tiistai 11. tammikuuta 2011

~Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt~

Minä olen normaali. Vaimoni on normaali, mutta tyttäreni ovat toinen toistaan hupsumpia.
- Lordi Redesdale, David Freeman Mitford.

Menestyskirjailija, maalainen professorinrouva, fasisti, kommunisti, Hitlerin uskottu sekä kaikkien rakastama herttuatar, joiden tuttava- tai sukulaispiiriin kuuluivat muun muassa kirjailijat Evelyn Waugh ja Vita Sackville-West, valokuvaaja Cecil Beaton, Englannin kuninkaalliset sekä Adolf Hitler, Winston Churchill ja John F. Kennedy veljineen.

Elämäkerturi Mary S. Lovellin teos Mitfordin tytöt. Sodassa ja rakkaudessa (Schildts 2010) esittelee meille englantilaiset aristokraattisisarukset, joiden elämä oli ja on hurjempaa kuin useissa historiallisissa romaaneissa tai elokuvissa. Nancy, Pam, Diana, Unity, Decca ja Debo Mitford sekä heidän veljensä Tom syntyivät yläluokkaiseen englantilaiseen perheeseen 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä ja kasvoivat Englannin maaseudulla debytoiden seurapiireihin kukin aikanaan. Toinen maailmansota erkaannutti sisarukset ja näiden vanhemmat toisistaan aattellisten erimielisyyksien, ilmiantojen, kaunojen sekä maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi. Mitfordeille ominainen huumorintaju ja valovoimaisuus kuitenkin pitivät perheen yhdessä, vaikka joskus väkisin kokoon kursittuna.

En ollut ennen tätä kirjaa koskaan edes kuullut Mitfordeista, mutta olin mainonnan uhri. Akateemisen kirjakaupan joulukuvasto mainosti Mitfordin tyttöjä, joten otin lisäselkoa sisarusparvesta Wikipedian avulla ja kiinnostuin niin, että toivoin kirjaa joululahjaksi. Onneksi sen sain, koska kirja on eräs mielenkiintoisimmista elämäkerroista, joita olen lukenut. Kirja etenee melko tavanomaisen elämäkerran tai historiikin tavoin kronologisesti. Se on välillä pitkäpiimäistä luettavaa kaikenlaisten pikkuseikkojen yksityiskohtaisen luettelun vuoksi, mutta juuri kun alkaa hieman haukotuttaa, tulee vastaan jotain hauskaa, uskomatonta, surullista, järkyttävää tai ihanaa.

Mitfordin tytöissä sisarusten elämäntarina alkaa melko tavanomaisesti Batsfordissa Englannissa, Sydney Bowlesin ja David Mitfordin tavattua ja pian avioiduttua. Heti alkuun käy selväksi, että pariskunta omasi melko omalaatuisen huumorintajun, joka tulee auttamaan heitä vaikeiden aikojen yli, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Vaikka Mitfordit, lordi ja lady Redesdale, olivat aristokraatteja, eivät he olleet luokkansa vauraimpia, vaan pienaatelistoksi luokiteltavaa väkeä. Niinpä vuosien varrelle mahtui muun muassa talon myyminen, väliaikainen asuminen Kanadassa sekä omavaraisesti tuotettua ruokaa, kuten vuohenmaitoa ja kananmunia.

Vapauden tunne oli autuaalinen. Jokainen päivä oli Dianalle kuin uudenlainen taivas, ja pitkän häämatkan edetessä etelään kohti Sisiliaa hän näki ensimmäisen kerran Välimeren kreikkalaisine temppeleineen, kukkivine mantelipuineen ja oliivilehtoineen. "Olisin auliisti jäänyt sinne iäksi", hän kirjoitti.

Tyttöjen lapsuutta, vaihtuvia kotiopettajia sekä opiskelua niin Britanniassa kuin Ranskassa tai Saksassa käsitellään laajasti. Opiskelu ulkomailla sekä huvi- ja häämatkat Manner-Eurooppaan edustivat tytöille tuulahdusta ihmeellisestä vapaudesta, jolloin voi tehdä mitä huvittaa välillä jopa ilman Sydneyn valvovaa katsetta. Italia oli houkutteleva lomakohde, mutta suhteet Ranskaan ja Saksaan tulivat määrittelemään perheen kohtalon tavalla, jota kukaan ei 1930-luvun ensimmäisinä viattomina vuosina voinut aavistaakaan. Heti kirjan johdannossa tehdään selväksi, että kyse on perheen jakautumisesta fasisteihin ja kommunisteihin tai maltillisiin.

Lovell keskittyy kirjassaan erityisesti Nancyn, Dianan, Unityn ja Deccan (Jessican) kuvaamiseen. Maalaismaiseksi mainittu fyysikko Derek Jacksonin puoliso Pam (Pamela) jää vieraaksi, vaikka minua olisi kiinnostanut lukea hänen elämästään: millaista oli olla sisaruksista epäpoliittisin? Tai kokea kaikki ne keskenmenot, jotka Pam joutui kohtaamaan? Toki ne ovat pieniä juonenkäänteitä Mitfordien ihmeellisessä tarinassa. Kaikkien rakastama Debo (Deborah) puolestaan saa sisaruksista nuorimpana isomman roolin vasta kirjan loppupuolella. Debo, Devonshiren herttuatar, on edelleen elossa.

Sisaruksista voi poimia eräänlaisia vastapareja, kuten Decca ja Unity tai Diana ja Nancy. Tytöistä kauhistuttavin ja samalla traagisin on Unity. Kuin enteenomaisesti kanadalaisessa Swastikan kaupungissa syntynyt Unity Walkerie kuului Adolf Hitlerin lähipiirin. Unity ihaili natseja ja toivoi Britanniankin ajautuvan aatteen pariin. Unity kulki pitkässä sotiaallisessa takissa, piti Hitlerin kuvaa sekä kultaista hakaristiä aarteenaan ja piti juutalaisten kokemia julmuuksia huvittavina. Unitylle ei tuottanut minkäänlaisia omantunnontuskia asettua asumaan asuntoon, josta juutalaisperhe oli ajettu pois ja esimerkiksi puolalaisia hän piti saastaisina. Vaikka Lovell itse kirjoittaa, kuten kuuluukin, Unityn toiminnan kylmänneen hänen sydämensä, omaa Unityn persoona samanlaista kiinnostavuutta kuin siskojensakin. Lukija pakostakin samanaikaisesti liikuttuu ja tuntee vahingoniloa lukiessaan Unityn itsemurhayrityksestä. Säälittäviä ovat myös hänen lyhyeksi jääneen elämänsä loppuvuodet, jotka hän vietti vammautuneena, sekavana ja kansan vihaamana.

Deccan elämässä oli vain yksi ongelma: hänen kiintymyksensä Unityyn. Hän oli Esmondin [puolisonsa] tavoin tuominnut koko perheensä "natseina", myös natsismin raivokkaan vastustajan Nancyn, konservatiivisen Pamin ja jopa epäpoliittisen Debon. Hän ei kuitenkaan koskaan pystynyt tuomitsemaan Unitya, vaikka Unity olisi luultavasti sen kaikkein ensimmäisenä ansainnut.
"Vaikka inhosin kaikkea, mitä hän edusti", Decca kirjoitti, "hän oli ehdottomasti lempisiskoni".

Esimerkki korostaa sitä, kuinka Lovell kirjoittaa kuvaamistaan henkilöistä tasapuolisesti eri näkökulmat huomioon ottaen. Ristiriitaisina ja väärin tekevinäkin he ovat ihmisiä. Lovell ei yritä ymmärtää tai puolustella ihmisten vääriä tekoja, mutta jokaisessa ihmisessä löytyy jotain lämmintä, jopa hauskaa, tai kirjoittamisen arvoista. Yksilöitä merkittävämmäksi nousee yhteisöllisyys, sisarusten välinen rakkaus silloinkin, kun puhevälit ovat poikki.

Jos Unity koki vihamielisen vastaanoton, saivat muutkin vähintäänkin ristiriitaisia viestejä vieraiden ihmisten taholta. Osasyynä oli nimenomaan Unityn ja Dianankin käytös, osin myös se, ettei yläluokan sopinut mennä taistelemaan barrikadeille rintarinnan työläisten kanssa. Kommunistiksi kuvattu Decca oli perheestä se, joka taisteli ihmisoikeuksien puolesta ja saikin paljon aikaan uudessa kotimaassaan Yhdysvalloissa muun muassa naisten aborttioikeuden ja sukupuolten tasa-arvon suhteen. Diana sen sijaan joutui vankilaan naituaan Britannian fasistipuolueen johtajan Oswald Mosleyn ja kuuluttuaan Unityn tavoin Hitlerin lähipiiriin. Henkilö, joka ilmiantoi Dianan poliiseille ja sotilasviranomaisille oli hänen oma sisarensa Nancy, perheen oikeidenmukainen menestyskirjailija.

Mitfordin tytöt ei poraudu vain syvälle perheen historiaan, vaan lukuisten arkisto- ja uutislähteiden perusteella läpivalaisee koko rikkonaisen läntisen Euroopan ja osin Yhdysvaltojenkin historiaa. Lovell on tehnyt hyvää pohjatyötä, minkä ansiosta kirjasta löytyvät huolella laaditut loppuviitteet sekä henkilöhakemisto. Puolueiden synty, syyt Churchillin tai Mussolinin valtaannousuun tai Euroopan rakentuminen, osittainen tuhoutuminen ja uusi nousu kuvataan tarkkaan. Itselleni esimerkiksi oli uutta tietoa, ettei Churchill heti alkuunsa vastustanut natseja, vaan asettautui sille hyvälle tielle vasta ensimmäisten kauheuksien jo tapahduttua. Sovitus oli kuitenkin mahdollinen, vaikka hidas: Mitfordit ja Eurooppa toipuvat sisäisistä välirikoistaan samaa tahtia, kuin käsi kädessä.

Ovatpa siskokset sitten hupsuja tai pelottavia, Mitfordin tytöt on ihmeellinen kirja. Se on paikoin pitkäpiimäinen, kuten elämäkerrat ja historiikit voivat käsiteltävään aiheeseen vihkiytymättömälle olla. Itse asiassa välillä Lovell kirjoittaa miltei unettavasti. Tyttöjen tarina on kuitenkin niin mielenkiintoinen, kaikkien kauheuksien keskellä hauskakin, ettei ikästyttäviä jaksoja ole montakaan. Kirjaa ei malta laskea käsistään, joten minäkin uhrasin hyvät yöuneni ja huomasin sulkevani kirjan kannet vasta aamuyön tunteina.

Joskus (kirjoitettu) totuus on tarua ihmeellisempää. Suosittelen kaikille Euroopan historiasta, brittiaristokraateista ja -kirjailijoista sekä hyvästä tarinasta kiinnostuneille.

****

22 kommenttia:

  1. Enpä ole minäkään ennen kuullut, en kirjasta enkä tytöistä.

    VastaaPoista
  2. Allu: Aika outoakin, koska Mitfordin sisaruksista saisi aikaa elokuvan jos toisenkin. Britanniassa he ovat kai saaneet valtavasti julkisuutta ja nyt sitä tullee enemmän, kun kirjeenvaihto ja muu alkavat aueta.

    VastaaPoista
  3. Mitfordin sisarukset ovat tuttuja,sillä historia on yksi lempiaiheistani,
    ja luinkin Lowellin kirjan vuosisadan alussa,englanniksi.Mielenkiintoiset sisarukset,hyvineen ja paheineen.

    VastaaPoista
  4. Miten minulla on sellainen kuva, että heistä on tehty joku tv-sarja..vai sotkenko..
    en kyllä ole katsonut..
    Mahdollisesti tuo heidän tarinansa saattaisi kiinnostaa??
    Mutta ensin vino pino kirjoja edessä..

    VastaaPoista
  5. Yaelian: Ajattelinkin, että tämä kirja voisi kiinnostaa sinua ja oletkin sen jo lukenut. Tosiaan erikoinen, mielenkiintoinen, pelottavakin sisarusparvi. Tuntuu kyllä oudolta, että samoista lähtökohdista kasvaa niin erilaisia ihmisiä. Toisaalta ehkä yhteinen nimittäjä onkin se kiihkeys, jolla siskokset omiin juttuihinsa paneutuivat.

    Hanne: Yksi ystäväni mietti samaa. Pitäisi tarkastaa asia. Itse en ole kuullut tv-sarjasta, mutta pitäisin mahdollisena. Lue tämä joskus, vaikka kesälomalla. Kirja on melkoinen järkäle ja otti ainakin minulla oman aikansa.

    VastaaPoista
  6. Minulta tuo kirja on mennyt ihan ohi (kuten moni muukin), mutta sait minunkin lukuhermoni kutkuttamaan. Tosi mielenkiintoisen tuntuinen tarina, nimenomaan tuo tyttöjen elämä.

    VastaaPoista
  7. Kun jo näin silloin täällä käydessänne tuon kirjan, heräsi kiinnostus ja nyt entistä enemmän!!

    VastaaPoista
  8. Kiitos vinkkauksesta ja arviosta, nyt en malta millään olla hakematta kirjaa JOSTAIN käsiini!

    VastaaPoista
  9. Kirjailijatar: Minäkään en olisi huomannut tätä ilman Akateemisen mainosta. En yleensä edes lue mainoksia, mutta kirjamainokset ovat poikkeus. Tämä on nimenomaan mielenkiintoinen kirja, aika uskomaton. Ja se on vielä oudompaa, miten jokaiseen siskokseen, jopa Unityyn, kiintyy.

    Susa: Uskoisin sinun pitävän tästä. Mieleenpainuva kirja. On erikoista, miten sama teos voi olla raskas ja hauska, traaginen ja viihdyttävä.

    VastaaPoista
  10. Lauren: Yhtä aikaa kommentoimassa. :) Ole hyvä vaan. Suosittelen kyllä. Minulla tämän lukeminen vei aika kauan, mutta se aika ei mennyt hukkaan.

    VastaaPoista
  11. Hei, vitsi, mun on pitänyt lainata tämä, mutta on unohtunut sitten täysin. Selailin tätä jo hieman kirjaston hankintaosastolla, mutta sitten tuli muita kirjoja ja tämä unohtui. Kiitos innostavasta ja hienosta tekstistäsi, tulen varmasti lainaamaan tämän, kunhan ensin saisi noita vanhoja lainoja vähän luettua ;)

    VastaaPoista
  12. Jossu: Sittenhän tämä päivitys tuli hyvänä muistutuksena. :) Tälle kannattaa varata aikaa, vaikka olisi nopea lukija. Itse luen nopeasti, mutta pikkulapsiperheen elämä rajaa lukuaikaa aika tehokkaasti ja siksi kirja otti oman aikansa. Mitfordeihin kannattaa kyllä tutustua!

    VastaaPoista
  13. Tämä on NIIN minun kirjani. Tai siis näin uskon, en ole (vielä) lukenut.

    Karoliina

    VastaaPoista
  14. Heipähei ja hyvää perjantaita!

    Kiitos taas todella mielenkiintoisista postauksistasi ja tämä kirja-arvostelu oli helmi. Näin nimittäin saman mainoksen, kiinnostuin kirjasta heti ja nyt tiedän minkä kirjan ostan seuraavaksi;-)

    Iloista viikonloppua!

    VastaaPoista
  15. Karoliina: Samaa minäkin ajattelin itsestäni, kun toivoin tätä joululahjaksi. Ja ihan nappiin meni. Moniulotteinen, kiehtova, yksityiskohdiltaan rikas. Rakenteeltaan aika tyypillinen elämäkerta, jonka voi nähdä sekä kehuna että moitteena. Lukemisen arvoinen.

    Aamunkukka: Kiitos ja sitä samaa sinulle :) Osta vain tämä kirja, helli sillä itseäsi, sure, huvitu, järkyty ja lumoudu. Lukeminen vie aika kauan, koska kirja on kooltaankin iso. Mutta mikäs sen mukavampaa ;)

    VastaaPoista
  16. Minä oikeastaan yllätyin siitä että Mitfordit pitivät otteessaan niin tiukasti. Niinkuin sanotkin itse kirja on hetkittäin hiukan pitkäpiimäinen mutta näiden naisten elämien käänteet pitävät mielenkiinnon yllä. Jokaiseen tytöistä todella kiintyi, Unityynkin, joka ehkä loppujen lopuksi oli idealistinen, nuori nainen, joka oikeasti uskoi Hitlerin yrittävän tehdä jotakin hyvää.

    VastaaPoista
  17. Norkku: Mitä enemmän ajattelen Mitfordin tyttöjä jälkikäteen, sitä enemmän kirjasta pidän. Ja totta, jokaiseen siskokseen kiintyy tavattomasti.

    VastaaPoista
  18. Tämä kirja on uodolla tavalla vienyt kaikki voimani, vaikka olen vasta puolessa välissä. Mahdanko päästä ikinä loppuun. Kirjoittaako kirjailija pitkäpiimäisesti, liian pikkutarkasti, onko hän luetellut liikaa henkilöitä ja sivujuonia...

    Toisaalta minulle tulee kylmät noista tanssiaisista ja muista kun samaan aikaan juutalaisten vainot taas kerran alkoivat.

    Tästä saattaa tulla vuoden raskain kirjani, mutta vielä en tiedä, hyvässä vai pahassa. Tätä voi helpommin tarkastella pitkän ajan kuluttua ja vähän kauempaa.

    VastaaPoista
  19. Leena: Mitfordin tytöt on monin osin pitkäpiimäinen kirja, minulla meni sen lukemiseen pari viikkoa, luin siinä samalla muita kirjoja. Mielestäni Mitfordin tytöt itse ovat pelottavuudessaankin kiehtovia ja haluaisin tietää heistä lisää, mutta Mary S Lovellin kirjoitustyylistä en pitänyt.

    Minut kirja palkitsi ja pidin siitä, mutta tämä ei tule nousemaan vuoden suosikkieni joukkoon kuitenkaan. Ota kirjasta aikalisä ja lue vaikka luku kerrallaan ja välissä jotain muuta. <3

    VastaaPoista
  20. Taitaa olla pakko tehdä niin...Ja minä sentään olen hulluna historiaan ja muitakin elämänkertoja tehnyt.

    Tässä on myös poliittisesti jotain luotaantyöntävää. Mun on pakko ottaa täsä breikki. Kiitos neuvosta!

    VastaaPoista
  21. Kannattaa tehdä niin. Tai jättää kirja ihan pitkäksikin aikaa kesken. Se poliittinen luotaantyöntävyys muuttuu, kun sodan jälkeinen aika koittaa. Silloin pääosassa ovat muut siskokset.

    VastaaPoista
  22. Lopulta sain tilattua tämän kirjan itselleni. Ansiokkaan arvostelusi luettuani päätös oli varmasti oikea. Kirja lienee myös taitavasti suomennettu. Brittiläinen yläluokka on pitkään kiehtonut minua, osittain työnkin takia, ja Mitfordin sisaruksista tutuimmaksi on noussut kuopus Debo, jonka olen pikaisesti tavannutkin hänen kotikartanonsa Chatsworthin pihapiirissä. Hänen kirjansa ovat myös lukemisen arvoisia, etenkin 90-vuotiaana kirjoitettu omaelämäkerta Wait for Me! Kukapa uskoisi, että herttuatar, tai nykyisin leskiherttuatar poseeraa kirjojensa kansissa kanojen kanssa. Omaelämäkerran kovakantisessa versiossa kana on myös kummassakin kainalossa :)

    VastaaPoista