torstai 25. marraskuuta 2010

~Ilmari Kiannon "yksityissihteeri"~

21/9 1951 Suomussalmelta
osoite vain Ämmänsaari Turjanlinnan Kaunistupa

Hyvä Neiti!

On kovin vaikeata valita koska teitä on useampia tarjokkaita ja kaikki nuoria. Te olette samanikäinen kuin minun sihteerineitini joka 3½ vuotta minua palveltuaan yhtäkkiä minut jätti kun makasin kuukausi määriä sairaalassa.
Me olimme väkevässä julkisessa rakkaussuhteessa jota ei häirinnyt nk. laillinen aamen. Juuri naisen suostumuksellaan elimme kuten elimme.
Voisitteko siis ajatella tulemista meille, joilla on näin poikkeukselliset olo- ja perhesuhteet? Minäkin voisin rakastua Teihin kuten häneenkin, jota nyt kärsien kaipaan enkä ehkä kohtaisikaan vastarakkautta. Mitä siitä sitten tulisi?

-- Muuten - pyydätte 12 tuh. silloin kun toiset tyytyvät 10 tuhanteen. No ei se niin iso asia ole. Olisiko mahdollista saada valokuvanne?
-- Tällaisena kirje pitäkää omana pikku salaisuutena. Tervehtien.


On mielenkiintoista käydä läpi rakkaan läheisen jäämistöä. Kirjeitä, kortteja, valokuvia, klassikko-, hartaus- ja runokirjoja, käsitöitä. Paljon valmista, jotain keskeneräistä, kaipuuta ja sitten tällainen korpikirjailija. Nelisivuinen kirje Turjanlinnasta sekä "yksityissihteerille" omistettu Ryysyrannan Jooseppi ystäviltä. En tiedä, työskentelikö isotätini Iki-Kiannon palveluksessa vaiko ei. Ehkä hän sai nauraa kirjeelle sydämensä kyllyydestä, ehkä pohti asiaa vakavasti. Mielenkiintoinen pieni sivujuonne suvussani, luultavasti pieni ja tavanomainen askel Kiannon värikkäässä elämässä.

Mies, joka nimesi lapsensa muun muassa Otso Tähtivaloksi, Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkaksi, Sorjo Uolevi Sotaprinssiksi sekä Marjatta Iltatähdeksi ei ainakaan ollut yllätyksetön. Ei siis ihme, että itse hieman yllätyksettömästi liikun nyt Rämsänrannan maisemissa.

29 kommenttia:

  1. Ohhoh, vautsi vau! Tosi mielenkiintoista, uteliaan kutkuttavaa.. Ja melkoisen suoraa tekstiä hra Kiannolta :)

    VastaaPoista
  2. Teija: Tämä oli hauska pikkujuonne suvussani. Ymmärsin, että Kiannolla on ollut paljonkin näitä sihteereitä, mutta käsittääkseni isotätini ei kirjeen jälkeen mennyt hänell töihin, vaan asui muualla Suomessa :)

    VastaaPoista
  3. Hmmm. Hassu ja mielenkiintoinen juttu...!

    VastaaPoista
  4. Ihana lueskella vanhoja sukulaistensa kirjeitä. Ihmisillä oli ennen niin kaunis käsialakin.
    Kianto oli varmaan eläessään mielenkiintoinen persoona.
    Mukavaa loppu viikkoa sinulle:)

    VastaaPoista
  5. Pia: Tosiaan. Ja jos olet ♥oikea♥ Pia, niin muistat isotätini ainakin ehkä häistäni :)

    Hanne: Minulla on mennyt tovi jos toinenkin vanhojen kirjeiden parissa viime aikoina. Niitä on ihanaa ja kiehtovaa lukea. Kiitos samoin, sinulle kaunista talviviikon loppupuolta!

    VastaaPoista
  6. Oi, hassu ja ihana juttu :--) Olisi ihanaa lukea isovanhempieni vanhoja kirjeitä, mutta niitä ei ole tainnut säilyä muita kuin isäni isän (ja hänen veljiensä) kirjeitä sotatantereelta. Nekin ovat melko mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
  7. Olipa mielenkiintoista. Meidän suvussa ei ole jäänyt mitään muistoja oikeastaan jäljelle isovanhempieni nuoruudesta, kirjeenvaihdosta jne, koska olen Lapista ja noh, kaikki tietävät sen, että Lappi poltettiin.

    Mummoni kyllä loppuun asti harmitteli sitä, että hänen hyvän todistuksensakin polttivat.

    VastaaPoista
  8. Sormiasyyhyttävää, mietteitänostattavaa, mielenkiintoista!!
    Juutuin ensin vain ihailemaan kaunista vanhaa käsialaa. Kadonnutta, kun nykyään kaikki ajatukset, ne salaisimmatkin näppäillään sfääreihin tuulten kuljetettaviksi.
    Juoni, kertomus, tarina kirjaimien takana on hupaisa kuriositeetti oman suvun historian havinassa, eikö!
    Muistelen haikeudella isovanhempieni vieraskirjaa, joka mystisesti joutui jonkun piittaamattoman perintötavaroiden jakajan milekiinnottomuuden takia mappiööhön, roskien sekaan...
    Siitä olisin itselleni saanut aarteen tutkittavakseni, niin paljon olen juttuja kuullut....vaan jutuiksi, kuulohuhuiksi jäävät, ikuisesti. Sääli.
    Mukavia toveja kirjeiden parissa!
    Ja lumisia päiviä matkalla kohti adventtia!

    VastaaPoista
  9. Aarteita löytyy jäämistöistä. Itse löysin juuri saman tädin tavaroista sodanaikaisen muistojen kirja ja aion säästää sen tarkemman tutkimisen itsenäisyyspäivään. Sopii siihen ajankohtaan erityisen hyvin, olihan täti lottana itärintamalla.

    Mukavaa päivää

    VastaaPoista
  10. Onpa kutkuttava löytö :) Ja varmasti paljon muutakin mielenkiintoista löytyy jäämistöstä. Historioitsijana itsellä alkaa tietysti kuola valua aina kun vanhoja asiakirjoja on luettavissa, mutta varmaan harva aivan tämmöisiä löytöjä tekee. Monet vanhat ihmiset kun vielä hävittävät ne arkaluontoiset paperit.

    Luin vuosi sitten Ilmari Kiannon päiväkirjan talvisodan ajalta. Kianto oli kyllä häkellyttävä persoona kaikin tavoin.

    VastaaPoista
  11. Tosi hauska löytö! :D

    Kun luin yhteiskuntahistoriaa, keskityin mikrohistoriaan. Tavallisten(kin) ihmisten kirjeet ja päiväkirjat siis kiinnostavat kovin. Toinen mummini onneksi säästi paljon omia kirjeitään, joita olemme lukeneet äidin kanssa.

    Tomomi, tuo on kyllä sääli, että jäämistö on tuhoutunut noin. :-(

    Karoliina

    VastaaPoista
  12. Lauren: Sukukuriositeetti :) Meillä suvussa on onneksi aika paljon kirjeitä, kortteja ja valokuvia tallella. Ne ovat monin tavoin arvokkaita, juurikin mm. sotakirjeet.

    Tomomi: Mummollasi oli paljon syytä harmitella; Vaikka koulutodistukset ovat pieni asia Lapin tuhon kannalta, niin jokainen pienikin juttu on yksilölle merkittävä ja kun ajattelee sitä kokonaisuutta, joka kaikista pienistä asioista muodostuu...

    Tinttarus: Olen monesti miettinyt, että on sääli, ettei enää kirjoiteta vanhanaikaisia kirjeitä. Mikä ilo niiden saaminen olikaan ihan omassa lapsuudessakin, saati sitten vanhemman ajan ihmisille. Käsialakin tuntuu huonontuvan näppäimistöllä kirjoittamisen myötä. Toisaalta nykyisin ihmiset varmasti kirjoittavat enemmän ja helpommin kuin aikaisemmin :) Sinne myös kauniita lumisia pakkaspäiviä!

    Minttuli: Tuota sota-aikaista muistikirjaa olisi mukava lukea viimeistään jouluna. Siihen mahtuu varmasti paljon. Samoin mukavaa iltapäivää kotiseudulle!

    Amma: Kiannon päiväkirja lie ollut yhtä originelli kuin koko korpikirjailija itse. Olen nyt ottanut paljonkin selvää Kiannosta, aiemmin hän oli tuttu lähinnä Kai Laitisen Suomalaisen kirjallisuuden historiasta ja Punaisesta viivasta. Jahka ehdin, tuon Jooseppi Kenkkusenkin tänne. Se on totta, että arkaluontoisuus on saanut aikaan monien juttujen hävittämisen. Olen itse kohdannut samaa omalla tieteenalallani.

    Karoliina: Mikrohistoria kiinnostaa minuakin. En ole opiskellut historaa, mutta Ginzburg ja Le Roy Ladurie ovat isoja nimiä omalla alallanikin. Mikrotason etnografia kiinnostaa minua ja sitähän näissä kirjeissä löytyy. Ihanaa, että sinulla on mummisi kirjeitä tallessa ja että voit jakaa ne äitisi kanssa.

    VastaaPoista
  13. Miten mielenkiitoista ja hauskaa. Ja upeaa, että kirjeitä ja muita dokumentteja on säilynyt näin hyvin.

    Ilmari Kiannosta tulee aina mieleen Punainen viiva, joka oli pakko lukea ala-asteella !

    VastaaPoista
  14. Hauska sukulaisuussivuraide :-)
    Mikrohistoria on aina mielenkiintoista.
    Hauskat nuo lasten nimet. Muuten; meilläkin on Otso.

    VastaaPoista
  15. Mielenkiintoisia ja kiehtovia aarteita löytyy isotätisi jäämistöstä.Mikä kirje tuo Kiannon kirje! Olipa hän aika veijari:D

    VastaaPoista
  16. Vau. Miten mieletön kirje, tuo väkevä julkinen rakkaussuhde...Kiannon on täytynyt olla todella originelli tapaus. Olisipa ollut hauskaa, jos isotätisi olisi tosiaan työskennellyt hänellä. Minäkin olen joskus perannut edesmenneen rakkaan jäämistöä ja se tuntui melkein tunkeutumiselta toisen yksityiselämään. En lukenut läheskään kaikkea, tuntui, etten voi.

    VastaaPoista
  17. Petriina: Vau, luitteko te Punaisen viivan jo ala-asteella? Me taisimme lukea sen lukiossa ja katsoimme myös elokuvan. Muuta Kiantoa en ole vielä lukenut, mutta nyt työn alla on Ryysyrannan Jooseppi. Vanhojen kirjeiden ohella rakastan vanhoja valokuvia.

    Linnea: Nämä sivuraiteet ovat monesti niitä parhaita. Ja Otso on minunkin mielestäni ihan erinomaisen hyvä nimivalinta lapselle ;-)

    Yaelian: Kianto oli varmasti ollut melkoinen! Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka moni nainen näitä kirjeitä aikanaan sai.

    Kirjailijatar: Luin tuosta Kiannon sihteeristä, jonka kanssa hänellä oli ollut julkinen rakkaussuhde. Kiannolla oli kai ollut vaimo ja rakastajatar saman katon alla. Se oli suututtanut papiston jne. Kaikkea omasta suvusta tai omista läheisistä ei ole hyvä tietää, mutta paljon kiinnostavia johtolankoja on. :)

    VastaaPoista
  18. Tämähän veti aivan sanattomaksi, onpa sulla mielenkiintoinen projekti siellä. Totta tosiaan, pienesti kerroit ja näytit mutta paljon jäi myös "mielikuvituksen" varaan;-) jokatapauksessa oikea aarrehan sulla on siellä käsissäsi!

    Kauniita ja kirpeitä pakkaspäiviä!

    VastaaPoista
  19. Aamunkukka: Toin esille varmaan kirjeen mehukkaimmat palat, muuten se oli eräänlainen töihinkosiokirje. Aika hauska kieltämättä, ja kuten kuvailit, pieni aarrehan tämä on. Sinne myös kauniita pakkaspäiviä - pysykää lämpiminä!

    VastaaPoista
  20. Voi miten kiehtova kirje, ja niinikään kiehtova suvun sivujuonne!

    Vanhoista papereista ja tavaroista löytyy kyllä niin paljon mielenkiintoisia asioita, ihan jo pelkät vanhat täysin arkiset kirjeet ovat kerrassaan hurmaavia...

    VastaaPoista
  21. Katri: Arkiset kirjeet ovat melkein niitä parhaita! On ihana lukea vaikka lehmän poikimisesta tai uudesta talvitakista, ne ovat niitä arjen merkityksellisiä asioita. Suurin osa isotätini kirjeistä on nyt äidilläni ja toivon joulun aikaan tutustuvani niihin hieman lisää. :)

    VastaaPoista
  22. Lumiomena, ihan nauratti tuo kirjeen suorasukaisuus. Osattiin sitä elää ennenkin. Monet kuuluisat kirjailijamme ovat olleet kovia naisten miehiä Juhani Ahosta Eino Leinoon. Ja nyt vielä Kiantokin. Kauheaa!, en muista olenko lukenut häneltä mitään...

    VastaaPoista
  23. Leena: Aika suoraa ja silti kosiskelevaa tekstiä, eikö vaan. Ymmärtääkseni Kianto se vasta naistenmies oli ollutkin eikä mitenkään hyvällä tavalla, kun toi tyttöystäviään saman katon alle kuin vaimonsa.

    VastaaPoista
  24. Oi! Hauska, mainitsemisen arvoinen juttu :) Minun isoäitini isotäti kävi kirjeenvaihtoa Snellmanin kanssa ja törmäsin kirjeisiin vahingossa eräänä talvipäivänä kun olin siivoamassa. Se oli aika hauska löydös myöskin, joskin en saanut käsialasta tai kielestä mitään selvää.

    VastaaPoista
  25. Tuure: Sinulla on mielenkiintoinen suku, kirjeenvaihto Snellmanin kanssa on vasta jotain. Voin kuvitella sen talvipäivän, jolloin löysit kirjeet! Tämä Kianto on hauska pieni sivujuonne. Yksi sukulaiseni sen sijaan on solminut valtavasti kirjallisia yhteyksiä työnsä vuoksi, mutta hän ei ole yhtä läheinen minulle kuin mitä isotätini (joka oli kummini) oli.

    VastaaPoista
  26. Ooh...! En voi muuta sanoa. Ja yhtyä käsialanihailukommentteihin ja surkutella sitä, että eihän meidän ajastamme paljon paperijälkiä jää.

    Perin merkillistä elämää vietti Kianto, voi sentään. Oletpa viehkoa sukua, kun on noin yritelty...!

    VastaaPoista
  27. Ilse: Kianto oli melkoinen niin kirjallisesti, poliittisesti kuin yksityiselämältään. Isotätini jäämistön myötä olen nyt lukenut kirjoista ja webistä kaikenlaista tuosta Turjanlinnan asukkaasta.

    Tiedä siitä viehkoudesta. Olen kuulemma isotätini pikkusiskon (eli toisen isotätini) näköinen ja tuota tyttäreni kaimaa oli sanottu "pyöreeksi ja korreeksi".

    VastaaPoista
  28. Sain mieheni äidinäidin kirjajäämistön hänen kuoltuaan, kun ketään muuta eivät vanhat ja pölyiset opukset kiinnostaneet. Ihan kaikkia en minäkään pitänyt, olisin hukkunut niihin, mutta noin seitsemän hyllymetriä jäi minulle "hoitoon". Kirjoissa oli paljon vanhoja klassikoita ja muutamia ensipainoksia (ei tosin arvokkaita varmaankaan..), mutta ehdottomasti hienoimpia löytöjä olivat kirjat, joihin oli kirjoitettu omistuskirjoituksia. Kaunein ehkä oli mieheni vaarin kirjoittama runo vaimolleen syntymäpäivälahjakirjan sisäkannessa. Vaari ei päässyt paikalle syntymäpäiväksi, joten laittoi kirjan ja runon matkaan. En koskaan tavannut vaaria, joten muistan kun löysin tuon runon ja allekirjoituksen (kaunis käsiala!), tuntui, että olisin saanut pienen yllättävän kurkistuksen menneeseen. Ja kuten tässä sinun löytämässäsi kirjeessä, muste on aitoa!

    VastaaPoista
  29. Teresita: Sinä olet saanut todellisen aarteen. Ensipainoksia! Niitä aika harvoin pääsee näkemään (toki se on aika kirjakohtaista, mutta harvemmin). Ja nämä kurkistukset - kuten sanoit - tuovat menneet ihmiset eloon uudestaan. Siksikin näitä aarteita kannattaa vaalia.

    Omistuskirjoitukset ovat yleensä kiehtovia ja harrastan niitä itsekin :)

    VastaaPoista