perjantai 5. helmikuuta 2010

~ENGLISH! DEUTCH! ITALIANO! SVENSKA! POLSKI! DANSK! *~


Vaikka on Runebergin päivä, en omista päivitystäni kansallisrunoilijallemme, jonka Vänrikki Stoolin tarinoita toki kunnioitan suuresti, joskus opiskeluaikoina kirjoitin kirjasta jopa esseenkin. Sen sijaan Bologna-kirjoitustani aasinsiltana käyttäen ajattelin kertoa perheemme harrastuksesta, eräästä jo vakiintuneesta tavasta hankkia matkamuistoja. Kun odotin esikoistani (juuri siellä Bolognassa), ostin kaksi italialaista lastenkirjaa tulevaa vauvaa ajatellen. Sen jälkeen olemme alkaneet ostaa lastenkirjan jokaisesta maasta, jossa matkaamme joko työmatkalla tai huviksemme. Kirjoja on kertynyt jo vajaat kolmekymmentä (yläkuvassa osa kirjoista). Ajattelen mieheni kanssa, että lastenkirjat ovat paitsi hauskoja muistoja, myös kertovat erilaisista kulttuureista ja kielistä.


Perusteet kirjojen hankkimiseen vaihtelevat. Jos esimerkiksi miehelläni ei ole aikaa käydä kirjakaupassa, joutuu hän hankkimaan sen ainoan lastenkirjan, joka esimerkiksi lentokentällä on myynnissä. Joissakin kirjoissa puolestaan kiehtoo ihana kuvitus, kuten itävaltalaisessa Das kleine Ich bin Ich-kuvakirjassa. Kirja on kuulemma eräs Itävallan suosituimmista lastenkirjoista jo vuosikymmenen ajalta.



Suurin suosikkini taitaa kuitenkin olla Beatrix Potterin Nursery Rhime Book.


Näitä kuvia katsellessa ja minun britti-intoiluni tietäen tuskin tarvitsee edes selittää, miksi pidän eniten juuri tästä kirjasta.

8 kommenttia:

  1. Lumiomena, aivan ihana idea teiltä!

    Me sovelsimme myös, mutta tyttäremme koko lapsuuden ja nuoruuden seikkailimme vain saksaa puhuvissa maissa lukuunottamatta Italiaa ja Kreikkaa, joista viime mainituista tulikin mukaan 'vain' lelut. Saksankielisissä kirjoissa löytyy lastenkirjoista taidekirjoihin. Jatkakaa samaan malliin: parhaat aatokset ovat juuri äitien pälähdyksiä♥

    Arvaa kenen lempikirja on Beatrix Potter! Katsoin ne myös televisiosta....SE kirja ei lähtenyt täältä Merin matkaan, vaan odottaa hetkeä, jolloin minä tartun siihen...

    Nyt hieman tylsää: Mieheni kantaa minulle lehteä Brigitte/ Frauen über 40;-) ja ystävät lähettävät keittokirjoja, paitsi Allu, joka löysi sen, mitä todella olen: die gefährliche Fraue, weil ich lese...

    (Runeberg kansallisrunoilijamme! Kansan sydämissä tuo ansio kuuluu Eino Leinolle.)

    VastaaPoista
  2. Kivoja matkamuistoja! Meilläkin jonkin verran ulkolaisia lastenkirjoja ja sarjiksia, tosin kaikki taitavat olla lahjaksi saatuja...
    Minusta nämä kansankunnan kaapin päältä löytyvät kipsipääkirjailijat päivineen ovat aina jotenkin kiehtovia. Leinohan se on rakastetui epäilemättä ja Kivikin herkkänä lyyrikkona vertaansa vailla, mutta toisaalta tässä Runebergissä on myös jotain jännää. Mies kirjoitti ruotsiksi suomalaisista perustallaajista ja näin pönkitti kansallista itsetuntoa ja samalla loi pohjaa ajatukselle suomalaisesta kaunokirjallisuudesta ja kansakunnasta... Historiallinen viitekehys merkitsee aina niin paljon! Harmi, että Eino Leinon päivä jää aina kesäisin niin vähälle huomiolle.

    VastaaPoista
  3. Oiva idea tuoda kirjoja muistoksi. Kestävät aikaa ja menevät pieneen tilaankin loppujen lopuksi laukuissa.
    Kertovat paljon!

    VastaaPoista
  4. Leena Lumi: Totta, että monesti äitiys saattaa saada jotain ajatuksissa sisällä olevaa liikkeelle hyvin lopputuloksin. Ja äläs nyt, Frauen über 40 ei kuulosta lainkaan tylsältä ;) Itsekin kuulun ko. ikäluokkaan muutaman vuoden kuluttua.

    Hiiriemo: Olen samaa mieltä kansakuntamme merkittävistä kirjailijoista. Eino Leinon persoonassa on jotain sellaista runollista renttua, joka loi edelleenkin tuttua taiteilijamyyttiä.
    Toki on paljon suomenkielisen kaunokirjallisuuden syntyyn vaikuttaneita puolittain unohdettujakin kirjailijoita, nk. kansankirjailijoita, kuten Heikki Meriläinen. Itse pidän tavattomasti hieman Minna Canthista ja Juhani Ahosta, jotka toki vaikuttivat Runebergiä ja Kiveä myöhemmin.

    Taru: Kirjat kertovat enemmän kuin oman tarinansa :) Ja toki olemme aina lapsille tuoneet kirjojen ohella lelujakin. Usein vain lasten toivelelut ovat samoja My Little Poneja ja Tuomas Vetureita, joita saa lähimarketistakin (meidän lapset ovat 2- ja 4-vuotiaat).

    VastaaPoista
  5. Hannele: Kivaa ja joskus turhankin hupaisaa, kuten esimerkiksi yrittäessäni lukea konsonanttien sävyttämää puolaa kaksivuotiaalle :)

    VastaaPoista
  6. Oli pakko tulla kurkkimaan tätäkin tekstiä ja voi kuinka ihana tapa teillä onkaan! Todella arvostettavaa ja hauskaa.

    Beatrix Potter on kyllä ihan omaa luokkaansa, ja minä ihastuin noihin hevosiin aivan täysin. <3

    VastaaPoista
  7. Linnea: Kiva, että tulit kurkkaamaan vanhaa postia. :) Minä itsekin pidän tavastamme ostaa paikallisia lastenkirjoja eri maista. Ihan aluksi sattui pieni moka, kun ostimme vahingossa käännöskirjan, mutta siitä kirjasta tuli lapsillemme rakas.

    Ja Beatrix Potter. <3

    VastaaPoista