perjantai 8. huhtikuuta 2011

Päivät 7-8: Ali- ja yliarvostetuimmat kirjat


Päivä 07 – Aliarvostetuin kirja

Aliarvostetuimma kirjan pohtiminen tuntuu mahdottomalta kysymykseltä. Onko sellaisia? Jokainen julkaistu kirja on kai jonkun lukijakunnan keskuudessa arvostettu, jollekin rakas ja tärkeä, ja sikäli teos paikallaan.

Ensin ajattelin itsestäänselvyyttä: chicklitiä ei vieläkään arvosteta kovin korkealle, vaikka esimerkiksi Bridget Jonesin päiväkirja on romaani, joka moni laatukirjallisuuttakin lukeva arvostaa. Se, ettei suurinta osaa chicklit-kirjallisuudesta kuitenkaan arvosteta kuin omassa genressään on niin itsestäänselvää, ettei asiasta olisi varmaan tarvinnut edes mainita.

Siksi nostan esille matkakirjat. Kaikki nuo Peter Maylen, Frances Mayesin tai Annie Hawesin kirjat, joissa vuokrataan tai mieluummin ostetaan talo Provencesta tai Toscanasta, huumannutaan viinistä, odotellaan puhelimen tai nettiyhteyden toimimista viikkokausia (”huomenna, huomenna”), kummastellaan romahtamispisteessä olevaa taloa, odotetaan helleaaltoa sekä lopulta päästään osaksi jotain ihmeellisellä tavalla vanhanaikaista ja siksi niin suloista yhteisöllisyyttä. Käsittääkseni näitä kirjoja ei arvosteta ollenkaan niiden viihteellisyyden vuoksi, vaikka niitä luetaankin paljon. Ne ovatkin sisällöltään melko samalla kaavalla tehtyjä ja paikoin jopa puisevia yksityiskohtaisuudessaan.

Minä kuitenkin haluan näille kirjoille arvostusta ja kunniaa. On suuri ilo lukea paikallisten oudoista tavoista ja muualta tulleiden moukkamaisuudesta, kuvitella kuinka suuri saavutus on kasvattaa tomaattinsa itse tai löytää juuri se oikea kulmaleipomo, josta patonkinsa ostaa. Ihmisen onni on jossain laventelipelloilla tai oliivipuulehdoissa. Olkoot siis aliarvostetuin kirja Peter Maylen Vuosi Provencessa, koska se taisi aloittaa koko vuosi-jossain-ihanassa-maassa-buumin.

(Suomalaiset osaavat tämän lajin kaikkein parhaiten. Lukekaa vaikka Kirsi Pihan ihastuttava Medicien naapurissa tai mikä tahansa Vivi-Ann Sjögrenin kirja. Sjögrenin kirjoissa ei tosin osteta taloa, vaan matkustetaan ja syödään paljon.)


Päivä 08 – Yliarvostetuin kirja

Vaarallinen kysymys! Tähän vastaan äärimmäisen subjektiivisesti, koska tajuan hyvin, miksi kirja on arvostettu ja ymmärrän, että kyse on hienosta korkeakirjallisuudesta. Minä en vain tätä kirjaa ymmärtänyt. En, vaikka yritin lukea sitä älykköajanjaksonani ja vaikka kaikki sanoivat, että jos rakastavat Calvinoa tai Marquezia, rakastat myös tätä. No, en rakastanut.

Kirja on Jorge Lois Borgesin Haarautuvien polkujen puutarha. Borgesin kirjoitustyyliä on luonnehdittu sanoin kysymyksiä esiin nostava ja niitä vastauksetta jättävä, monelta kannalta aiheita käsittelevä ja tällä tavalla läpeensä ironinen. Minä jätin kirjan aikoinaan kesken, koska vaikka kirjassa oli mahtavia teemoja sekä realismin ja magian kiehtovaa yhteensovittamista, en jaksanut tuota kaiken auki jättämistä. Toinen hieman samanlainen kokemus minulla on William Faulknerin Äänestä ja vimmasta. Vahva kirja, kyllä, mutta heikkomielisen Benjy-rukan tajunnanvirta ja ulvominen saivat minut melkein lopettamaan lukemisen kesken. Sitkeydellä luin loppuun. Haluaisin kyllä pitää Faulknerista, koska kaikki Yhdysvaltain syvään etelään liittyvä kiinnostaa ja kiehtoo. En kuitenkaan voi, mistä olen pahoillani. Anteeksi ja punastus.

Kuva Amsterdamista Begijinhofin alueen liepeiltä.

14 kommenttia:

  1. Vivi-Ann sjögren nostettiin esiin jossain toisessakin blogissa ja olisin sen voinut itsekin nostaa esiin, sillä olen lukenut kaikki Sjögrenin teokset ja ne ovat mahtavia. Pitääkin joskus päästä purkamaan noita vanhoja luettuja suosikkejaan.

    Tämä on ihanan vapauttavaa kertoa ja lukea kunkin yliarvostetuimmat. Ihanaa purkaa kirjalllisuuden kaanonia!

    VastaaPoista
  2. Mari A.: Löysinkin äsken sen blogin, jossa on maininta Vivi-Ann Sjögrenista. Samoin kuin sinä, olen miettinyt joskus kirjoittavani hänen kirjoistaan. Kun vain ehtisin sinne saakka. :)

    Ja totta, on ihanaa, kiinnostavaa ja innostavaa lukea itse kunkin mietteitä tämän haasteen eri päivinä.

    VastaaPoista
  3. Meinasin itse tarttua Haarautuvien polkujen puutarhaan Minihaasteen latinovaiheessa. Onneksi löysin toisen, luultavasti enemmän itseni tyylisen kirjan, sillä yritän pysytellä mahdollisimman kaukana tuosta maagisesta realismista:)

    VastaaPoista
  4. Peter Maylen Vuosi Provencessa on tullut meillä sellaiseksi raamatuksi, jota aina siteerataan Provencessa matkustellessa ja muutenkin.

    VastaaPoista
  5. Minä en taida olla lukenut Vuosi Provencessa -tyylisiä kirjoja (ellei Eat, Pray, Lovea lasketa), mutta voisin kyllä! Elämä tuntuu juuri nyt taas niin vaikealta tietyistä olosuhteista johtuen (tämä olotila vaihtelee rajusti, mutta välillä on huonoja päiviä), että haaveilen lähtemisestä vielä kun lapset ovat alle kouluikäisiä.

    Kyllä uuteen maahan ja yhteisöön sopeutuminen on aina mielenkiintoista. Sitä paitsi tuollaisia irtiottoja tekevät ihmiset ovat väkisinkin hyviä tyyppejä.

    VastaaPoista
  6. Samaa mieltä! Etelän lämpö ja kyläyhteisön yhteenkuuluvuus ovat täydellisiä talvikirjoja sulattamaan suomalaisen kohmeista mieltä :)

    Oletko lukenut Maija Asunta-Johnstonin kirjoja? Hänhän osti talon unkarilaisesta pikkukylästä ja kertoo kirjoissaan (Punapukuisen naisen talo, Onnellisen naisen vuosi jne.) toisesta elämästään siellä. Onnellisen naisen vuosi oli vahvasti ehdolla parin päivän takaiseen onnelliseksi tekevään kirjaan.

    VastaaPoista
  7. Voi sinua! Minullakin on ollut älykköajanjaksoni, mutta en ole edes yrittänyt noita mainitsemiasi. Sen sijaan hyllyyn kertyi isoa D:tä eli Fjodoria teoskaupalla. :D :D

    Ja onni on varmaan oliivipuulehdoissa ja missä muualla sanoitkaan - vaikka en ole lukenut noista mainitsemistasi aliarvostetuista yhtäkään! :)

    VastaaPoista
  8. Sonja: Se Haarautuvien polkujen puutarha on hieno kirja, ymmärrän hyvin, miksi monet siitä pitävät, mutta minä en. Ehkä sinäkin teit itsellesi paremman löydön minihaasteessa. :)

    Allu: Hauska kuulla. Minä en ole käynyt missään Ranskassa, mutta asiaan tulee muutos toivottavasti muutos suhteellisen pian. Vuosi Provencessa on mielestäni ihastuttava.

    Karoliina: Ymmärrän hyvin. Minusta koko tämä talvi/alkukevät on ollut vaikeaa ja joskus tuntuu, että olisi ihana asua ulkomailla edes hetki. Mieheni Italian vuosina itse asuin pääosin Suomessa, mutta vierailin saapasmaassa pitkiäkin aikoja. Joskus leikittelemme ajatuksella, että asuisimme jossain muualla nyt lasten ollessa pieniä, mutta elämä ei taida nyt heittää Suomen ulkopuolelle muuten kuin turistina.
    Minä koen nämä kirjat hurjan rentouttavina.

    Elma Ilona: Kiitos vinkistä! En ole lukenut Maija Asunta-Johnstonin kirjoja, mutta Unkari kiinnostaisi kyllä, koska se olisi vähän vaihtelua Ranskaan ja Italiaan.

    Ilse: Iso D on oikeasti hyvä! Meillä jo lukiossa äidinkielenopettaja luetutti Rikoksen ja rangaistuksen. Tulen palaamaan siihen tässä haasteessa.

    Ne älykkövuodet ovat kyllä kohdallani menneet jo, sen huomaan selkeästi. Huokaus. :)

    VastaaPoista
  9. Samaa mieltä aliarvostetuista. Frances Mayesin kirjan sain ystäväpariskunnalta lahjaksi signeerauksella: Leenalle, Kaikkien Aistien Juhlien Vaalijalle! Se kirja on keittokirjahyllyssäni keittiössä, sillä olen kirjalle jotain velkaa: Luettuani Mayesin kirjan, tajusin, millaisen keittiön haluan ja remontti alkoikin sitten per heti. Toisekseen, on ihanaa lukea maahanmuuttajien riemua kun he keksivät tehdä persikoista likööriä tai löytävät sen parhaan oliiviöljyn, löytävät sen luotettavimman remonttimiehen, joka viivästyy tulostaan vain viikon etc.

    Aurinkoista viikonloppua, Katja!

    VastaaPoista
  10. Leena: En voi enää ajatella Frances Mayesin kirjaa ajattelematta teidän keittiötänne tai teidän keittiötä miettimättä samalla Mayesin kirjaa. :) Kuvien perusteella teillä on tosiaan tuollaista ihanaa maalaisranskalaista henkeä. ♥ Ja kiitos samoin, ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  11. Hiphurraa ihanille matkakirjoille! Minä en ole lukenut Vuotta Provencessa mutta Mainion vuoden ja Toscanan auringon alla kyllä. Mielestäni myös Joanne Harrisin Kesäviiniä menee vähän tähän samaan kastiin. Mainiosta vuodesta on itse asiassa myös peräisin blogini nimi (pigeonnaire)!

    Hykertelen näille yliarvostetuille kirjoille, se kun vaikuttaisi olevan vähän hyshys-aihe. Omani laitan varmaan huomenna tai sunnuntaina..

    Minäpä en tuota kirjaa tiedäkään vaikka kirjailijan nimi on tuttu. (ja näin yleisellä tasolla liiallinen aukijättäminen on kyllä rasittavaa!)

    Kiitos taas ihanasta tekstistä Katja!

    VastaaPoista
  12. Linnea: Minun pitäisikin tarkastaa, että mitä pigeonnaire tarkoittaa. En nimittäin osaa ranskaa, joskin nyt suomalais-ranskalaisen kummityttöni myötä kiinnostus ranskanopintoja kohtaan on kasvanut.

    Matkakirjat ovat tarpeellisia, mutta oikeastaan niin ovat nämä yliarvostetutkin, koska on aika ihanaa ruotia kirjoja myös epämukavalta kantilta. Jäänkin odottamaan sinun kokemuksiasi aiheesta! :)

    VastaaPoista
  13. Pigeonnaire tarkoittaa kyyhkyslakkaa. Jos muistini palvelee minua oikein, Mainio vuosi-kirjassa yövyttiin talossa, jonka sen omistava pariskunta oli ostanut pihalla olevan kyyhkyslakan takia. JOS siis muistan oikein.

    Minäkään en osaa ranskaa, vielä. Mutta aion opetella.

    VastaaPoista
  14. Linnea: Kiitos! Kyyhkysiin sen toki liitinkin, mutta että kyyhkyslakka. Mukana nimi blogille - ja talolle. :)

    VastaaPoista