lauantai 12. maaliskuuta 2011

~Tankoja ja luonnonvoimia~

Aina liikkeellä.
Aina ikävä kotiin.
Tuolla kaukana
soutaa avomerta päin
tulipunainen laiva.
- Kurohito

Päivät keväällä,
pitkiä ja kuitenkin
miten nopeita.
Hetkessä tämä päivä
muuttaa eilisen päivän.
- Kotomichi

Runot löytyvät Tuomas Anhavan suomentamasta kokoelmasta Oikukas tuuli (Otava 1993), jonka sain syntymäpäivälahjaksi tädiltäni täyttäessäni 20 vuotta. Palaan Oikukkaaseen tuuleen aina ajoittain, liikutun, hengitän ja ajattelen maailman menoa.

Niin teen nytkin. Tarkoitukseni oli olla blogimaailmassa hiljainen viikonlopun ajan ja palata maanantaina ihanan kirjan kanssa. Ja toki palaankin. Nyt kuitenkin luonnonvoimat ja ydinvoima, menetykset ja kaukana siintävä outo maa risteilevät mielessäni. En halua blogissani ottaa kantaa poliittisesti tai uskonnollisesti ja tiedän, että lukijoissani on varmasti vaikkapa ydinvoiman vastustajia ja kannattavia. Itse olen allekirjoittanut tämän jo kauan ennen tätä päivää. Se kertoo oman mielipiteeni asiasta.

Loppuun siteeraan vielä erään ystäväni ajatusta päivältä, jolloin pahimman mahdollisen pelättiin tapahtuneen Japanissa: Ihminen ei koskaan tule hallitsemaan luonnonvoimia eikä ydinvoimaa. Ne hallitsevat meitä. Miksemme koskaan opi siitä mitä luonto meille opettaa?

Muoks: Onnettomuuksista ja blogikirjoituksista käydään hyvää keskustelua Meijerielämää-blogissa.

22 kommenttia:

  1. Tilanteeseen sopivat ajatukset.. varsinkin kotomichin runo on vaikuttava. kamala tilanne tuo :(

    VastaaPoista
  2. Tuo Kotomichi on niin osuva, että vien sen omaan runokirjaani, jonne kerään parhaita. Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Niin osuva tosiaankin tuo Kotmichi,,,miten eilinen päivä muuttikin edellisen päivän,totaalisesti. Kauhistuttaa ajatella,mitä tuhoa järistys on aiheuttanut.

    VastaaPoista
  4. Kaunnita runoja.

    Sydän syrjällään olen myös uutisia kuunnellut. Lasten takia on pitänyt sulkea tv, kun varsinkin isommasta asia tuntuu pelottavalle. "Ootko äiti ihan varma ettei tänne tule sellaista?"
    Muistan muinoisen Tshernobylin onnettomuuden, joka tuntui meistä itarajalla asuvista lapsista kammottavalle. Muistan miettineeni vesisateessa, että sulaakohan tämä keltainen sadetakkini siitä happosateesta.

    VastaaPoista
  5. Omista murheista huolimatta olen tuntenut syvää surua tuon järkyttävän luonnonmullistuksen tuoman tragedian myötä :(

    VastaaPoista
  6. Täytyy sanoa, että meillä kanssa on ollut tiedotusvälineiden seuraaminen hiljaista, koska lapset ovat kotona. Muistan itse, millainen paniikki oli monta vuotta Tsernobylin jälkeen. Ei tahdo samaa omille lapsille.

    Itse olen kauhistelleen lukenut uutisia harvoista lähteistä ja ei ole itsellekään vielä oikein tullut tajua, että miten isosta asiasta on ollut kyse.

    VastaaPoista
  7. Ehkä lapsemme ovat viisaampia kuin me.Maapallo pitäisi antaa heille.
    Tänään tuli mieleen mitä siitä jää meiltä jälkeen.
    En kannata ydinvoimaa.
    Suru japanilaisten jälleen kokemasta valtavasta vastoinkäymisestä hiljentää.Mutta keskustelu alkaa nuorissamme.
    On totta että tulevaisuus kasvaa heissä.On pakko jaksaa uskoa niin.

    VastaaPoista
  8. akissfromthepast: Ihan hätkähdin tuon Kotomichin runon sopivuutta - kuin se olisi kirjoitettu näihin päiviin! Japani on ollut paljon mielessäni, vaikka en ole siellä koskaan käynyt.

    Leena: Joskus kohdalle osuu runo tai ajatelma, joka pysäyttää ja sopii juuri käsillä olevaan hetkeen. Tämä on sellainen.

    Yaelian: Me olemme seuranneet uutisia melkein herkeämättä mieheni kanssa. Lasten vuoksi emme ole katsoneet niitä televisiosta, mutta netistä koko ajan. Jotenkin on sellainen olo, että tuntuu ihan väärältä elää omaa arkea ja miettiä sitä, että mitä tehdään huomenna iltapalaksi uimahallireissun jälkeen. Mutta juuri se arki pitää kiinni elämässä.

    Tytti: Ja puhuttelevia. Meillä on sama juttu, lasten vuoksi emme ole edes avanneet telkkarin uutisia. Itse asiassa huomasin, että Facebookiin ovat uutiset eri lähteistä tulleet kaikkein nopeimmin. Ainakin omat tuttavani ovat olleet hyvin ajan hermoilla ja postailleet uutisia eri lähteistä.
    Tshernobyl on Palmen murhan ohella se iso uutinen, joka lapsuudestani jäi mieleeni. Muistan edelleen sen järkytyksen ja pelon, kaikki lehtijutut ja jostain syystä uudet kevätkenkäni, jotka iskostuvat mieleeni aina kun ajattelen ydinvoimaa.

    Susa: Ehkä omien murheidesi vuoksi olet voinut myötäelää vieläkin voimakkaammin? ♥

    Mari A.: Juuri Tytille kommentoinkin Tshernobylia. Ja nyt muistan myös, miten kaverini kanssa keskustelimme siitä, kummalla puolella olisimme, jos Neuvostoliitolle ja Yhdysvalloille tulisi sota. Me olemme seuranneet näitä Japani-uutisia netistä, juuri lasten vuoksi. Ja kaiken suuruutta on vaikea käsittää. Onneksi ydinvoimalan reaktorin vuoto on saatu kuriin (toivottavasti!), mutta kaikki se muu selvitys-, jälki- ja ennen kaikkea surutyö. Hiljaiseksi vetää.

    Maria: Totta. On pakko uskoa siihen, että seuraavat sukupolvet ovat meitä viisaampia. Toivottavasti mekin olemme jossain asioissa viisaita. Kuten huomasit, minäkään en kannata ydinvoimaa. Kirjoitin omaan FB-profiiliini näin:
    "Minä olen niin idealisti, että uskon ja toivon aurinko- ja aaltoenergian ja tuulivoiman lisääntyvän. Tiedän, että ne ovat rahallisesti todella kalliita ratkaisuja, mutta haluan ajatella niiden olevan sijoituksia satojenkin vuosien päähän. Hirveästihän se vaatisi laskelmia: paljonko yksi tuulivoimala tuottaa ja monta sataa/tuhatta tarvtaan yhtä ydinvoimalaa kohti. Mutta silti. :)"
    Ehkä se, että uskoo huomiseen, on jo paljon?

    VastaaPoista
  9. Kotomichin sanoissa on kaikki.

    Ja arkea on pakko elää vaikka maailmalla tapahtuisi mitä. Ei siitä voi tuntea huonoa omatuntoa. Tai voi, mutta ei pitäisi.

    Linkitin tuon sinunkin mainitsemasi sivun omaan blogiini ja FB:hen, jossa sain heti ikävää vastakaikua :-/

    Mukvaa sunnuntaipäivää kaikesta huolimatta !

    VastaaPoista
  10. Petriina: Kotomichin sanat puhuttelevat nyt ihan erityisesti, vaikka kyse onkin kai alkujaan rakkaus/kaipausrunosta.

    On ikävä kuulla, että sait ikävää palautetta. Linkitin tuon Ydinvoima kuuluu menneisyyteen-sivun omaankin FB-profiiliini, mutta oikeastaan vain yksi saamani kommentti oli kyseenalaista (ei kuitenkaan ikävä). Tiedän silti, että omien ystävieni joukossa on paljon ydinvoiman kannattajiakin, mutta onneksi he "antoivat" minun julistaa oman mielipiteeni ihan rauhassa. Kiva ja rohkea teko kuitenkin tuo linkitys ♥

    Ja arkea tosiaan eletään, hyvä niin. Tänään luvassa on ulkoilua, uimahallia ja vesiväreillä maalaamista. :) Suloista sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
  11. Ystäväsi on sanonut todella viisaasti!

    VastaaPoista
  12. noinhan se on, eikä hyväkään hallita kaikkea

    VastaaPoista
  13. Voi kunka upea kuva ja viisaat runot!
    Lempeää sunnuntaipäivää!

    VastaaPoista
  14. Pioni: Hän sanoi! Ja kiitän häntä siitä, että sain lainata hänen mietteitään.

    Hannele: Sekin on totta, että kaikkea ei ole hyvä hallita. Joskus tuntuu, että jotkut tahot unohtavat sen, ettei ihminen hallitse luonnonvoimia ja perustelevat toimiaan aika itsekkäästi.

    Tuure: Kiitos. Nämä runot, etenkin jälkimmäinen sopivat tähän aikaan pelottavan hyvin. Siitä huolimatta oma elämä on täällä, vaikka ajatukset ovatkin jossain muualla.

    VastaaPoista
  15. Anhavan Oikukas tuuli on ihana kirja. Olen sitä lapsuudessani paljon lukenut äitini kirjahyllystä. Jotkut runot, tankat osaan ihan ulkoa. Niitä lukiessa tulee niin surumielinen olo. Hienoa Katja, kun otit tämän esille!

    VastaaPoista
  16. Sara: Ihana kuulla, että Oikukas tuuli on sinullekin tuttu. Minun versiossani mukana on kolme eri runokokoelmaa, joista Oikukas tuuli eräs. Tanka- ja haikurunoista tulee minullekin aina hieman surullinen, mutta samalla kuulas ja vapaa olo. Pidän näistä runoista ehkä vielä enemmän kuin latinalaisamerikkalaisista mestareista (Neruda ja Quasimodo), joiden tekstejä rakastan.

    VastaaPoista
  17. Herkkä kuva, kauniit runot ja -- maailman tila on nyt pysäyttävä. Minäkin vastustan ydinvoimaa ja pelkään, ettei meille kerrota kaikkea, mitä nyt on tapahtunut tai tulee tapahtumaan. :/

    VastaaPoista
  18. Karoliina: Kiitos kuvakommentista. Hyvin huolissani seuraan uutisia, nytkin näyttää taas huonolta. Vaikka toistaiseksi järistys ja tsunami ovat aiheuttaneet konkreettista tuhoa, on minun takaraivossani pelko ydinonnettomuudesta. Säteily Japanista ei kai voi levitä Suomeen, mutta mielestäni kyse onkin siitä, mitä ydinvoima voi katastrofin äärellä aiheuttaa. Mielessäni soi Eppujen säkeet uraani halkeaa / ja tuottaa lamppuun valkeaa / mut millään muulla maalla / kuin Suomella se ei ole riskiä vailla.

    VastaaPoista
  19. Kyllä. En ole lukenut Risto Isomäen "Sarasvatin hiekkaa", mutta tiedän, että se käsittelee juuri rannikolle rakennettujen ydinvoimaloiden riskiä tsunamien vuoksi (joita on ehkä tulevaisuudessa odotettavissa napajäätiköiltä sulamisen vuoksi irtoilevien suunnattomien jäälohkareiden vuoksi).

    Kaikkia ihmiskunnan älynväläyksiä ei pieni yksilö ymmärrä.

    VastaaPoista
  20. Karoliina: Minäkään ole lukenut Isomäen kirjaa, mutta kovasti se tuntuu olevan esillä myös poliitikkojen keskusteluissa. Pelottavan tarkkanäköinen kirja.

    VastaaPoista
  21. Japania koetellaan nyt raskaasti! Siellä tapahtuu niin paljon surullisia ja järkyttäviä asioita tällä hetkellä. Asioita, joita ei oikeastaan edes pysty kunnolla tajuamaan. Mutta ei Japani ole ainoa maa, jota on koeteltu todella raskaasti. Tuntuu, että niitä surullisia ja traagisia asioita tapahtuu maailmalla koko ajan...
    Mieheni kanssa, kun keskustelimme Japanin tilanteeesta, hän kertoi, että vaikka Tokiossa jatkuu normaali arki, jotain on sielläkin muuuttunut. Nimittäin ihmiset kävelevät kaduilla käsi kädessä ja juttelevat metrossa keskenään, mitä ei kuulemma ole ennen tapahtunut. Tämä sai kyyneleet silmiini. Together we are strong! Me tarvitsemme toisiamme.
    Ajatukset ovat kaukana!

    VastaaPoista
  22. Marge: Löysit oikeat, fiksut ajatukset ja sanat! Mieleeni tuli yksi suosikkielokuvani Rakkautta vain (Love actually), joka on kaukana Japanista. mutta siinä alussa kerrotaan, miten Yhdysvalloissa syyskuun 11. päivän aikana ja jälkeen suurin osa ihmisten tekstiviesteistä ja puheluista kertoi rakkauden kieltä. Hädän hetkellä rakkaus ja lämpö korostuivat, ei viha. Ja se kielii hyvää meistä ihmisistä.
    Surua on niin paljon maailmassa, nyt tietenkin Japani on päällimmäisenä mielessä.

    VastaaPoista