maanantai 2. toukokuuta 2011

Seppo Heikkinen: Mansikkakarnevaalit


Siihen aikaan kaikki tiesivät mitä halusivat. Niin Rane, Sihvonen, Timppa kuin Kekkonenkin. Kaikki muut paitsi minä.
Takana olivat ylioppilaskirjoitukset ja edessä koko elämä. Vaikka olisin tiennyt mitä sillä tehdä, olisiko uskaltanut elää niin kuin halusin?
Se viikonloppu muutti kuitenkin loppuelämäni suunnan peruuttamattomasti.
Minun ei tarvinnut tietää.


Ruisrockin villit naiset, maailmankuulut yhtyeet ja vapaa meininki ovat liian kaukana, lähellä olevat Pielaveden muikkufestivaalit taas pelottavat pelkällä nimellään. Onneksi Suomi on jo vuonna 1978 rakennettu lukuisista kesäjuhlista eikä hurjassa maineessa oleva Suonenjoen mansikkakarnevaalit tunnu ollenkaan huonolta päämäärältä, onhan siellä Kaarihallilla esiintymässä ainakin Moog Konttisen tähdittämä rockyhtye Kontra, vaikka juhlan suurimmat tähdet taitavat ollakin Tapio Rautavaara, Fredi, Frederik sekä voittamaton ravuri Charme Asserdal. Lisäksi Suonenjoella on Alkokin, kun taas Iisalmen naapuri Lapinlahti on kuiva kunta, jossa janoisille ei myydä edes keskiolutta.

Seppo Heikkisen romaanissa Mansikkakarnevaalit (Tammi 2011) juuri ylioppilaaksi kirjoittaneet ystävykset minä-kertoja Liimatainen, Rane, Sihvonen, Timppa ja Kekkonen pakkautuvat Liimataisen Ukon Transitiin ja ajavat Ylä-Savossa sijaitsevasta Iisalmesta, Iidenistä, Sisä-Savon ytimeen Suonenjoelle. Nuorilla miehillä on edessään hikinen automatka, ladattuja odotuksia karnevaalien mansikkatytöistä ja suuren maailman menosta sekä huoli väkijuomien riittämättömyydestä. Joukko päätyy Iisalmea huomattavasti pienempään kaupunkiin, jossa karnevaalikulkueessa juhlivat Vasama-urheiluseuran rullahiihtäjät, Kansan raamattuseura, vuoden mansikkatyttö-kisailijat sekä Merirosvoradion Esko Roine. Kysymyseen Missä Alko? savolaisukko vastaa, että tuolla se Pitkäsen talossa. Kyllä se sieltä löytyy. Määttä vuan Rautalammintietä pitkin. -- Ja kyllä se sieltä löytyy, vaikka että määkkään.

Jokainen Liimataisen kavereista etsii omaa tietänsä aikuisuuteen. Kuka haluaa Sibelius Akatemiaan, mutta joutuu noudattamaan isänsä toivetta lääketieteelliseen pääsystä, ketä odottaa varhainen isyys ja vuokra-asunto, kuka ei tiedä mitä elämällään tekisi. Viikonloppu Suonenjoella on juuri niin antoisa ja kauhea kuin festivaaleireissuihin liitetyt mielikuvat tapaavat olla. Vituttaa ja viluttaa, alkoholia ei tahdo saada mistään, eikä naisiakaan. Silti nuoret miehet kokevat vapauden huuman: Karnevaaleilla voi hiekkakuopan epävirallisella telttaleirillä soittaa Pekka Strengiä, flirttailla Armi Aavikon näköisen tytön kanssa ja ihmetellä aitoa punkkaria, joka on saapunut ihan Helsingistä saakka. Se on paljon aikakautena, jolloin Philip Rothia pidetään pornokirjailijana. Matkalla Savossa voi aistia melkein ripauksen kerouacmaisuutta. Viikonlopun aikana kuitenkin tapahtuu jotain, joka muuttaa elämän merkittävällä tavalla.

Ei tämä minusta kovin vapaalta maalta vaikuttanut. Nuotion teko hiekkakuopan pohjalle oli kielletty. Ja leiriintyminen. Kaljan juominen oli ehdottomasti kielletty. Sen myyminen Alkossa lauantaisin oli kielletty. Eikä kaljaa saanut edes arkipäivisin Lapinlahdella ja helvetin monessa muussakaan kunnassa. Ja baarissa jos soitti muuta kuin humppaa, niin töpseli vetäistiin seinästä. Sotaveteraaneille vittuileminen vasta olikin kielletty. Ja sokerina pohjalla itse värkätyn pöljän lätkän ["80-lätkä"] liimaaminen pakettiauton takalasiin oli kielletty. Mikä tässä helvetin vapaassa maassa sitten oli sallittua?

Mansikkakarnevaalit on paitsi kuvaus ylioppilaskirjoitusten jälkeisestä kesäreissusta, alkoholihuuruisuudesta, savolaisuudesta ja nuorten miesten itsensä etsimisestä, myös eräänlainen kirjallinen aikakone, joka vie Kekkosen, Vennamon ja Shellin baarien Suomeen. Maahan, jossa kaupat menevät kiinni lauantaisin jo yhdeltä iltapäivällä, jossa Alkot sulkevat ovensa jo perjantai-iltaisin ja ihmiset sulkevat mielensä epämääräisen näköisiltä kulkijoilta. Pitkätukille puhutaan varmuuden vuoksi jopa muutama sananen ruotsia.

Suonenjoki on kirjan näyttämö ja monet romaanin paikat ovat tuttuja mansikkakarnevaalikävijöille. Paikallisväriä on paljon, mutta siitä huolimatta poikien reissu voisi tapahtua missä tahansa päin 1970-luvun Suomea. Mansikkakarnevaalien epilogissa minä-kertoja kuvailee sitä, kuinka ajat tosiaankin olivat muuttumassa. Vuosi 1978 näyttäytyy jonkinlaisena viimeisenä vanhan yhtenäisen Suomen aikakautena, seuraavana vuonna tulivat jo Koijärvi-liike, Lepakkoluolan valtaaminen sekä Harrisburgin ydinvoimalaonnettomuuden vauhdittamana vihreän liikkeen ja puolueen alku. Myös sairastelevan Kekkosen aikakausi presitenttinä alkoi vedellä viimeisiään ja muutaman vuoden kuluttua Mauno Koivisto valittiin presidentiksi. Heikkisen romaanin mukaan Suomi kai alkoi pikkuhiljaa muistuttaa demokratiaa.

Mansikkakarnevaalien tunnelmassa on vähän samaa kuin Turkka Hautalan Paluussa, joskin kirjoittajina Heikkinen ja Hautala ovat erilaisia. Siinä missä Hautalan säkevöivä teksti pomppii ja viehättää kumipallon lailla, on Heikkinen suoraviivaisempi ja lähempänä realismin perintöä. Nuorten miesten haparoivuus, alkoholi, murteen vahva läsnöolo, pikkukaupungin karityyriset ihmiset ja kokoontumispaikat sekä hauskuuden ja valtavan traagisuuden onnistunut yhteensovittaminen saavat aikaan sen, että Iidenin poikiin ja heidän festivaalireissuunsa suhtautuu hellästi ja ymmärtäen, ei kuitenkaan kaikilta osin hyväksyen.

Heikkinen osaa johdatella lukijansa mukaan kepeään kesäiseen tarinaan, joka muuttuu yksilötasolla traagiseksi mikrohistoriaksi, eräänlaiseksi läpileikkaukseksi maaseutu-Suomen henkisestä rakennemuutoksesta. Heikkisen luoma menneisyys peilaa monilta osin kotimaamme nykymenoa; Epävarmoina aikoina populismille on sijansa ja liian moni asia rakentuu edelleen ennakkoluulojen varaan. Nykyisyydessä on kuitenkin, onneksi, helpompi elää.

***½

Bloggaajan näkökulma: Mansikkakarnevaalit omakohtaisesti

Luin Mansikkakarnevaaleja toisin kuin mitään muuta kaunokirjallista teosta. Se ei johdu Heikkisen romaanin rakenteesta, kielestä, tunnelmasta tai henkilöistä, vaan siitä, että olen itse syntyisin Suonenjoelta. Asuin paikkakunnalla 19-vuotiaaksi saakka, jolloin muutin opiskelujen perässä toiselle, viisi kertaa isommalle, paikkakunnalle. Opintojeni päätteeksi tein Suonenjoen mansikkakarnevaaleja käsittelevän akateemisen opinnäytteen, jonka aineistona kuulin monia kertomuksia karnevaalien alkuvuosista 1970-luvulta. Nykyisin Mansikkakarnevaalit on paikkakuntalaisille rakas juhla, joka kerää tuhatpäisen yleisön melko leppoisaan kesämenoon: tivoli, iskelmä- ja rocktähdet, olutteltta, karnevaalikulkue, edelleen valittavat mansikkatyttö ja -isäntä sekä jopa mansikkakirkko löytävät oman kohderyhmänsä.

Suonenjoki itse on muuttunut. Sen väkiluku on vähentynyt muutamalla tuhannella asukkaalla viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana, mutta moni Heikkisen romaanissa mainittu paikka on purettu ja tilalle on rakennettu uutta. Vasaman Kaarihallin tilalla on Valkeisenmäen pientaloalue, Iidenin poikien hiekkakuopalla Kaatronlammen tuntumassa jäähalli, Alko on uudella paikalla, mutta H.S. Pitkäsen talo on edelleen olemassa ja Rautalammintie elokuussa juuri niin hiljainen kuin Heikkisen kirjan epilogissa.

Vuonna 1978 olin viisivuotias. Vaikka Suomi ja Suonenjoki ovat muuttuneet, mutta jotain perin juurin tuttua ja siksi hellästi rakastettavaa Heikkisen kirjasta löysin. Luin sen suonenjokelaisuuden rasite harteillani. Miten te muut olette lukeneet omalle kotiseudullenne sijoittuvaa kirjallisuutta?

40 kommenttia:

  1. Luin tästä lehtiarvostelun ja ajattelin sinua, mansikkakaupungin tyttöä. :)

    Tälle nykypaikkakunnalleni ei sijoitu mitään kirjoja (paitsi yksi ehkä osin mutta siitä ei sen enempää kun olen tässäkin niin anonyymi :)), mutta kyllä luin Harjukaupunkia aivan eri tavalla tunnistavin silmin kuin mitään muuta. Paikallaolo tuo kirjaan oman lisänsä, ja sinulla vielä lisäksi tuollainen tutkimus aiheesta, huh. Ymmärrän siis painolastin lukiessa.

    Minusta tuntuu, että en ole tämän kirjan kohderyhmää mitenkään, voiko olla? Olen liian nuori muistamaan paljon mitään noista ajoista, en ole ollut mansikanpoiminnassa, savolaisuus on minulle melkein yhtä outo laji kuin... intialaisuus? :)

    Mutta arvostelusi lukeminen oli yhtä juhlaa, sinä ihana!

    VastaaPoista
  2. Ilse: Ajattele, tätä ei kuulemma ole ollenkaan arvosteltu Suonenjoen paikallislehdessä! Savon Sanomissa sentään oli Eija Komun iso arvio, jonka löysin netistäkin.

    Minusta tuntuu, ettei Suonenjoellakaan ole sijoittunut kovin montaa kirjaa. Muinainen (!) äidinkielenopettajani kirjoitti nuortenkirjoja ja eräässä hänen kirjassaan oltiin vanhan kotipaikkakuntani maisemissa. Ja monissa nuortenkirjoissa on sivuttu mansikanpoimintaa, mutta tässä iässä en jaksa muistaa, oltiinko niissä Suonenjoella vai jossain ihan muualla.

    No, mansikanpoimintaa tässä kirjassa ei ole kuin iisalmelaispoikien mansikkatyttöpäiväunissa. Mielestäni kuka tahansa lähihistoriasta kiinnostunut voisi olla tämän kirjan kohderyhmää, Heikkinen kirjoittaa aika hyvin. Ei tämä omakseni kirjavuoteni suosikiksi nouse, mutta ajankuva on niin hyvää, että ilkeän suositella kenelle vain. ;)

    VastaaPoista
  3. Kirjoitin just pitkän kommentin, joka hävisi taivaan tuuliin. Uusi yritys siis.

    Tää sun arvio on ihana. Erittäin hyvin kuvattu ja analysoitu!!!! Kuvaat kirjaa ensin laajemmin ja sitten lopussa tuot oman taustasi mukaan. Hyvä ratkaisu. (Tietenkin jo heti alussa ajattelin, että tuleeko sun tausta mansikkakarnevaalin tutkijana ja entisenä paikkakuntalaisena esille.)

    Mietin onko kotiseutukirjoja (siis romaaneja) tältä omalta kotiseudulta. No, Joensuustahan on, mm. Turusella ja toki muillakin, kuvauksia. Sen sijaan lapsuuden kotikunta ja tämä nykyinen asuinkuntani tulevat enemmänkin esille Pölösen tuotannossa, milloin suoraan ja milloin vähemmän suoraan.

    VastaaPoista
  4. Ihailen Katja tuota taitoasi aina vertailla kirjoja ja kirjailijoita keskenään. Se on aina yksi mielenkiintoisimmista osioista arvioissasi. Nytkin Hautalan otit mukaan ja silti tajusin eron, vaikka en ole kumpaakaan teosta lukenut. :)

    Kolarista ei taida olla yhtään sellaista teosta, joka minua oikeasti kiinnostaisi. Mutta Lapista yleensä on monia, monia teoksia.

    VastaaPoista
  5. Minä, vanha "Iidenin" tyttö, joka yhtenä kesänä kävi Suonenjoellakin pari viikkoa mansikoita poimimassa, olen vähän kiinnostunut tästä kirjasta ;)

    Minäkin pidän siitä kovasti arvosteluissasi, että vertailet analysoiden eri kirjailijoita keskenään ja vaikkei tosiaan olisi lukenut kumpaakaan, saa silti jo käsitystä eroavaisuuksista.

    VastaaPoista
  6. Joensuusta ja lähiseuduista on jonkin verran kirjoja. Parhaimmin tunnistan paikkoja minulle niin rakkaan Eeva Tikan teoksista. Elokuvista taas tulee mieleen Pitkä kuuma kesä, Helmiä ja sikoja, sekä Pölösen leffat. Kyllä niihin vähän eri tavalla suhtautuu, lämpimämmin. Toisaalta saattaa tarttua pieniin virheisiin, joita ei muualle sijoittuvissa teoksissa huomaisi.

    Uskon, että Mansikkakarnevaalit on hauska kirja, muttei ehkä minun niin vahvasti, että tähän heti tarttuisin.

    VastaaPoista
  7. Minä vietin myöhäisteininä viisi mansikkakesää sukulaistilalla Suonenjoella ja mansikkakarnevaalit tulivat tutuiksi. Vaikka alkoholihuuruiset nuorten miesten juomaretket eivät genrenä minuun oikein kolahda, tämän voisin nostalgiasyistä harkita lukevani.

    Omaa kotiseutuani ei romaaneissa ole kauheasti kuvattu. Toisaalta oma perheeni esiintyy peräti kolmessa Tenojoesta kertovassa matka/muistelmakirjassa. Ne kirjat ovat aarteitani vaikka lapsena olnkin mustis kun yhdessä niistä oli kuva veljestäni mutta ei minusta!

    VastaaPoista
  8. Minä myös olin Suonenjoella mansikan poimijana murkkuikäisenä,yhtenä kesänä :)
    Omalta paikkakunnalta kirjoitettuja teoksia luen mielenkiinnolla,yrittäen löytää tuttuja paikkoja.Kerran piti ajaa yhen talon ohi,kun se oli kirjassa kertojan kotiosoitteeksi ilmoitettu.. :)

    VastaaPoista
  9. Kuvauksestasi tuli vähän sellainen pölös-olo mieleen, niissähän kuvataan myös tuollaista 60-70-luvun maaseutua, joka tyhjenee. Tosin niissä kai vähän nostalgisemmassa hengessä? Vai millainen näkökulma tässä oli? Kiinnostavaa muuten, milloin kasaria aletaan kirjoittaa kansiin =)

    No, mulle läheisimmät tarinat ovat nuo Karoliinankin mainitsemat Pitkä kuuma kesä, jonka kuvauksien aikaan vietin pitkää kuumaa kesää Joensuussa ja törmäsin tekijöihin ;D Ja Helmiä ja sikoja, sitä vasta tippa linssissä katsookin, kun Rantakylän harmaat talot näkyvät =) Ihan siitä omimmista kotikaupungista ei taida ollakaan kirjaa, ehkä kirjoitankin, ysikytluvun ahdistuksesta.

    VastaaPoista
  10. Kiitos bloggaaja Luminaiselle. Tämä arvio sattui kirjoittajan itsensäkin silmään. En yleensä kommentoi kirjojeni arvioita, enkä tälläkään kertaa, kuin kertoen että tuo sinun mainitsemasi ja tekemäsi opinnaytetyö tarttui kyllä lähdehaaviini ja sai minut ymmärtämään syvällisemmin mansikanpoimijoiden työtä. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  11. Anna Elina: Joskus Blogger toimii juuri tuolla tavalla tylsästi, että kirjoitettu teksti katoaa bittiavaruuteen. Se on tylsää! Ihanaa, että jaksoit kirjoittaa uudelleen. Kiitos kommentistasi. :) Mietin oman taustani esilletuontia, mutta päätin nostaa sen, koska siitä johtuen luin Heikkisen kirjaa eri tavoin kuin olisi muuten lukenut.
    Joensuun seudun kirjat ja Pölösen (sekä Perttu Lepän) elokuvat minulle rakkaita, koska vaikka Suonenjoki on synnyinkaupunkini, on Joensuu henkinen kotikaupunkini. ;)

    Hanna: Kiitos. Kirjojen vertailu on toki vähän vaarallista, koska esimerkiksi Turkka Hautala ja Seppo Heikkinen ovat varmasti melko erilaisia kirjoittajia. Haluan kuitenkin joskus rinnastaa eri kirjoja, koska se ehkä antaa lukijoille tarttumapintaa ja kertoo myös omista mielenliikkeistäni lukemisen aikana.
    Lapista tosiaan on kirjoitettu vaikka kuinka!

    Susa: Tässä kirjassa kuvataan aika paljon Iideniäkin, joten kirja voisi ainakin miljöökuvauksensa vuoksi kiinnostaa sinua. :)
    Kiva, että sinäkin pidät tuosta vertailusta, jota teksteissäni joskus harrastan. Voin ehkä siten liittää kirjat laajempaan kontekstiin ja näin tässä aika paljon samaa kuin Hautalan kirjassa, vaikka toki romaanit erilaisia ovatkin.

    Karoliina: Mansikkakarnevaalit ei ole oikeastaan hauska kirja. Siinä on paljon hauskoja asioita ja puheenparsia (sellaisia meille tuttuja itäsuomalaisuuksia), mutta kirja on hyvin traaginen ja sellaisena yllättävä. Jotenkin rehellinen kirja.
    Kuten Anna Elinalle kirjoitin, on Joensuun seutuun liittyvillä kirjoilla ja elokuvilla aivan erityinen paikka sydämessäni. Vaikka Suonenjoki on koti, on Joensuu paikkakunta, jossa haluaisin asua, jonne kuulun.

    Elma Ilona: Sukulaistila Suonenjoella? :) Heti kiinnostuin, mutta Suonenjoella on toki mansikkatiloja joka kylällä. Tein graduni mansikka-ajasta nuorisokulttuurin näkökulmasta.
    Tässä kirjassa juonena on nuorten miesten juomaretki, mutta teema sen takana on toinen: yksilön valinnat ja järkyttävät tapahtumat sekä toisaalta Suomen (eräs) rakennemuutos.
    Oli tosi kiinnostava kuulla perheesi roolista kirjoissa. :)

    Marika: Mansikanpoimintakokemus yhdistääkin monia! Nykyisin mansikanpoimijat tulevat aika paljon Karjalan tasavallasta ja Baltian maista sekä Kauko-Idästä. Ajat muuttuvat.
    Varmasti ollut mielenkiintoista

    Mari A.: Kirjoitin ehkä väärin, jos tästä tuli Pölönen mieleen. Toki tässäkin ollaan leirintäalueella ja tanssitaan Kaarihallilla, mutta enemmän kuitenkin rumassa ja realistisessa hengessä, ei pölösmäisen runollisesti ja ihmiseen uskoen.
    Näkökulmassa mikrohistoriallisuus painottuu, mikä johtuu varmasti Heikkisen taustasta historioitsijana. Kirja on myös kliimaksinsa vuoksi aika surullinen, omalla tavallaan järkyttävä. Siinä mielessä siinä on tunnelmansa puolesta jotain samaa kuin Pasi Lampelan novelleissa.
    Helmiä ja sikoja on minullekin läheinen elokuva, koska useakin ystäväni on avustajana elokuvassa. Ja kaikki Joensuun paikat.
    Jäin miettimään, että 70-lukuun kuuluu jonkinlainen suuri suomalainen kertomus, 80-luku taas on enemmän juppiaikaa. Turkka Hautalan Paluussa on paljon 80-lukua. Se on muutenkin lukemisen arvoinen kirja!

    VastaaPoista
  12. Seppo H.: Luminainen kiittää kommentistasi sekä hienosta kirjastasi, jonka olisin lukenut mielelläni ilman Suonenjoki-ulottuvuuttakin. Romaanin teemoissa on paljon sellaista, joka kiinnostaa ja romaanihenkilöissäsi on jonkinlainen rajuuden ja hellyyden (nuoruuden?) onnistunut kombinaatio. Lisäksi kiinnostuin uudelleen lapsuuteni kotipaikkakunnan paikoista ja olen jo kysellyt vanhemmiltani esimerkiksi Savon betonin tarkasta sijainnista. Olen nyt tekemässä jatko-opintoja, joissa osin sivuan Suonenjoen mansikka-aikaan liityvää teemaa, joten romaanisi tullee olemaan yksi tutkimukseni lähdeviitteistä.

    VastaaPoista
  13. Kyllähän niitä vähän eri tavalla lukee. Kulkee niin sanotusti kartalla koko ajan. Se tuo kirjaan ihan erilaisen ulottuvuuden. Sellaisen jota ei yleensä tavoita.

    Vai mansikkatyttö :)

    VastaaPoista
  14. Tämähän hassua. Minä käytän graduasi lähteenä kirjaani, jota sinä käytät sitten seuraavassa opinnäytetyössäsi. Näin se tieto kumuloituu:)

    Aika mielenkiintoista sinänsä, ettet löytänyt noista Suonenjoen paikoista suoraltakädeltä virheitä. Itsehän olen käynyt siellä tasan kaksi kertaa: karnevaaleilla v. 1978 ja sitten research-matkalla 2007. Lähteinä omien v.78 hatarien muistikuvieni lisäksi oli ihmisten haastattelut kesällä 2007, kuvaamani vudeomateriaali, netistä löytämäni valokuvat, Savon sanomien artikkelit, se sinun gradusi ja Suomi24.fi-palstalla aloittamani keskustelut, joihin suonenjokiset ystävällisesti vastasivat. Aikamoista palapeliä siis.

    Tässä vielä loppuun rohkenen laittaa linkin Mansikkakarnevaalien Facebook-sivuille. Sieltä löytyy arvioita kirjasta ja myös kirjan "Soundtrack" jota klikkaamalla voi kuunnella kirjassa mainittuja kappaleita, jos on Spotify käytössä.

    Se linkki siis:
    http://fi-fi.facebook.com/Mansikkakarnevaalit

    VastaaPoista
  15. Katja: se oli kysymys lähinnä ja vastasitkin siihen. Lähinnä siis miljöössä se samanlaisuus. Nostalgisuus taitaa liittyä noihin elokuviin lähinnä.

    Taitaa olla niitä tuttuja, koska myös mun tuttuja oli siinä elokuvassa, huomasin myöhemmin. Itse asuin jo turkusessa silloin. Vaikkakin pieniä ne piirit siellä olivatkin.

    VastaaPoista
  16. Ensinnäkin, ihana nimi kirjalla! (taas jotain missä on ruokaa ja minä olen myyty :) Toiseksi, hurmaava arvostelu! Tämä voisi olla sellainen kirja, joka olisi kiva lukea kun pääsen kesäkuussa pois kenttäkurssilta, takaisin kotiin, "oikeaan" kesään. Onkohan tässä mitään samaa kuin Rimmisen Pussikaljaromaanissa? Ajattelin vaan tuota nuoret miehet-meininkiä.

    Jotenkin myös hienoa lukea tästä sinun näkökulmastasi, ja vaikutuin tuosta loppukommentistasi jotenkin huimasti.

    Kiitos taas, Katja!

    VastaaPoista
  17. Katja, minä olin Peltolan tilalla joka on Suonenjoelta n. 16 kilsaa Karttulaan päin, aika lähellä kunnanrajaa. Ensimmäisen kesäni olin Peltoloiden naapurissa Jääskeläisellä, kunnes tutustuin sukulaisiini ja seuraavat 4 kesää vietin ikimuistoisia aikoja siellä. Taidan olla siitä harvinainen tapaus että rakastin mansikanpoimintaa! Ihan oikeasti rakastin. Pidän fyysisestä työstä, ja pienellä sukutilalla seurakin oli kuninkaallisen hyvää :)

    VastaaPoista
  18. Kuulostaapa ihan kesä-Suomelta :) Ja vaikka en Suonenjoelta olekaan, tulee aina kotoisa olo, kun katsoo/lukee jotain murteella väritettyä tuotosta. Omalta paikkakunnalta en ole tainnut lukea muuta kuin näytelmän, jota pääsin vielä näyttelemäänkin. Ja se oli kanssa ihanan kotoisa.

    Hui Elma Ilona,onpa hassua kuulla, että mansikanpoiminnasta voi pitää :D Mä pidin siitä vain silloin, kun mansikat lensivät omaan suuhun.

    VastaaPoista
  19. Ihanaa, että arvostelit tämän! Minuakin tämä kiinnostaa paikallisvärinsä vuoksi, olkoonkin, että lähinnä ajan Suonenjoen ohi Jyväskylään mennessäni, enkä ole koskaan ollut karnevaaleillakaan. Kerran kyllä käynyt mansikoita poimimassa :) Mutta koska seutu on tuttua ja olen itse siitä Iidenin, tuon Ylä-Savon Chicagon naapurista, arvelen löytäväni kirjasta paljon tuttua. Myös aikamatka 70-luvun loppuun kiehtoo!

    VastaaPoista
  20. Kirjailijatar: Nimenomaan. Mietinkin, että oliko esimerkiksi tätä lukiessani suonenjokelaisuudesta enemmän iloa vai haittaa lukemisen suhteen. Pohdin nimittäin lukiessani paikkoja, omia muistojani jne. Ulottuvuus saattoi olla monilta osin syvempi, mutta se saattoi vaikuttaa myös itse tarinan lukemiseen. Pidin kyllä kirjasta. :)
    Ja joo, mansikkatyttö ja silti rakastan mansikoita edelleen.

    Seppo H.: Tässähän alkaa toteutua jonkinlainen tekstuaalisen vastavuoroisuuden periaate! Olen tosiaan parhaillaan kirjoittamassa väitöskirjaa, jonka fokus on muualla, mutta jossa sivuan Suonenjokea - laiskan kannattaa hyödyttää vanhat juttunsa tulevissa töissään. ;)
    Mielestäni sinulla on kahden vierailun perusteella hyvä paikkatuntemus mitä karnevaaleihin tulee. Koska olin vuonna 1978 vasta viiden vanha, en voi tietenkään muistaa/tietää kaikkia paikkoja. Rautalammintien alkupää taisi mennä vikaan, koska tie alkaa hieman aikaisemmin, mutta sellaista sattuu. Hauska tosiaan kuulla, että luit graduani. Tein myöhdemmin lisähaastatteluja karnevaalien alkuvuosista.
    Kiitos linkkivinkistä. Kävinkin jo kirjasi FB-sivuilla. Kiitos linkityksestä siellä!

    Mari A.: Ehkä meillä tosiaan on yhteisiä tuttuja. Sen tutun laitoksen opiskelijoita siltä ajalta ainakin?

    Linnea: Olet ihana! Minä en osaisi ajatella kirjan nimeä ihanana, koska Mansikkakarnevaalit on aina ollut osa kesiäni. Nimi on sikäli hyvä, että se pitää sisällään paljon, mutta ei kuitenkaan kerro kaikkea. Minä en ole lukenut Pussikaljaromaania, mutta Mansikkakarnevaaleissa on kyllä nuorten miesten uhoa ja epävarmuutta, mutta toisaalta myös sellainen käänne, joka tuo kirjalle alakuloisen sävyn. Kirja on myös mikrohistoriaa menneestä Suomesta. :)

    Elma Ilona: En tiedäkään mainitsemaasi tilaa. Omaa sukuani asuu parillakin Suonenjoen kylällä, mutta eri suunnilla. Hauska kuulla, että oikeasti rakastit mansikanpoimintaa! Toisaalta joillakin tiloilla oli oikeasti yhteisöllisyyttä, kansainvälistä menoa ja sellaista hyvää tunnelmaa.

    Helmi-Maaria Pisara: Kesä-Suomessa ei kaikkein hellimmillään. Melko realistista kuvaa menneestä, mutta totta kai eräänlainen kehitysromaanikin henkilöidensä suhteen. Kotoisuus kyllä kiinnittää kirjaan eri tavoin, mutta onneksi olisin viihtynyt tämän parissa muutenkin.

    Amma: Totta kai! Heti kun kuulin tästä kirjasta, kiinnostuin ja halusin lukea tämän. Luulen, että monelle savolaiselle tässä on jotain tuttua, vaikkei Suonenjoki sinänsä olisi läheinen paikkakunta. Ja on tässä paljon Ylä-Savoakin. Nyt kiinnostuin, että mistä olet kotoisin. Olen itse lapsena kesälomaillut yhden ystäväni mummolassa Iisalmen lähellä, mutta itse Iisalmi on minulle vieras. Taisimme kerran käydä kaverini kanssa siellä Anttilassa ostamassa LP-levyjä (kesällä 1989 :).

    VastaaPoista
  21. Minulle sen sijaan nämä Mansikkakarnevaalit ovat uusi asia joten siitä se ihanuus varmaan kumpuaa. :)

    Minä kyllä pidin Pussikaljaromaanista ja vaikuttaa että näissä saattaisi olla jotain samaa.. Aion siis kokeilla tätä sitten kesällä mikäli saan sen käsiini!

    VastaaPoista
  22. Haluasin jättää tänne terveiset - jotenkin vaivaa kun tuntuu etten ehdi mukaan mihinkään: sinulta tulee näitä kiinnostavia kirjoja ja postauksia koko ajan :D (tämä ei siis ole moite vaan kehu)

    Hauskaa varmasti lukea kirjaa, jossa on tutut paikat - itse en ole juurikaan sellaisia lukenut. HEkä jotain Uppsalasta ja Chicagosta, joissa olen asunut, mutta molemmat ovat varsin isoja paikkoja jne.

    Itse taidan etsiä käsiini tuon sinun huhtikuun parhaan, se kuulosti tosi kiinnostavalta.

    VastaaPoista
  23. Linnea: Kun tein graduani mansikkakarnevaaleihin liittyen, luin vastaavista amerikkalaisista juhlista (mm. vesimelonifestivaalit ja omenanpoimijoiden juhlat) ja kuulostivat minusta ihanalta. Että tosiaan tuo uutuus tuo viehätystä. :)

    Anni.m.: Kiitos terveisistä. :) Minä olen lukenut nyt noin kaksi kirjaa viikossa, mikä on hyvä tahti, mutta minkä vuoksi en ole esimerkiksi katsonut ollenkaan elokuvia. Miesten vuorokin odottaa digiboksilla.
    Tuttujen paikkojen bongailu kirjoista on mukavaa. Monelle kirjabloggaajalle esimerkiksi Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät näytti avanneen uuden näkökulman Jyväskylään.
    Ja voi, lue ihmeessä Pettersonin kirja. Se on hieno!

    VastaaPoista
  24. Olihan hieno arvostelu kirjasta, joka on ihan pakko saada luettavaksi! Kun omat juurenpuolikkaat on siinä viereisessä emäpitäjässä, niin toki Suonenjoki tuli nuorena tutuksi ja myöhemminkin nimenomaan kesäisistä mansikkakarnevaaleistaan. Ja tietty kesäisin käydään usein Suonenjoella kauppareissulla nykyisinkin.
    Iikkusalmen poikien reissu mansikkakarnevaaleille on yhden aikakauden kuvausta, joka tuntuu tosi mielenkiintoiselta. Ja ainahan on mukava lukea tarinaa paikoista, jotka itselle myös jotenkin tuttuja.
    Joitakin Veijo Balzarin kirjoja olen lukenut, mutta hän ei kerro suoranaisesti Suonenjoesta vaan enemmänkin romaanien elämästä ja kulttuurista. Veijo B oli omaa ikäryhmääni ja jollain tavalla myös tuttu siihen maailman aikaan!

    VastaaPoista
  25. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  26. Anja: Meitä sisäsavolaisia alkaa olla jonkin verran blogimaailmassa (äitini nimittäin tiedätkin ;)). Mansikkakarnevaalit antaa kirjana ehkä eniten sellaisille, jotka tietävät Suonenjoen paikkoja, vaikka toki kirja toimii yhden kesän ja yhden aikakauden päättymisen kuvauksena yleisemmälläkin tasolla. Minä en ole lukenut Veijo Baltzaria, vaikka usein ajatellut. Sieltä emäpitäjästähän on lähtöisin sitten Matti Rossi ja eikös Kari Hotakainenkin ole asunut siellä ainakin jonkin aikaa? Olisi oikeastaan kiinnostava listata Sisä-Savoon liittyviä kirjoja.

    Emilia: Jos 70-luku kiinnostaa, niin tässä kirjassa ollaan jotenkin sen aikakauden ytimessä. Toivottavasti pidät kirjasta!

    VastaaPoista
  27. Apua!, tässä olen heikolla, sillä en ole ikinä ollut Suonenjoella, en ole kuullut Seppo H:sta eli jälleen yksi suomalaisen miehen mentävä aukko sivistyksessä ja ehkä tämä aihe ei ole ihan ominta minua.

    Hannalle herätys!: Minä olen blogini alusta vertaillut eri kirjailijoita ja heidän tyylejään.

    Mukavaa viikon jatkoa, Katja!

    VastaaPoista
  28. Leena Lumi, äläs nyt. Eihän se pois sulje sitä, että Katjakin osaisi sen tehdä taitavasti vaikka moni muukin vertailisi kirjoja ja kirjailijoita keskenään. Ei kaikkia kommentteja voi lukea henkilökohtaisina loukkauksina. :)

    Jokainen kirjabloggaaja vertaa silloin tällöin lukemiaan kirjoja, en missään nimessä väittänyt että Katja olisi tässä uranuurtaja. :)

    VastaaPoista
  29. Minä ymmärsin kyllä sen niin, tai tarkoitin itse, että on mukavaa kun Katjakin tekee tuota vertailua, eikä niin, että hän olisi jotenkin ainoa. Jopa minä teen sitä joskus pienessä mittakaavassa arvosteluissani ;)

    VastaaPoista
  30. Kyllähän minunkin pitää tämä kirja ehdottomasti lukea monestakin syystä. Muistan hyvin ne ensimmäisten karnevaalivuosien ajat, hurjaa oli pienen paikkakunnan meno silloin.

    VastaaPoista
  31. Heh Katja, olen lähtöisin sieltä, mistä loppujen lopuksi kaikki ovat, tai jossa on jokaisella mökki, mummola, tätilä tai muu vastaava paikka. Eli Pielaveeltä:)

    VastaaPoista
  32. Leena: Kaikkia kirjoja ei voi lukea ja usein kyllä tietää, mikä on se oma kirja ja mikä ei. Joskus toki tulee iloisia yllätyksiäkin vastaan. :)

    Hanna, Leena ja Susa: Vertailua käyttääkin hyvin moni kirjabloggaaja. :) Se on mielestäni aika luonteva keino kertoa lukijoille, että tämä kirja muistuttaa - ehkä teemaltaan, tunnelmaltaan, kieleltään - jotain toista romaania, vaikka onkin totta kai itsenäinen teos. Vähän samaan tapaanhan voi rinnastaa vaikka musiikkia "tämä on laadukasta viihdeoopperaa Andrea Bocellin tyyliin" tai vaatteita "mallisto mukailee Gantin raikasta tyyliä". Jokainen tekee joskus vertailua ja hyvä niin! <3

    Minttuli: Saat kirjan lainaan. Tässä kirjassa ei olla enää niin ihkaensimmäisissä vuosissa, jotka olivat olleet todella villejä, mutta on tässäkin paljon sellaista, mitä nykyisin ei ole. Mansikkakarnevaalit nykyisin on sellainen kiva paikallisjuhla.

    Amma: Kiva kuulla. Minä en ole, eikä ole sukuakaan. Jännää oikeastaan, että vain molemmat ollaan pohjoissavolaisia, emme tunne toistemme kotipaikkakuntia. Mene sinä kesällä mansikkakarnevaleille ja minä käyn tsekkaamassa UKK:n synnyinkodin. :)

    VastaaPoista
  33. Minun savolainen puoli suvustani on taas kotoisin Kaavilta ja Juvalta. Näistä tosin vain Kaavi taitaa olla Pohjois-Savoa. Se onkin minulle tuttu paikka, sillä sukumme kesämökki (mummin lapsuudenkoti) on yhä siellä.

    VastaaPoista
  34. Kiitos tästä! Minäkin kiinnostuin tästä kirjasta jo ennakkomainonnan perusteella, katsotaan milloin ehdin lukemaan... Äitini on Suonenjoelta kotoisin ja sukulaisia asuu siellä vieläkin, joten paikkakunnalla on tullut vierailtua usein, muistaakseni joskus lapsena myös mansikkakarnevaaleilla. :)

    VastaaPoista
  35. Karoliina: Kaavi ja Juva tosiaan ovat eri puolilla Savoa. :) Kumpikaan ei ole minulle sinänsä tuttu, mutta Joensuun reissulla pidämme usein taukoa Juvalla. Savo on laaja maakunta (ja Kuopio mualiman napa). :)

    Salla: Ole hyvä. Minä kiinnostuin kirjasta nimenomaan sen otsikon vuoksi, koska mansikkakarnevaalit ja mansikka-aika laajemminkin on ollut osa elämääni, opiskeluani että hieman työtänikin. Kuten Seppo Heikkinen kommenteissaan toteaa, on hän käynyt Suonenjoella vain kahdesti. Sitä on melkein vaikea uskoa, koska niin hyvin paikkakunnan keskustan maisemat tulevat kirjassa kuvailluksi. Hauska kuulla myös sukulaisistasi siellä, osa varmasti minulle tuttuja ainakin nimenä, koska Suonis (!) on pieni kaupunki.

    VastaaPoista
  36. En ole lukenut kirjaa ,mutta tulee mieleen muistot kauniista tytöstä Vesannolta ,johon tutustuin näissä Karnevaaleissa ,ja ihastuin .Kontraa kuuneltiin.Me oltiin majan puolella ja eturivissä totta kai,mulla oli sompreero päässä.Ostin sen karnevaalien markkina-alueelta samaisena iltana.Meillä oli tosi meno ilta.Sovittiin, että tapaisimme vesannolla tansseissa .Mutta sitä iltaa ei tullut koskaan .Vaikka käydessäni Vesannolla odotin hänet näkevän:Ihmettelin missä hän on .Kunnes minulle n.vuonna ,,olisiko ollut vuonna -90 selvisi, että hän oli oli menehtynyt lyhyen sairauden johdosta.Kaipauksella ja yhä unia tuosta kauniista tytöstä ja illasta näkien.Veksi.......Lohtuni on ,että sain jakaa hänen kanssaan hänen elämänsä parhaan tanssi ja rokki illan,mikä oli hänen viimeinen ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veksi, karnevaalimuistosi on hyvin koskettava, traaginen. Olen pahoillani siitä. Mutta onneksi lohtuna on tosiaan muisto ihanasta tytöstä sekä tuosta ihmeellisestä kesäisestä rokki-illasta majalla. Kiitos, että kerroit siitä.

      Monenlaisia kohtaamisia Mansikkakarnevaaleilla kyllä muodostuu. Pitäisikin katsoa netistä, joko karnevaalien ensi kesän ohjelma alkaa varmistua.

      Poista
    2. Sitä piti vielä sanoa, että suosittelen kyllä Heikkisen kirjaa. Se on aika kipeä monin osin, mutta kuvaus 1970-luvun Suonenjoesta on tarkkaa ja herättää monissa varmasti mitä erilaisempia muistoja.

      Poista
  37. Jos sisä-savolainen kirjallisuus kiinnostaa, kannattaa lukea Lampelan Pasin Hellekausi. Pasi on Suonenjoelta ja nykyisin ahkera teatteriohjaaja ja kirjailija. Hellekausi-novellikokoelmassa on ainakin yksi novelli, jossa kirjailijan alter ego jättää pienen kotikaupunkinsa ja muuttaa Helsinkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jake, kiitos kommentistasi ja vinkistä. Olen itse asiassa Hellekauden lukenutkin, samoin Lampelan toisen novellikokoelman. Kiusaajat-romaaninkin aion, kunhan ehdin. Mietinkin tuota Hellekauden novellia, että voisiko siinä olla kaikuja Suonenjoelta (joka on siis oman lapsuuteni kotikaupunki myös). Tässä linkki Hellekausi-juttuuni:
      http://luminenomena.blogspot.fi/2011/02/pasi-lampela-hellekausi.html

      Poista