maanantai 11. lokakuuta 2010

~Esikuvaksi kirjallisessa maailmassa~

Aleksin Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivän jälkitunnelmissa vastaan kirjablogeissa kiertäneeseen haasteeseen, joka koskee kirjailijaesikuvia. Ainakin Amma ja Leena ovat tehneet vastaavat listat omastaan.

Tekemässäni kollaasissa loistaa vain muutama ihailemani kirjailija, ja pyydänkin nyt anteeksi, että esikuvalliset ja loistavat Siri Hustvedt (jonka teksti on on miltei täydellistä ja samalla koskettavaa), Juha Itkonen (sukupolveni tulkki), Helvi Hämäläinen (Säädyllinen murhenäytelmä ja Kylänruusut, tarvitseeko muuta sanoa?), Minna Canth (esikuvaksi kaikille suomalaisille naisille), Pirkko Saisio (lyhyesti voi sanoa niin paljon) sekä eräät kaikkien aikojen suurimmat suosikkini Carol Shields (arki on kaunista), Astrid Lindgren (kunpa osaisi sukeltaa lapsen maailmaan samalla tavalla) ja Jane Austen (tätä ei tarvitse edes selittää) puuttuvat kollaasista. Tämä on vain tyylikeino, sillä liian laaja kollaasi näyttäisi rumalta. Poimin kollaasiin vain viisi nimeä, joista jokaisella on kirjailijaesikuvana erilaista sanottavaa lukijalleen, tässä tapauksessa minulle.

Ja kyse on nimenomaan lukijan näkökulmasta. Vaikka olen saanut tekstejäni julki, ovat ne olleet olleet muuta kuin kaunokirjallisuutta. Niitä haaveita minulla ei ole - enää. Ala-asteella ilmoitin tulevaisuuden ammatikseni opettajan ja kirjailijan, minkä jälkeen olin hetken aikaa luokkani naurunaihe. Siitä viisastuneena taisin yläasteella ilmoittaa haluavani kauppaoppilaitokseen, jonne en koskaan päätynyt, mutta säästyin nauruilta.

Pitemmittä puheitta (joita minulla aina piisaa), tässä viisi kirjallista esikuvaani tai ihannettani:

Lucu Maud Montgomery: Tumma pälyilevä aallokko vei minut mukanaan menneeseen maailmaan, joka on arkinen, mutta ei yllätyksetön. Palaan Avonleaan säännöllisesti ja toisinaan kokkaan perheelleni Marilla Cuthbertin ohjeiden mukaan. Montgomeryn teksti on samanaikaisesti runollista ja raikasta kuin kuulaan syyspäivän tuuli.

John Irving: Kunpa osaisin kuljettaa tarinaa kuin Irving! Yhtä monipolvisesti ja hullusti, silti luettavasti eikä ollenkaan vaikeasti. Kaikki isäni hotellit inspiroi minut Wieniin, Leski vuoden verran Amsterdamiin. Ja "siideritalon säännötkin" tulevat mieleeni aina, kun poimin puusta omenan.

Sylvia Plath: Vain harva on kyennyt kuvaamaan lahjakkaan naisen mielenliikkeitä yhtä voimakkaasti kuin Plath lyhyeksi jääneen elämänsä aikana. Muistan aina, kuinka eräs kirjailija luonnehti joukkoa (meitä?) kirjallisuudenopiskelijatyttöjä sylviaplathmaisiksi opiskelijoiksi seminaariyleisön joukossa.

Mika Waltari: Ehkä itsestäänselvyys, mutta Sinuhe vei mukanaan lukioikäisenä, Suuri illuusioni opiskeluaikana ja Kuun maiseman kaltainen lyhytproosa edelleen. Waltari ja koko Tulenkantajien sukupolvi oli syy sille, miksi aloin opiskella kirjallisuutta. Olkoonkin, että pääaineeni vaihtui sittemmin.

Margaret Mead: Jos puhutaan kirjoittaesikuvista, niin tieteen nimissä on nostettava esiin kulttuuriantropologi Margaret Mead. Tarkasteli teoksessaan Coming of Age in Samoa samoalaisten teinityttöjen siirtymäriittejä lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Hän toi etnografiaansa (itse)refleksiivisyyden otetta, jota yritän itsekin noudattaa. En ole koskaan käynyt Samoalla, ja antropologikin olen vain sivuaineen aineopintojen verran. Mead ei ole ristiriidaton hahmo, mutta eräänlainen oppialansa pioneeri, mikä on ihailtavaa.

Tämän haasteen jaan eteenpäin jokaiselle, joka haluaa pohtia esikuviaan kirjallisessa maailmassa joko kirjoittajana tai lukijana.

Kollaasin kirjailijakuvat Googlen kuvahaulla.

14 kommenttia:

  1. Mainitsemasi Sylvia Plath ja Margaret Mead ovat minulle täysin outoja. Muut mainitsemasi kirjailijat ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen.
    Pidän kyllä Joanne Harrisin tavasta kirjoittaa ja nuorempana luin paljon Innesin kirjoja. Hirvisaaren kirjat ovat kaikki hyllyssäni, varma joululahja minulle.
    Varsinaista kirjailija esikuvaa minulla ei ole, sillä en itse saisi edes pientä novellia aikaiseksi.
    Mukavaa alkanutta viikkoa:)

    VastaaPoista
  2. Osa listasi nimistä ovat minulle vieraita, mutta selvästikin tutustumisen arvoisia. L.M Montgomeryn puolesta minäkin liputan!

    VastaaPoista
  3. Kaunis kollaasi ja tuollaisenaan ihan täydellinen! Nimiä on niin paljon, että ymmärrän runsauden pulan valinnoissa. Meillä on niin monta yhteistä suosikkia, vaikka Plathiin en ole ikinä perehtynyt. Taisin kasvaa siitä vaiheesta ohi tietämättä hänen olemassaolostaan? :)

    Minusta on ihana, että sinulla on aina "pitempiä puheita". Minulla ei ole, mutta minä en olekaan kirjoittaja. Siksi mietin, millä formaatilla tekisin tämän, enkä ole vielä keksinyt.

    VastaaPoista
  4. Tunnistin kuvista vain Irvingin, Plathin ja Waltarin. Margaret Mead ei sano mullekaan mitään.

    VastaaPoista
  5. Hanne: Joanne Harrisin Pieni suklaapuoti ja Appelsiinintuoksu ovat mielestäni hyviä romaaneja, pidän niistä kummastakin paljon. Margaret Mead on tutkija, joten ei kuuluisi kirjailijakategoriaan, mutta toisaalta tutkijatkin kirjoittavat, joten otin sen tänne kuitenkin :) Sinulle myös mukavaa viikkoa!

    Kultsin kämppä: Montgomery ♥ On aina mukava löytää itselle vieraita nimiä, joista voi tulla vaikka uusia suosikkikirjailijoita. Toivottavasti ainakin ;)

    Ilse: Kiitos kollaasikommentistasi. Kunhan eilen illalla askartelin aikani kuluksi. Plathiin voi kasvaa vieläkin, hän oli niin taitava! Plathin elämästä on tehty hieno elokuva Sylvia, mutta toisaalta elokuva on aika ahdistava (erityisesti, kun on itse äiti). Pidin siitä silti.
    Ja sinä olet kirjoittaja!! Ota tämä haaste vastaan, jos ehdit.

    Allu: Tunnistit aika hauskasti vinoviivan alhaalta ylös! Margaret Mead oli kulttuurintutkija, aikanaan keskeinen, nyt sekä arvostettu että kritisoitu.

    VastaaPoista
  6. Lumiomena, tunnistin heti kaikki muut paitsi Meadin. Minulla ei ole mitään lisättävää, mitään poisotettavaa, mutta järkytyin aivan hirveästi, kun huomasin,että omassa listassani ei ollut John Irvingiä, vaikka hän on minulle seuraava Waltarin jälkeen! Taidan olla loman tarpeessa - kirjamessujen jälkeen.

    Tummana päilyvä aallokko puuttui minulta, mutta vaikuttaa alati. Olen tänään vielä yhteydessä kirjailijaan, joka teki yhdessä Suvi Aholan kanssa kirjan Montgomeryn tytöistä...

    Sylvia Plath...niin...juuri niin. Ja sitten se filmi vielä.

    (Olisit sanonut minulle: Pahvi, miksei John Irving ole sun listalla?)

    ;-)

    VastaaPoista
  7. Kiintoisia tarinoita kirjailijoiden ympärillä. Waltarin Sinuhe soi korvissani heti kun joku sen mainitsee...

    Antroplogiaa ollaan varmaan saman open (stigu?) ohjauksessa opiskeltu - haaveilin aikani ryhtyväni tutkimaan tuntemattomia kansoja, kunnes tajusin, että ne asuvat metsässä, enkä ole koskaan pitänyt metsästä...

    VastaaPoista
  8. Leena: Kyllä minä vähän ihmettelin, että minne se John I. nyt jäi... Pidät sitten John Irving-lomaa. Tai käyt kirjamessujen aikana vähintäänkin drinkillä Tornissa, jossa Kunnes löydän sinut-kirjassa vierailtiin. Tai Temppeliaukion kirkossa. Tai molemmissa :)

    Mari A.: Stigunpa hyvinkin :) Hän on edelleen siellä. Ja hän ei muuten mennyt metsään tutkimaan heimoja, vaan löysi modernin uusheimon muualta, kuten varmasti muistatkin ;)

    VastaaPoista
  9. Eikun minä lähden sinne Amsterdamiin Ruth Colen jalanjäljille!

    (Johnilla on mun käyntikortti ja JOS hän vaikka sattuisi vilkaisemaan, joudun nyt mustalle listalle.)

    Kuvittele, jos sulla ei olisi ollut Irvingiä, minä olisin heti huomannut ja huomauttanut.

    Ne siiderihuoneen säännöt...tosiaankin. Pidin muuten siitä kirjasta tehdystä leffastakin.

    VastaaPoista
  10. PS. Järkyttävän houkuttava/koukuttava yliökuva!

    VastaaPoista
  11. Hyvä Margared Mead! Ei ehkä kuulu minun ihannelistalleni, mutta hyvin tuttua silti ;)

    VastaaPoista
  12. Todella mielenkiintoinen postaus. Minä en varmaankaan osaisi nimetä viittä tai ainakin tätä täytyisi miettiä aika tovi. Meillä on ollut sama pääaine, vaikka sinä sitten vaihdoitkin sen pois :)

    Minäkään en tunne Sylvia Plathia enkä Margaret Meadia. Tai no, Plathia olen jonkun verran lukenut, mutten voi sanoa hänestä mitään. Ja kirjailijatkin tuntuvat menevän vähän kausittain. Jossain elämänvaiheessa joku on tärkeä ja sitten hänet unohtaa, mutta hän on varmasti ehtinyt jo vaikuttaa. Minulle Waltari voisi olla sellainne, koska en ole lukenut häntä vuosiin, mutta nuorena luin paljon.

    VastaaPoista
  13. Leena: Toivotaan sitten, ettei John (!) lue tätä ;-) Oman elämänsä sankari on hieno elokuvanakin. Kirjana se on mielestäni Irvingin toiseksi paras heti minulle rakkaan Kaikki isäni hotellit-romaanin jälkeen. Ja kiitos kuvakommentista ♥

    Ahmu: Margaret Mead on tosiaan ristiriitainen, mutta kun ottaa ajallisen kontekstin huomioon, edisti hän kenttätutkimusta parempaan ja osallistuvampaan suuntaan. ;)

    Kirjailijatar: Ei vain viittä voikaan nimetä :) Vaihdoin pääaineen lähialaan, kirjallisuutta kahlasin aineopintojen verran. Waltari on minullekin enemmän sellainen nuoruusvuosien suuri nimi, mutta kulkee aina jollain tasolla mukana.

    Hannele: Kiitos. Näitä on hauska miettiä.

    VastaaPoista