tiistai 9. helmikuuta 2010

~JODI PICOULT: YHDEKSÄNTOISTA MINUUTTIA~


Jodi Picoultin romaanin Yhdeksäntoista minuuttia takakansitekstissä kirjaa kuvaillaan näin: "Yhdeksässätoista minuutissa ehtii leikata nurmikon, värjätä hiukset tai viikata pyykit. Samassa ajassa voi pysäyttää maailman. Yhdeksässätoista minuutissa ehtii myös kostaa, ja juuri niin teini-ikäinen Peter Houghton päättää tehdä. Kukaan Sterlingissä ei tiedä miksi, mutta rajusti purkautuneen väkivallan jälkeen mikään ei ole entisellään." Romaanin keskeisteemana on silmittömän oloinen kouluammuskelu sekä siihen johtaneet syyt. Ennen kaikkea keskiöön nousee se kaikki, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun mikään ei voi enää palata entiselleen.

Peterin teko luo Sterlingin idyllisen pikkukaupungin asukkaiden välille lukuisia kuiluja: On paitsi murhaaja ja tämän perhe, myös heitä, joiden lapset menehtyvät ja heitä, joiden lapset selviävät. Äänensä saavat kuuluviin niin kaupungin "julkkis" tuomari Alex Cormier kuin hänen tyttärensä, poikakaverinsa Mattin menettävä Peterin lapsuudenystävä Josie; Yhtä lailla kertojina toimivat murhia tutkiva poliisi Patrick Ducharme, Peterin äiti Lacy Houghton kuin Peter itse. Koulusurmien jälkeen mikään ei ole enää viatonta ja puolueetonta. Picoult ymmärtää kirjansa kaikkia osapuolia, jollakin tapaa myös Peteriä. Mistä kostonhimo kumpuaa? Miksi ihminen on toiselleen peto? Miksi kiusatun puolustaminen on niin vaikeaa ja miksi vastenmielisyyttä sallitaan? Korjaantuuko kauhean tapahtuman aikaansaama yhteisön sisäinen kuilu koskaan?

Picoultin kirja on paitsi yhteisö- ja koulukiusaamiskuvaus, myös oikeussalidraama. Totesin jo Picoultin romaanin Koruton totuus yhteydessä, että en yleensä pidä lakitupaan sijoittuvista kirjoista. Pilcoult osaa kuitenkin nivoa pikkukaupunkikuvauksen, dramaattiset tapahtumat sekä oikeusistunnon dekkarimaisen jännittäväksi kudelmaksi. Kirja on rankkaa luettavaa etenkin Suomen kouluissa viime vuosina tapahtuneiden kauheuksien jälkeen. Romaani on kuitenkin kirjoitettu niin otteessaan pitävästi, ettei sitä malttaisi jättää käsistään. Yhdeksäntoista minuuttia on mielestäni tärkeä kirja ravistelevasta aiheesta. Se myös herättää valtavan määrän kysymyksiä, joihin kenties kukaan ei pysty koskaan vastaamaan.

7 kommenttia:

  1. Ajankohtainen aihe, mielenkiintoinen esittely. Kiitos..tämän voisi lukea.

    VastaaPoista
  2. Minä se jaksan ihmetellä, miten löydät kirjailijoita, joista en ole koskaan kuullutkaan ja kuitenkin taloon tulee erinäisiä kirjallisuusalan lehtiä.

    Voin kuvitella että tunnelmasi olivat tämän luettuasi aivan eri kuin minun Kanaalisaarilla ja tosiaankin kuin heijastuksena Suomen varsin tuoreet koulusurmat.

    Minä kerään nyt voimia, sillä pian tulee kirja, joka tulee kysymään vahvuutta. Haluan tästä viikosta kevyen kuin cumuluspilvi...ennakoin blogisynttäreitäni ja Ystävänpäivää.

    Hieno, kattava, tiheä esittely ja myös vaikuttava teos.

    VastaaPoista
  3. Olen nähnyt elokuvan "My Sister's keeper",joka sekin pohjautuu Picaultin kirjaan,ja ihan senkin vuoksi hänen kirjansa kiinnostavat.Hieno kuvaus kirjasta:-)

    VastaaPoista
  4. Kiva kun pidit kirjasta;) Kun aikanaan sen tosiaan itse luin, niin se kyllä jäi pitkäksi aikaa mieleen pyörimään sellaisena surullisena tunteena. Picoultilta on tulossa tässä tämän vuoden puolella taas mielenkiintoinen käännös.

    VastaaPoista
  5. Kuulosti ajatuksia herättävältä ja tykkään kirjoista, joissa asioita katsellaan eri suunnilta.

    Kaappasin hyllystä yöpöydälle Uunin = )

    VastaaPoista
  6. Mimmuli: Kirja oli mielenkiintoinen ja puhutteleva. Ei ehkä maailman paras kieleltään, mutta voisin kyllä suositella.

    Leena Lumi: Picoultin löysin ystäväni suosittelemana, mutta käsittääkseni hän on melko tunnettu. Jos haluat nauttia ystävänpäiväviikon suloista tunnelmista, kannattaa tämä kirja tosiaan lukea joskus myöhemmin.

    Yaelian: My Sister's Keeper:ia en olekaan lukenut. Se on suomennettu nimellä "Sisareni puolesta", alkukielinen nimi on mielestäni paljon parempi. Kiinnostuin nyt tuosta elokuvasta.

    Susa: Kiitos kirjasuosituksesta, ystävä <3 Taas kerran! Kiva kuulla tulevasta suomennoksesta.

    Taru: Minäkin pidän kirjoista, joissa on useita kertojanääniä. Moniulotteisuus on aina hyvästä :) "Uuni" kiinnostaa minuakin, olisi kiva kuulla mietteitäsi lukukokemuksesi jälkeen.

    VastaaPoista