tiistai 22. helmikuuta 2011

~Henna Helmi Heinonen: Veljen vaimo~

Päivällispöytään muut menivät edeltä. Marja tuli viimeisenä, silmät suurina ihmetellen tätä rituaalia, joka oli hänelle vieras. Lapsuudenkodissa oli syöty keittiön kerniliinan päällä kolmen kesken, mumman luona oli katettu keittiön jatkeeseen Marjalle oma ruoka. Viime vuodet Marja oli ruokaillut lähinnä seisten tai koulun kulutusta kestävissä, meluisissa pöydissä. Mutta tämä järkähtämätön pöytä oli katettu koko perheelle, raidallisine lautasliinoineen ja erilaisine laseineen. Se vaikutti ja veti luokseen.

On arkkitehtiopiskelijoita, kieltenopettajia, poliisi, taksikuski ja entinen jalkapalloilija, on sydämeltään viisas anoppi ja mieleltään järkkyvä äiti. On kaikille tuttuja ja alati kodikkaita rintamamiestaloja, uuttuttaan hohtava kivitalo, opiskelijabokseja, saunailtoja, bileitä, illanistujaisia ja kohtaamisia yössä. Henna Helmi Heinosen esikoisromaanissa Veljen vaimo (Arktinen banaani 2011) on kokonainen joukko itseään etsiä aikuisia ihmisiä, jotka joutuvat pohtimaan vastuun ja lojaalisuuden kysymyksiä suhteessa toisiinsa ja ennen kaikkea omaan itseensä.

Romaanin kehyskertomuksessa Kuusikon perheen kuopus, parikymppinen hulttiopoika Kristian palaa Suomeen nukkumaan Yhdysvaltain matkalla kertynyttä väsymystään ja ikuista krapulaansa äitinsä Tuulikikin, Tuikun, rintamamiestaloon. Tuikku on lääkärinleski, jolla on vain aikaa. Pian käy ilmi, että Kristian on mennyt naimisiin itseään kymmenisen vuotta vanhemman arkkitehtiopiskelija Marjan kanssa. Häät on pidetty Las Vegasin Elvis-kappelissa pikaisen tuttavuuden jälkeen ilman minkäänlaisia tunnesiteitä. Kristianin veljen poliisi-Santun arkkitehti(avo)vaimo Heidi on Marjan opiskelukaveri. Heidi ja Santtu rakentavat komeaa kivitaloa, mutta eivät syystä tai toisesta pääse naimisiin. Kuusikon perheen esikoinen Antti ajaa työkseen taksia ja remontoi itselleen rintamamiestaloa, Heidin lapsuudenkotia. Hänellä on takanaan opettajaopintoja sekä loukkaantumisen vuoksi keskeytynyt ura jalkapalloilijana. Antti on perheen vastuunkantaja ja juuri hänet sielultaan siipirikko Marja kohtaa - sattumalta - ensimmäisenä mennessään tuoreeseen anoppilaansa.

Runsaan henkilömääränsä vuoksi Veljen vaimossa riittää tarinanaineksia ja kohtalonlankojen pätkiä niin, että kirjaa aloittaessani olin hetken aikaa pää pyörällä kaiken runsaudesta. Kuusikon perheen ydinjäsenet puolisoineen ja taloineen tulevat helposti tutuksi, mutta sitten on sivuhenkilöitä; On puolisoiden siskoja ja opiskelukavereita, anoppeja ja näiden ystäviä. On seksikumppaneita ja seurustelusuhteita, lapsia ja muistoissa eläviä ihmisiä. Jokaisen päähenkilön tarina valottuu suhteessa näihin ihmisiin sekä heidän omiin muistoihinsa, joiden muovaavat arvet vaikuttavat heidän nykyhetkisiin tekoihinsa.

Kaiken keskellä ja takana on koti. Koti on paikka, jonne vahvat juuret omaavat Antti, Santtu ja Kristian voivat palata - tai jossa Kristian äitinsä hoivissa yhä asuu. Se on jotain, jota Marja perheen ohella haluaa niin, että jää pikaisesti solmittuun avioliittoonsakin tultuaan sen myötä osalliseksi jostain hyvästä. Itse asiassa koti on yhtä kuin perhe. Talo ei kuitenkaan ole koti, minkä Heinonen kirjassaan osoittaa. Ja joskus taas toisen talo on enemmän oma koti kuin se, josta on kotoisin:

Pakkaspojantiellä hän oli kuvitellut kaipaavansa vanhempiensa luo, mutta täällä ollessaan olikin enimmäkseen halunnut palata takaisin. Ei Heidiä nyppinyt mikään, ei äidin tuiskahtelu, isän katoamiset kellariin Santun käsipuolessa, eivät Outin loputtomat lauseenkeskeytykset, ei vauvan öinen huutokaan. Heidi vain huomasi kasvaneensa kodistaan ulos.

Veljen vaimossa on paljon aineksia hyvään kirjaan. Kaunokirjallisena tuotteena sillä on kuitenkin omat hankaluutensa, joista kieli on romaanin heikoin lenkki. Kirjan alussa Heinosen teksti oli siinä määrin rasittavaa luettavaa, että olin vähällä jättää leikin sikseen ja siirtyä seuraavaan Lundiassani odottavaan kirjaan. Päätin kuitenkin sisulla sekä lukemieni myönteisten blogiarvioiden vaikutuksesta jatkaa Veljen vaimon lukemista, mikä kannatti. 50-60 sivun tietämällä olin päässyt sisälle tarinaan ja kiintynyt jo muutamiin henkilöhahmoihin. Halusin tietää, kuinka Marja, Antti, Heidi, Santtu ja Tuikku pärjäävät ja mikä kaikki heitä elämässään kannattelee.

Palaan vielä hetkeksi kieleen. En osaa kovin objektiivisesti perustella ärtymystäni, mutta eniten lukukokemustani häiritsi se, että kerronnan kieliasu vaihtelee samassakin kappaleessa. Puhekielisyys tunkee esiin turhan usein: on darraa ja keppanaa keskellä yleiskieltä. Dialogissa nuo sanat olisivat mielestäni perusteltuja, mutta kuvailevaan kerrontaan ne eivät sovi siksi, ettei Heinonen käytä muuten slangi- tai murreilmaisuja. Sen sijaan Tuikun puheeseen miet ja siet sopivat, koska osana Tuikun vuorosanoja ne rakentavat hänen henkilöhistoriaansa. Puhekielisyyden ohella etenkin romaanin alkupuolella on kokonainen vyöry yhden sanan lauseita. Sanat kuvastavat henkilöiden ajatusten tajunnanvirtaa, mutta runsaan määränsä vuoksi ne katkoivat ainakin minun lukija-ajatuksiani. Tekstissä on myös muita kliseisiä kuvauksia, esimerkiksi Heidin raskaana oleva sisko on levinnyt ja turvonnut ja saunaillassa niin miehet kuin naiset puhuvat pesän saamisesta (minkä ylipäätään koin epäuskottavana: Kuinka moni keskustelee humalassakaan tuollaisista asioista silloin kun läsnä on uusi, vielä vieras ihminen?).

Sinänsä kaikki mainitsemani esimerkiksi ovat pieniä yksityiskohtia, mutta niiden runsas määrä häiritsi lukemiseni etenemistä. Ärsyyntyessäni kaunokirjallisesti keskinkertaiseen kieleen, mietin että pitäsikö pienet virheet, latteudet ja kuluneet ilmaisut antaa esikoiskirjailijan kohdalla anteeksi. Tulin siihen tulokseen, että ei pidä. Pyörää ei kuitenkaan tarvitse keksiä uudestaan ja viihdekirjaksi Heinosen romaani on fiksu, paikoin oikein hyvä. Tummilla sävyillään ja päähenkilöidensä moniselitteisellä kasvutarinalla se jaksaa pitää otteessaan. Mitään turhaa en kirjasta löytänyt.

Vahvimmillaan Heinonen on kuvatessaan henkilöhahmojaan, joista Kristian (Kride, miksi henkilöä muuten kutsutaan samassa kappaleessa sekä oikealla että lempinimellä?) ärsyttää, Marja liikuttaa ja Antille toivoo vain parasta. Heinosen hahmojen maailmaaan on helppo eläytyä. Onnistuminena pidän myös miljöökuvausta, johon kuuluvat etenkin taloihin, säähän ja ruokaan liittyvä symboliikka. Hauska on esimerkiksi Heidin pieni näpäytys tarjota Jamie Oliverin - sopivasti helpon ja keskinkertaisen suloisen televisiokokin - ohjeella tehtyä ruokaa pitopalveluyritystä pitävälle äidilleen. Tuo pieni sivujuonne kuvastaa ihmissuhteita enemmän kuin monet lauseet.

Veljen vaimo menee esikoiskirjana kategoriaan keskihyvä.  Kirjassa on joku vaikeasti määriteltävä koukku, jonka ansiosta halusin innokkaastikin lukea seuraavan ja sitä seuraavan luvun. Voisin hyvin kuvitella Veljen vaimon kohtalaisena televisiosarjana, vaikka en juurikaan katso televisiota. Summa summarun: Tarina ja henkilöiden sommittelu kantavat ja tunnelma on kohdillaan, mutta kieli tökkii. Savolaisena voin sanoa, että olen minä huonompaakin lukenut. Veljen vaimon henkilöt jäävät mieleen vielä kirjan sulkemisen jälkeenkin.

***-


--
Henna Helmi Heinosesta kirjallisena ilmiönä ja julkisuuteen nousevana henkilönä sekä ennen yleisemmällä kirjojen markkinnoinnista tasolla on kirjoitettu paljon seuraamissani blogeissa. Keskustelua ovat ruokkineet muun muassa Heinosen oma, nyt tiensä päähän tullut blogi sekä useat seuraamani kirjablogit, joissa on niin yleisellä tasolla kuin kirjailijakuvaa pohtien käyty läpi esikoiskirjailijuuteen, bloggaukseen sekä julkisuuspeliin liittyviä asioita. En tällä kertaa linkitä ketään, mutta hakukoneiden avulla pääsee varmasti vaikkapa Järjellä ja tunteella- sekä Sallan lukupäiväkirja-blogeihin. Itselläni on melko voimakas mielikuva kaikesta keskusteluun liittyvästä, mutta uskoakseni pystyin kirjoittamaan pienen arvioni vain kirjaan keskittyen.

28 kommenttia:

  1. Hei!
    Kirjoittelin samasta kirjasta eilen. Aika samoja tunnelmia meillä on ollut, jos kohta erilaisiakin. Ajatus tv-sarjasta ei ole lainkaan huono. Kunnon käskirjoittaja voisi saada siitä ihan kohtalaisen minisarjan ainakin. Kieleen kiinnitin myös huomiota, vaikka en siitä kirjoittaneeksi tullutkaan. Hyvä kun nostit sen esiin. Osoite Kilpitie 8 on tarinan keskipiste, mutta siihen viitataan ainakin loppupuolella tuttavallisesti termillä "kasi". Minua tökkivät paikoin teennäiset kielikuvat, vaikka nyt heti toisella sivulla "sydänverta vuoleva" kantrikappale. Toivottavasti näistä kirjailija pääsee jatkossa irti.

    VastaaPoista
  2. Kirsi: Kävinkin eilen kommentoimassa blogiisi ja ajattelin tulla tänään lukemaan arvostelusi kokonaisuudessaan. Minuakin häiritse se, että välillä puhuttiin Kilpitie kahdeksasta ja välillä vain kasista. Samoin aluksi ajattelin Perälän sijaitsevan jossain Kilpitien lähellä, mutta sehän olikin Kuortaneella. Tällaisia epätarkkuuksia kirjassa vilisee, joten toimitustyötä olisi voinut vielä tehdä, mutta kyllä Heinosessa aineksia kirjailijaksi on.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä arvioista. En tiennyt ennen tätä mitään tuosta kirjasta. Kirjailijasta itsestään olen lukenut jonkin verran ja katsoin sen Voimalan, missä hän oli vieraana.
    Luulen, että odotan Veljen vaimon tulevan pokkariksi ja otan sen kesällä mukaan johonkin reissuun. :-)

    VastaaPoista
  4. Taisin nähdä metroasemilla mainoksia tuosta kirjasta nyt Helsingissä ollessa,muutenkin siellä oli Arktisen Banaanin kirja-mainoksia. Voisin ihan hyvin lukea tuon kirjan arvostelusi perusteella.Kirjailijasta taas en ollut koskaan ennen kuullut.

    VastaaPoista
  5. Lumiomena, teit todella hyvän arvion kirjasta. Yleensä en lue kauhean tarkkaan arvioita kirjoista, joita itse olen juuri alkamassa lukemaan, mutta arviosi piti kyllä niin otteessaan, että luin sen mielelläni.

    Olet löytänyt kirjasta sekä huonoa että hyvää ja olit perustellut sen hyvin, varsinkin tuon kielen osalta.

    Kiitos arviostasi!

    VastaaPoista
  6. Kiva arvio, ja keskittynyt. Ehkä paras kohta oli tuo 'olen huonompaakin lukenut' (vaikka itse en olekaan savolainen, mutta kotimurteeni on savo). Tästä kirjasta todellakin tulee mieleen sellainen suomalainen keskitason tv-sarja ja draama.

    Kun ei vaan tahdo kiinnostaa kuka oli kenen kanssa ja miksi ja minkälainen talo kenelläkin. Minua ärsytti ehkä eniten se talojen kuvailu. Tiedän, että moneen iskee ja talo on elämän päämäärä, mutta kun ei minuun, Juoksuhaudantie oli tästä jo aikoinaan parasta kuvausta.

    Mietin myös sitä, kun olen kuullut ja lukenut Heinosen kuvailevan kirjaansa viihdekirjaksi, että mikä minua viihdyttää: se on juurikin sujuva kieli. En ymmärrä myöskään sitä, että miksi suomalaisessa proosassa pitää märehtiä samoja asioita, sekaisia suhteita, eikä niihin silti saada mitään juonenkäänteitä ja juonen kohokohtia. Jotenkin sellaista tasaisen puuduttavaa luettavaa niin moni kirja.

    VastaaPoista
  7. Linnea: Ole hyvä. Seuraan niin monia kirjablogeja, etten voinut välttyä Veljen vaimolta enkä ennen kaikkea kirjailijan herättämältä ilmiöltä. Uteliaisuus voitti ja luin tämän. Kesäreissukirjana Veljen vaimo varmasti menisi oikein hyvin. Jos kuitenkin huono kieli tuskatuttaa, niin kannattaa miettiä! Tarina onneksi paikkaa kieltä.

    Yaelian: Se, että kirjoja mainostetaan metroasemilla on myönteistä. Kulttuurituotteet tulevat laajempaan tietoisuuteen. Tämä kirja on mielestäni sellainen, että se kannattaa lukea, jos kohdalle sattuu, mutta ei tämä mikään kirjavuoteni suosikki ole. :)

    Hanna: Kiitos. :) Sanasi lämmittävät mieltäsi! Kiva, jos tektini piti otteessaan. Tästä oli jotenkin todella vaikea kirjoittaa.

    Mari A.: Niin, se savolainen ilmaisuni on ihan totta! Ja olen lukenut parempaakin. :) Minä mietin tuota talojen kuvailua, mutta kun itse asun hieman vanhemmassa talossa uusien omakotitalojen keskellä, niin ymmärrän tuon talokeskeisyyden. On aika ärsyttävää, kun lattioiden pinnat, lumilingot (järkyttävää näillä pikkutonteilla!) tai talopakettien arvottaminen alkaa määrätä keskusteluja.

    Kielen sujuvuus on minullekin tärkeää. Sujuva kieli voi olla kaunista (Pulkkisen Totta) tai niukkaa (Lampelean Hellekausi), mutta sen on tärkeä soljua eteenpäin ilman, että lukeminen keskeytyy.

    Piilomaja: Ei tämä ollut ihan minunkaan kirjani. :) Kirjoitin nyt aika kiltisti. Hyvä tarina ja henkilökuvailu, mutta tuo kieli. Huokaus. Olisin halunnut pitää tästä enemmän.

    VastaaPoista
  8. Tunnistin tuon "olisin halunnut pitää tästä ennemmän" -tunteen! Hyvin ilmaistu! Kaiken julkisuusmyllytyksen jälkeen olisi ollut hienoa, jos kirja olisi ollut vaikuttavampi.

    VastaaPoista
  9. Lumiomena, tajusin juuri, mikä tässä kirjassa ärsyttää. Kuten HHH jossain kommentoi, niin hän on tavallinen perheenäiti ja kirjakin keskittyi sitten niin niihin tavanomaisiin asioihin, joista perheenäidin elämä koostuu.

    Olen aina odottanut, että kirjallisuus olisi jotain muuta kuin tavanomaisuutta. Ja että viihteessäkin olisi jotain tarttumapintaa, huumoria (ironiaa?) sitä omaa tavanomaisuutta kohtaan.

    VastaaPoista
  10. Lumiomena, arviosi oli paneutunut ja syvällinen kirjasta, josta en ole ikinä kuullutkaan. En muuten kirjailijastakaan, sillä jos hän on sama henkilö kuin Susan kiinnostavassa blogikeskutelussa, en ehtinyt lukea muiden kommenteja,vain ehkä hiukan Morrea ja kuka hän muu olikaan..., vaan vedin omaa linjaani yleisellä tasolla, paitsi henkilökohtaistin esimerkillä Pasi Ilmari Jääskeläinen, jolle olisin suonut todella paljon enemmän esiin tuontia. meidän blogistania ei riitä kaikkeen! Jos olisin ilkeä luonne, olisin ottanut vastaesimerkit nimellä, eli ne 'kirjailijat' joiden julkaisemista en ollenkaan tajua. Ja tarkennan ,e ttä nyt en puhu sinun tekemästäsi, sillä tätä en ole lukenut, vaan totean tämän näin:

    Toivottavasti sallit, että sanon tämän: Voisin vetää stabilolla Mari A.:n viimeisen kappaleen. Olen niin samaa mieltä ja juuri kuten hän sen sanoo.

    Kiitos!

    VastaaPoista
  11. Upeasti kirjoitettu arvio. Olet kyllä kiltti ihminen. :)

    Minuun vetoaa nimen omaan kieli. Siis ei tyhjästi kaunis eikä vain yhdellä tavalla kaunis, mutta nuo esille nostamasi esimerkit (ja muidenkin mainitsemat) saavat karttamaan tätä. Samoin kuin termi viihdekirja. :)

    Toivon kuitenkin kirjailijalle menestystä ja hyvää jatkoa! Jos Suomessa ylittää julkaisukynnyksen, kirjan on oltava jollain tavalla kiinnostava: kuten varmaan onkin. Ja hienoa sekin, että on päässyt mainostettavaksi asti!

    VastaaPoista
  12. Tajusinkohan nyt jotain väärin... kirjoitit että Heidi ja Kristian rakentavat taloa. Tarkoititko Heidi ja Santtu, vai rakentaako Kristian omaa taloa, vai onko tässä joku kolmiodraamajuttu jota en tajunnut?

    Tämä on lukulistallani loppupäässä, monta lupaavaa (ja paksua) kirjaa on jonossa sitä ennen joten saa nähdä milloin ehdin tutustumaan tähän.

    VastaaPoista
  13. Kirsi H.: Kiitos! Julkisuusmyllytys on tässä tapauksessa aika paljonkin kirjailijalähtöistä. Olisi kiinnostavaa tiedää, minkä verran se on vaikuttanut vaikkapa kustannusaikatauluun.

    Mari A.: Ihan totta! Luen melko vähän puhtaita viihdekirjoja, mutta yksikin Sophie Kinsellan kirja (joka on rehellisesti viihdekirja) sisältää juuri sitä ironiaa, joka jää Heinosen kirjasta puuttumaan.

    Leena: Kiitos. Kirjailija on sama henkilö ja ilmiö sama ilmiö, josta Susan blogissa keskusteltiin viime viikolla. Osin tässä on kyse varmasti siitä, että HHH tuntee mediamaailman pelisäännöt aika hyvin ja on osannut markkinoida itseään jo ennen kirjan valmistumista tai kustannusopimuksen syntyä. Yleensähän prosessi menee niin, että esikoiskirjailija julkaisee kirjansa ja astuu sitten julkisuuteen.

    Minäkin olen Mari A:n kanssa samoilla linjoilla. Viihdekirjasta kiinnostavan tekee nimenomaan kaikki ne piilomerkitykset, jotka tekstistä kuultavat rivien välistä. Tosin en tiedä, onko Veljen vaimo viihdekirja vai realistinen romaani. Varmasti jotain siltä väliltä.

    Ilse: Minähän olen aina kiltti! Ja etenkin nyt. :) Minuunkin vetoaa kieli. Kuten kommentoin tuossa ylempänä, hyvä kieli voi olla maalailevuuteen saakka kuvailevaa tai se voi olla raporttimaisen niukkaa, mutta sen tulee olla sujuvaa, tyyliltään kirjan kanssa yhdenmukaista ja houkuttaa lukemaan. Nimenomaan kieli on mielestäni Heinosen heikoin lenkki.

    Siitä huolimatta hänessä on aineksi kirjailijaksi ja uskonkin, että monet ihastuvat Veljen vaimoon. Sen henkilöissä on paljon tarttumapintaa tällaiselle perheenäidille. ;-)

    Elma Ilona: Et tajunnut! Hyvä, että huomasit ja huomautit. Korjasin heti tuon Kristianin Santuksi. Tämä varmaan osoittaa sen, että henkilöitä on turhan paljon, koska en omaa arviotani oikolukiessanikaan huomannut virhettäni.

    Jään odottamaan sinun kokemustasi tästä. :)

    VastaaPoista
  14. Olet älyttömän taitava kirjoittaja ja näitä kirja-arvioitasi on ilo lukea!

    Minusta sinun kannattaisi tarjota arvostelujasi lehtiin, vaikka sen ehkä oletkin jo tehnyt.

    Minä olen lukenut muutaman kerran HHH:n blogia, mutta kirjaa en ole lukenut. Huomasin myös Helsingissä ollessani, että Veljeni vaimoa mainostettiin metroaseman mainostauluissa.

    Olin vähän epäileväinen siitä, että tuleeko koko kirja edes valmiiksi, mutta hyvä että tuli. En tosin silti ole varma, pidinkö siitä tyylistä, miten HHH markkinoi kirjaansa blogissaan. Se kaikki oli jotenkin niin amerikkalaista (voiko niin sanoa?)... Minun satakuntalaiselle mentaliteetilleni se ei tuntunut sopivan.

    VastaaPoista
  15. Hieno arvostelu! Olet saanut niin hyvin tuotua esille kieleen liittyviä asioita, mitä esimerkiksi minä en juurikaan tehnyt. Pääosin ehkä siksi, että enemmän tartuin tarinaan kuin siihen kieleen, MUTTA silti näin jälkikäteen kun asiaan pohdin, tunnistan juuri noita asioita itsekin huomioineeni, vaikken sitä lukuhetkellä olekaan ehkä osannut jotenkin eritellä tai tunnistaa.

    Tämä on kyllä parhain arvostelu, mitä olen Veljen vaimosta lukenut.

    Hauskaa kun sinäkin mainitsit tuon tietyn "koukutuksen" tunteen, että kirjaa piti lukea lisää ja lisää, vaikka joku asia olisikin liikaa pistänyt silmään ja häirinnyt.

    VastaaPoista
  16. Todellakin hyvin eritelty arvio kirjasta! Mitä useampia arvioita kirjasta tulee, sitä selkeämmin näyttää korostuvan se seikka, että tämä kirja sopii erityisen hyvin niille ihmisille, joita kiinnostaa tarina kielellisten ansioiden sijaan, se siis kuuluu selvästi viihdekirjallisuuden lokeroon, vaikka kirjailijan vertaukset Pulkkiseen jne. antoivatkin ymmärtää hänen tavoittelevan kirjallaan vakavammankin teoksen statusta.
    Itseäni kirja-arvioiden laatiminen ei toistaiseksi kiinnosta, enkä lähde tätäkään kirjaa siksi julkisesti analysoimaan, mutta olen monissa asioissa samaa mieltä kanssasi.

    VastaaPoista
  17. Hei kiitos pitkästä arviosta :)

    Otit kantaa siihen, että puhekielisyys tunkee läpi ja totesit - että darra ja keppana sopisivat dialogiin mutta eivät kuvailuun.

    Kirjassahan liikutaan koko ajan henkilöiden pään sisällä. Esimerkiksi darra ja keppana ovat tällaisissa lauseissa (lauseet 2. viimeisestä kässärin versiosta):

    "Yksi pohjiksi nautittu keppana sai Santun jorisemaan iloisesti yleisiä."

    "Äiti sopersi taustalla darraansa, mikä raivostutti Krideä entisestään."

    Molemmissa lauseissa siis piipahdetaan päähenkilöiden pään sisällä ja näillä ilmaisuilla rakennetaan heidän sisäistä maailmaansa sekä henkilökuvia. Lohkaisisi paljon pois päähenkilöiden uskottavuudesta, jos Kristian ajattelisi äidillä olevan krapula tai Santtu joisi olutta.

    Ja:

    "Kride, miksi henkilöä muuten kutsutaan samassa kappaleessa sekä oikealla että lempinimellä?"

    Otit esiin hyvän pointin. Syytä tähän ei nimittäin ole kukaan kirjan lukijoista ilmoittanut keksineensä.

    VastaaPoista
  18. Ai niin ja vielä:

    Mainitsit luulleesi Perälän olevan Kilpitiellä ja sitten havainneesi sen olevan Kuortaneella, ja totesit että tällaisia epätarkkuuksia kirja vilisee.

    Perälä on Antin nykyisin omistama talo Kilpitiellä.

    Sen sijaan Heidin vanhemmat (Perälät) asuvat Kuortaneella. Heidin perhehän muutti Kuortaneelta Kilpitielle Heidin ollessa yläkouluikäinen.

    VastaaPoista
  19. Komppaan Katileinia: sinä olet taitava kirjoittaja.

    VastaaPoista
  20. Katilein: Kiitos! Sanasi lämmittävät mieltäni. En ole koskaan tarjonnut arvostelujani lehtiin, koska bloggaajana koen olevani iloinen lukija. Kirjoitan kyllä työkseni, mutta jotain ihan muuta. :)

    Minä en seurannut HHH:n blogia, löysin sen vasta hiljattain. Olisi ollut kiva löytää se aikaisemmin, koska luin nyt blogia takautuvasti ja pidän sitä mielenkiintoisena. Tuosta ennakkomarkkinoinnista en itsekään kovin pitänyt - voisiko savolaisilla ja satakuntalaisilla olla tässä jotain yhteistä (mieheni on muuten puoliksi satakuntalainen ;))?

    Susa: Kiitos, ystäväni. Vaikka moitin Veljen vaimon kieltä, niin pidin kyllä tarinasta. Ja ehkä esikoiskirjoissa käy usein niin, että kielen loistaessa tarina katoaa ja tarinan ollessa vahva on joku muu osa-alue heikompi? En nyt ala verrailla esikoisteoksia kuitenkaan. Tässä kirjassa oli paljon hyvää ja edelleen pohdin niitä henkilöitä, jotka kasvoivat jotenkin tutuiksi.

    Vera A.: Kiitos! Huomiosi siitä, että tarinallisuuden korostuminen kielen sijaan viittaa viihdekirjallisuuteen on sellainen, jonka allekirjoitan osin. On toki paljon kirjoja, joissa tarina on kaiken ydin, mutta kirjat arvotetaan silti erittäin korkealle - näin vaikkapa Pasi Ilmari Jääskeläisen tai John Irvingin kohdalla. Viihdekirjallisuuden puolella Virpi Hämeen-Anttila on mestari kirjoittamaan enenn kaikkea tarinaa, mutta hänen kielensä on niin kaunista ja kehittynyttä! Hänen lukeneisuutensa näkyy hänen teksteissään.
    Veljen vaimo on ihan kelvollinen esikoinen, joskaan esimerkiksi Pulkkisen Rajan kaltaista statusta kirja ei voi saada.
    Kiitos kommentistasi. :)

    Henna Helmi: Kiitos sinulle kommentistasi, kirjastasi sekä selvennyksistä mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin. Kirjabloggaajan mieltä lämmittää saada palautetta kirjailijalta. Olet neljäs kirjailija, jolta olen sellaista saanut (osalta palaute on on tullut spostiini) ja olen siitä iloinen.

    Ymmärsin kyllä, että darra ja keppana kielivät juuri henkilöiden päänsisäisestä ajatustenvirrasta tai dialogista. Silti kertojanääni vaihtui jotenkin niin lennossa - tai ehkä tähän vaikuttaa se, että keskeishenkilöitä on niin paljon. Minulle Kristianin ajatus äidin krapulasta tai Santun nauttima olut olisivat menneet kyllä täysin uskottavina. :)

    Tuota Perälä-asiaa pahoittelen ja samalla onnittelen itseäni, ettei oma epätarkkuuteni päätynyt itse arvosteluuni, vaan Kirsille kirjoittamaani kommenttiin. Kun luin kirjaa Perälä-talon nimi ja Perälä-sukunimi sekoittivat mieltäni ja näköjään tuo sekaannus jäi elämään mielessäni. Onhan aika tavallista nimetä talo sukunimen mukaan!

    Ja vaikka moitin kirjasi kieliasioita, on kirjassasi paljon hyvää. Edelleen pohdin kirjan henkilöitä, eniten Marjaa, Anttia ja Heidiä. Se kertoo siitä, että kirjasi onnistui liikuttamaan mieltäni. :)

    Allu: Kiitos. Tiedä taitavuudesta, mutta runsassanainen ainakin!

    VastaaPoista
  21. Hei! Kerkesin nyt vasta tulla lukemaan kunnolla arviosi. Hienon ja perusteellisen olit kirjoittanut. Minäkään en Susan tavoin kiinnittänyt kieleen huomiota kirjaa lukiessa, tartuin myös itse tarinaan voimakkaammin. Sen verran kerkesin lukemisen ohella kieltä tarkkailemaan, että se tuntui minusta selkeälle. Sinun huomioitasi kun pohdin ja selailin kirjaa äkkiseltään uudelleen, niin olet ihan oikeassa! Itse ehdottomasti omat lempikirjani ovat hyvinkin lyyrisiä, jollainen tämä Veljen vaimo ei ollut. Jos itse tarina vie minut mukanaan niin silloin kirja on hyvä, muttei ehkä ehdottomasti parhain minulle.

    Puolestaan sitä Perälää minä en ymmärtänyt olevan Kuortaneella vaan samalla kadulla :D kun luin kommenttisi asiasta säikähdin, että mitä olen oikein ymmärtänyt. Mutta tällaiset asiat ovat vain hauskoja väärinkäsityksiä :)

    VastaaPoista
  22. Luin arviointisi ja huomasin, että samat asiat kieliasussa, joista mainitset, olivat ärsyttäneet minuakin. Alku oli niin takkuista, että olin jättää lukemisen silleen, varsinkin kun alkuosassa kikkailtiin liikaa verbien kanssa. Myös tuo pesän saaminen oudoksutti samoin kuin darrat ja keppanatkin, mutta en jaksanut ruveta luettelemaan noita yksityiskohtia. Onneksi kieli oli kirjan keskivaiheilla mielestäni hyvää ja jopa hyvin taitavaa, niin että olin jo ihmettelemässä, oliko joku muu kirjoittanut nuo kohdat, niin paljon ne poikkesivat alun heppoisesta konstikkaasta kielestä.

    Kokonaisuutenahan kirja on aika hajanainen ja jopa sekavakin suuren henkilömäärän takia. Ehkä suurin heikkous kuitenkin on kieliasun epätasaisuudessa. Paikoin mestarillista sanan käyttöä ja sitten taas aivan hiomatonta huolimatonta kieltä. Aloittelevan kirjailijan ongelmia: päästää kirja käsistään puolivalmiina, kun on löytänyt kustantajan.

    En kuitenkaan halunnut keskittyä arvioinnissani kirjan heikkouksiin.

    VastaaPoista
  23. Naakku: Kiitos. Itse tarina tässä kirjassa kantaa hienosti. Se on arkinen, mutta kiinnostava. Koetan aina kirja-arvioita kirjoittaessani löytää kirjasta sen hyvät ja huonot puolet. Toki on kirjoja, joista en löydä kuin toisia (esim. Haahtelan Perhoskerääjä oli minulle täydellinen, Coelhon Valkyriat silkkaa tuskaa), mutta yritän silti muistaa että kaikille kirjoille on lukijansa. Veljen vaimo on, kuten kirjoitinkin, keskihyvä kirja. :)

    Perälä on ihan hassu juttu! Heti kirjan alussa ymmärsin oikein sen sijaitsevan lähellä Tuikun taloa, mutta kun Heidi Kuortaneella saunassa mietti Perälässä (siis omassa perheessään) oloa, meni minulta jotenkin talot ja nimet sekaisin. Lukijan huolimattomuutta, ei kirjailijan!

    Marja-Leena: Kiva kuulla sinun mietteitäsi tästä kirjasta. On kaunis ajatus keskittyä arvioinnissaan kirjan hyviin puoliin, koska niitä Veljen vaimossa on paljonkin. Kuten Naakulle kirjoitinkin, koetan itse kertoa aina kirjoista niiden minua miellyttäneet ja ärsyttäneet kohdat. Esimerkiksi ihailemani Riikka Pulkkisen Rajan kohdallakin kuvailin muutamia asioita, jotka tuntuivat epäuskottavilta. Tämä on yksi kirjabloggaamisen rikkauksista; On mahdollista kirjoittaa vapaasti juuri kaikesta siitä, mikä kirjallisuudessa ihastuttaa, ärsyttää, kiinnittää huomion tai työntää pois. Tästä on ollut kiinnostavaa keskustelua muutamissa blogeissa.

    VastaaPoista
  24. Upea arvostelu! Olen lukenut kirjasta vasta puolet, mutta kielestä olen samaa mieltä kanssasi. Harmittavan kömpelöä. Se laskee kirjan tasoa paljon vaikka tarina tuntuu olevan ihan ok ja henkilöt myös, tosin niitä on liikaa.

    -Maiju

    VastaaPoista
  25. Maiju: Kiitos. Minua vähän harmittikin kirjaa lukiessani se, että kieli ei ollut kovin sujuvaa. Sinänsä kirjasta ja sen hahmoista ihan nauttii ja heissä on paljon tarttumapintaa.

    VastaaPoista
  26. Meillä on tosiaan hyvin samanlaisia mietteitä tästä kirjasta! Hyvä arvostelu sinulta! :-)

    VastaaPoista
  27. Reeta Karoliina: Oli hauska huomata, miten samoin tästä ajattelimme! :)

    VastaaPoista