torstai 10. helmikuuta 2011

~Andreï Makine: Ranskalainen testamentti~

Charlotten ympärillä leijui näkymätön aura läpi koko sen menneisyyden, joka heräsi henkiin meidän savuisessa keittiössämme. Lumoutuneena ja hämmästyneenä mietin: "Nainen odottelemassa kuukausikaupalla kuuluisaa kello kolmen lyöntiä kuuraisen ikkunan äärellä on sama salaperäinen ja kuitenkin läheinen olento, joka oli kerran nähnyt hopeisia simpukkapikareita neuillyläisessä kahvilassa!".

Joskus käy niin, että kohdelle osuu hyvä kirja, jonka lukee ja jonka hienouden tajuaa, mutta josta ei saa irti sitä, mitä odottaa. Minulle kävi näin Andreï Makinen Ranskalaisen testamentin (WSOY1996; Le testament Francais 1995) kanssa kymmenkunta vuotta sitten. Sain kirjan lahjaksi ystävältäni, joka rakastaa Makinea. Olin etukäteen päättänyt - ei, vaan tiesin sen - että pitäisin Makinesta, mutta toisin kävi. Vaikka kirjassa olivat kaikki ne elementit, joista kaunokirjallisuudessa pidän, en päässyt kirjan maailmaan. Päätin nyt antaa Ranskalaiselle testamentille uuden mahdollisuuden.

Siperiassa, (kuvitteellisessa) Saranzan kaupungissa aron laidalla Andreï Makinea muistuttava poika istuu isosiskonsa kanssa parvekkeella ja kuuntelee ranskalaissyntyisen isoäitinsä Charlotten muistoja tämän menneisyydestä vanhassa kotimaassa. Pojan mielessä Ranska ja ranskalaisuus sekoittuvat venäläis-siperialaiseen arkeen. Neuillyn kylä sekä Pariisilaiset talot ja katedraalit saavat pojan ajattelemaan kuvitteellista Atlantis-Ranskaa, jossa kristallikruunut loistavat izbojen mustuneissa hirsikatoissa. Charlotten matkalaukku pitää sisällään konkreettisempaa sisältöä valokuvien muodossa. Valokuvissa tsaari ja tsaaritar poseeraavat Seinen rannalla kuin aavistaen myöhemmän kohtalonsa.

Charlotte on erilainen kuin asuinalueen muut mummot, babuskat. Hän ei kuulu heidän joukkoonsa, mutta mahtuu siihen. Samaan tapaan poika ei kuulu koulutoveriensa joukkoon. Hän on neuvostokansalaisenakin liian ranskalainen ja liian kiinnostunut Baudelairen ja Hugon kirjoista, että sopisi mukaan vilkkaaseen poikajoukkoon. Tämä ikuinen ulkopuolisuus tulee leimaamaan hänen elämäänsä niin Venäjällä kuin myöhemmin Ranskassakin.

Makinen kieli on kaunista ja soljuvaa. Hänen kertojanäänensä mukana lukijan on mahdollista siirtyä siperialaiselta babuskapenkiltä kohti linnunradan fosforihohdetta, tulla uhanalaisten saigojen pelastamaksi, tuntea arotuuli ja maistaa pariisilaisia herkkuja. Voi kokea ensirakkauden ja orastavan seksuaalisuuden, maailmansotien lohduttomuuden ja väkivallan mielettömyyden. Ja edelleen on mahdollista olla läsnä jossain ihmeellisessä maailmassa, joka muodostaa sillan kahden niin kaukaisen maailman, Ranskan ja Venäjän, Charlotten muistojen ja pojan arjen, välille.

Minut oli siirretty suureen eurooppalaiseen pääkaupunkiin, missä käännyin tarkastelemaan oman valtavia vehnäpeltoja ja lumisia tasankoja kuun loisteessa. Näin Venäjän ranskalaiset! Olin muualla. Poissa venäläisestä elämästäni. Ja ristiriita oli niin kipeä ja samalla haltioittava, että jouduin sulkemaan silmäni. Pelkäsin, etten enää tulisi tolkkuihini vaan jäisin pariisilaiseen iltaan. Siristin silmiäni ja vedin syvään henkeä. Öisen aron kuuma tuuli levisi minuun taas.

Työssäni olen viime aikoina pyöritellyt kuvitteellisen ja oikean (mitä ne sitten ovatkin) yhteisöllisyyden ja hieman muistitiedonkin ideaa. Ranskalainen testamentti sai minut ajattelemaan kuviteltuja muistoja. Voiko sellaisia olemassa? Ja jos voi, niin voivatko ne olla jaettuja? Joskus kuviteltu voi olla enemmän totta kuin todistettavasti tapahtuneet asiat. Näin ollen pariisilainen ylimystö voi hyvinkin saada ylleen siperialaisen arokansan tummat vaatteet ja Pariisin hienoin talo olla tehty hirsistä. Tärkeintä on uskoa muistin muovaamiin tarinoihin, jotka voi kuulla iltaisin lampun syttyessä.

Olen onnellinen siitä, että kymmenen vuoden takaiset, silloin täyttymättömät ennakkokäsitykseni Makinen tekstin hienoudesta pitivät sittenkin paikkansa. Ranskalainen testamentti on kuin uni, joka on samaan aikaan etäinen ja vieraannuttava ja silti niin läsnäoleva, kirkas on puhtaan peilin pinta.

*****-

Ranskalaisesta testamentista ovat kirjoittaneet ainakin Zephyr ja Ilse.

21 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus! Olen kauan aikonut lukea Makinea, ehkä olisi aika ryhtyä tuumasta toimeen. Kahden kulttuurin välissä muotoutuva identiteetti kiinnostaa.

    VastaaPoista
  2. Vihdoinkin Suomessakin joku, joka on lukenut tämän kirjan, jota yritän aina tyrkyttää kaikille ja olen lahjoittanut sen lähes jokaiselle saksalaiselle ystävälleni. Minulle tämä kuuluu unohtumattomiin lukuelämyksiin. Harmitti, etten päässyt Helsingin kirjamessuille, siellähän oli Makine.

    VastaaPoista
  3. Olipa hieno kirjoitus tosiaan! Ja nyt alkoi Makine kiinnostaa entistä enemmän. On vain yksi kysymys; mistä aika kaikkiin näihin lukemattomiin kirjoihin...

    VastaaPoista
  4. Tämä(kin) tosiaan odottaa minua tuossa "pinossa", joka alkaa muuten olla varsin VALTAVA. Sinullekin kuuluu osakiitos siitä :) Minusta tässä on ehkä mielenkiintoisinta tuo 10 vuotta, missä välissä "kasvoit"(?) Makineen - tulee vaan mieleen, että onko se joku muutos joka meissä tapahtuu huomaamattamme (kirjahan on kuitenkin pysynyt samana). Siis että toisena aikana ja vuosikymmenenä ja elämäntilanteessa sitä on vaan ERI ja lukee eri kirjoja ja löytää sitten taas jotain muuta. Osaankohan sanoa tätä nyt ymmärrettävästi? Aloin vain miettiä minkä kirjojen kohdalla itselläni olisi samoin...

    VastaaPoista
  5. Luru: Kiitos! Minulla tosiaan kesti päästä Makineen sisälle, kun aikaa meni kymmenen vuotta, mutta nyt kirja imaisi minut heti maailmaansa. Ehkä eräs hienoimmista kirjoista, joita tänä vuonna tulen ylipäätään lukemaan.

    Allu: :) Kirja on varmasti unohtumaton. Olet siinä mielessä samanlainen kuin ystäväni, hänkin käsittääkseni ostaa (tai osti ainakin 2000-luvun alussa) Makinea lahjaksi muille. Eikä mikään ihme tällaisen hyvän ollessa kyseessä!

    Morre: Kiitos. Niin, kysymyksesi aikapulasta on kieltämättä vaikea. Liian usein ainakin minulle käy niin, että yöunet jäävät aika lyhyiksi.

    Anni.m.: Voin kuvitella sinun kirjalainojesi määrän. :) Kirja on pysynyt samana, mutta maailma ja me lukijat muutumme. Ainakin itselleni on kymmenessä vuodessa tapahtunut niin paljon, ettei kaikille ehkä yhdessä elämässä (tai mistäs minä voin tietää). Olen nyt ehkä kypsempi Makinelle. Sama voi tapahtua käänteisestikin: Kymmenen vuotta sitten haltioiduin esimerkiksi Donna Tarttin kirjasta Jumalat juhlivat öisin. Jos lukisin kirjan nyt, olisi se varmastikin vain mukiinmenevä, kiehtova lukuromaani. Ei muuta. Kyse on siis muutoksesta omassa mielessä.

    VastaaPoista
  6. Tässä kirja, joka on tuotu minulle kirjastosta jo kolmasti, mutta sitten onkin tupsahtanut kiireellisiä uutuuksia ja kirja on jäänyt lukematta. Allu on tätä minulle niin suositellut ja muistan vieläkin tarinan, mihin hän juuri tämän kirjan liitti...

    En varmaan ikinä ehdi Makiseen, joten kiitos, että teit tämän: Nythän olen kuin kirjan lukenut!

    VastaaPoista
  7. Olen lukenut kolme Makinea (Maa ja taivas, Vera, Venäläisiä unelmia) ja aion lukea kaikki loputkin! Todella kaunista kieltä ja tunnelma johon lukijan on helppo upota!

    VastaaPoista
  8. Leena: Niinhän se menee, että maailma on niin täynnä hienoja kirjoja, ettei kaikkia millään ehdi lukemaan. Olen itse todella iloinen siitä, että kaikkien vuosien jälkeen tartuin Makineen. Ranskalainen testamentti on hieno. :)

    Satu: Sinä luonnehdit hyvin Makinen kirjojen tunnelmaa: siihen voi upota! Luin silloin kymmenisen vuotta sitten myös Ruhtinattaren rikoksen, joka sekään ei täysin auennut, mutta nyt voisin lukea senkin.

    VastaaPoista
  9. On mukavaa nähdä, että aika toimii myös toisin päin lukukokemuksissa ;) Siinä missä se ns. vieraannuttaakin jostain ennen kovasti pitämästään kirjasta/kirjailijasta, se voikin tuoda myös lähemmäs jonkun, joka ennen jäi etäälle!

    VastaaPoista
  10. Susa: Niinpä. Tajusin kyllä jo silloin kymmenen vuotta sitten, että olin lukemassa suurta maailmankirjallisuutta, mutta en päässyt sisälle kirjan maailmaan. Onneksi aika tuo joskus kykyä ymmärtää asioita toisin. :)

    VastaaPoista
  11. Kauniisti kirjoitit!
    Kuuntelin Makinea kirjamessuilla. Hän puhui hyvin kiehtovasti, kuten puhuu kirjoissaankin. Hänen ranskan intonaationsa herätti mielenkiintoni, sitten vasta tajusin kuka hän oli.

    VastaaPoista
  12. Makine on minunkin yöpöydälläni. Tutustuin erääseen venäläiseen tyttöön, joka puhui kulttuuristaan niin kauniisti ja kiehtovasti, että hänen takiaan minunkin oli pakko tarttua tähän uudestaan. Hei ja muistetaan sitten se pe-tite-pomme!

    VastaaPoista
  13. Kuvailit romaania todella hienosti. Ranskalainen testamentti teki minuunkin aikoinaan suuren vaikutuksen. Mutta ehkä sitäkin järisyttävämpi lukukokemus oli Makinen uusin, Tuntemattoman miehen elämä, jonka luin viime vuoden loppupuolella. Suosittelen!

    Ja vaikka olin Helsingin kirjamessuilla, onnistuin jotenkin silti missaamaan Makinen. Harmitti kyllä jälkeenpäin...

    VastaaPoista
  14. Luin tämän joskus kymmenisen vuotta sitten ja muistan sen erittäin hyvänä ja kiintoisana lukuelämyksenä.`PItäisi lukea ehkä uudelleen...Hieno kirja-arvostelu!

    VastaaPoista
  15. Voisin kirjoittaa alkupostauksen aivan samoin: noin kymmenkunta vuotta sitten minäkin luin makineni ahmien ja olin vähän oudoissa fiiliksissä, kun en kokenutkaan niistä mitään jumalaista elämystä.

    Kirjat odottavat uusintakierrosta. Ehkä näille pitää olla sopivasti kypsynyt, että voi ne nauttia?

    Myös mulle Makine on tullut ystäväni kautta, joka rakasti silloin Makinea...

    VastaaPoista
  16. Olipa kiva teksti!

    Ja mukava tutustuminen uuteen kirjailijaan. Pitääpä pistää Makine listalle, Ranska kun on aina lähellä sydäntä hienojen tarinoiden lisäksi. Kiitos tästä.

    VastaaPoista
  17. Vakuuttava arvostelu, jonka seurauksena Makine on varmaankin seuraava uusi kirjailija, johon tutustun. Voi kun aikaa lukemiselle olisi enemmän, esimerkiksi niin, että ei tarvitsisi käydä töissä ollenkaan... Mitenköhän se järjestyisi ? ;-)

    Mukavaa alkavaa viikonloppua !

    VastaaPoista
  18. Omenaminttu: Nyt jälkikäteen minua harmittaa, etten mennyt kirjamessuilla kuuntelemaan Makinea. Mutta se olikin ennen kuin löysin tämän kirjan uudelleen. Hänen elämänvaiheensa ovat niin kiehtovat, ettei ihme että hän käyttää niitä romaaniensa tausta-aineistona.

    Joana: Pe-tite-pomme! Oletko muuten opiskellut ranskaa? Minä en, mikä harmittaa hieman. Onneksi tämän puutteen ehtii vielä korjata ja mietinkin, että jokohan ensi syksynä löydän itseni jostain paikallisen kansalaisopiston kurssilta. Toivottavasti kirjoitat Makinesta. :)

    Zephyr: Täytyykin tulla katsomaan, kirjoititko Tuntemattoman miehen elämästä ja jos kirjoitit, niin miten. Kirjamessujen suhteen ihan samat sanat. Jospa hän vierailisi Suomessa joskus uudestaan.

    Yaelian: Jotenkin arvasin, että olet lukenut tämän! Hyvä, kiintoisa ja kiehtova kirja. Kannattaa lukea uudestaan. Uskoisin, että tästä voi ammentaa useallekin lukukerralle.

    Mari A.: Hauska yhteensattuma! Nyt mietin, että asuitko silloin meille molemmille tutussa kaupungissa... Kyse on varmasti eri ystävästä, mutta silti varsin metkaa. Ei tämä jumalainen elämys ollut vieläkään, mutta neljän ja puolen tähden arvoinen kirja kuitenkin.

    Linnea: Kiitos. Ranskalainen testamentti, kuten kai kaikki muutkin Makinen kirjat, käsittelevät kahden kulttuurin välimaastossa elämistä. Ranskalaisuus ja venäläisyys vuorottelevat.

    Petriina: Voisin hyvinkin ajatella, että pitäisit tästä kirjasta! Niin, aikapula on se ikuinen ongelma. ;) Minä uhraan joskus osan yöunistani lukemiseen ja se kyllä kostautuu arjessa. Eilen tein viisaasti ja menin nukkumaan kymmeneltä. Nukuin kahdeksan ja puolen tunnin unet, mikä tuntuu mahtavalta, mutta kirjaa en sitten eilen ehtinytkään lukea. Onneksi ollaan jo viikonlopun kynnyksellä!

    VastaaPoista
  19. Makine on ihanaa luettavaa sekä ranskaksi että suomeksi. Meillä jäätiin häneen koukkuun molemmat, mies ja minä, ja siksi suurin osa kirjoistaan on hyllyssä ranskaksi. En olekaan pitkään aikaan noihin palannut, pitänee taas.

    VastaaPoista
  20. Makine-ystäväni oli varmasikin eri ja minäkin taisin olla jo seuraavassa kaupungissa elämässä, kun Makine-kausi iski päälle. Olenkin miettinyt, että tunteeko kukaan muu Makinea ja olen toivonut, että joku sanoisi mielipiteensä kirjoista, kun silloin tuntui, että olen jotenkin vajaa, kun en tajunnut näitä kirjoja. Siis ystäväni hehkutuksen jälkeen.

    VastaaPoista
  21. Eriqou: Makinea olisi ihanaa lukea alkukielellä. Harmittelen, etten osaa ranskaa. Ymmärrän sanan sieltä toisen täältä, johdan ne englannin ja italian perusteella. Ehkä joskus menen kielikurssille. Suosittelen Makineen palaamista!

    Mari A: Kyllä minä arvelinkin, että kyse oli eri ystävästä. Joskus totta kai mietin, että olemmekohan törmänneet yliopiston käytävällä, mutta olemme kuitenkin aloittaneet opintomme eri aikaan. Minulla oli 2000-luvun alussa samanlainen olo Makinen suhteen. Nyt liityn itsekin hehkuttajiin.

    VastaaPoista