torstai 29. heinäkuuta 2010

~Unikkoajasta omenapuuhun *~

Unikkoaika alkaa olla pian ohi. Musta unikot ovat menneet ja muuttuneet salaperäisiksi paksuiksi pompuloiksi, jotka huojuvat hiljaa helletuulessa. Muutama punainen unikko uhmaa vielä värittää rohkeasti etupihamme asvalttia sinnitellen kuivahkossa perennapenkissä. Unikkoajan sijasta alkaa olla mustikka- ja pian myös omena-aika.

Tytttärelleni nousi viime yönä kuume. Pikkuinen on kuitenkin jaksanut hyppiä ruutua pihalla ja käydä ihmettelemessä viime syksynä istuttamaamme Vuokkoa, joka on kasvattanut hennoille oksilleen kokonaiset kuusi omenaa! Se on monta kertaa enemmän kuin ruotsalaisen Catarina Kruusvalin mukavassa lastenkirjassa Ellenin omenapuu.

Ellenin omenapuu kertoo kuvitukseltaan hieman ilonwiklandmaisessa pikkukaupungissa asuvasta Ellenistä, jonka mansardikattoisen kotitalon pihalla kasvaa suuri ja suojaisa omenapuu. Eräänä talvena myrsky katkoo puun ja perheessä alkaa omenapuunsuruaika. Kuten kaikissa hyvissä kehitystarinoissa, lähtee Ellen äitinsä sekä parhaan ystävänsä Kallen kanssa kauppapuutarhaan ostamaan uuden taimen vanhan puun paikalle. Ja syksyllä puu kantaa jo hieman satoakin.

Omenapuusta kertova kirja kuuluu samaan viehättävään lasten luonto- tai puutarhakirjojen joukkoon kuin Anna Gullichsenin ihastuttavat Satu Kukkameri-kirjat jääden niistä vain aavistuksen jälkeen. Kruusvallin kirja on realistisempi, joten taianomainen ulottuvuus puuttuu. Vuodenkiertoa ja puutarhan ihmeitä voi kuitenkin seurata molempien kirjojen välityksellä.

Kun oma lapsi on (onneksi vain vähän) kipeänä ja ulkona on sellainen helle kuin on, voisi kesäpäivän kai huonomminkin viettää kuin istuen sisällä pohtimassa omenapuiden kasvamista kuvakirjan välityksellä!

19 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia :)
    Pikaista toipumista pienokaiselle!

    VastaaPoista
  2. Armelias puu, kun antaa satoa jo heti ensimmäisenä kesänä! Omena-aikaa täälläkin odotellaan.. Parempia vointeja pienelle potilaalle.

    VastaaPoista
  3. Voi, unikoita, ne on niin ihania, varsinkin kun on iso pelto täynnä ja joskus on ruiskukkia siellä joukossa.
    Pikaista paranemista pikkuiselle.

    VastaaPoista
  4. Kiitos blogistasi, ihailen tuota sinun sujuvaa kirjoittamistaitoasi ja niin elävää tekstiä.

    Omenoita on meillekin tulossa runsaasti. Vanhojen omenapuiden oksia on tarvinnut tukea etteivät lohkea omenoiden painosta.

    Pikaista paranemista pikkuisellesi, on kurjaa sairastaa näin kuumalla ilmalla.

    VastaaPoista
  5. Paranemisia pikku-prinsessalle sinne! Meillä N kuumeili toissa yönä, kuten tiedätkin. Nyt on kuumeilut poissa, mutta molemmilla silti vielä kova nuha.

    Unikot ovat niin kauniita, niitä(kin) haluan sille omalle pihalle sitten joskus;)

    VastaaPoista
  6. Marika: Kiitos. Nyt päivällä tytär on jaksanut leikkiä ja hyppiä ruutuakin.

    Joana: Ihana, ihmeellinen puu! Istutimme muuttomme jälkeen (syksy 2009) kaksi omena- ja yhden kirsikkapuun. Tänä kevääni ne saivat kaverin luumupuusta, vaikka vuokko jaksaa tuottaa nyt satoa. Iloinen yllätys :)

    Allu: Unikkopelto olisi upea näky! Minulla kasvaa unikoita nyt kolmessa eri kukkapenkissä ja onneksi ne ovat eri lajeja.

    Hanne: Kiitos ♥ Tuntuu mukavalta saada palautetta tekstistä. Vanhat omenapuut ovat yksi ihanimmista asioista, joita tiedän. Niiden käppyräiset ovat oksat ovat kauniita aina.

    Susa: Hyvä kuulla N:n kuume olevan poissa. Jospa meilläkin A paranisi pian. Olemme hieman suunnitelleet retkeä Porvooseen huomiseksi, mutta saa nyt nähdä. Ja minä uskon, että teillä on joskus oma piha. Kun se päivä koittaa, voin lähettää sulle unikon siemenkotia niin paljon, että saat unikkomeren sinne ♥

    VastaaPoista
  7. Mehän mennään yhtä jalkaa, kun sielläkin sairastetaan. Loppukoon nopeasti moinen.

    Omena-aikaa odottelen minäkin, tosin en oman "puutarhan" vaan ystävän. :) Ihanan kuuloinen kirja.

    VastaaPoista
  8. Kunpa saisin jostain sen Satu Kukkameren päärynäpuukirjan...

    Lumiomena, minä herään henkiin, kun omenat alkavat tuoksua puutarhassa. Ihanaa, että sinullakin on jo satoa antavat omppupuut!

    Syksyn toivossa
    Leena, joka vain piipahtaa välillä kirjastossa eli viettää päivät alakerrassa koiruuden kanssa...

    VastaaPoista
  9. Ilse: Voi kurjaa tuo sairastelu! Monessa mennään melkein samoissa, mutta Dotissa viivyn vielä jonkun aikaa. Hei, tein tässä päivänä eräänä yhden karkkitestin. Kunhan tämän viikon jutut ilmestyvät verkkoon, taidan tuoda karkkitestin esille heti ensi viikolla ja omistaa sen sulle, jos sallit :)

    Leena: Minä löysin tuon Päärynäpuun Pyrren kirja-alesta viime talvena. Voin koettaa katsella, jos löytäisin sen jostain ja lähettää sulle. Se on ihana, hivenen surullinenkin. Viileitä päiviä toivotellen!

    VastaaPoista
  10. Meilläkin on tuo Ellenin omanpuu -kirja. Se on suloinen. Joskus tosin tuntuu, että jotkut kirjat ovat äidistä suloisempia kuin tyttärestä. Nyt harmittaakin, kun ei nuorempikaan lapsi enää halua, että luen hänelle. Satujen aika on tältä erää ohi. Ennen istuttiin joka päivä sohvassa ja luettiin. Vähän haikeaa.

    VastaaPoista
  11. "Kuopuksen omenapuu"-tarina on myös ihana .Beskovin saduissa.Kesäkuumeelle toivottavsti saatte pian sanoa hei-hei!Ja iloiset leikit voivat rauhassa tytölläsi jatkua.Olet minulle erittäin mieluinen kirjojen"kertoja".Pidän kovin.Kiitos tästä blogista.

    VastaaPoista
  12. Voi ehdottomasti omista vain! :) Kiitos kunniasta.

    Dotissa viihtyy ja se jää mieleen elämään... hmm. Odotan!

    VastaaPoista
  13. Onpa kauniita kuvia.Ja pienelle parempaa vointia toivottelen...

    VastaaPoista
  14. Kirjailijatar: En edes halua ajatella sitä aikaa, kun satujen lukeminen loppuu. Voisikohan sitten aikanaan saada lapset lukemaan itselle, pitää sellainen koko perheen yhteinen lukutuokio :)

    Maria: Kiitos vinkistä! Pidän Beskowsta, mutta en muista tuota omenapuu-tarinaa. Haen kirjan käsiini. Kiitos sinulle sanoistasi - minä taas rakastan sinun blogiasi :-)

    Ilse: Siispä tuumasta toimeen karkkitestini julkistamisen kanssa - sitten ensi viikolla. Ja vielä ensi yö partasuisen nunnan tarinoinnin parissa :)

    Yaelian: Kiitos. Unikoissa riittää väriä etenkin asvalttia vasten. Tyttäreni vointi alkaa olla jo ok. Hieman pelkäsin, ettei tule sitä aivokalvontulehdusepidemiaa, joka nyt kiertää Suomessa.

    VastaaPoista
  15. Kauniita kuvia! Pikaista paranemista pikkuiselle!

    VastaaPoista
  16. Kiitos, Johanna :-) Ja tytärkin alkaa olla jo hyvässä kunnossa. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  17. Kauniita kuvia !

    minunkin omernapuussani taitaa olla 6 tai 16 omenaa. Puu on jo yli 10vee mutta oiskohan mun pitänyt leikata sitä?
    Kirsikkapuustani olen syönyt 3 kirsikkaa, loput ovat menneet parempiin nokkiin, nopeimmille..
    ehkä ensi vuonna tulee enemmän..
    luumuja ei tule yhtään, vaiks puu kukki niin lupaavastia..


    Suloisia terveisiä sairaallesi..
    on varmaan vaikeaa malttaa pysyä aloillaan, vaiks kuume yrittää..
    ihanaa viikonloppua teille!

    VastaaPoista
  18. Minäkin opetan puutarhahommia lapsenlapselleni :)

    VastaaPoista
  19. Hanne: Kiitos :) Linnut ovat nopeita nappaamaan kirsikat, mutta minä(kään) en raaski laittaa verkkoja puiden suojaksi. Se tuntuisi julmalta. Tänään tytär on onneksi jo kokonaan terve. Teimmekin pienen päiväreissu Porvooseen, josta lisää myöhemmin. Suloista viikonloppua!

    Hannele: Ihana kuulla :) Lapset ovat innokkaita oppijoita.

    VastaaPoista