keskiviikko 20. tammikuuta 2010

~KEIJUKAISKIRJOJA~



Heti alkuun myönnän, että minulla on joissakin suhteissa lapsenomainen maku. Juon esimerkiksi talvi-iltaisin kupillisen kuumaa kaakaota muumimukista (paitsi perjantaisin ja lauantaisin nautin lasillisen hyvää punaviiniä), rakastan suklaavanukasta sekä syön mannapuuroa mieluiten joko mansikkahillon tai -kiisselin kanssa. Kangaskaupassa ihastuin englantilaiseen koira-aiheiseen kankaaseen niin, että aion yrittää ommella siitä tyynyt olohuoneeseemme, ja omaan makuuhuoneeseen huolisin kernaasti prinsessakatoksen (mies voi olla eri mieltä). Lisäksi kerään tietyntyylisiä keijukaiskirjoja. Tietyntyylisillä tarkoitan, että välttelen esimerkiksi halpojen fantasiakirjasarjojen kansista tuttua kuvitustyyliä, mutta ihailen tavattomasti esimerkiksi John Atkinson Grimshawn maalausta Iris (joka hieman sävyisenä tunnetaan myös nimellä Yön kuningatar), joka löytyy myös Suvi Niinisalon ihastuttavan tietokirjan Keijukaisten lähteillä kannesta. Nyt esittelen muutamia omasta hyllystäni löytyviä keijukaisaiheisia kirjoja.



Aloin ostaa keijukaiskirjoja 1990-luvulla mieheni ja minun yhteisellä Lontoon matkalla, jolloin mukaani tarttui pieni, brittiläistä maalaustaidetta ja runoutta sisältävä Fairies-kirja. Sen jälkeen kirjoja on kertynyt harvakseltaan, koska olen melko tarkka tämän kirjallisuudenlajin suhteen. Muutamat maalaustaidetta esittelevät yleisteokset, Mary Cicely Barkerin Flower Fairies sekä Rudolf Koivun kuvitusta sisältävät kirjat kuuluvat itsestäänselvästi suosikkeiheni.



Englantilaisen Stephen Mackeyn keijukais- ja satuolentokuvituksiin ihastuin reilu kymmenen vuotta sitten saatuani pikkusiskoltani joululahjaksi kauniin kierreselkäisen kalenterin, jonka jokaiselle viikolle aukeni uusi kaunis Mackeyn maalaama kuva. Pari vuotta sitten löysin Amazonista käytetyn, mutta loistokuntoisen Jane Yolenin kirjoittaman (toimittaman) ja Stephen Mackeyn kuvittaman kirjan The Fairies' Ring. A Book of Fairy Stories & Poems. Kirjaan on koottu erilaisia kansansatuja ja runoja keijukaisista, jotka eivät suinkaan aina ole hyviä. Kuvitus on kauttaaltaan minuun vetoavaa.



Keijukaiset eivät olekaan alunperin mitään kauniin kilttejä hahmoja, vaan usein kiusanhenkiä, jopa pahantuojia. Englantilaisen Brian Froudin kirjoista löytyy myös näitä pahaisia keijukaisia, mutta toki myös nykykulttuurin paremmin tuntemia hyviä ja kauniita. Suomalaisessa kansanrunoudessa keijukaisia ei juuri tavata, mutta SKS:n kustantamassa Marjut Hjeltin ja Jaana Aallon kauniin usvatunnelmaisessa kirjassa Keijukaiset. Totta ja tarinaa toisesta maailmasta valotetaan kotimaista näkemystä keijukaisiin. Hjelt ja Aalto ovat tehneet myös hienot kirjat Tonttu sekä Taikametsä. Hjeltin ja Aallton kirjan ohella Suvi Niinisalon teos on loistava paitsi kuvien ihailuun, myös taidehistorialliseen tiedonhakuun ja -kartuttamiseen.




Myös romaanien puolella keijukaiset vilahtelevat siellä sun täällä. Jäin pohtimaan, että kenties ihastuin aihepiiriin alunperin lukioiässä lukiessani Marion Zimmer Bradleyn Avalonin usvia. Koetin lukea kirjaa aikuisena, mutta romaani ei tehnyt minuun enää minkäänlaista vaikutusta - osa nostalgiasta pitäisikin osata jättää muistoihin. Ranskalaisen Didier van Cauwelairtin romaani Keijukaisen koulutus sen sijaan lumosi minut jo kannellaan, ja hyvinä Joensuun vuosinani löysin kirjan alennusmyynnistä, en voinut kävellä kaupasta ulos ennen pientä ostotoimenpidettä. Uusperheestä kertova romaani on aikuisten satu, joka osoittaa, että keijukaisia voi löytyä mitä arkisimmista paikoista.



Ja kun viime kesänä kävin mieheni kanssa kymmenvuotishääpäivämatkallamme yhteisessä suosikkikaupungissamme Lontoossa, niin monen muun kiinnostavan asian ohella valokuvasin kauppojen ikkunoita kiinnittäen tietenkin huomiota keijuihin (kotiini en erikoisemmin halua keijukaisfiguureja, mutta niitä kirjoja kylläkin), kuten alla olevasta kuvasta esimerkinomaisesti näkyy. Ylempänä olevassa kuvassa puolestaan on Arthur Rackhamin maalaus. Rackhamin maalauksista tehtyä postikortteja sisältävän kauniin rasian ostin National Galleryn myymälästä. Näin voin keijukuvin ilahduttaa myös osaa ystävistäni.

11 kommenttia:

  1. Ihania kirjoja,
    ihania ajatuksia. =)

    VastaaPoista
  2. keijuista ei ole kokemusta, mutta voisivat kyllä olla mun juttu. Kaakao peittoaa minulla jopa viinit ja mannapuurostakin teen aina suklaapuuroa! :)

    VastaaPoista
  3. Keijukaismaisen viehättävä postaus, Lumiomena!

    Mielummin keijukaiset kuin enekelit. Sanon tämän siksi, kun nykyään ihmisillä on enkelihahmoja kaikki hyllyt ja pöydät täynnä. Joku siinä tökkii minua...

    Kuvat ovat ihastuttavia ja olit oikella suunnalla kun etsit keijuja, nimittäin Britanniassa. Ja olit löytänyt tiedon, että keijut, eivät välttämättä mitään kilttejä ollenkaan.

    No, minä ostin vähän aikaa sitten kéijukortteja, mitä itskein hämmästelen;-) Juon teeni joka iltapäivä muumimukista. Tämän hetken suosikkini ovat Taikatalvi ja Mymmeli. Kaakaota juon usein iltaisin, mutta silloin mukin pitää olla isompi eli se on KoKo.

    Olen niin hulluna kelttimytologiaan, että olen lähdössä niile jäljille oikeasti joksikin aikaa. Se tarkoittaa Britanniaa ja sitten myyttien saarta Irlantia. Lumiomena, sun keijut veivät minut nyt sivuraiteelle, näin ei olisi käynyt ellet olisi maininnut tuota, että keijut muutakin kuin kilttejä...

    Koiratyynythän ovat ihan must! Meillä on seinät päällytetty Olgamme kuvilla...

    Lueppa Irlannista kertova kirjaa Regina McBriden Ennen sarastusta. Vakuutan, että ihastut ja sinua viedään siihen suuntaan kohta muunkin kuin keijujen takia.

    VastaaPoista
  4. Una: Minunkin mielestäni nämä kirjat ovat ihania, jotenkin vanhanaikaisella tavalla kauniita.

    Emilia: Minä jotenkin ihastuin keijuihin. Tuli nyt mieleeni, että eikös Annoissa ja Runotytöissä ole keijukaisia tai niiden kaltaisia? Suklaa-mannapuuroa en ole tainnut koskaan syödä.

    Leena Lumi: Ihanaa, että olet lähdössä Britanniaan ja Irlantiin! Minun rakkain matkakohteeni on Englanti, ja jotenkin ikään kuin aistin siellä jotain kelttimytologian jälkiä. Irlannissa en ole (vielä!!!) käynyt. Minulla on ainainen matkakuume, joka suuntaa erityisesti Brittein Saarten suuntaan monestakin syystä.
    Minäkin pidän muumimukeista, nimenomaan talvisista kausimukeista sekä Mymmelistä ja Rakkaus-mukista.
    Kiitos kirjavinkistä!

    VastaaPoista
  5. _Jotenkin_ jotenkin-sana esiintyi äskeisessä kommentissani yliedustettuna ;)

    VastaaPoista
  6. Kiitos tästä postauksesta. Sain erittäin hyvän tietopaketin mitä kannattaa hommata, keijut ovat mielenkiintoisia ihmismielen ilmentymiä, psykologisesti kiinnostavia=)

    VastaaPoista
  7. Keijukaisten maailma on sangen kiehtova<3

    Tuosta mainitsemastasi "lapsenomaisesta mausta". Vähän siihen liittyen, luin vähän aikaa sitten J. Sinkkosen lasten kehitystä käsittelevästä kirjasta pätkän, joka jäi mieleen vahvasti. Siinä oli juurikin puhe siinä, kun aikuinen luo itselleen sellaisia tiettyjä rutiineja, jotka tuntuvat jotenkin erityisen tärkeiltä, lohdullisilta jne. Esimerkiksi iltaisin vaikka käpertyy oman viltin alle, tai haluaa tietyt tohvelit aina jalkaansa. Kirjassa pohdittiinkin, mistä siinä on tavallaan kyse. Noilla tutuilla pienillä rutiineilla jms aikuinenkin hakee sitä turvallisuuden, hallinnan tuntua elämäänsä. Miten ihanan mieltä rauhoittavaa on juurikin vaikka totuttu tapa juoda iltateensä juuri siitä tietystä mukista jne. Toisaalta noissa jutuissa on mielestäni joskus kyse siitä oman sisäisen lapsen hemmottelusta! Kun vaikkapa ostaa jonkun kauniin, ehkä jopa lapsellisenkin vihkon..tai kun laittaa vielä aikuisenakin mannapuuroon voisilmän, ripauksen sokeria ja jos ihan hulvattomaksi heittäytyy, lusikallisenkin hilloa:) Miten lohdullinen tunne on välillä tehdä asioita puhtaasti siten kuten se oma mieli haluaa, eikä niin, kuten olisi aikuiselle tyypillistä tai soveliasta:)

    VastaaPoista
  8. Mimmuli: Kiitos kommentistasi. Kyllä keijukaisissa on varmasti paljon psykologisesti kiinnostavaakin. Monien muiden taruolentojen mukaan ne representoivat tai reflektoivat niin paljon.

    Susa: Sinkkosella on hyviä, tervejärkisiä ajatuksia. On paljon lohturuokia, tapoja ja jopa arjen taikauskoa (tietty kynä tentissä onnea tuomassa, tuttu tapa syödä Domino-keksi jne), jotka kantavat myös tässä aikuisuuden arjessa. Ja kun tarpeeksi aikuiseksi käy, voi taas tehdä juuri niitä juttuja, joita haluaa ;)

    VastaaPoista
  9. Ihania, minullakin joku keiju-kirja.
    Ostin miehellenikin Rakkaus-Muumi-mukin :)

    VastaaPoista
  10. Hannele: Ihanan hempeän mukin ostit miehellesi :) Keiju-kirjoissa on suloista sadunomaista tunnelmaa.

    VastaaPoista
  11. Ihan pakko kommentoida vanhaaa postausta, kun oli niin koskettava aihe... Aivan lumoavia keijukuvia! Itsellänikin on aika iso kokoelma keijutaidetta kerättynä nettialbumiin, mutta tuo Mackey oli uusi miekuinen tuttavuus. Muumimukeissa on sitä jotakin, itselläni on Mymmelikuppi josta nautiskelen iltakaakaotani... haaveilen myös Rakkausmuumimukista. Kauan eläköön lapsenmielisyys! Se on elämän suola ja hunaja.

    VastaaPoista