittavat avun hakemisen St. Hauda's Landin syrjäseuduilta. He kohtaavat kummankin vanhemmille vanhastaan tuttuja ihmisiä, joista merkittävimpiä ovat suolle erakoitunut yökkössiipistä karjaa kasvattava Henry Fuwa, joka tietää yhtä sun toista lasisista ruumiista, Midaksen isän tuntenut ja Idan äitiä rakastanut Carl Mausen sekä Enghem Steadin mahtitalossa asuva parantajalupauksia antava Emiliana Stallows.

Voiko Ida saada apua sairauteensa, joka etenee syövän tavoin? Millaista on takertua toivoon sekä siihen ihmiseen, joka kuin sattuman oikusta osuu kohdalle juuri oikealla hetkellä?

Tämä oli iso juttu. Erittäin iso juttu. Hän vilkaisi kameraansa ja mietti, oliko se ehkä tahallaan järjestänyt hänet tähän tilanteeseen - kuin jonkinlaisena mustasukkaisuuden yllyttämänä rangaistuksena siitä, että hän ajatteli Idaa liian paljon. Ja silti hän tunsi helpotusta tietäessään, että saattaisi vielä saada tilaisuuden valokuvata Idaa tämän suostumuksella.
Hän sulki silmänsä ja tunsi jonkinlaista iloa, huolimatta siitä, että ilon taustalla kummitteli levottomuutta herättävä ajatus: Ida oli muuttumassa lasiksi.

Tyttö joka muuttui lasiksi on määriteltävissä aikuisten saduksi. Se on perusasetelmaltaan lähtien täynnä symboliikkaa, viittauksia niin antiikin taruihin, myytteihin kuin kansantarinoihin. Shaw rakentaa Idan ja Midaksen tarinan varsin hyvin valottaen (!) heidän kummankin kokemuksia, menetyksiä ja pelkoja sekä peilaten niitä ympäröivään maisemaan ja siellä täällä esiintyviin uskomusolentoihin. Kaikilta osin Shawn kerronta ei kuitenkaan pysy kasassa, esimerkiksi takaumia Midaksen ja tämän isän suhteesta on mielestäni liikaa. Midaksen tietynlainen pakoilu ja itsensä kohtaamisen pelko olisivat käyneet ilmi vähemmälläkin, samoin jotkut Midaksen teot - tai pikemminkin tekemättä jättämiset - alkoivat ärsyttää. Minun olisi muutamaan otteeseen tehnyt mieli ravistella Midasta, jotta tämä heräisi kohtaamaan maailman sellaisena kuin se Ettinsfordin kylässä näyttäytyy. Toisaalta ymmärrän Shawn ratkaisut ja annan anteeksi (hyvin) pienen sanallisen kömpelyydenkin, koska sellaisia Midas ja Idakin ovat, aavistuksen vanhanaikaisia ja ennen kaikkea häkeltyneitä lasisten kehonosien äärellä.

Vaikka romaani on täynnä ihmeellisiä asioita, kuten katsellaan kaiken valkoiseksi muuttava eläin, suohon uponneet lasiset ruumiit tai Henry Fuwan maagiset lyhytsiipiset naudat, on teoksessa mukana realismiakin. Arki on läsnä työvuoroissa, vhs-nauhureissa (vaikkakin mitä ihmeellisimmässä talossa), liian vahvassa kahviassa sekä läheisen yöunien valvomisessa. Tässä suhteessa Tyttöä joka muuttui lasiksi voisi luonnehtia reaalifantasiaksi Pasi Ilmari Jääskeläiseltä lainaamani termin mukaisesti. Pohjimmiltaan kyse on vanhojen haavojen päälle rakentuvista elämän uusista kipukohdista, toivosta, rakkaudenteoista sekä uskalluksesta kohdata maailma muutenkin kuin linssisarjoina, valotusaikoina, muistikortteina ja negatiiveina.

Romaanissa pohditaan sitä, kuinka joskus paikat saavat ihmisistä otteen niin, että heistä tulee pelkkiä maiseman osia, jotka imevät itseensä sen oikut ja hullutukset. Mustat sammaleet, valon tieltä puihin imeytynyt sumu sekä ilmassa kieppuvat miljoonat lumihiutaleet yhdistettynä saarelaisyhteisön raittiin sekä Midaksen autoradion Ihmemaa Oz-kuunnelmaan vetivät ainakin minut maisemaansa. Kestääkseen maailman kovuutta, on löydettävä ihmeellisyyksiä arjesta; Satujen tarve lie ikuinen. Ja eikö kirjan kansikin ole yksi kauneimmista pitkään aikaan?

****- (pidin kovasti, ihastuin suorastaan, mutta pienten kömpelyyksien vuoksi neljä tähteä sai seurakseen miinuksen)

Tyttö joka muuttui lasiksi on jakanut kirjabloggaajia niihin, jotka ovat kirjasta lumoutuneet sekä niihin, jotka eivät ole sille lämmenneet. Lukekaa ainakin kirjaan enemmän (Susan, Anni M:n ja Peikkoneidon ) ja vähemmän (Erjan ja Maijan ) ihastuneiden arviot. Romaania on hienosti analysoinut myös Seija Vilén Kiiltomadossa.

Osallistun kirjalla Totally British-haasteen Modern Men Writers-osioon.

21 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä ihana kirja, pienistä heikkouksista huolimatta, joita minä en edes tuntunut huomaavan kuin vasta näin jälkikäteen muiden arvioita luettuani ;)

    Reaalifantasia on kyllä hyvin kuvastava tälle kirjalle!

    VastaaPoista
  2. katselin kirjaa akateemisessa,
    ajattelin, että voisin lumoutua ehkä..
    varmasti luen kirjan ja sit luen vasta arviot..
    ihanaa viikonloppua sulle ♥

    VastaaPoista
  3. Mitenköhän reaalifantasia ja maaginen realismi eroavat toisistaan?
    Haluan päästä lukemaan tämän teoksen ja tuntuu nyt typerälle valitella sitä, ettei ole aikaa, mutta kun tämä kirja kiehtoo jo ihanan kantensakin takia.

    Kiitos arviostasi, oli mielenkiintoista lukea, että mitkä olivat sinusta kömpelyyksiä teoksessa.

    VastaaPoista
  4. Susa: Nuo pienet heikkoudet eivät mielestäni millään haitanneet lukukokemusta, mutta jotenkin ainakin minä koetan blogikirjoituksia tehdessäni pohtia myös lukemani teoksen heikkouksia vahvuuksien vastapainoksi. Tässä hyviä puolia oli paljon ja ihastuin kirjaan. <3

    Hanne: Ehkä, toivottavasti. Minä lumouduin. Jo kirjan kansi houkutteli minua ja oli ihana upota satuun.

    Hanna: Reaalifantasiaa on luonnehdittu näin:
    "teokset rakentuvat arkitodellisuuden pohjalta, mutta hyödyntävät maailmankirjallisuuden niitäkin keinoja, jotka ovat (suomalaisille) realisteille olleet vieraita; he ammentavat tuotantoonsa vaikutteita muun muassa maagisilta realisteilta, science fictionista, fantasiasta, yhteiskunnallisesti valveutuneesta proosasta, psykologisista jännäreistä, jopa dekkareista"

    Maaginen realismi taas:
    "Maaginen realismi on myös kirjallisuuden tyylilaji, jossa muuten realistiseen kuvaukseen liittyy maagisia elementtejä."

    En tiedä, onko tuo ero kovinkaan suuri, mutta reaalifantasian käsite on tuoreempi ja miellyttää minua enemmän. Toiseksi maaginen realismi pitää sisällään tuon termin maaginen, joka viittaa minun mielessäni jonkinlaiseen taikuuteen, kun taas reaalifantasia on arjessa tapahtumaa fantasiaa. Siksi jälkimmäinen sopii tähän kirjaan paremmin (taas vain minun mielestäni). :)

    VastaaPoista
  5. Todella hyvin perusteltu Katja. Olisiko Harry Potter sinun mukaasi kumpaan lokeroon kuuluvaa?

    VastaaPoista
  6. Hanna: Harry Potter on mielestäni ihan puhdasta fantasiaa. Siinä ei ole enää realismia kuin kehyksessä. :)

    VastaaPoista
  7. Tykkään jotenkin kirjan kannesta. Näyttää olevan sama kuin alkuperäisessä englantilaisessa.

    VastaaPoista
  8. Tästä oli joskus luennolla keskustelua, että minne HP kuuluu, mutta en enää muista, mihin tulokseen ihmiset päätyivät. Hyväksyn fantasin. :)

    VastaaPoista
  9. Allu: Minutkin kirjan kansi lumosi heti alkuunsa. Mukava kuulla sen olevan sama kuin englantilaisessakin versiossa.

    Hanna: HP:ssa on toki monenlaisia elementtejä, mutta mielestäni siinä on kaikki klassisen fantasian erityispiirteet aina reaalimaailmasta fantasian maahan siirtymisestä alkaen.

    VastaaPoista
  10. Täällä myös yksi kirjan kanteen ihastunut. Luin viime viikolla Erjan jutun kirjasta ja nyt vielä tämän sinun, joten uskaltanen itsekin tarttua kirjaan. Erikoinen teos!

    VastaaPoista
  11. mielenkiintoista :) etenkin nuo ärtymykset. itse en tuolla tavoin häiriintynyt noista kömpelyyksistä, mutta ymmärrän kyllä mistä puhut. esikoisteokselle ne antaa varmaankin vielä helpommin anteeksi ja varsinkin kun tarina itsessään kuitenkin lumoaa. Tuos Shawnin luoma saari omituisuuksineen oli kyllä ihan omaa luokkaansa.

    Reaalifantasia kuulostaa hyvältä, kiitos määritelmistä!

    VastaaPoista
  12. Joana: Minä suosittelen tarttumaan tähän. Kirja on erikoinen ja siinä on tunnelmiltaan muistumia niin Aikamatkustajan vaimosta, Lumikosta ja yhdeksästä muusta sekä Odelmasta. Kaikki nuo mainitsemani kirjat ovat toki tätä parempia ja muutenkin erilaisia, mutta jotain samaa viehätystä ja tunnelmaa kirjoissa on.

    Minäkin luin Erjan arvion (terveisiä vaan, Erja, jos tätä luet!) enkä itse kiinnittänyt ollenkaan huomiota rottaan. :) Pitäisi ihan selata kirjaa ja koettaa etsiä tuo kohta, mutta toisaalta se sopii tähän, koska rumuus ja kauneus kohtaavat ihmeellisellä tavalla.

    Anni.m.: Nostin noita pieniä ärsyttäviä asioita esille ihan siksi, että vaikka todella ihastuin tähän kirjaan, niin silti kirja ei ole minulle viiden tähden täysosuma. Valtavan hyvä, kiehtova, liikuttava ja ihana tämä kirja kyllä on ja aion lukea Shawn kirjoja jatkossakin, jos hän kirjailijanuraansa jatkaa. :)

    VastaaPoista
  13. Katja, tiedät minun lajini ja se on maaginen realismi. Siinä kukin, siinä soin!

    Fantasia ei ole minun lajini. Se ei vain ole. Tosin olen tehnyt siihen yhden poikkeuksen ja kohta teen toisen. En yhtän enempää.

    Tämä kirja teki mieli hankkia jo kannen takia. Olisiko tässä maailmankaikkeuden kaunein kirjan kansi!

    Hauska määritelmä tuo reaalifantasia...jos se on sitä mitä Pasi itse kirjoittaa, sitten: Sopii!

    Kiitos ihastuttavasta arviosta ja kiitos eniten siitä, että sinä ehkä luet Merenneidon! Siitä ajatuksesta sain paljon iloa.

    VastaaPoista
  14. Tämän haluan kyllä ehdottomasti lukea!

    VastaaPoista
  15. Juu, tokihan minua kiinnostaa mitä muut ovat mieltä tästä toisaalta hienosta kirjasta, joka kuitenkin sai minut pihisemään kiukusta ;-)

    Nuo sanalliset kömmähdykset olisivat saattaneet olla vain hellyttäviä, mutta ennen kuin aloin löytää niitä, olin jo ehtinyt hermostua kertojan asenteeseen.

    Kärjistettynä kirjan miehet ovat jähmeitä ja itsekkäitä, melkein kyvyttömiä näyttämään tunteitaan saati rakastamaan. Naiset taas ovat enkeleitä, jotka väsymättä jaksavat jakaa lämpöä näille jääkönteille.
    Kun sitten vielä kirjan pääenkeli orastavan suhteen kynnyksellä laitetaan jähmettymään lasiksi (ja vielä jonkinlaisena kilpajuoksuna sen kanssa, ehtiikö lemmenpari rakastella vai ei) alkaa symboliikka olla sitä tasoa, että minä en voi ajatella ajatusta loppuun asti tai pimahdan kokonaan!

    Mutta, hyvät ystävät, älkää ottako minua liian vakavasti. En tee sitä itsekkään.

    Ja ihanasti Katja olit tuonut esille tuon mikä kirjassa oli parasta, kauniin satumaisen kielen ja luonnonkuvauksen.

    VastaaPoista
  16. Upe arvio taas kerran - tällä kertaa kirjasta, jota en kuitenkaan aio itse lukea. Kansi on todella kaunis!

    Minä aika paljon vierastan fantasiaa, (aikuisten) satuja, ja ehkä maagista realismiakin, mutta siitä en osaa vielä tarpeeksi hyvin sanoa, sillä olen lukenut latinalaisamerikkalaisia lajityypin edustajia toistaiseksi vain vähän. On kuitenkin kivaa ja hyödyllistä välillä kurkata mukavuusalueensa ulkopuolelle (ja joskus on töiden takia pakkokin..), joten täytyy joskus vielä ajan salliessa ottaa lukuun vaikkapa tuota reaalifantasiaa. Harjukaupungin salakäytäväthän minulla onkin kesken ja odottamassa. :)

    VastaaPoista
  17. Leena: Tämä kauniskantinen kirja on tosiaankin joko reaalifantasiaa tai maagista realismia, ei tippaakaan perinteistä fantasiaa (ei siis velhoja, lohikäärmeitä, fantasiamaata tai ihmeporttia/kaappia/metsää, jonka läpi siirtyä toiseen maahan). Ja jotenkin tämä kirja on sukua Pasi I Jääskeläisen kirjoille. Ei tämä aivan yhtä hyvä ole kuin vaikkapa Harjukaupungin salakäytävät, mutta jotain - hippusellinen - samaa tunnelmaa kuitenkin.

    Merenneito alkoi tosiaan kiinnostaa. Alan herätä uudelleen dekkareihin. :)

    Anki: Suosittelen. Minä pidin kovasti ja voisin lukea toisen samantyylisen kirjan hyvinkin pian.

    Erja: :D Minulla on hieman samanlainen kokemus eräästä toisesta kirjasta. Se oli sellainen, josta monet pitivät, mutta minulla kiehui. Joskus näitä vaan tulee vastaan ja erilaiset mielipiteet vaan virkistävät kirjablogeja.

    Minä en huomannut tuota sukupuoliroolien mukaista jakoa, koska minun mielestäni kirjan naisetkin ovat itsekkäitä, omituisia tai omalla tavallaan jähmeitä/estoisia. Idakin, minusta hän ei ollut enkelimäinen. Carl oli ainoa henkilö, joka ärsytti.

    Karoliina: Kirjallinen mukavuusalue olisi muuten hyvä blogipohdinnan aihe laajemminkin! Fantasiaa vierastan minäkin, vaikka pidän kyllä Tolkienin ja Lewisin kirjoista, tällaiset aikuisten sadut Shawn, Niffeneggerin ja Jääskeläisen tyyliin sen sijaan viehättävät. Ne ovat enemmän realismia, mutta mukana on tuollaisia maagisia/fantasiamaisia piirteitä.

    Oi, lue Harjukaupunki loppuun, kun ehdit! <3

    VastaaPoista
  18. Nyt kyllä esittelit kirjan,joka on pakko lukea jossain vaiheessa,pistänkin nimen ylös ja ehkä tilaan sen Amazonista.Kirjan tarina kuulostaa ihan maagiselta!

    VastaaPoista
  19. Yaelian: Kiva kuulla. Tarina on maaginen ja melankolisen ihana.

    VastaaPoista
  20. Tämä nosti mielenkiinnon ja ihastuksen. Hieman ristiriitojakin, mutta olisi varmasti mukava luettava.Tämäntyyliset kiehtovat yleensäkin; kirjat ja elokuvat :)

    VastaaPoista
  21. Hietzu: Kaikissa hyvissäkin kirjoissa on toivottavasti ristiriitoja. :) Minäkin pidän tällaisista kirjoista ja ihastuin tähänkin.

    VastaaPoista