tiistai 12. lokakuuta 2010

~Viisi opintoviikkoa~


Vähältä piti, ettei minusta tullut venäjänkielen taitajaa. Pääsin aikoinani opiskelemaan yliopistoon sekä venäjää vieraiden kielten koulutusohjelmaan että siihen koulutusohjelmaan, josta olen usein kirjoittanut ja jonne jämähdin. Venäjää sain suoritettua kaikkiaan viisi opintoviikkoa ja siihen se sitten jäi. Voi sentään!

Ensimmäinen kurssi oli lukiovenäjään pohjautuva sanasto- ja rakennekurssi, joka suomenkielisen opettajan johdolla meni hyvin. Sitten olikin kirjallisen ilmaisun kurssi, jonka venäläinen opettaja Larisa oli hauska, mutta niin sukkela puheissaan, etten ymmärtynyt yhtään mitään. Sitkeästi suoritin nuo kaksi kurssia sekä yhden opintoviikon laajuisen johdantokurssin. Sen jälkeen luovutin. Nyt muistan enää aakkoset sekä muutaman fraasin, ainakin ne tärkeimmät, kuten hyvän ruokahalun toivotuksen.

Venäjä jäi kesken. Sittemmin olen jättänyt kesken myös pilateksen, kurkkulaulukurssin sekä harrastusluonteisesti suorittamani kasvatustieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa (ei työtäti kaikkea jaksa). Käsityötunnilla aikanaan kesken jäivät villasukat, joista sain valmiiksi vain toisen. Päiväkirjani on aina kesken (ainakin metaforisesti), mutta olisi aika pelottavaa, jos se olisi jo valmiiksi kirjoitettu ja siten loppu. Viime sunnuntaina aloittamani sammalpallot ovat edelleen kesken terasilla. Ehkä ne voisi jättää puoliluonnolliseen tilaansa sammalmöykyiksi?

Vastapainoksi on sanottava, että loppuun suoritin ainakin yhden akateemisen loppututkinnon sekä seitsemän vuoden seurustelun. Seurustelu päättyi naimisiinmenoon. Onneksi.

Nyt kun katson noita venäläisen satukirjan kuvia, niin ehkä olisi pitänyt suorittaa edes ne perusopinnot. Noin kaunista kirjaa olisi ilo ymmärtää myös tekstinsä puolesta.

Oletteko te muut keskenjättäjiä vai teettekö asiat loppuun vaikka sitkeyden voimalla?

P.S. Voi teitä onnellisia, jotka olette saaneet ensilumen!

27 kommenttia:

  1. Mie jätin kesken japanin kielen opinnot, tai vaihdoin pääaineeni kotimaiseen kirjallisuuteen. Ja kun kieltä ei enää käytä ja merkkejä aktiivisesti opettele, huomaan että päästäni haihtuvat kauniit japanin kieliset sanat ja sitäkin upeammat merkit. Kaikkea ei voi saada, jos lukee yli 5 kirjaa viikossa, käy töissä, pitää kodista huolta ja yrittää pitää huolta kunnostaan, istuun päivät pitkät luennoilla, niin aikaa ei vain jää merkkien muisteluihin.

    Sääli sinänsä.

    Mitkä opinnot sinut veivät pois venäjän parista?

    VastaaPoista
  2. Voi, keskenkesken kaikenaikaa kaikki kesken! Ainakin oma tunne on se. Ihan jo pienistä käsitöistä lähtien, mutta oi mikä tunne, kun joskus saakin valmiiksi jotain, mikä on ollut pitkään kesken! Nyt pakerran koulutöitten kanssa, eli koko ajan paljon kesken, mutta paloittain jotain valmistakin. Se oli onni, kun artesaanikoulutuksen lopputyö valmistui, kun esittelykin oli ohi, ah! Sen jälkeen en pitkään aikaan kyennytkään mihinkään järkevään. Kesken on jäänyt ranska ja italia, ne harmittavat, kovasti. Kuten myös aikido.

    VastaaPoista
  3. Kun sain lopulta ne elämäni ainoat vanttuut valmiiksi, ne olivat jo pienet. Kädet kasvoivat sillä aikaa. Valmiiksisaamisen pakko lienee ollut jokin heikon numeron uhka tai muu.

    No ei, olen sitä sukua, joka tekee kaiken valmiiksi ja loppuun vaikka yötä myöten. Kun jotain aloittaa, se on saatava loppuun. Huh, on tämä rankkaa tämä elämänkoulu, kun ei se ihan joka asiassa onnistu. ;)

    Joo. Minäkin osaan tuon verran venäjää: paljon jäi käteen yläasteen ja lukion opiskelusta, kun vain se oppikirjan fraasi, että saako ikkunan avata, kun ne olivat siellä junassa.

    Nyt on lumi maassa meilläkin! Kieltämättä on kaunista.

    Hyvää työpäivää!

    VastaaPoista
  4. Minä en jättänyt aiemmin mitään enkä koskaan kesken! Pakersin kaiken valmiiksi vaikka hammasta purren ja yömyöhällä. Huomasin, että mukavatkin asiat muuttuivat pakoksi valmistumisen paineessa. Nyt elän keskeneräistä elämää, jossa kaikki saakin olla kesken. Asioita valmistuu tasaiseen tahtiin ja mieli on paljon parempi kuin aiemmin. Esimerkiksi Italian kielen opiskelu on "taulolla" nyt jo toista vuotta, mutta kesken en ole sitä jättänyt. Se jatkuu, kun on sopiva aika taas aloittaa :)))

    VastaaPoista
  5. Ihana kirjoitus. Kaunis. Tuo venäjänkielen kauneus ihan näkyi tässä. Uskon, että se on kaunis kieli, mutten osaa sitä edes viiden opintoviikon edestä.

    Viimeiset kymmenen vuotta olen opiskellut melko lailla tietoisesti keskeneräisyyden opettelua. Tavallaan sain sen tehtäväksi kymmenen vuotta sitten eräältä henkilöltä ja huomasin, että sehän se minun pääaine onkin.

    Kaikki on mulla kesken. Sanat, työt, ajatukset, ruuanlaitto, remontti, käsityöt, elämä, pihan siivous, kottikärryt keskellä pihaa jo kolmatta viikkoa odottamassa, että joku tulis jatkamaan töitä pihalle ja se joku on tämä.

    VastaaPoista
  6. Tunnustaudun keskenjättäjäksi! Ja juuh, kesken on edelleen se yliopistotutkinto, vaikkei onneksi paljoa puutukaan. :/ Olen hyvä myös jättämään kesken käsityöprojekteja, siivousurakoita, huonekalujen entisöimistä... ja (kääk, uskaltaako sulle tätä tunnustaakaan) kirjoja! :D Yleensä pyrin lukemaan sitkeästi loppuun, vaikka kirja ei miellyttäisikään, mutta joskus ei vaan pysty. :P

    VastaaPoista
  7. Voi, miten paljon yhtäläisyyjsiä. Seitsemän vuoden seurustelu päättyi myös avioliittoon, venäjä jäi kesken, aakkosetkin unholaan painuneet, mutta hyvät yöt ja tervehdykset kieli vielä mongertaa.
    Villasukista valmistui samoin vain toinen, opinnot ovat ylipäätään vielä kesken, mutta niin olen minäkin. Enkä valmis tahdo koskaan ollakaan. Mitä sitten tekisin?!

    Löysin viikonloppuna kauniin maatuskan kirppikseltä. Sanotaanko vaikka, että nyt niiden keräily on kesken :)

    VastaaPoista
  8. Mäkin jätin matkailualan opinnot kesken. Moni käsityö on kesken (osa jääkin, osa toivottavasti ei). Pihatyöt on kesken, vaikka ensihiutaleet satoi juuri äsken...

    Mä vaan innostun niin monesta, joten pakostikin aina joku jää kesken :)

    VastaaPoista
  9. Lumiomena, minulta on kesken villapusero, italian opinnot, kuupuutarha, kirjan kirjoittaminen, jokaikisen Euroopan maan matkailu ./. Espanja (,jonne en aio mennä koskaan, sillä en viihdy eläinten, kuten en ihmistenkään,kärsimyksen äärellä), kirjaston remontti, sukan kantapää, paremmaksi ihmiseksi tuleminen, pikkusuolaisten piiraiden leipomisen opettelu...

    Lumiomena, ilon ovi huomiseen ovat unelmat ja ne asiat, jotka ovat jääneet kesken ja odottavat valmistumistaan, että voisi löytää uusia asioita jättää kesken. Elämän valssi on lumoavin, kun kaikki ei ole ihan valmista♥

    VastaaPoista
  10. Noin 90% tekemisistäni on jollain tasolla aina kesken! Olenkin loistava aloittaja, mutta toivoton lopettaja.
    Työelämässä on onneksi deadlinet, joiden mukana pysyn ruodussa edes jotenkin. Viimeisenä yönä loppupuristus projektissa kuin projektissa. Näin se meni opiskellesakin, mutta kummasti tutkintopahvit tuli kuitenkin saatua.

    VastaaPoista
  11. Kesken täälläkin; keittiön kaappien siivous, pihatyöt, monta käsityötä, monta kirjaa, huomiset tuntisuunnitelmat, ajatukset ja moni muu. Olen koittanut opetella nauttimaan kovasti siitä tekemisen meiningistä lopputuloksen ohella tai joskus jopa sen sijaan. On asioita, joiden kohdalla tämä toimii uskomattoman hyvin mutta myös niitä, joiden soisi olevan jo valmiina. Keskeneräiset käsityöt tai kirjat ovat minusta aika inspiroiviakin välillä.

    VastaaPoista
  12. Voi kyllä!

    .....kaulaliina, vauvan peitto, laihdutusprojekti, nukkekodin sisustaminen, oman kirjan kirjoittaminen...ja...mitähän vielä ;)

    Mutta ehkä on ihan hyvä taito tavallaan, että pystyy jättämään keskenkin. Alkuinnostuksesta huolimatta joku juttu ei ehkä olekaan se oma juttu, ainakaan sillä hetkellä, ja sääli olisi hammasta purren uhrata siihen aikaa jos se ei silloin kiinnosta. Miten kiva onkaan vaikka viiden vuoden päästä löytää se neuleen tekele kaapista ja jatkaa siitä:) Jos vaikka nyt tulisi valmista! Tai sitten aloitan jotain muuta......

    VastaaPoista
  13. Kesken on monenlaisia askartelujuttuja, siivousta ynnä muuta, ja kauankohan ensi kevääksi loistamaan haaveiltu kukkapenkkikin on odottanut puoliksi möyhennettynä... (vastaus: KAUAN!)

    Olen myöskin sitä tyyppiä joka innostuu helposti jostain, ja sitten pian jostain toisesta asiasta, niin että se ensimmäinen jää kesken. Mielenkiinnon kohteita on ihan liikaa.

    Lähitulevaisuudessa olisi ihan oikeasti tarkoitus hoitaa loppuun eräs kuusi vuotta roikkunut asia, nimittäin insinööriksi valmistuminen.

    VastaaPoista
  14. Huh, ehdin jo pelästyä, että seitsemän vuoden seurustelu meni turhaan, mutta hyvinhän se loppuikin. Kaunis kirja, mutta jostain syystä slaavilaiset kielet ei kummemmin kiinnosta. Otin eilen esille keskeneräisen sukan, saapa nähdä, saanko sen kantapään tehtyä.

    VastaaPoista
  15. Nyt kun töissä oli yksi yllätys kymppihäiden viettäjä, niin epäilys herää, että pitäisikö onnitella. Mutta ilmeisesti olet saanut päätökseen seurustelun jo aiemmin...

    Mä kuulun tuohon keskenjättäjiin, olen jättänyt kesken - omasta mielestäni tosin vaihtanut - yhden yliopiston, yhden vai pari pääainetta ja melkein siirryin kolmanteen. Jätän myös kesken tai päätän, kun työsoppari päättyy, työn, jos en jostain syystä viihdy. Harrastuksia olen jättänyt kesken, tosin niissäkin näkisin asian niin, että harrastukset ovat muuttuneet...

    Kaipaan muutoksia ja etsin ratkaisuja, jotka helpottavat elämääni ja muuttavat sitä sellaiseksi, jollaisena haluan elää sitä.

    VastaaPoista
  16. Tomomi: Japani kuulostaa kiinnostavalta, mitä monet varmasti sanovatkin ;) Kirjallisuus on kuitenkin varmasti sinulle sopivampi oppiaine. Itselläni venäjä oli alkun alkaenkin sivuaine, vaikka minulla olisi ollut pääaineen opiskeluoikeus sen suhteen. Sen sijaan aloin aluksi opiskella kirjallisuutta pääaineena, mutta vaihdoin sen muihin kulttuurintutkimuksen aineisiin.

    Satu: Se, että kaikki on kesken, on minullekin oma ja sinänsä hyvä tunne. Silloin, jos joku juttu jää kesken pysyvästi, alkaa asia vaivata. Minulle näin kävi kasvatustieteen suhteen. Yritin opiskella sitä verkko-opintoina äitiyslomalla, mutta en vain saanut aikaiseksi. Opiskelussa asiat ovat kesken, mutta kurssi kurssilta ja tentti tentilä ne valmistuvat.

    Ilse: Onnittelut vanttuiden (!) valmiiksisaamisesta toivottaa eräs, joka ei ole koskaan neulonut lapastakaan (!). Yötä myöten tekeminen on kivaa silloin, kun tekeminen vie mennessään, mutta e voi olla rankkaakin. Ja että sinäkin olet opiskellut venäjää koulussa! Metkaa (ja voi tätä huutomerkkimerta tässä kommentissani). Minä opiskelin yläasteella saksaa, joten mulle venäjä oli D-kieli. Saksaan osaan paremmin kuin venäjää, mutta otin opiskeluaikana muutaman saksan preppauskurssin kielikeskuksen tarjonnasta.

    Seija: Jos asiat muuttuvat pakoksi, niin silloin keskeneräinen elämä voi olla vapauttavaa. Kiva kuulla asioiden tasaisesta valmistumisesta. Minulla italian opinnot ovat tauolla ;)

    Himalainen: Kiitos. Venäjä on kaunis kieli, pehmeä. Ja Venäjällä osataan kuvittaa lastenkirjoja, fantasiamaailma siellä on erilainen. Sinun pääaineesi on tarpeellinen, jos keskeneräisyyttä oppii, osaa jo paljon. Kottikärryistä tuli mieleen, että meillä on ollut daalianjuurakot autotallissa jo muutaman viikon. Olisikohan aika saattaa yksi keskeneräinen työ päätökseen ja saada ne turpeeseen talvehtimaan.

    Katri: Tunnusta vaan! Minäkin jätän kesken kirjan, jos se ei ole hyvä. Tai kesken jätän harvoin, panen kirjan tauolle. Esimerkiksi Jose Saramagon Kertomus näkevistä on nyt ollut tauolla jo monta kuukautta. Jos tutkinnostasi ei paljoa puutu, niin kyllä se sieltä aikanaan valmistuu ;)

    Emilia: Hauska yhteensattuma tuo seitsemän vuotta. Eikös jossain sanottu, että seitsemän vuotta on parisuhteen koetinkivi, jonka jälkeen tulee helposti ero tai tiiviimpi yhdessäolo? :) Ja venäjä, villasukkien keskeneräisyys jne. Maatuskat ovat viehättäviä. Minä sain tuon omani ystävältäni, joka kävi työmatkalla Petroskoissa.

    Teija: Vaikka sinulla on moni käsityö kesken, uskon sinun saavan paljon valmiiksikin :) Lumi on hyvä syy jättää pihatyöt kesken. Niitä voi sitten jatkaa aikanaan. Minäkin innostun monista asioista ja ehkä siksi iso osa on aina vähän "vaiheessa".

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Jatkan ja poistin äsken yhden kommenttini, joka tuli kaksi kertaa.

    Leena: Italia on minullakin kesken - tai tauolla, aion jatkaa joskus. Se, että matkailu on kesken, on onnellinen asia. Olisi aika surkeaa, jos olisi matkustamisensa matkaillut. Pidin tuosta ilon ovi-vertauksesta. Odottaminen on oikeastaan monien asioiden mukavin osa (ei tietenkään kaikkien).

    Kultsin kämppä: Sinulla on paljon kesken, mutta blogisikin mukaan aina niin paljon tekeillä. Dead linet auttavat minuakin, niitä on pakko sopia. Muuten minä vain haaveilisin ja haahuilisin.

    Anu: Älä edes puhu keittiönkaappien siivouksesta, minä en ole edes aloittanut ;) Tekeminen on kivaa eikä kaikkea voi onneksi koskaan saada loppuun. Ja kun jonkun asian saa valmiiksi, vaikkapa käsityön tai leivonnaisen (!), niin sitten on ihana aloittaa uusi.

    Susa: Mietin tuota, että jääkö joku asia kesken pysyvästi vai jääkö se tauolle? Esim. mainitsemasi kaulaliina voi olla kesken tai se oman kirjan kirjoittaminen ja niihin on ihana palata joskus. Itseäni vaivaa se, että kasvatustieteen perusopinnot jäivät kesken. Niitä voisin joskus jatkaa, mutta tuntuisi hullulta aloittaa nollasta. Sinä olet siinä samanlainen kuin minä, että innostut helposti uusista asioista :)

    Satu: Hih, meilläkin on puoliksi möyhennetty kukkapenkki ja sen vierellä vielä kasa reunuskiviä odottamassa jotain - varmaan ensi kesää... Onnea sinulle lähitulevaisuutesi projektiin, valmistuminen on iso asia! Kerrothan sitten blogissasi, kun saa onnitella tuoretta insinööriä :)

    Allu: Seitsemän vuotta ja sitten kriisi ;) Ihan huvitti, kun tajusimme seurusteellemme vakavissamme seitsemän vuotta ennen naimisiinmenoa. Minua venäjä ei ilmeisesti koskaan kiinnostanut tarpeeksi, koska se jäi kesken.

    Mari A.: Niin mukavaa kuin olisikin viettää hääpäivää vaikka nyt, niin minä se en ollut ;) Olen vähän eri alalla, vaikka sinun alasi on sellainen, josta haaveilen, jota olen joskus työkseni tehnyt ja kuka ties taas tulevaisuudessa siihen palaan. Vaihtaminen (tai minulla taukoilu) ei välttämättä ole keskenjättämistä. Ja se, että voi tai uskaltaa jättää kesken jotain epämielekästä on mielestäni ihan tervettä! Se on itselle rehellistä elämää.

    VastaaPoista
  19. Juu, tiedän ettet ollut sama henkilö, mutta mietin, että oliko tässä joku piiloviesti naimisiinmenosta ;O

    Luen liikaa rivienvälejä...

    VastaaPoista
  20. Yleensä vien asiat loppuun, jos en heti niin hiukkasen myöhemmin.

    Ja kirjoissa sama juttu, vaikka kirja olisi jopa huono, yritän tahkota sen väkisin läpi. Siksipä yritän valita vain hyviä kirjoja;)

    Meillä ei ole satanut vielä lunta, mutta aamulla tuli rakeita. Sulivat kuitenkin jo pois.

    VastaaPoista
  21. Minulta jäivät kesken englannin kirjallisuuden ja kielitieteen opinnot yliopistossa kun päätingin,että halusin opiskella jotain muuta. Portugalin opinnot jätin kesken,koska aloitin samaan aikaan espanjan opinnot,ja rupesin sekoittelemaan,joten päätin keskittyä espanjaan,mikä oli viisas veto,myöhempää Venezuelassa asumista ajatellen. Myös aloitettuja kutomistöitä ja askartelujuttuja on vaikka kuinka paljon huoh!

    VastaaPoista
  22. Ihan samoin sanoin kuin muutkin, voi kyllä. Paljon on asioita ja projekteja jäänyt kesken elämän varrella , joko ihan omasta halusta tai olosuhteiden pakosta;-) kauppaopistossa jätin aikoinaan saksan opiskelut kesken, syynä liikaa viinipulloa kallistellut opettaja. Ja arvaa harmittaako nyt, että tavallaan sen yhden opettajan takia meni into kokonaan? Hyvistä asioista sanoisin että kesken on jäänyt tupakoiminen vuosikymmen sitten;-)työuraa ajatellen olen pari kertaa tehnyt aika uhkarohkean hypyn lähes "tuntemattomaan" ja elämä on kantanut aika kivasti. Nyt vain keski-iän ollessa tosiasia tajuan että apua, kuinka mä olen ollut jo 11v. saman työnantajan palveluksessa! Josain vaiheessa sitä kuin jämähtää paikoilleen, hmh, olisikohan nyt se oikea aika aloittaa uusi harrastus?

    Kurkkulaulanta sai kyllä hymyn huulille, mitä ihmettä se oikein on? Mukavaa iltaa!

    VastaaPoista
  23. Mari A.. Jep :) Rivien väleistä putkahtavat parhaimmat ajatukset.

    Pioni: Ihailen sitkeyttäsi lukea huonot tai ei-kiinnostavat kirjat läpi. Tosin on onnekasta, jos osaa valita sellaisia kirjoja, jotka kiinnostavat heti alusta saakka. Siihen minäkin pyrin :)

    Yaelian: Englannin kirjallisuus kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Portugali ja espanja varmaan sekoittuvatkin helposti. Yksi tuttuni luki samaan aikaan italiaa ja espanjaa, jätti sitten edellisen kielen pois.

    Aamunkukka: Joskus asioiden keskenjättäminen voi olla hyväkin asia, kuten sinulla tuo kymmenen vuoden takainen päätös jättää tupakka ;) Hyppy tuntemattomaan työuralla vaikuttaa kiehtovalta, joskus on taito osata jättää kesken ja aloittaa uutta.
    Kurkkulaulu on joidenkin alkuperäiskansojen tapa laulaa kurkusta ts. ääni tulee jostain tosi syvältä. Menin kurssille yhden kaverin houkuttelemana, mutta eihän siitä oikein mitään tullut ;)

    VastaaPoista
  24. Suoritin loppuun maisterin tutkinnon. Jätin lisenssiaattiseminaarin kesken. Taidehistorian perusopinnot jäivät kesken, samoin rannikkolaivurikurssi.
    Nykyään ahdistun, jos tiedän, että olisi tarjolla suorittamista. Keskityn oppimiseen ja nauttimiseen. Jotakin iloa keski-ikäisyydestä sentään on :-)

    VastaaPoista
  25. Linnea: Rannikkolaivakurssi? Se on ainakin kaukana taidehistoriasta, jos molemmat jäivätkin kesken :) Se, että voi oppia suorittavan opiskelun sijasta on nautinto.

    VastaaPoista
  26. Minä yleensä jätän asiat kesken, jos eivät minulta luonnistu. Mutta muuten teen kaiken loppuun asti. Nyt minulla on kuusi vierasta kieltä. Olen jo varautunut että yhden - italian nimittäin - lopetan kun alkeet olen opiskellut.

    Kiitettävästi olet kuitenkin suorittanut jo! Äitini on suorittanut yliiopistoarvosanan venäjästä, mutta ei osaa enää juurikaan.

    VastaaPoista
  27. Tuure: Se, että osaat jättää kesken asiat, jotka eivät suju, on hyvä taito. Kuusi kieltä, vau! Kielitaito on sellainen, että se unohtuu, jos sitä ei harjoita, kuten äidillesi on käynyt venäjän kanssa. Minullakin juuri venäjä on ruosteessa. Saksa luonnistuu jo paremmin :)

    VastaaPoista